Mitä ateismi on?

Mikäli joku jaksaa lukea niin voisiko ystävällisesti ilmaista mielipiteensä.
Tulee jatkumaan kunhan saan itsestäni sen verran irti että jaksan kirjata ylös.


Mitä ateismi on? Kysymys johon ei oikeastaan ole kuin yksi vastaus mutta johon liittyy ajatuksia ja mielipiteitä joiden monilukuisuutta ja kirjoa on vaikea hahmottaa. Keskustellessa ihmisten kanssa eri foorumeilla kyseinen kysymys nousee välillä esiin mutta mielestäni liian harvoin, sillä ihmisillä on hyvin huono käsitys siitä mitä ateismi tarkoittaa taikka keitä ateistit ovat. Ihmisillä joilla on jokin uskonnollinen katsomus esittävät mitä pöyristyttävimpiä ja monimutkaisia rakennelmia jotka perustuvat lähinnä ennakkoluuloille johtuen mitä erillaisimmasta teidon puutteesta aina suoranaiseen valehteluun. Olen huomannut että osa ihmisistä joidenka minä katson olevan ateisteja kritisoivat ateismia taikka henkilöitä joiden he katsovat olevan ateisteja tajuamatta itse mitä koko sana merkitsee. Nämä ihmiset kutsuvat itseään usein vapaa-ajattelioiksi, sekularisteiksi, humanisteiksi, skeptikoiksi taikka agnostikiksi ja määrittävät usein ateismin tietyllä lailla joka antaa heille mahdollisuuden ikäänkuin olla antamatta minkäänlaista mielipidettä koko kysymykseen siitä onko teistiset väitteet jumalan/ jumalien olemassaolosta oikeutettuja vaiko eivät.
Tämä tilanne onkin varsin ongelmallinen sillä uskonnolliset ihmiset ilmaisevat omia ennakkoluuloisia päätelmiään vaivautumatta edes ottamaan selvää siitä mitä ateismi on ja luovat yleiseen keskusteluun ilmapiirin jossa ateismi yhdistetään jumalan/ jumalien olemassaolon mahdollisuudenkin kieltämiseen ja väitteeseen absoluuttisesta tiedosta ettei jumalaa/ jumalia ole olemassa. Toisaalta taas tämä kyseisenkaltainen trendi on saanut yhä enenemissä määrin kannatusta myös uskonnottomissa ihmisissä joidenka katsomus ateismista on värittynyt yleisen keskustelun yhteydessä editettyyn ennakkoluuloiseen ja täysin epätarkkaan tarkasteluun siitä mitä ateismi oikeasti edellyttää taikka mitä ateismi itsessään on.
Tämä olettamus jonka mukaan ateistit väittävät tietävänsä ettei mitään jumalaa/ jumalia ole olemassa on saanut niin suuren kannatuksen että on vaikea löytää keskustelua kyseisestä aiheesta joka olisi milläänmuotoa merkityksellinen, sillä jokainen uusi keskustelija esittää täysin saman ennakkoluuloisen argumentin jolle ei todellisuudessa löydy juurikaan minkäänlaista pohjaa eikä keskustelu etene mihinkään.
Eräs syy kyseiseen ongelmaan on se etteivät ateistit ilmaise omia mielipiteitään kovinkaan avoimesti johtuen mitä erilaisemmista syistä aina voimakkaan vastareaktion pelosta siihen ettei kyseisenlaiset argumentit niiden täysin absurdin luonteen takia katsota olevan edes sen arvoisia että niihin viitsittäisiin vastata.
On kuitenkin ilmeistä että on olemassa hyvin suuri joukko ihmisiä niin uskonnollisia kun uskonnottomiakin joidenka mielestä kyseinen kysymys on riittävän tärkeä ja merkityksellinen jotta siihen otetaan kantaa. Joidenkin mielestä kyseisen seikan esille tuominen on tärkeää koska he itse ovat mallentaneet ateismin oman katsontansa kautta joksikin ideologiseksi kokonaisuudeksi jota vastaan pitää taistella taikka jonka olemassaolo itsessään on vaarallista, kun taas toiset katsovat ateismi leiman sisältämän perustelemattomien väitteiden ja väärinymmäryksen takia taakaksi josta he haluavat irtisanoutua luomalla itselleen uuden nimikkeen jolla kyseistä painolastia ei ole.
Molemmissa tapauksissa yritetään ratkaista ongelmaa jota ei alunperinkään ole ollut olemassa keinoilla jotka ovat joko täysin perustelemattomia taikka jotka eivät oikeastaan ole minkäänlainen ratkaisu nähtyyn ongelmaan.
Uskonnot esittävät mitä värikkäimpiä kuvauksia siitä mitä ateismi sisältää joka kaikinpulin aluksi vaikuttaa varsin absurdilta, alkaa pikkuhiljaa huvittamaan mutta joka loppujen lopuksi muuttuu hiljaiseksi tyrmistykseksi siitä että kyseiset ihmiset oikeasti ajattelevat kuten asiansa ovat ilmaiseet eikä kyseessä ollutkaan ironisesti heitetty vitsi.
Se mitä uskonnottomat ihmiset puolestaan esittävät perustelukseen siitä etteivät kutsu itseään ateisteiksi taikka hyljeksivät kyseisen leiman käyttämistä puolestaan ei aiheuta huvittuneisuutta vaan menee suoraan katekoriaan täysin käsittämätön ihmetyksen aihe.
Tämän ongelman aiheuttaa uskonnollinen kansanenemmistö joka nostaa keskusteluissa esiin ajatuksia ateismista jotka ovat pääsääntöisesti väärässä ja näin luovat imapiirin jossa korjauksen tekeminen on joko mahdotonta taikka täysin merkityksertöntä. Uskonnottomat puolestaan eivät saa mitään selvää kuvaa koko tilanteesta ja ottavat käyttöönsä ainoan yleisessä keskustelussa liikkuvan yhtenäisen määritelmänateismista ja tällätavalla vahvistavat ennakkoluuloja ja käsityksiä joille ei ole olemassa minkäänlaisia perusteluja.

Mitä ateismi siis on? Yksinkertaisesti ateismi on juuri sitä mitä kyseinen termi merkitsee eikä mitään muuta. Ateismi on: A_Teismia. Kirjain A sanan teismi edessä tarkoittaa jonkin olemattomuutta, puuttumista taikka kieltoa, jolloin sana a_teismi merkitsee: Ei_teistinen.
Ateisti on siis henkilö joka ei omaa teististä maailmankatsomusta taikka uskomusta johonkin jumalaan taikka jumaliin. Ateismi itsessään ei sisällä mitään muuta.
Tämä tarkoittaa sitä että mikäli et hyväksy teististä katsontoa ja perusteluja jonkin jumaluuden olemassaolosta olet ateisti. Ateismi ei kuitenkaan edellytä tietämystä taikka tietoa siitä ettei mitään jumalaa ole ollut, ole taikka tule koskaan olemaan vaan kyse on ainoastaan siitä voitko oikeuttaa itsellesi uskomuksen jonkin jumaluuden olemassaolosta positiivisesti. Jos siis vastauksesi kysymykseen: Uskotko jumalan olemassaoloon ( täysin riippumatta siitä mikä uskonto on kyseessä), on jotakin muuta kuin kyllä, mukaanluettuna en tiedä olet ateisti.
Ateismi ei siis ole positiivinen väite: Jumalia ei ole olemassa taikka vaadi kyseisenkaltaista väitettä mutta ei myöskään poista mahdollisuutta omata kyseisenkaltainen katsomus. Tällöin puhutaan positiivisesta taikka vahvasta ateismista. Tämä on kuitenkin harvinaisempaa kuin mitä yleinen keskustelu antaa aihetta epäillä.
Suurinosa ateisteista kuuluu katekoriaan negatiivinen taikka heikko ateismi joka on ainoastaan teismin puuttumista joka on yleisesti perusteltu seuraavasti. Koska mikään uskonnollinen yhteisö ei näytä kykenevältä erottamaan omaa uskonnollista kontekstiaan mistään muusta uskonnollisesta kontekstista eikä mitään todennettavissa olevaan todistetta jonkin jumalan olemassaolosta ole olemassa on turha olettaa että jokin jumala olisi olemassa enenkuin todisteet kyseisen olennon olemassaolosta on todennettavissa ja perusteltavissa.
Voit siin olla nostinen ja väittää tietäväsi ettei yhtäkään jumalaa ole olemassa taikka agnostinen ja sanoe ettei toistaiseksi ole esitetty mitään todisteita jotka todentaisivat ja perustelisivat jonkin jumalan olemassaolon, mutta yksi yhteinen nimitys jota kumpikin näistä voi käyttää on ateisti, sillä kummallakaan näistä henkilöistä ei ole aktiivista ja positiivista uskomusta jonkin jumaluuden olemassaolosta; kumpikään ei siis ole teisti.

Mitä ateismi ei ole? Kysymys johon on helpompi vastata sillä mitä ateismi on, sillä ateismi itsessään ei määritä mitään positiivista väitettä taikka argumenttia minkään asian puolesta.
Ateismi on ainoastaan teistisen väitteen hyväksymättä olemista, teismin puuttumista.
Ateismi siis itsessään ei sisällä mitään ideologiaa, aatetta, sääntöjä, määräyksiä, ohjeita, moraalisia taikka eettisiä säännöksiä, sosiaalisia normeja, taloudellisia ohjeita, poliittisia linjauksia, perinteitä, seremonioita, pyhää kirjoitusta, käyttäytymis sääntöjä, koreokrafioita, itseasiassa ateismi itsessään ei millään tapaa määritä sitä miten taikka miksi jonkun tulisi toimia jollakin taikka vaihtoehtoisesti yhtään millään tavalla. Ateismi itsessään on ei oleva konsepti jostakin ideologisesta katsonnasta.
Mutta miksi sitten kutsua itseään ateistiksi jos kyseiselä termillä taikka ateistina olemisella ei ole mitään varsinaista perustaa sille miten joku toimii?
Koska ateismi poistaa mahdollisuuden perustella toiminta jollakin tietyllä tavalla taikka jonkin tietyn konseptin kautta. Ateistin on siis mahdotonta perustella omat argumenttinsa jonkin uskonnollisen jumalkäsityksen kautta ja ilmaista sellaisia kannanottoja kuin: Jumala teki sen, Jumala käski taikka jotakin vastaavaa on tarpeetonta koska ateisti on henkilö joka ei katso voivansa oikeuttaa uskomusta mihinkään jumala konseptiin. Ateismi siis mahdollistaa sen että ihminen pystyy myöntämään ettei tiedä jotakin asiaa tarvitsematta selittää jotakin mysteeriä vielä suuremmalla mysteerillä eli jonkin jumalan olemassaololla.

Teistit esittävät mitä monipuolisemman ja värikkään kirjon kommentteja ja argumentteja sille miksi juuri heidän uskontonsa on se ainoa oikea uskonto, valitettavasti usein huomaamatta että samoja argumentteja voidaan käyttää yhtä hyvin minkä tahansa muun jumalakonseptin kohdalla todisteena ja oikeutuksena. Kuitenkin kaikki teistiset katsonnat löytävät yhden yhteisen kohteen jonka vääryydestä ne ovat samaa mieltä: Ateismi. Tästä nimenomaisesta syystä ateismia kohtaan on muodostettu mitä erillaisempia vasta-argumentteja jotka vaihtelevat aina uhkauksesta aneluun. Kaikissa niissä on kuitenkin yhteisenä piirteenä se että ne yrittävät vakuuttaa ateistin jonkin uskonnon, argumentin tekijän, uskonnon todellisuudesta.

Eräs väite joka on varsin yksinkertainen ja vielä yksinkertaisempi kumota on esitys jonka mukaan ateismi sana itsessään kuvaa kuinka absurdi koko väite ateismin aatteellisesta ja ideologisesta neutraalisuudesta on, onhan kyseisessä sanassa; Ateismi loppu; -ismi.
Aatteellisesta neutraalisuudesta ei kuitenkaan ole kysymys sillä ateismi sulkee pois koko joukon erillaisimpia yliluonnollisia konsepteja jumalien olemassaolosta. Henkilö joka siis on ateisti ei ole neutraali siinä mielessä ettei hänellä olisi mielipidettä lainkaan. Hän katsoo ettei teistien tekemät väitteet ole todennettavissa taikka perusteltavissa joka tekee teistisistä väitteistä joko valheita taikka itsepetosta, ainankin enenkuin joku kykenee todistamaan että joku jumalkäsitys pitää paikkansa.
Kyseessä siis ei ole neutraalikanta eikä sellaista edes voi tälläisessä kysymyksessä muodostaa, joko uskoo tai on uskomatta, sanomalla; en tiedä, ei kuitenkaan pääse tämä ohitse sillä kyseinen henkilö ei anna positiivista lausuntoa uskosta.
Ateismi on neutraali ainoastaan siltä kannalta ettei se ota kantaa mihinkään uskonnolliseen kokonaisuuteen eikä nosta mitään uskonnollista katsontoa jumalan olemassaolosta minkään toisen päälle vaan tarkastelee niitä kaikkia yhtäläisin perustein. Ateismi on uskon puuttumista jumalien todellisuuteen joka puolestaan ei ole neutraali kanta vaan esittää ettei mikään olemassaolova todiste jumalan/ jumaline olemassaolosta täytä vaatimuksia joidenka mukaan jokin katsotaan olemassaolevaksi.
Ateismi on –ismi puolestaan kertoo lähinnä siitä ettei sanaa ateismi ymmärretä kovinkaan hyvin. Kuten jo aijenmin sanoin ateismi koostuu sanoista: A joka tarkoittaa ei ja Teismi joka tarkoittaa jumaluskoa. Ateismi on siis teismin puuttumista.
Ateisti on siis henkilö jolta puuttuu ainankin yksi –ismi jo sanan määritelmän mukaan. Ateismi poistaa yhden –ismin, teismin, muttei korvaa sitä millään ideologisella taikka aatteellisella kokonaisuudella johon päätteellä –ismi viitataan.
Tämä ei tarkota sitä etteikö ateisti voisi omata jotakin ideologisia taikka aatteellisia päämääriä taikka tavoitteita aivan päin vastoin. Ateismi ei rajoita taikka edusta mitään ideologiaa taikka aatetta eikä ateimi vaadi mitään ideologista taikk aatteellista linjausta joka olisi yhtenäinen kaikkien ateistien keskuudessa. Ainoa asia jonka ateismi vaatii on ateismi eli teimin puuttuminen.
Tästä johtuen ateistit eivät ainoastaan omaa mitä erilaisimpia ideologisia sekä aatteellisia rakennelmia jotka voivat olla hyvin poikkeavia toisistaan mutta myös ovat eri mieltä keskenään lähes jokaisesta esille nostettavasta asiasta.
Ateismi nimikettä käytetään siis ainoastaan rajaamaan jotakin pois ei kertomaa sitä mihin kyseinen henkilö uskoo taikka mitä asioita hän arvostaa.

Yksi ikuisuus argumentti jota teistit käyttävät varsin usein, jopa tajuamattaan on Pascalin vaaka joka on periaatteeltaan seuraava matemaattinen tarkastelu siitä miksi pitäisi uskoa kristilliseen jumalkäsitykseen.

1. Mikäli Jumala ei ole olemassa et menetä mitään.
2. Jos Jumala on olemassa voitat kaiken.
3. Uskomatta oleminen ei palkitse mutta saattaa johtaa kaiken menettämiseen.
4. Eläminen niin kuin uskoisi puolestaan antaa mahdollisuuden ikuiseen palkintoon.
Kyseisen argumentin mukaisesti usko kristilliseen uskomukseen on perusteltua koska uskomatta oleminen antaa 50% mahdollisuuden kärsiä ikuisesti kun taas uskominen mahdollistaa ikuisen palkinnon. Tästä seuraa että mikäli ei uskoisikaan tulisi elää kuten uskoisi jotta maksimoisi mahdollisuutensa ikuisesta palkkiosta.
Tämä argumentti on perusteellisesti väärässä jokaisessa esittämässään kohdassa.

1. Mikäli Jumala ei ole olemassa et menetä mitään; Argumentti on väärässä sillä uskominen johonkin jumalakonseptiin on mielestäni haitallista mikäli kyseiselle uskomukselle ei löydy mitään todistettavaa perustelua. Uskonnon harjoittaminen kuluttaa aikaa erinäisien rituaalitoimien ja muiden vastaavien toimitusten harjoittamiseen sekä mahdollisesti myös kuluttaa varallisuutta lahjoitusten muodossa. Mikäli mitään jumlaa ei olekkaan olemassa olet tuhlannut aikaasi jota olisit voinut käyttää paljon hyödyllisemmin ja mikäli olet rahjoittanut rahaa olet tukenut organisaatiota joka on valehdellut sinulle ja käyttänyt hyväkseen sinun perustelematonta uskoasi.

2. Mikäli Jumala on olemassa voitat kaiken. Totta siinä mielessä että mikäli kristillinen Jumala on olemassa voitat kaiken. Kysymys tässä on kuitenkin informaation jokseenkin yksipuoleisesta tarkaselusta. Mikäli hyväksytään, argumentin takia, että jokin jumalolento on olemassa niin mistä kukaan voi olla varma että se on kristillinen Jumala taikka että kyseisestä jumalasta olisi ylipäätään edes muodostettu uskontoa. Millekkään jumalkonseptille ei siksi voida muodostaa minkäänlaista numeraalista arvoa kuinka todennäköistä jonkin jumalan olemassaolo on. Tämä johtuu samasta seikasta kuin se minkä takia mitään käsitystä jostakin ei voida todentaa absoluuttisesti olemassolemattomaksi. Kyseisenlaisen tiedon omaaminen vaatii äärettömän tiedostamisen kaikesta.
Tästä johtuen mahdollisuus jonkin jumalkonseptin olemassaololle on mahdotonta määrittää.

3. Uskomatta oleminen ei palkitse mutta saattaa johtaa kaiken menettämiseen. Uskomatta oleminen saattaa olla kaikkein palkitsevin konsepti sillä silloin kyseinen henkilö voi elää elämänsä tietäen että tämä on ainoa mahdollisuus saada tehtyä kaikki kerralla oikein ja että sinä itsevastaat niin onnistumisistasi kuin epäonnistumisistasi elämässäsi. Voit pyrkiä elämään täyttä elämää tässä ja nyt koska et odota siltä mitään loputonta palkintoa eikä pelottelu ikuisesta kidutuksesta vaikuta elämääsi mitenkään alentavasti taikka painostavasti. Sinun ei tarvitse kertoa itsellesi että olet huono ihminen vain koska olet syntynyt ja että sinun olisi tehtävä uhraus jonkin näkymättömälle taivas ukkelille. Et ole tuhlannut aikaasi, energiaasi ja rahojasi johonkin sellaiseen joka loppujenlopuksi onkin valetta. Entäpä tälläinen mahdollisuus että onkin olemassa jokin jumalallinen olento joka palkitseekin siitä että on kyennyt rationaaliseen päätöksentekoon ja ollut uskomatta väitteitä jumaluuksista joiden paikkansa pitävyydelle ei ole esitetty mitään todisteita.

4.Eläminen niinkuin uskoisi puolestaan antaa mahdolisuuden ikuiseen palkintoon.
Tämä on aivan sama konsepti kun se että perustaisi tulevaisuuden päätökset lottovoitolle jota ei ole vielä voittannut, lotossa jossa on loputon määrä numeroita. Toinen seikka tässä kohdassa on se että eläminen kuten uskoisi viittaa siihen ettei oikesti usko mutta eläminen kuten uskoisi mahdollistaisi samat hyödyt kun oikeasti uskominen. Tämä tietenkin nostaa esiin mielenkiintoisen argumentin siitä onko Jumala kaikkitietävä, näkeekö Jumala kaiken tai siitä kykeneekö Jumala lukemaan ajatuksia, mikäli näin on eläminen kuten uskoisi ei riitä sillä ainoa pelastus on usko, ei teeskentely, kristillisen opin mukaisesti. Jos puolestaan Jumala ei täytä kyseisien ominaisuuksien määritelmiä niin silloin voi valehdella tiensä taivaaseen jolloin uskominen itsessään muuttuu merkityksettömäksi.