Onkos täällä muille käynyt niin, että jos itsellä on ollut jotain ongelmia, niin kumppani ei "ehdi odottaa koska haluaa saada lapsia äkkiä?" Sanoo kyllä että "olet se oikea, mutta se ei riitä."
Ja etsii sitten jonkun vaan joka ottaa, vain jotta sais perheen..?
Tuntuu kylmältä ajatukselta jokaista osapuolta kohtaan, exää, uutta kumppania ja etenkin lapsia..
Se on kai kuitenkin aika yleistä kolmekymppisillä..
Sinänsä surullista että ollaan valmiita uhraamaan "se oikea", vain jotta saisi otsalleen normaalin leiman, jolla on aviopuoliso, talo, auto ja lapset..
Onko se kaikki sen arvoista?
Noh, minä kai en voi kuin odottaa koska heille tulee avioero, enköhän minä sitten taas kelpaa kun hän on jo saanut kaiken haluamansa muun.
Ja etsii sitten jonkun vaan joka ottaa, vain jotta sais perheen..?
Tuntuu kylmältä ajatukselta jokaista osapuolta kohtaan, exää, uutta kumppania ja etenkin lapsia..
Se on kai kuitenkin aika yleistä kolmekymppisillä..
Sinänsä surullista että ollaan valmiita uhraamaan "se oikea", vain jotta saisi otsalleen normaalin leiman, jolla on aviopuoliso, talo, auto ja lapset..
Onko se kaikki sen arvoista?
Noh, minä kai en voi kuin odottaa koska heille tulee avioero, enköhän minä sitten taas kelpaa kun hän on jo saanut kaiken haluamansa muun.
Vastaukset 2
Vanhimmat
voi mitä vaan mutta TEOT ratkaisee.
..ikätoveri.. ;)
Onks tää odottamaan kyllästynyt nainen? Onko teillä ollut kuinka pitkä suhde?
Koska mä en naisena kanssa oikeen tajua sitä, miks pitäis (yleistäen: miesten mielestä) niin kauheesti vaan ootella oikeeta hetkeä jne... Jos kerran molemmista tuntuu, et ollaan ne oikeet, niin sitte annetaan palaa, eikä ootella vuoskausia jotain tajunnanräjäyttävää inspistä!! :roll:
Periaatteessa mä ymmärrän ton "olet se oikea, jne." -lauseenkin. Toinen voi olla kaikin puolin se oikea, mut jos vuosi vuoden jälkeen pitää odottaa jotain "suhteen edistymistä", oli se sitten lapset tai sormus, joka itelle on tärkeetä, niin kyllä siinä rupee ajan kuluessa miettimään, et onko toi toinen sittenkään se oikee, jos ei halua puhuttavankaan niistä itelle merkityksellisistä asioista. Tai jopa niinkin, että vaikka se toinen odotuksesta huolimatta tuntuis vaan siltä Oikealta, niin mulle ainakin tuli mieleen, että oonko MINÄ sille TOISELLE se oikea, jos vaan pitää tuhtata ja miettiä, eikä uskalleta "edetä". Kuka nyt haluaa vastoin toisenkaan tahtoa siinä suhteessa roikkua? :(