Miehen kanssa ollaan kovasti keskustelu siitä, miten voimme tuoda vaikeita ja suhteessa ahdistavia asioita esille. Meillä nimittäin ongelmaksi näyttää muodostuvan se, että mies heittäytyy vähän niinkuin marttyyriksi. Eli jos sanon, että minulla ahdistaa jokin asia, vaikka miehen käyttäytymisessä, niin mies ajattelee itse sitten päässään että "paskat, taas on tullut tehtyä väärin, ihan sama, antaa olla sitten". Mie taas mietin aina tarkkaan, miten tuon asian esille, ilman että kuulostaisin syyllistävältä tai provoisavalta.
Niin voiko suhde lähteä kehittymään ja tuosta mallista päästä irti jos vähän muutan omaa taktiikkaa? Tai siis kun selkeesti, meidän suhteessa on se mies se, joka tykkää olla marttyyri. Minä itse taas yritän kovasti aina päästä siitä tunteesta ohi niin, että saisimme sitten asiasta keskusteltua kehittävästi, en ota niitä niin paljon itseeni. Niin jos minä koetan tuoda asian esille ensin niin, että kysyn suoraan mieheltä ensin, että mitän tuntemuksia sinussa on tämä asia herättänyt. Mies voi sitten ensin vastata, ilman, että tuntee, että hänen pitää alkaa heti puolustautumaan sitä vataan, mitä minä olisin sanonut.
Aikaisemminhan homma on siis toiminut niin, että itse paasaan eka ja sitten oletan että mies voi keskusteluun tulla mukaan silleen rakentaville kommenteilla. Tämä ei selkeästikkään toimi, koska sillä aikaa kun minä ensin paasaan, niin mies saa kunnon puolustusmuurin kerättyyän ympärille ja sitten ollaankin umpikujassa ja kumpikaan ei ole tyytyväinen.
Mietin, että minä voin kyllä itse muutta tapojani tuon suhteen sellaiseen suuntaan, että miehelläkin on helpompi suhdetta käsiteltäviin asioihin lähteä keskutelussa mukaan.
Miltä tuo teidän mielestänne kuulostaa? Voisiko toimia? Miten teillä tuollaiset tilanteet hoidetaan?
Niin voiko suhde lähteä kehittymään ja tuosta mallista päästä irti jos vähän muutan omaa taktiikkaa? Tai siis kun selkeesti, meidän suhteessa on se mies se, joka tykkää olla marttyyri. Minä itse taas yritän kovasti aina päästä siitä tunteesta ohi niin, että saisimme sitten asiasta keskusteltua kehittävästi, en ota niitä niin paljon itseeni. Niin jos minä koetan tuoda asian esille ensin niin, että kysyn suoraan mieheltä ensin, että mitän tuntemuksia sinussa on tämä asia herättänyt. Mies voi sitten ensin vastata, ilman, että tuntee, että hänen pitää alkaa heti puolustautumaan sitä vataan, mitä minä olisin sanonut.
Aikaisemminhan homma on siis toiminut niin, että itse paasaan eka ja sitten oletan että mies voi keskusteluun tulla mukaan silleen rakentaville kommenteilla. Tämä ei selkeästikkään toimi, koska sillä aikaa kun minä ensin paasaan, niin mies saa kunnon puolustusmuurin kerättyyän ympärille ja sitten ollaankin umpikujassa ja kumpikaan ei ole tyytyväinen.
Mietin, että minä voin kyllä itse muutta tapojani tuon suhteen sellaiseen suuntaan, että miehelläkin on helpompi suhdetta käsiteltäviin asioihin lähteä keskutelussa mukaan.
Miltä tuo teidän mielestänne kuulostaa? Voisiko toimia? Miten teillä tuollaiset tilanteet hoidetaan?
Vastaukset 2
Vanhimmat
kuulla naiselta vain positiivista palautetta. Miehet eivät ehkä ole tottuneet käsittelemään ikäviä tuntemuksiaan sanallisesti vaan ryhtyvät sen sijaan suuntamaan ajatuksiaan ja havaintojaan muualle. Ehkäpä miehesi ei edes keskity/ kuuntele paasaustasi tmv. vaan odottelee vain parempia aikoja ja kiinostuu sitten taas kun ikävät keskustelut on muuttunut ilosempiin aiheisiin. Mikäli mies jaksaa seistä rinnallasi synkistä keskusteluaiheista huolimatta (vaikka ei kuuntelisikaan) on se jo merkki että mies haluaa olla kanssasi ja suhde voi kehittyä.
Entä jos miehen nykyinen malli onkin rationaalinen toimintatapa ja vika on sinussa?
Et kertonut mitään konkreettista esimerkkiä millaisista asioista on kyse.
Minun mielestäni tuo vaikuttaa siltä että mies ei koe että hänellä olisi tasa-arvoista sananvaltaa suhteessanne ja että hän tulee kuulluksi. Olisiko klassinen tilanne jossa miehen ytimekäs mielipide peittyy naisen sanatulvan alle? Tai tilanne jossa "jos asiasta on puhuttu se on sovittu" tyylinen asioistasopimistapa?
Jos normaali kommunikaatio ei toimi koskaan niin lopulta martyrismi on järkevä vaihtoehto koska siihen se johtaa kuitenkin. Säästääpähän aikaa ja sanoja.
Mitä jos kokeilisit seuraavalla kerralla sitä että yksinkertaisesti kehut miestäsi etkä lisää siihen sitten mitään "mutta" juttuja. Kannattaa olla tietoinen KAKKA-säännön voimasta.