eli siis poikani on avoliitossa ollut noin kolmisen vuotta. miniä on ihan ok. ei itseni valitsema mutta enhän minä hänen kanssa elä.
mielestäni poikani tekee paljon suhteen hyväksi ja vaatii ihan liian vähän.
tekee töitä pitkät päivät, laittaa ruuat, siivoaa ja pesee pyykitkin vielä. maksaa suurimman osan kaikista kuluista. miniä tekee osapäivätöitä eikä enenpää tahdo tehdä.
mutta nyt miniä on pettänyt poikaani ja poikani sai sen kiertoteitä kuulla. miniä tunnusti ja poikani laittoi hänet asunnosta ulos. kuitenkaan hän ei ole varma että onko tämä lopullista vai ei.
minusta vaan tuntuu niin pahalta että hän niin ruman tempun meni tekemään. miten tässä nyt mennään eteenpäin?
miniän kanssa oltiin jo puhuttu häistä ja suunniteltu hääpukua ja sen semmoista.
eihän tietenkään heidän elämänsä minulle kuulu mutta kyllä se nyt vähän vaikuttaa kuitenkin.
osisinkohan kunnioittaa häntä jos suhde vielä jatkuu? en tiedä. surullista.
mielestäni poikani tekee paljon suhteen hyväksi ja vaatii ihan liian vähän.
tekee töitä pitkät päivät, laittaa ruuat, siivoaa ja pesee pyykitkin vielä. maksaa suurimman osan kaikista kuluista. miniä tekee osapäivätöitä eikä enenpää tahdo tehdä.
mutta nyt miniä on pettänyt poikaani ja poikani sai sen kiertoteitä kuulla. miniä tunnusti ja poikani laittoi hänet asunnosta ulos. kuitenkaan hän ei ole varma että onko tämä lopullista vai ei.
minusta vaan tuntuu niin pahalta että hän niin ruman tempun meni tekemään. miten tässä nyt mennään eteenpäin?
miniän kanssa oltiin jo puhuttu häistä ja suunniteltu hääpukua ja sen semmoista.
eihän tietenkään heidän elämänsä minulle kuulu mutta kyllä se nyt vähän vaikuttaa kuitenkin.
osisinkohan kunnioittaa häntä jos suhde vielä jatkuu? en tiedä. surullista.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Toivottavasti suhde ei jatku, koska miniän toimet kuulostavat tyypilliselle narsismille. Pidän hyvin epätodennäköisenä, että pettäminen jäisi viimeiseksi. Siitä sinun kannattaa mainita pojallesikin, koska niin asia yleensä on. Voit sanoa, että hyvä että tuo tuli tässä vaiheessa esiin, eikä vasta sen yhteisten lapsien, asuntolainan jne. Jälkeen.
Jos poikasi kuitenkin päättää palata yhteen miniän kanssa, niin kerro rehellisesti pojallesi, että sinun tekee pahaa kun hän satuttaa itseään. Kerro pojallesi, että et voi antaa anteeksi miniälle, koska mikään tosiasia ei anna luottamukseen aihetta. Sano, että tottakai kunnioitat poikasi valintaa ja välinne miniän kanssa tulevat jatkossa olemaan viileän asiat.
"koska miniän toimet kuulostavat tyypilliselle narsismille."
Pettäminen = narsismi? Höpö höpö!
pettäminen on narsistinen teko, koska siinä petettyä sorretaan omien tarpeiden tyydyttämisen kustannuksella.
Oikeassa elämässä ihmiset eivät sovi tuollaisiin rautalankamalleihin....
Pettämisellä halutaan itselleen jotain vai oletko eri mieltä? Pettämisessä petetty tulee petetyksi vai oletko erimieltä?
Jankuta vain jos huvittaa, mutta mikset vastaa alkuperäiseen ksymykseen?
Määritelmillä kikkailulla ei päästä mihinkään.
"Jankuta vain jos huvittaa, mutta mikset vastaa alkuperäiseen ksymykseen? "
No väännetäänpä rautalangasta. Kysymyksesi oli:
"Pettäminen = narsismi? Höpö höpö! "
Tämä oli täysin aiheeton kysymys. Vastasin ap:lle "...miniän toimet kuulostavat tyypilliselle narsismille.". En siis sanonut, että narsismi on pettämistä vaan tarkoitin, että:
pettäminen = narsistinen teko
Väännetään lisää rautalangasta. Miniä on ap:n kertoman mukaan syyllistynyt sellaisiin narsistisiin tekoihin kuin pettämiseen ja siihen, että käyttää miestään törkeästi hyväkseen. Tälläiset toimet kuulostavat minusta vastenmieliseltä narsismilta, ehkä ne sinusta kuulostavat arvostettavilta tavoilta kohdella läheisiään?
So What?
Kukaan ei ole tästä tapauksesta kertonut yksityiskohtia sen vartaa että kannattaisi vetää minkäänlaisia johtopäätöksiä tekojen narsistisuudesta.
Ihmisluonne ei ole noin yksioikoinen....
Vastenmieliseltä kuulostaa diagnoosien tekeminen olemattomien perusteiden pohjalta.
Mielestäni asia on poikasi ja miniäsi välinen.
Äitinä voit vain seurata vierestä kuinka he asioitaan hoitavat.
Kai tähän pettämiseen syitäkin löytyy jos asiaa tarkemmin pääsisi tutkimaan. Mutta kun se ei kuulu muille. Ei edes äidille/anopille.
Tottakai kerrot mielipiteesi ja annat neuvoja pojallesi jos tämä niitä pyytää.
Napanuora irti. Ei lasten asioita voi aina selvitellä.
Mielipiteeni on jyrkkä, mutta näin se vaan on.
Älä hämmennä heidän soppaansa enempää. Luulen että se on muutenkin jo soseena.
Ensinnäkin pettäminen on erittäin tuomittavaa, eikä mikään oikeuta siihen. Toisekseen ap. kärsii kun näkee miten huonosti hänen lastaan kohdellaan. Mielestäni hänellä on täysi oikeus olla vihainen miniälle.
heidän asioihinsa. mietin vaan että kuinka osaan miniälle edes jutella jos he jatkavat suhdetta.
sitä tässä mietin.
anopin ja miniänkin välillä ja ei siinä toisetkaan viihdy jos vaikka tämä suhde on vialla. Ja kun poikasi jo pääsi tietämään tuosta pettämisestä niin en itse ainakaan usko että sen muistaminen milloinkaan jäisi kuvioista pois.
Jos miniäsi näytti jo tuossa vaiheessa kykynsä pysyä kaverinsa kanssa niin mitä sitten edessäpäin olisikaan!
Itse olen jäänyt taistelemaan mutta ei siitä vaan tule kunnollista elämää vaikka kuinka yrittää. Aina ne toisen tekemät asiat pulpahtaa pintaan. Ja sinulla on täysi oikeus ottaa kantaa poikasi asioihin koska kuitenkin olet aina mukana hänen elämän kuvioissaan koska olet hänen äitinsä.
sanoa, että sinä et varmasti tiedä kaikkea totuutta poikasi suhteesta - et tiedä totuutta poikasi kertomien asioiden takana (tarkoitan noita siivoamisia, ruoanlaittoja jne...)
On mahdollista, että ex-miniäsi on kammottava ja tyhjäpäinen ihminen ja kieltämättä siltä kuulostaa - minusta ihmisiä vaan ei saa tuomita yksipuolisten tarinoiden vuoksi. Kaikilla osapuolilla on oikeus tulla kuulluksi!
Toivottavasti poikasi on riittävän fiksu ja omanarvontuntoinen ymmärtämään sen, että pettäjän kanssa ei kannata yksiin jäädä! Kuka pettää kerran, pettää myös toisen kerran.
ei ole siis pelkkien puheitten perusteella vaan kun käyn heidän luona niin aina on poikani siivoamassa tai laittamassa ruokaa jne.
en ole missään sanonut miniän olevan kammottava tai tyhjäpäinen ihminen!
mielestäni hän on omalla tavallaan viehättävä mutta lapsellinen ja vastuuntunnoton.
poikani tietysti itse päättää jatkaako vai ei?
minä en vaan itse tiedä kuinka osaan tuohon miniään suhtautua tämän jälkeen.
Yksi elämän faktoja on, että pettäjä on pettäjä. Jos pettää kerran - ja vielä häistäkin jo puhuttu - pettää vast'edeskin.
Tämän äiti voi pojalleen sanoa jo elämänkokemuksenaan. Poikakin on pettänyt tai sitten ei, mutta lyhyt toteamus pojan äidiltä voi olla paikallaan.
Tottakai miniän petos vaikuttaa suhteisiin. pettäminen vaikuttaa aina moniin ihmissuhteisiin.
Tehkää päätöksiä sen mukaan.
hyvä, että poikasi jättäisi avokkinsa lopullisesti. Siltä tuo kuulostaa.
Noihin siivoamisiin ja kokkailuihin haluan kuitenkin sen verran lisätä, että minunkin ex-mieheni oli aina valtavan aktiivinen kodinhoitaja, kun hänen äitinsä tuli paikalle. Välittömästi, kun äiti lähti, myös pojan innostus kotitöihin loppui. Hän ei koskaan laittanut tikkuakaan ristiin, ellei esittänyt muille jotain, mitä ei ole. Muistan ikuisesti sen, kun ex-anoppi kerran selitti naapurilleen, miten paljon hänen poikansa osallistuu vauvanhoitoon öisin - herää vauvan kanssa usein ja jopa ruokkii tätä. Totuus on se, että mies heräsi yhden ainoan kerran meidän lasten yövalmomisiin ja itkuihin!!!! Ja siis todellakin näin, koska lapsemme nukkuivat aina eri huoneessa kuin me! Minä sitten ravasin imettämässä kahden huoneen väliä ja isommilta lapsilta korjailin oksennuksia miehen vetäessä sikeitä, koska häntä ei saanut häiritä. Ja tähän vielä lisäyksesksi, että minä hoidin kaikki kotityöt ja olin kokopäiväisessä ansiotyössä äitiyslomia lukuunottamatta.
Että kannattaa vastaisuudessa ottaa huomioon se, että poikasi vaan saattaa esittää sinulle ahkeraa ja olla tosiasiassa ja oikeassa arjessa täysi sohvaperuna!
jotka yrittää vedättää. mutta 100% varmasti siitä ei ole kyse tässä. poikani ja miniä asui nimittäin luonani puoli vuotta ennenkuin muuttivat omaan asuntoon. ei yhtä ainutta kertaa sinäkään aikana miniä siivonnut taikka pessyt pyykkiäkään. poikani oli silloinkin töissä mutta miniä oli työtön.
silloin sanoin pojalleni että teidän välillä saa työnjako olla ihan minkälainen tahansa mutta tietyt asiat on tehtävä. ja poikani teki.
jää tuo alkuperäinen pointtini kohta kokonaan.
Ei voi sanoa että kerran pettänyt pettää aina. Voi todellakin olla kyse vain yhdestä poikkeustilanteesta, ja joku syy joka ajaa siihen.
Minä olen pettänyt kerran tilanteessa jolloin olimme tilapäisesti mieheni kanssa etäisiä ja harkitsin olisiko toinen minulle parempi. Kokeilu sai minut huomaamaan että kyllä se oma mies on paras ja ainoa, ja avioliiton kestäminen arvokasta. Oikeastaan kokemus avasi silmäni arvostamaan omaa puolisoa. Tapaus pysyi salassa, unohtui, en ole sitä ajatellut eikä sillä ole ollut mitään merkitystä myöhemmin. Nyt on mennyt parikymmentä vuotta, eikä mitään tarvetta pettämiseen sen jälkeen.
Niin kysymyksesi oli , että osaisitko kunnioittaa, jos suhde jatkuu...
Kyllä sitä saa pohtia, ehkä siinä on varauksellinen , mutta kaikestahan ihminen oppii.
Nykyään nämä syrjähypyt ovat niin jokapäiväistä kuultavaa, että niihin turtuu.
Olen kahden anoppi ja en tunge heidän asioihinsa, en todellakaan, mutta vastaavassa tilanteessa, voisin itsekin miettiä tuota samaa.
Mietintäsi on inhimillistä, mikä oikein , sitä en osaa sanoa. Anteeksiannolla mennään pitkälle, jos tarve on .. ja osoittaa kypsymistä.
anteeksiannolla mennään pitkälle, mutta on kuitenkin hyvä suojella itseään vastaisen varalta. Ehkä oikein olisi se, että ero miniään jäisi lopulliseksi, mutta hänelle annetaan anteeksi.
Kannatan tässä tapauksessa lopullista eroa, koska on hyvin epäuskottavaa, että pettäminen jäisi yhteen kertaan. Varsinkin kun suhteessa eletään häitä edeltävää "kulta-aikaa".
Olet aivan oikeassa, näin sen pitäisi olla.
Puolustin kantaani vain sillä, että jos tämä suhde jatkuisi, niin pakkohan sitä olisi etäältä seurata, jos oma poika jatkaisi suhdetta.
Ja anoppina vaan täytyisi pitää suu supussa ja toivoa heille kussakin tilanteessa parasta ratkaisua ja tyytyä seuraamaan , miten menee.
Ero olisi paras ratkaisu, kun näin on että perusluottamus on särkynyt, mikään ei tule ehjäksi enää.
Surullista tämä aika.
Kun seuraa maaailmaa, on vieläkin maita , jossa vanhemmat jopa valitsevat puolison, täällä pitää olla loppuelämä suu supussa, vaikka on lastaan parhaansa mukaan kasvattanut 20 vuotiaaksi ja vielä antaa elämänsä aikana kaiken hankitun perinnöksi, ihan vaan ajatuksena, heitän... niin monenlaista kulttuuria on.
Jokainen tekee virheitä. Ajattele asiaa toisinpäin; Jos se olisikin ollut poikasi, joka petti? Miten puhuisit pojallesi sen jälkeen? Varmasti antaisit anteeksi. Ihan samalla tavalla voit kohdata miniäsi, epätäydellisenä, omana itsenään. Jos poikasi on valmis antamaan hänelle anteeksi ja jatkamaan elämäänsä hänen kanssaan, onko se sinun asiasi olla antamatta anteeksi? Kunnioita poikasi valintoja oman elämänsä suhteen. Siten itselläsikin on helpompaa.
tuo pettäjä puoliso ei taida paljoa arvostaan kumppaniansa. Laittaa vaan halvalla. Hyötyy hyötyy ja hyötyy.
Noh. siperia vielä opettaa tommosiakin ;(
Ei pettäminen ole välttämättä ylipääsemätön tilanne. Meillä tapahtui päinvastoin, vävy paljastui pitkään kestäneestä pettämisestä. Erohan siinä tuli, ja kun mies alkoi pyrkiä takaisin, tietysti aluksi tuin tyttöäni pysymään lujana, kun kerran eropäätös oli tehty. Hän kuitenkin otti miehen takaisin sitten kun olivat perusteellisesti selvittäneet asian.
Siinä vaiheessa kun näin että he päätyvät uudestaan yhteen, halusin tietysti minäkin tehdä parhaani että uusi yritys onnistuisi. Sanoin tytölle että jos päättää antaa anteeksi, niin silloin myös vanhat asiat on pyyhittävä kokonaan pois ja pystyttävä luottamaan, se on välttämätöntä suhteen onnistumiseksi. Mies otettiin perheeseen takaisin syyttämättä ja sydämellisesti, kun kerran tyttö oli päätöksensä tehnyt. Pyrimme siihen että ainakaan me sukulaiset emme vaikeuta heidän uutta alkuaan.
Nyt on mennyt monta vuotta onnellisesti. Vävy on meille mieluinen ja vanhat tapahtumat unohdettu. Jokainen ihminen on erehtyväinen ja ehrehdyksistä täytyy päästä eteenpäin. Kunnioitan häntä yhtälailla kuin muitakin ihmisiä, koska kaikki tekevät jotain erehdyksiä elämässään, eikä kenenkään tarvitse olla täydellinen.
Minulle riittää että he ovat onnellisia, ei minun asiani ole tuomita tai kantaa kaunaa tyttöni puolesta. Jos asia ei häiritse heitä itseään niin ei tietysti minuakaan.
Sanoisin samaa myös noista kodinhoitotöistä ja rahankäytöstä: jos tilanne ja työnjako sopii heille itselleen, niin sen ei pitäisi haitata anoppiakaan. Nuoripari päättää itse elämäntapansa ja pääasia on että he ovat elämäänsä tyytyväisiä. Ulkopuolisen silmin ei voi arvioida toisten elämää.
keskusteltiin siis poikani kanssa asiasta monelta kantilta. myöskin tuosta anteeksiantamisesta. minä vanhempana ja(kokeneempana) annoin ajateltavaksi eri puolia.
missään vaiheessa en ole miniästa mitään pahaa sanaa sanonut. enkä myöskään millään tavoin pyri johdattelemaan poikani päätöstä vaan päätös pitää tulla häneltä itseltään. mikäs minä olisin tuomitsemaan kenenkään tekoja? ei,ei!
tuo kodinhoito on tässä sivuseikka. mutta olen huolissani pojastani että miten hän jaksaa. hänellä on fyysisesti raskas ja joskus myös onnettomuusaltis työ. ja pitkät päivät.
hän ei kuitenkaan jaksa katsella sotkua ja pyykkikasoja jotta hän sitten siivoaan ja pesee ne pyykit. tästä asiasta ovat keskustelleet ja miniä lupaa alkaa auttamaan mutta aina menee kuitenkin takaisin siihen samaan.
asia ei sinäänsä siis minua "haittaa". vaan olen siis huolissani poikani jaksamisesta.
kiva kun kirjoitit esimerkin positiivisesta jatkosta ja onnea heille jatkossakin.
että tuosta suhtautumisesta vielä. tottahan minä voin sen antaa anteeksi. eikä minulla oikeastaan ole mitään anteeksi annettavaa.
mutta ihan konkreettisesti siis en tiedä miten tässä suhtautuisi. siis pitäisikö olla ettei asiasta mitään tietäisikään? vaikka olen ihan varma että poikani on kertonut että tiedän.
vai pitäisikö asia ottaa jotenkin puheeksi jotta saisi sen sitten puhuttua ja jätettyä taakse? minun on hyvin vaikea teeskennellä.
Meillä suhtauduttiin niin, että sanottiin miehelle että tiedetään tilanne ja että on siitä puhuttu tytön kanssa. Enempää emme ottaneet asiaa puheeksi, eihän hän ollut meille uskoton eikä meille selitysvelvollinen.
Kun he palasivat yhteen, kerrottiin olevamme iloisia siitä että saivat asiansa sovittua ja että meidän puolestamme asia on pois päiväjärjestyksestä.
Toisin sanoen suhtauduttiin ihan tavallisesti ja tekemättä asiasta numeroa. Välit nuoreenpariin ovat oikein hyvät ja he tuntuvat oppineen jotakin kriisistä.
Tiiäkkö mitä, se ei oo sun suhde, niiku itekki sanoit, joten älä pohdi sitä. Säätäjää he viimeksi tarvii.
että tulee ero, jos mies on liian hyvä ja uhrautuva.
Siitä on tehty oikein tutkimuskin.
olen miehelleni 2. vaimo, ja heillä oli juuri noin.
Miehestä täytyy olla myös vastustusta, ja lujuutta,että nainen tuntee turvallisuutta.
Mieheni oppi 1. vaimosta, ja on kyllä ollut ihan hyvä vastustaja jo 35 v. ajan, ja on kantanut vastuunsa isänä ja aviopuolisina.