Tämä aihe tuli mieleen, kun eilen viimeksi mieheni sanoi, että rakastui ensisilmäyksellä kun näki valokuvani :) Siitä se lähti vuosia sitten. Kun näimme ekan kerran sitten livenä, hänen mielestään olin vieläpä kauniimpi ja hän sanoi, että jalat meinasi mennä alta.
Olen ihan tavallinen, suomalainen nainen. Huolehdin itsestäni ja olen kyllä aika naisellinen, mutta en suinkaan mikään kaunotar. Mutta hänen silmissään olen ja se riittää minulle.
Olen ihan tavallinen, suomalainen nainen. Huolehdin itsestäni ja olen kyllä aika naisellinen, mutta en suinkaan mikään kaunotar. Mutta hänen silmissään olen ja se riittää minulle.
Vastaukset 10
Vanhimmat
kun tuli kaverinsa mukana illanistujaisiin, jotka pidin luonanani. Asianmukaisesti kättelin uuden tulokkaan, ja se oli kuulemma pojun menoa. En itse huomannut aluksi mitään, mutta kun mies oli "unohtanut" luokseni paitansa ja "joutui" sitä seuraavana päivänä käydä hakemassa sain tietää asian oikean laidan. ;)
Seurustelin aikoinani nykyisen mieheni kaverin kanssa. Exäni kanssa eivät asiat ikinä luistaneet ja suhteemme veti viimeisiään, kun hän lähti minulle suuttuneena juomaan nykyisen mieheni luokse. Sinä yönä minulle tuli pakonnainen tarve soittaa exälleni vaikka kello oli jo kolme yöllä. Niinpä minä päätin soittaa ajasta huolimatta. Puhelimeen vastasi kuitenkin nykyinen mieheni, koska exäni oli sammunut. Hassua oli etten ikinä ollut puhunut silloin vielä mieheni kanssa, mutta puhelu ei päättynyt siihen, että sain tietää exäni sammuneen vaan se jatkui seuraavat 3h. Siitä meidän seurustelumme alkoi 6vuotta sitten enkä hetkeäkään ole katunut tuota puhelin soittoa. Höpsöltä kuulostaa, mutta on ihan pakko sanoa, että välillä tuntuu, että se oli kohtalon sanelemaa..
Exä ja nykyinen mies vielä kavereita?
Me taas olimme tunteneet toisemme 8 vuotta. 5 vuotta siitä olimme parhaimpia ystäviä, mutta vain ja ainoastaan sitä. Viime keväänä tapasimme toisiamme enemmän kuin normaalisti, juttelimme kaikkea. Katseet kohtasi yhtäkkiä, katsoimme toisiamme vähän aikaa silmiin, käänsimme päät pois ja oltiin niin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Seuraavan kerran kun tavattiin niin suudeltiin ensimmäisen kerran. Ja siitä se lähti, hullaannuimme toisiimme täysin sen yhden katseen aikana. Kaikille suhteemme oli täysi yllätys ja niin se oli itsellekin.. Mutta päivääkään ei ole suhdetta tarvinnut katua. Ollaan tultu siihen tulokseen, että olemme aina toisiamme rakastanut, mutta sitä ei vaan ole tajunnut, koska kyseessä on ollut niin tuttu ihminen. :)
ensin pitkän aikaa. tavattiin koulussa ja hengailtiin samassa porukassa. sitten koulun loputtua ei oltu vuoteen missään tekemisissä. sit mies lähti keikkatöihin ja oli eronnut pitkäaikaisesta tyttöystävästään, niin keksi soittaa mulle ja siitä alkoi meidän puhelinmaraton. eli vuosien ajan puhuttiin tuntikausia päivittäin puhelimessa, ihan kavereina. sit keikkahomma loppui, oli sopeutumisvaikeuksia jne. kun mies heräs huomaamaan että oon pitäny sen pinnalla koko ajan, et ei osaa olla ilman mua. olin itse rakastunut siinä matkan varrella, mies tässä vaiheessa. ja nyt siis yhdessä. =)
Taisi käydä samalla tavalla kuin aloittajalla. Mies ihastui kuvaani, ja minä hänen. Sitten kun tavattiin niin ainakin minulta meni jalat alta.
Asumme eri kaupungeissa, muttei sekään hidastanut menoa. Ei ole tarvinnut muita miettiä enää sen jälkeen.
Kiitos tarinoista! Olen myös käsittämättömän onnellinen ja takana sellaisia kokemuuksia, että osaan arvostaa tätä kaikkea.
Voikun pariskunnat muistaisivat antaat toiselle sitä positiivista palautetta, eikä vain moitteita. Miehetkin tarvitsevat sitä!
Mies on usein sanonut olevansa ylpeä minusta, siitä että on mieheni! Myös itse sanoin usein rakastavani, kehun häntä milloin minkäkin syyn takia. Siis aidosti, ei näitä pidä laukoa jos ei tarkoita.
Olin tullut koulusta, jäin bussista läheisen kylän keskustaan ja olin matkalla mummoni luokse visiitille. Hän ajoi autolla minua vastaan, huomasi minut, tööttäsi torvella. Katsoin sinnepäin, en kuitenkaan tunnistanut autoa ja kuskiakaan en nähnyt muuta kuin vaaleat hiukset, kun aurinko heijasti tuulilasiin. Unohdin samantien koko tapauksen, ajattelin ettei se tööttäys minua koskenut. Hän ajoi edelläni olevan bussipysäkin kohdalle odottamaan. Meni jokunen minuutti. Ihmettelin kun auto oli pysäköinyt moiseen paikkaan. Ikkuna oli auki, siitä katsoi nuori mies, hymyili aurinkoisesti silmät tuikkien ja vaaleat hiukset laskeutuivat olkapäille. Menin häkeltyneenä kysymään tarvitsiko mies kenties suuntaneuvoa tjn ja Hän kertoi ettei ole tarvis, on asunut koko ikänsä paikkakunnalla. Ihmettelin. Jokusen sanan siinä vaihdoimme. Hän kertoi olevansa lähdössä ja päätimme vaihtaa msn-osotteita. Kävelin mummolleni, olin yhtä hymyä ja todella ihmeissäni tapahtuneesta. Vasta kun olin olin aikeissa soittaa ystävälleni tapahtuneesta ja kävin päässäni tapahtumia läpi niin ymmärsin, että se tööttäys todella oli Häneltä minulle ja Hän teki minun takiani täyskäännöksen liikenneympyrässä ja oli jäänyt odottamaan varta vasten minua.
Keskustelimme seuraavana iltana kun palasin kotiin. Siitä seuraavana päivänä keskustellessa Hän kysyi lähtisinkö Hänen kanssaan ajelulle. Hän voisi ystäviensä kanssa tulla minua hakemaan. Olin häkeltynyt. Kello näytti lähemmäs puolta yötä. Vanhempani olivat jo nukkumassa. Perjantai-ilta. Päätin suostua, otin käsilaukkuni, laitoin pika pikaa ripsaria ja kajalia. Hipsin ulos, pihassa auto tuli jo minua vastaan. Hän vei minut kylämme paikalliseen kapakkaan, missä en ollut aikaisemmin käynyt. Olin todella, todella häkeltynyt. Hän kysyi tulisinko Hänen luokseen. Kävelimme tähtitaivaan alla. Hän puhui lähes taukoamatta pilke silmäkulmassa. Minä vain kuuntelin hiljaa, hymyilin. Sanoin vain sanan tai pari silloin tällöin. Siinä meni perjantai-ilta. Jäin Hänen luokseen yöksi, vaikka lähtiessä luulin olevani pois vain muutaman tunnin. Seuraavana päivänä äitini soitti ja kyseli perääni kun olin vain hävinnyt. Sanoin tulevani illalla. Illan tultua soitin ja sanoin tulevani seuraavana iltana. Kävimme ajelulla. Hän vei minua uusiin paikkoihin, muusiikki soi. Hän siirsi kätensä jalalleni, hymyä. Kävi sitten lopulta niin, että palasin kotiin vasta maanantai-iltana (minulla oli vapaata koulusta). Vanhempani eivät olleet ilahtuneitä äkkinäisestä koko viikonlopun yli kestäneestä visiitistäni, mutta edes heidän vastaanottonsa ei pyyhkinyt pois hymyä kasvoiltani.
Tapaamisemme jatkui. Näimme aina viikonloppuisin, yleensä viikollakin. Useimmiten vietin yöni Hänen luonaan. Rakkautemme syttyi hiljalleen. Opimme hiljalleen tuntemaan toisiamme paremmin, avoiduimme toisillemme, opimme luottamaan. Olimme olleet yhdessä vain muutaman kk kun vanhempani tarjosivat mahdollisuutta meidän muuttaa yhteen saman katon alle vanhempieni omistamaan tyhjillään olevaan omakotitaloon. Meille arki asettui nopeasti, olimmehan viettäneet aikaa muutenkin paljon yhdessä.
Yhteistä matkaa takana nyt reilu 3vuotta. Ihastumisen tunne meillä oli heti ensisilmäyksellä. Rakkaus kasvoi hiljalleen. Hän on minun ensimmäiseni ja muuttanut elämääni todella merkittävästi. Hän tulee aina olemaan merkittävä osa elämääni, kävi miten kävi.
n22 & m31
Olin hänen oppilaana lukiossa. Oli häntä silloin jo mukava katsella ja kuunnella, mutta ei kai opettajasta ajatella sen enempää...vuosia myöhemmin näimme sattumalta ja siitä rakkaus alkoi. Sen vaan tiesi heti, silloin siinä ei ollut enää mitään ope-oppilas juttua vaan mies ja nainen. Mutta kyllä jälki jäi kouluajoilta puolin ja toisin. Näistä jutuista tietysti puhutaan pahasti, mutta se on muiden ongelma, ei meidän.
Hei! Meidän RAKKAUS alkoi 23.2.1963 siis 50 vuotta sitten,Tapanilan (eli "mosan"niinkuin Tapanilaa kutsuttiin) urheilutalon tansseissa.Kävin pokkaamassa nätin tummatukkaisen tytön edessä ja pyysin meidän ensi tanssiin kun eks "stygi"=kappale oli jorattu"(ajattelin mielessäni et kyl tää "gimma"=tyttö joraa hyvin)niin kysyin et mennääkö viel seuraavakin "stygi".Ja tanssi JATKUU...
Silloin oli hittikappale Little Peggy Marchin "I WILL FOLLOW HIM" siitä tuli meidän kappale!