Näin sunnuntaisin olo tuntuu kaikista yksinäisimmältä. Arkisin asiaa ei niin huomaa, koska töissä tulee oltua paljon tekemisissä ihmisten kanssa. Viikonloppuisinkin itseään voisi toki viihdyttää vaikka shoppailemalla tai menemällä leffaan, mutta sinnekään ei tule lähdettyä yksikseen kovin helposti. Olen ollut aina aika arka liikkumaan tuolla ulkomaailmassa itsekseni, eikä niitä uusia tuttavuussuhteita niin ollen tule oikein solmittua. Olisi kyllä tosi hienoa jos vielä näin vanhemmallakin iällä voisi löytää sellaisen tosiystävän, jonka kanssa voisi jakaa kaikki elämän isot ja pienet murheet ja ilonaiheet. Koska en ole mikään kovin hyvä kirjoittaja, niin pelkääksi meilikaveriksi minusta ei ole, joten kaipaan sellaista kaveria jonka kanssa voisi tavata esim. kahvittelun ja ulkoilun merkeissä. Minä en ole kovin vaativa ihmissuhteissa, joten riittäisikin jos minä kelpaisin ystäväksi sellaisena kuin olen. Minä kun olen vieraiden seurassa ensi alkuun aika pidättäytynyt, enkä niinkään viihdy baareissa bilettämässä. Mieluummin pysyn kotosalla tai lähden vaikka kävelylenkille. Olen aika simppeli ihminen eli en välttämättä osaa puhua mitään hirveän fiksuja, mutta olen kyllä aika empaattinen kuuntelija. Jos elämässäsi on tilaa aidolle ja luottamukselliselle ystävyydelle, niin ehkäpä voisimme kokeilla olisiko meistä ystäviksi toisillemme. Minut tavoittaa osoitteella [email protected] .
Ystävän tarpeessa
kissis78
0238
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.