Olen 22vuotias nuorinainen, minulla on ihana mies jota rakastan, sekä meillä on myös yhteinen lapsi, mutta silti tunnen että suhteemme on muuttunut tavanomaiseksi, intohimoa ei enää ole.. vain tasaista rakkautta..
En nyt tietysti tarkoita mitään kauheaa intohimoa mutta miten sitä saisi edes vähän, neuvoja=) mutta silti joka solu minussa huutaa intohimoa...
En nyt tietysti tarkoita mitään kauheaa intohimoa mutta miten sitä saisi edes vähän, neuvoja=) mutta silti joka solu minussa huutaa intohimoa...
Vastaukset 8
Vanhimmat
Intohimo=kiima
Keksi/keksikää jotain tavallisesta arkipuurtamisesta poikkeavaa...kotona pientä juhlailtaa, hyvää ruokaa, viiniä, kynttilöitä, kännyt kiinni ja rauhaisaa oloa. Ei tarvii edes lapsenlikkaa, jos lapsen saa nukkumaan illan aikana. Tai lomareissu, lapsikin voi olla mukana, tai sitten jos saa hoitajan, kaksin jonnekin yöksi tai pariksi. Ja sitä toisen huomioimista, niinkuin seurusteluaikaan, siis lämmittelyä jo noin pari päivää ennen "treffejä". Voi ihan sopia, että huomenillalla vietetään iltaa jne.
Jos suhde on vähän puuduksissa, niin varoittaisin tuollaisista yhteisten iltojen suunnittelusta, sillä helposti käy niin että niihin ladataan melkoisia odotuksia ja siitä seuraa helposti pettymyksiä. Ainakin itsellä, suhteen yhdessä vaiheessa ,usein kahdenkeskeinen ilta tai matka johti kamalaan riitaan.
Naisilla on usein tapana suunnitella ja haaveilla se ihanan unelmien yhteinen ilta ja sitten kun kaikki ei menekkään suunnitelmien mukaan, niin turhautuminen purkautuu raivona.
Yhteiselämän piristämistä kannattaa lähteä rakentelemaan pienillä jokapäiväisillä asioilla ja muutos kerrallaan. Suhteen uudelleen sytyttämiseen ei ole mitään taikatemppua vaan se on pitkä prosessi. Jossain vaiheessa sitä sitten vain huomaa olevansa melko tyytyväinen elämäänsä.
Pekun kanssa. Yhteisten iltojen suunnittelu ei ehkä paras. Usein seurauksena kamala riita.
Intohimoa?
Mielestäni nykyisin korostuu liikaa juuri jatkuva intohimo ja jos sitä ei ole niin kaput...
Toisen kunnioittaminen, huomioiminen ja rakastaminen (=verbi) auttaa pitemmälle.
Siis eikös tässä tapauksessa ole "tasaista rakkautta", eli suhde ei ole kriisissä, kaipaa vaan kuumempaa kipinää. Tietty kun suhde vakiintuu, ensi huuma menee pois ja se on ymmärrettävä, ettei sen vuoksi ala vilkuilla vieraisiin, jotta kokisi taas jotain mahtavaa. No jostakin luin, että naisen hormoonit alkaa hyrrätä, kun näkee elämänkumppaninsa tekevän kotitöitä! Mut tässä tapauksessahan tää ei ollut ongelma? Itse haluan 15 avioliittovuoden jälkeenkin saada hellyyttä, ihailua, flirttailua, siis sitä mitä suhteen alussakin. Jos aina vaan on sitä arkista touhua, rupee tympimään. Niinpä olemme kehitelleet, että kerran viikossa syömme hyvän illallisen viineineen ja kynttilöineen, lapset ovat myös usein mukana. Olemme tehneet ruuan yhdessä ja järjestetty niin, että ei olla väsyneitä (me vanhemmat). Kun lapset ovat menneet nukkumaan, vietämme iltaa kaksin.. Näin tietää illan, sitä odottaa kuin seurusteluaikana iltaa, milloin tietää näkevänsä rakkaan. Osaa järjestää edeltäkäsin, että on nukkunut edellisen yön hyvin, ettei ole sitten rättiväsynyt. Lomalla tehdään samantapaisesti. Aikansa kutakin, muuta tällä hetkellä näin.
Niistä voi seksi saada potkua!
Itse en ainakaan halua pornahtavia juttuja. Hyvä rakastelu ei ole sitä, että työnnetään kaikkee mahdollista joka reikään, tai että "tirkisteellään", mitä muut touhuaa. Minua ei kiihota katsella muita ilkosillaankaan olevia miehiä. Terveenlainen mielikuvitus on paikallaan.