Noh, melko tuoreessa avoliitossa asustan. Ihana mies, en voinut uskoa onneani kun hänet tapasin sillä hän on todellinen herrasmies. Huomaavainen ja kiltti. Välitän hänestä kovasti.
Tapasimme netin kautta, ja hölmöyttäni en silloin ajatellut että miehellähän voisi olla muutakin säpinää suhteemme tapailuvaiheessa. Asia selvisi minulle kun hän oli unohtanut sähköpostinsa koneelleni auki, ja minä onneton pönttö tietenkin menin lukemaan niitä viestejä. Löysin sieltä sitten viestejä parilta naiselta, joiden kanssa järkkäili treffejä vaikka olimme jo tapailleet ainakin kuukauden, mutta toki siis vasta tapailleet.
Niiden viestien sisältö satutti. Ne olivat niin herkkiä ja ihailevia, ja kuitenkin hän silloin koko ajan tapaili minua ja yritti kamalasti tehdä vaikutusta minuun. En ymmärrä. Nyt minulle on jäänyt olo, että ne muut olisivat olleet hänestä kiinnostavampia, mutta joutui tyytymään minuun.
Vähän vaikeaa keskustella hänen kanssaan asiasta koska joutuisin tunnustamaan että olen "murtautunut" sähköpostiinsa!
Olemme kyllä yleisellä tasolla keskustelleet tästä kokemastani luottamuspulasta, mutta tämä nakertava tunne takaraivossani ei jätä rauhaan.
Miten uskoisin että hän rakastaa, hän kyllä toimii/sanoo/vakuuttaa/näyttää sen niiiiin monella tapaa?
Se luottamuspula minut sai ne viestit lukemaan alunperinkin, ja niiden lukeminen pahensi tilannetta kyllä potenssiin sata... :(
Tapasimme netin kautta, ja hölmöyttäni en silloin ajatellut että miehellähän voisi olla muutakin säpinää suhteemme tapailuvaiheessa. Asia selvisi minulle kun hän oli unohtanut sähköpostinsa koneelleni auki, ja minä onneton pönttö tietenkin menin lukemaan niitä viestejä. Löysin sieltä sitten viestejä parilta naiselta, joiden kanssa järkkäili treffejä vaikka olimme jo tapailleet ainakin kuukauden, mutta toki siis vasta tapailleet.
Niiden viestien sisältö satutti. Ne olivat niin herkkiä ja ihailevia, ja kuitenkin hän silloin koko ajan tapaili minua ja yritti kamalasti tehdä vaikutusta minuun. En ymmärrä. Nyt minulle on jäänyt olo, että ne muut olisivat olleet hänestä kiinnostavampia, mutta joutui tyytymään minuun.
Vähän vaikeaa keskustella hänen kanssaan asiasta koska joutuisin tunnustamaan että olen "murtautunut" sähköpostiinsa!
Olemme kyllä yleisellä tasolla keskustelleet tästä kokemastani luottamuspulasta, mutta tämä nakertava tunne takaraivossani ei jätä rauhaan.
Miten uskoisin että hän rakastaa, hän kyllä toimii/sanoo/vakuuttaa/näyttää sen niiiiin monella tapaa?
Se luottamuspula minut sai ne viestit lukemaan alunperinkin, ja niiden lukeminen pahensi tilannetta kyllä potenssiin sata... :(
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tapasin netissä aivan mahtavan tyypin. Kirjoteltiin, soiteltiin, hän lähetti mulle
kukkiakin, ja eräs päivä sitten seosoi oveni takana.
Komeakin kun mikä, olin aivan onneni kukkuloilla.
Vietettiin yhdessä kaikki liikenevä aika, vaikka
asutaan eri paikkakunnilla. Alettiin pikuhiljaa
suunnitella yhteen muuttoa, hänellä kun on iso
talo ja firma samalla paikkakunnalla.
Olin aivan myyty ! Etsin omalle kämpälle jo ostajaa, tilasin muuttolaatikot, kaikki piti olla ok. Töitäkin oisin saanut toiselta paikkakunnalta.
Noh- eräs kaunis päivä hän sitten unohti puhelimensa kotiin ja se soi. Ajattelin ekaksi
että soittaa siihen työkaverin kännystä
etsiäkseen sitä ja vastasin. Tuli luuria korvaan. Mielenkiinnosta katsoin numeron netistä, joku nainen. Samalla vilkaisin
kuvaviestin, joka tuli samaan syssyyn.
Niin pervo kuva että huh huh. Vaikka en olisi saanut, seuloin sitten puhelimen läpi, viestejä oli useita ja eri naisilta. Samoin kuvia.
Istuin sitten kalpeana oottamassa häntä kotiin ja
tunnustin syntini (selitin kyllä miksi vastasin)
Siitähän seurasi hurja mylläkkä, sain suurinpiirtein samalla kalossin kuvan takapuoleen
kun olen uskaltanut koskea hänen puhelimensa.
Mitään selitystä niille naisille ei oikein tullut, "ne nyt vaan oli".
Nöyränä tulin kotiin sitten sieltä. Sydän särkyneenä, petettynä ja hylättynä.
Päätin että ei enää ikinä nettimiehiä.
Liekkö ollut sama tyyppi kun sulla :(
Näitä riittää netissä ja muuallakin. itselläni samankaltaisia kokemuksia tuolta järvenpään suunnalta, tosin kellot soi aika nopeesti kyseisestä ihmisestä. Naisia siellä ja naisia jokapuolella. oiskohan sama tyyppi tämäkin:) sopis kuvaan, talot ja firmat. ai että toisaalta houkuttais tietää, kuinka montaa naista on pyörittänyt.....voimia kaikille saman kokeneille!
mutta pitäisin kyllä lieventävänä asianhaarana sitä, että nuo viestit olivat tuttavuutenne alkuajalta? En tiedä, mutta luulisin, että harvempi nettisysteemeissä mukana oleva heivaa heti saman tien kaikki muut tuttavuudet, kun on jotakuta muutaman kerran tapaillut... Onko sinulla näyttöä, että touhuilee jotain tällä hetkellä selkäsi takana? Jollei ole, suosittelisin kyllä antamaan olla... Suoraan sanoen olet kyllä mennyt ronkkimaan asiaa, joka ei sinulle kuulunut... Hän on avomiehesi nyt - joten keskity nykyhetkeen vanhojen kaivelemisen sijaan!
Silloin kun itse lähden deittailemaan naisia niin filosofiani on se että yritän löytää sitä oikeaa, mutta että koska ei se "oikea" nyt varmaan ihan samantien selviä niin en keskity vain yhteen naiseen kerralla. Ja tiedän että sama filosofia pätee monen naisenkin suhtautumisessa asiaan. Toki myönnän että kivemmalta tuntuisi itsestäkin jos nainen vain minun kanssani olisi heti ensitreffeistä lähtien, mutta en minä nyt voi olettaa että hän pistäisi kaikki munat samaan koriin samantien toista tuntematta. Enkä siis tee näin itsekään. Ja toki olisi kivaa jos kaikki menisi niinkuin elokuvissa että rakkaus olisi molemminpuolista rakkautta ensisilmäyksellä heti ensitapaamisesta lähtien, mutta kun sitä vähän kyynistyy kun elämä koulii...
En kuitenkaan yritä viilata ketään linssiin näin tehdessäni eli en koskaan väitä kenellekkään että hän olisi "se ainoa" jos sillähetkellä näin ei ole. En minä sitä mainostakkaan itse, mutta jos joku kysyy niin kerron miten asia on. Ja kyse ei siis todellakaan ole siitä että ajattelisin että joku on huonompi kuin joku muu. Ihmiset ovat erilaisia ja jotkut oppii tuntemaan nopeammin kuin toiset ja jos selviää että meistä ei tule paria hyvinkin nopeasti niin aina parempi. Eipä mene kummankaan aikaa sitten turhaan hukkaan.
Jossain vaiheessa sitten jos alkaa vaikuttaa siltä että se oikea on löytynyt niin sitten se tapahtuu luonnostaan että muut jäävät ja jäljelle jää vain yksi. Tokikaan en tiedä onko sinun tapauksessasi samasta kyse (vai tuosta josta muissa vastauksissa on kerrottu eli että joku vain metsästää naisia ja pitää mahdollisimman suurta haaremia) mutta esitin tässä vain yhden näkökannan...
täällä myös nainen joka netin kautta tutustui mieheen..tapailtiin muutamia kertoja,tunsin suurta rakkautta..ja niinpä kohta asuimme saman katon alla.minä 300km entisestä kotikunnasta..tiedän tiedän...liian nopeita päätöksiä..mutta eipä sitä rakkauden huumassa huomaa..hän paljasti olevan peliriippuvainen...ja pyysi minulta apua..olen ollut tukena,mutta kuitenki netissä käydessä huomaan hänen pelaavan...ja ompa cättisivuillakin käyty...kun puhuin asiasta,hän vaan tuumas että vanhasta tottumuksesta hän on käynnyt netissä..sovittiin että silloin kun hän on yksin kotona netistä piuhat six aikaa pois..niin...MUTTA....NYT OLEN HERÄNNYT ÖISI KUN HÄN KONEELLA...eikä myönnä pelaanneensa tai chatis käydes..vaihto jopa salasana vaikka oli puhe että samalla salasanalla edetään,voin luottaa häneen.mitä teen?rakastan häntä...kaikki muuten ok..mutta mun luotto menny..PS.olen kuullut myös juttuja ettie olisi kovin uskollista seuraa..kehen uskoa?keneen tukea?? täällä uudessa asuinpaikassa ei vielä tosi ystäviä..
No onko hänellä nyt mitään säpinää? Jotkut katsovat, että tapaillessa voi olla muutakin. Vähän samantyylinen tilanne minulla, ei nyt tuollainen mutta kuitenkin. Ja olen vain unohtanut asian ja asiasta on keskusteltu.
Jos hänellä ei nyt ole säpinää, niin ok. Ettehän ole seurustelleet vielä. Mutta jos on, niin ukko pihalle.