Kuolema on lähes yhtä merkittävä tapaus kuin syntymä.
Joka tapauksessa, aivan ilmeisesti kuolema muuttaa kaiken sinun elämässäsi. Kuolema on tosiaankin siinä mielessä merkittävä seikka, että se muuttaa lähes kaiken sinun elämässäsi. Kun sinut lasketaan Honkanummen hautuumaan (tai vastaavan) multiin, niin EPÄILEMÄTTÄ kaikki raukeaa tyhjiin kohdallasi.
Tyhjiin raukeamisella tässä tarkoitan TYHJIIN raukeamista, jonka sanan SYVYYTTÄ et oikein äkkiseltään edes tajua (jos et suostu pysähtymään sitä miettimään).
Ja jos sinut krematoidaan, niin kaikki tämä toteutuu vielä nopeammin.
Kun naamasi päällä on kaksi metriä multaa, voit miettiä seuraavia asioita ja miettiä niitä OMALTA (ei siis nk. 'yleiseltä') kannalta katsottuna. Tässä annamme sinulle luvan olla "itsekäs" ... :o) ... :
1. Olin ateisti. Mitä minä sillä *itselleni* saavutin ?
2. Jumalaa ei ollut. Mitä hyötyä siitä oli *minulle*?
3. Kirjoitin paljon räävitöntä ateistiälämölöä suomi24 -foorumille. Mitä minä *itse* siitä hyödyin?
4. Yritin elää jopa ihmisiksi (ateistit nimittäin ovat joskus ihan fixuja). Mitä hyötyä *minulle* nyt, maatessani kaksi metriä mullan alla, oli minun hyvistä teoistani?
5. "Sain aikaan" sitä sun tätä. Kaikki se kuitenkin hajoaa tomuksi viimeistään seuraavan 100 vuoden aikana. Mitä hyötyä siitä on *minulle*?
6. Maailmaan jäi noin 2.7 miljardia kristittyä hihhuloimaan ... mutta onko silläkään *minulle* mitään enää merkitystä ... tässä mullan alla mädätessäni ja toukkien nakertaessa?
7. Mitä *minä* voitin elämälläni?
8. Mistä *minun* loputon jumalvihani oikein johtui? Peittelinkö sillä vain jotakin omassa *itsessäni*?
9. Miksi *minä* elin?
-----
Tämä oli siis vaihtoehto numero YKSI. Se menee juuri noin ja tuskin kukaan ateisti on eri mieltä kanssani.
Ihmettelen jos on ... ?!?!?
Mutta on kaksi muutakin vaihtoehtoa:
KAKKONEN on se, että kaikki tuo edellä mainitu toteutuu ja LISÄKSI menet ja kohtaat Tuomarisi.
KOLMONEN on (vaihteeksi) ihan kiva vaihtoehto. Pyydät nöyrästi Jumalaa ilmestymään sinulle! Hän sitten selittää loput ... :o) ...
Joka tapauksessa, aivan ilmeisesti kuolema muuttaa kaiken sinun elämässäsi. Kuolema on tosiaankin siinä mielessä merkittävä seikka, että se muuttaa lähes kaiken sinun elämässäsi. Kun sinut lasketaan Honkanummen hautuumaan (tai vastaavan) multiin, niin EPÄILEMÄTTÄ kaikki raukeaa tyhjiin kohdallasi.
Tyhjiin raukeamisella tässä tarkoitan TYHJIIN raukeamista, jonka sanan SYVYYTTÄ et oikein äkkiseltään edes tajua (jos et suostu pysähtymään sitä miettimään).
Ja jos sinut krematoidaan, niin kaikki tämä toteutuu vielä nopeammin.
Kun naamasi päällä on kaksi metriä multaa, voit miettiä seuraavia asioita ja miettiä niitä OMALTA (ei siis nk. 'yleiseltä') kannalta katsottuna. Tässä annamme sinulle luvan olla "itsekäs" ... :o) ... :
1. Olin ateisti. Mitä minä sillä *itselleni* saavutin ?
2. Jumalaa ei ollut. Mitä hyötyä siitä oli *minulle*?
3. Kirjoitin paljon räävitöntä ateistiälämölöä suomi24 -foorumille. Mitä minä *itse* siitä hyödyin?
4. Yritin elää jopa ihmisiksi (ateistit nimittäin ovat joskus ihan fixuja). Mitä hyötyä *minulle* nyt, maatessani kaksi metriä mullan alla, oli minun hyvistä teoistani?
5. "Sain aikaan" sitä sun tätä. Kaikki se kuitenkin hajoaa tomuksi viimeistään seuraavan 100 vuoden aikana. Mitä hyötyä siitä on *minulle*?
6. Maailmaan jäi noin 2.7 miljardia kristittyä hihhuloimaan ... mutta onko silläkään *minulle* mitään enää merkitystä ... tässä mullan alla mädätessäni ja toukkien nakertaessa?
7. Mitä *minä* voitin elämälläni?
8. Mistä *minun* loputon jumalvihani oikein johtui? Peittelinkö sillä vain jotakin omassa *itsessäni*?
9. Miksi *minä* elin?
-----
Tämä oli siis vaihtoehto numero YKSI. Se menee juuri noin ja tuskin kukaan ateisti on eri mieltä kanssani.
Ihmettelen jos on ... ?!?!?
Mutta on kaksi muutakin vaihtoehtoa:
KAKKONEN on se, että kaikki tuo edellä mainitu toteutuu ja LISÄKSI menet ja kohtaat Tuomarisi.
KOLMONEN on (vaihteeksi) ihan kiva vaihtoehto. Pyydät nöyrästi Jumalaa ilmestymään sinulle! Hän sitten selittää loput ... :o) ...
Vastaukset 24
Vanhimmat
Kuolema on sillä tapaa merkittävä juttu että se on sitten thäts it ja thö end.
Näinkin yksinkertaista asiaa ei yllättävän moni vajaaälyinen tajua. Mutta kun pienestä pitäen ei rohkaista ajattelemaan itsenäisesti vaan uskomaan satuihin sumeilematta niin ei ihme että ajatuksenjuoksu ei kehity vaan jäädään vajakin tasalle. Pahinta on että vajakki ei ymmärrä olevansa vajakki vaan päinvastoin meuhkaa lapsellisia satujaan rumpua paukuttaen.
Onneksi kuitenkin tällaiset tapaukset ovat merkityksettömiä, ei ne vaikuta mihinkään, paitsi kaltaisiinsa vajakkeihin. Tuskin muuhun kykenisivätkään.
minä-minä-uskis taas sepustelee minä-minä-juttua.
Niin sinä kuolet kuin kaikki muutkin. Ihan sama kuinka kovasti olet johonkin henkiolentoon uskonut, kuolemasi jälkeen sinulla ei ole mitään.
Yksikin elämälle pelastettu hihhuli on kirjoittamisen arvoinen. Moni uskovainen on löytänyt tältä palstalta uuden rationaalisen tarkoituksen elämälleen. Totuus lopulta voittaa ja se palkitsee.
Sinulla ei ole vaihtoehtoja. Kuolet kuollessasi. Todiste: kukaan kuolleista hihhuleista ei ole tullut hihhuloimaan.
samalla kun hihu kuolee, kuolevat kaikki hänen Jumalansa.
1. Olin ateisti. Mitä minä sillä *itselleni* saavutin ?
-----elin hyvän elämän
2. Jumalaa ei ollut. Mitä hyötyä siitä oli *minulle*?
---- ei mennyt aika turhia miettiessä.. eikä varsinkaan kirkossa istumisiin.. sain olla oma itseni..
3. Kirjoitin paljon räävitöntä ateistiälämölöä suomi24 -foorumille. Mitä minä *itse* siitä hyödyin?
---- saman verran kuin uskovaiset luulevat hyötyvänsä.. kaikilla on vapaus sanoa oma mielipiteensä..
4. Yritin elää jopa ihmisiksi (ateistit nimittäin ovat joskus ihan fixuja). Mitä hyötyä *minulle* nyt, maatessani kaksi metriä mullan alla, oli minun hyvistä teoistani?
---- varmaan samanverran kuin uskovaisten hyvistä teoista.. eli ihan vain tiedoksi että kuollut ateisti on kuollut ateisti.. Eli eipä se mitään taivas huuhaata uskokaan.. ja jos jotain hyötyä olisi vielä lisäksi niin tietäisin tehneeni jollekin hyvänmielen.. Oma kuoleman jälkeinen elämä jaksa kiinnostaa.. Kunhan jollakin oli joskus hyvämieli.. Ei aina tarvitse ajatella jumalaa ja itseään.. voi ihan muutenkin olla mukava jne..
5. "Sain aikaan" sitä sun tätä. Kaikki se kuitenkin hajoaa tomuksi viimeistään seuraavan 100 vuoden aikana. Mitä hyötyä siitä on *minulle*?
----samaa hyötyä kuin uskovaisilla.. Jaksa minua varmastikaan kuollessa kiinnostaa mitä sain aikaan.. Muista kuitenkin että minä olen silloin kuollut..
6. Maailmaan jäi noin 2.7 miljardia kristittyä hihhuloimaan ... mutta onko silläkään *minulle* mitään enää merkitystä ... tässä mullan alla mädätessäni ja toukkien nakertaessa?
---- mitä se ketään kuollutta kiinnostaa???
7. Mitä *minä* voitin elämälläni?
---- oli hyvämieli ainakin useimmiten.. tuli elämä elettyä eikä leikittyä tekopyhää...
8. Mistä *minun* loputon jumalvihani oikein johtui? Peittelinkö sillä vain jotakin omassa *itsessäni*?
---- jumalaanne en vihaa.. se on teidän jumalanne.. ei minun.. ei ateistin ole pakko vihata ketään.. sitä paitsi jumalaviha edellyttää että uskoo hepun olemassa oloon..
9. Miksi *minä* elin?
---- eiköhän se ole aika selvää??? Äiti synnytti.. Ei jäänyt vaihtoehtoja...
_________________________________________
Tämä oli siis vaihtoehto numero YKSI. Se menee juuri noin ja tuskin kukaan ateisti on eri mieltä kanssani.
Ihmettelen jos on ... ?!?!?
----- PAKKO OLLA ERIMIELTÄ.. EN JAKSA USKOA KUOLEMAN JÄLKEISEEN ELÄMÄÄN JOTEN KUOLLESSA EN MIETI MITÄÄN.. OLEN KUOLLUT..
Mutta on kaksi muutakin vaihtoehtoa:
KAKKONEN on se, että kaikki tuo edellä mainitu toteutuu ja LISÄKSI menet ja kohtaat Tuomarisi.
----JOO TODELLAKIN.. JA SITTEN ANNAN SILLE???
KOLMONEN on (vaihteeksi) ihan kiva vaihtoehto. Pyydät nöyrästi Jumalaa ilmestymään sinulle! Hän sitten selittää loput ... :o) ...
---- JUU EN PYYDÄ.. KUOLLEENA KUOLLUT JOTEN VÄHÄN MYÖHÄISTÄ OLISI ALKAA HURSKASTELLA??
Purskahdin nauramaan...
:D
"Tyhjiin raukeamisella tässä tarkoitan TYHJIIN raukeamista, jonka sanan SYVYYTTÄ et oikein äkkiseltään edes tajua"
Voiko kuolema olla sen lisäksi että se on kuolema, myös SYVÄ? Tai matala?
Liirumlaarumsi on onttoa.
"Ja jos sinut krematoidaan, niin kaikki tämä toteutuu vielä nopeammin. "
Et tykkää krematoinnista? Moni kristitty ei tykkää. Usko taitaa olla heikko, kun epäilee tuhkan ylösnousemista. Silti esim. Helsingissä noin 70% tuhkataan, enimmäkseen kristittyjä.
Ja nuo "ateistin pohdinnat haudassa"... mahtaako krisseli pohtia hautansa pohjalla samoja asioita?
ei elämää, eikä se silloin voi muuttaa tai vaikuttaa elämääni kun elämää ei silloin enää ole, olen kuollut;) Joten silloin on aivan sama mitä olen tehnyt, se ei vaivaa kun olen kuollut, minua ei enään ole. Mutta eläessäni tiedän eläväni oikein.
Syntymä oli merkittävä tapaus, elämäni ja tietoisuuteni alku.
Kuolema ei ole mitään, sama kun nukut tai olet tajuton, et tiedä mistään mitään, tietoisuuden loppu.
Kun eletään niin eletään ja kun kuollaan niin kuollaan. Helppoa vai mitä?
Noihin kysymyksiisi vastaan seuraavasti:
1. Olin ateisti. Mitä minä sillä *itselleni* saavutin ?
- En mitään
2. Jumalaa ei ollut. Mitä hyötyä siitä oli *minulle*?
- Kun jumalaa ei ollut, niin hyöty kysymys on mitätön, mutta kuitenkin: ei mitään
3. Kirjoitin paljon räävitöntä ateistiälämölöä suomi24 -foorumille. Mitä minä *itse* siitä hyödyin?
- En mitään
4. Yritin elää jopa ihmisiksi (ateistit nimittäin ovat joskus ihan fixuja). Mitä hyötyä *minulle* nyt, maatessani kaksi metriä mullan alla, oli minun hyvistä teoistani?
- Ei mitään
5. "Sain aikaan" sitä sun tätä. Kaikki se kuitenkin hajoaa tomuksi viimeistään seuraavan 100 vuoden aikana. Mitä hyötyä siitä on *minulle*?
-Ei mitään
6. Maailmaan jäi noin 2.7 miljardia kristittyä hihhuloimaan ... mutta onko silläkään *minulle* mitään enää merkitystä ... tässä mullan alla mädätessäni ja toukkien nakertaessa?
- Ei ole mitään merkitystä
7. Mitä *minä* voitin elämälläni?
- En mitään
8. Mistä *minun* loputon jumalvihani oikein johtui? Peittelinkö sillä vain jotakin omassa *itsessäni*?
- En peitellyt, koska jumalaa kun ei ole, ei ole jumalvihaakaan
9. Miksi *minä* elin?
-Vanhempieni itsekkäitten halujen vuoksi
-----
Tämä oli siis vaihtoehto numero YKSI. Se menee juuri noin ja tuskin kukaan ateisti on eri mieltä kanssani.
- No voi hemmetti. Juuri taisin todistaa olleeni eri mieltä.
Ihmettelen jos on ... ?!?!?
Mutta on kaksi muutakin vaihtoehtoa:
KAKKONEN on se, että kaikki tuo edellä mainitu toteutuu ja LISÄKSI menet ja kohtaat Tuomarisi.
- Ei ole mitään syytä kohdata tuomaria, kun en ole tehnyt oikeastaan mitään
KOLMONEN on (vaihteeksi) ihan kiva vaihtoehto. Pyydät nöyrästi Jumalaa ilmestymään sinulle! Hän sitten selittää loput ... :o) ...
- Miten voi pyytää sellaista ilmestymään, jota ei ole?
Te uskovaiset ette vaan ole tajunnut sitä että kaikki on katoavaista. Jäljelle ei jää mitään, joten turha miettiä mitä on saanut aikaan taikka jäikö jotain tekemättä.
Lisäksi uskovaiset roikkuvat menneisyydessä ja ennustelevat tulevia; he eivät osaa elää tässä ja nyt, päivää kerrallaan!
Sanoi suuresti ihailemani filosofi Matti Nykänen.
Kuolema tarkoittaa päättymistä, loppua. Elämä siis päättyy kuolemaan. Se ei ole siis eämässä taphtuva merkittävä tapaus vaan sen päätepiste. Mitä tahansa me ajatelemme sen jälkeen tapahtuvan on täysin meidän mielemme tuottamaa.
Voimme vaikuttaa vain tässä ja nyt tapahtuvaan. Mennyttä emme voi muuttaa ja tulevaisuus on arvailujen varassa. Miksi kuoleman jälkeinen on niin merkityksellistä?
Ihmistä on helppo hallita uhkailemalla tappaa tämä. Vielä tehokkaampaa hallintaa -uskovaisten tapauksessa- on uhkailla sillä, mitä on tapahtuvinaan kuoleman Jälkeen.
Pässi sinäkin. Siinä kaikki.
Minä minä minä.. ettekö te hihut muuta ajattele? Pitäisi olla kaikella iso ja suuri merkitys. Omat teot pitää jäädä elämään kuoleman jälkeen, unohdus on kauhein vihollisenne. Kaikella pitää olla jotain hyötyä MINULLE.
Yäk. Koko uskontonne on taas asteen verran vastenmielisempi. Onnea saavutuksestasi.
1. Olin ateisti. Mitä minä sillä *itselleni* saavutin ?
Sain elää rehellisenä ja uskollisena sille minkä uskoin todeksi. Minun ei tarvinnut valehdella tai selitellä asioita joihin en uskonut tai joita en ymmärtänyt. Minun ei tarvinnut kuulua ryhmiin joiden käytöstä en ymmärrä. Minun ei tarvinnut jatkaa valheen ylläpitämistä.
2. Jumalaa ei ollut. Mitä hyötyä siitä oli *minulle*?
Mahdotonta vastata, ei ole vertailukohtaa eli en tiedä mitä hyötyä olisi ollut siitä jos Jumala olisi ollut olemassa.
3. Kirjoitin paljon räävitöntä ateistiälämölöä suomi24 -foorumille. Mitä minä *itse* siitä hyödyin?
En ole käsittääkseni kirjoittanut räävittömyyksiä sillä se ei ole linjassa moraalikäsitysteni kanssa. Kirjoittelusta tällä palstalla olen hyötynyt sikäli että nautin asiallisesta väittelystä, se auttaa selkeyttämään omia ajatuksia ja ymmärtämään toisella lailla ajattelevien maailmankuvaa. Olen myös yrittänyt kerto uskovaisille että elämä ilman jumalaa on elämää ilman pelkoa tuomiosta.
4. Yritin elää jopa ihmisiksi (ateistit nimittäin ovat joskus ihan fixuja). Mitä hyötyä *minulle* nyt, maatessani kaksi metriä mullan alla, oli minun hyvistä teoistani?
Sain elää sovussa maailman kanssa, se on miellyttävää. Iloitsin myös siitä että saatoin tuottaa iloa muille. Ja se että elää rehellisesti ja yrittää elää hyvin tekee omasta elämästä selkeää - ei tarvitse muistella mitä kenellekin on valehdellut ja mitä pitää salailla. Kuoleman jälkeen noista ei ole hyötyä minulle mutta ne jotka elävät kuoltuani elävät tietäen että ystävällisiä ihmisiä on ja ehkä se auttaa heitä elämään omaa elämäänsä ystävällisesti muita kohtaan.
5. "Sain aikaan" sitä sun tätä. Kaikki se kuitenkin hajoaa tomuksi viimeistään seuraavan 100 vuoden aikana. Mitä hyötyä siitä on *minulle*?
En ole pyrkinyt "saamaan aikaan" mitään. Olen keskittynyt nauttimaan omasta elämästäni. Siinä sivussa olen tehnyt pari laulua jotka jo nyt ovat muuttaneet ainakin muutamien ihmisten käsitystä maailmasta. En pyrkinyt siihen, kerroin vain miten itse ajattelen ja tein laulut sillä nautin sanojen käyttämisestä.
6. Maailmaan jäi noin 2.7 miljardia kristittyä hihhuloimaan ... mutta onko silläkään *minulle* mitään enää merkitystä ... tässä mullan alla mädätessäni ja toukkien nakertaessa?
Ei mitään merkitystä. Toukkaparat eivät kylläkään valitettavasti saa minusta einettä sillä minut poltetaan.
7. Mitä *minä* voitin elämälläni?
En mitään. Minun elämäni ei ollut kilpailu vaan mielenkiintoinen seikkailu.
8. Mistä *minun* loputon jumalvihani oikein johtui? Peittelinkö sillä vain jotakin omassa *itsessäni*?
En vihaa ketään enkä mitään. Jumaliin en edes usko. Vastustan kristinuskon virallista asemaa mutta jokainen saa omassa elämässään puolestani uskoa ihan mihin haluaa.
9. Miksi *minä* elin?
Koska synnyin.
-----
Mutta on kaksi muutakin vaihtoehtoa:
KAKKONEN on se, että kaikki tuo edellä mainitu toteutuu ja LISÄKSI menet ja kohtaat Tuomarisi.
En usko tuomariin jonka voisin kohdata kuoltuani. Kuollut on kuollut.
KOLMONEN on (vaihteeksi) ihan kiva vaihtoehto. Pyydät nöyrästi Jumalaa ilmestymään sinulle! Hän sitten selittää loput ... :o) ...
Eipä ole kuolleesta pyytäjäksi, nöyräksi eikä vähemmän nöyräksi. Jumalalla (johon en usko) on ollut aikaa selitellä tässä jo aika pitkään mutta eipä ole selityksiä kuulunut. Se on turha selitellä enää kun tuhkat on viety pesästä ja ripoteltu maailman tuuliin...
Kehottaisin ihan vilpittömästi sinuakin siirtämään sitä painopistettä kuolemasta tänne elämän puolelle - vaikka kuolleena ei voi myöskään olla pettynyt niin säälihän se on heittää hukkaan hyvää mahdollisuutta elää elämäänsä ja odotella malttamattomana vain kaiken loppumista.
Thronos:
"Sain elää rehellisenä ja uskollisena sille minkä uskoin todeksi."
Myönnät siis (vain) "uskovasi".
Väitit pyrkiväsi rehellisyyteen ja minä huomaan, että TODELLAKIN pyrit siihen. Ainakin tuossa kohdassa.
Olet oikeastaan enemmän uskovainen kuin minä! Minun mielestäni asioita ei voi "uskoa todeksi". Asiat joko ovat totta tai eivät ole totta -- riippumatta mitä me uskomme.
Hebrean kielessä ei ole sanaa: "uskoa asia todeksi". Kaksi kolmasosaa Raamatusta on kirjoitettu hebreaksi (Vanha testamentti).
Kreikan kielessä (Uusi testamentti) on verbi pisteuoo, jota sitäkään ei ole missään käytetty "todeksi uskomis" -mielessä.
Thronos:
"En ole käsittääkseni kirjoittanut räävittömyyksiä sillä se ei ole linjassa moraalikäsitysteni kanssa. Kirjoittelusta tällä palstalla olen hyötynyt sikäli että nautin asiallisesta väittelystä, se auttaa selkeyttämään omia ajatuksia ja ymmärtämään toisella lailla ajattelevien maailmankuvaa."
Asiallista kirjoittelua ja asioiden asiallista pohtimistahan me kaipaammekin. Olen jo aikaisemmin (useammankin kerran) maininnut, että myös asiallista keskustelua löytyy näiltä palstoilta. Samoin kuin löytyy tavattoman paljon asiatonta, vähättelevää, NIMITTELEVÄÄ ja navan alapuolisiin elimiin sekaantuvaa kirjoittelua. Usein täytyy ihmenetellä ateistien mielikuvituksen saastaisuutta. Sitähän muutama päivä ihmetteli Antti Blåfield -kin (Helsingin Sanomien pääkirjoitustoimittaja) Hesarin sivulla kaksi, 17.1.2009.
Kuinka paljon tätä alatyylistä kirjoittelua on näillä palstoilla, sen voi jokainen selvittää vain pikkasen selailemalla kirjoituksia. On niitä aika paljon ...
Thronos:
"En ole pyrkinyt "saamaan aikaan" mitään. Olen keskittynyt nauttimaan omasta elämästäni. Siinä sivussa olen tehnyt pari laulua jotka jo nyt ovat muuttaneet ainakin muutamien ihmisten käsitystä maailmasta."
Mielestäni ei ole aina ollenkaan itsekästä "pyrkiä saamaan aikaan jotakin". Riippuu tietenkin siitä, mitä pyrkii saamaan aikaan. Etenkin USA :ssa (ja muuallakin) on esimerkiksi paljon ollut rikkaita kristittyjä (rehellisesti rikastuneita), jotka ovat perustaneet varoillaan sairaaloita, yliopistoja, kehitysapujärjestöjä, jne.
Omalla elämällään voi pyrkiä myös VOITTAMAAN jotakin. Voittaminen ei tarkoita voittamista muiden kustannuksella, vaan erilaisten eteen tulevien vastusten voittamista ja jopa itsensä (oman itsekkyytensä) voittamista. Tässä mielessä ei liene väärin pyrkiä selviämään elämästään "voittajana".
Thronos:
"En usko tuomariin jonka voisin kohdata kuoltuani. Kuollut on kuollut."
Tämä lause on loogisesti identtinen lauseen: "*Uskon* että ei ole tuomaria jonka kohtaisin kuoltuani."
Kehun vielä toisenkin kerran sinun rehellisyyttäsi tällä kohtaa. Kovin moni ateisti ei minun kokemukseni mukaan ole uskaltanut heittäytyä näin rehelliseksi.
Thronos:
"Kehottaisin ihan vilpittömästi sinuakin siirtämään sitä painopistettä kuolemasta tänne elämän puolelle - vaikka kuolleena ei voi myöskään olla pettynyt niin säälihän se on heittää hukkaan hyvää mahdollisuutta elää elämäänsä ja odotella malttamattomana vain kaiken loppumista."
No onneksi tämä sinänsä ymmärrettävä huolesi tällä kohtaa johtuu vain väärinkäsityksestä. Minä en ole henkilö, joka elelee synkissä kuoleman odotuksen tunnelmissa.
Päinvastoin.
Kristityt hyvin usein ovat varsin hyvässä sovussa kuoleman kanssa. Pascalin kuuluisaa lausetta soveltaen he ovatkin sikäli paremmassa asemassa, että JOS he ovat oikeassa, he ovat Voittajan puolella.
Jos he ovat väärässä, he eivät menetä mitään. Siis verrattuna ateisteihin ... :o) ...
Pascal's Wager löytyy jopa Wikistä:
http://en.wikipedia.org/wiki/Pascal's_Wager
Pascal:
"Men never do evil so completely and cheerfully as when they do it from religious conviction."
-Blaise Pascal, Pensees, 1670
Pascalin kuuluisaa lausetta soveltaen pitäisi uskoa kaikkiin jumaliin varmuuden vuoksi.
itse osannut paremmin vastata noihin kysymyksiin.. Olen samaa mieltä asioista.. Varsinkin tässä
"Kehottaisin ihan vilpittömästi sinuakin siirtämään sitä painopistettä kuolemasta tänne elämän puolelle - vaikka kuolleena ei voi myöskään olla pettynyt niin säälihän se on heittää hukkaan hyvää mahdollisuutta elää elämäänsä ja odotella malttamattomana vain kaiken loppumista"
nauraa:
"Kristityt hyvin usein ovat varsin hyvässä sovussa kuoleman kanssa. Pascalin kuuluisaa lausetta soveltaen he ovatkin sikäli paremmassa asemassa, että JOS he ovat oikeassa, he ovat Voittajan puolella.
Jos he ovat väärässä, he eivät menetä mitään. Siis verrattuna ateisteihin ... :o) ... "
1) Miksi aina Voittajan puolella?? Tuo lause kertoo huonosta itsetunnosta. Ei omia mielipiteitä vaan halu olla uskotun voittajan puolella..
2)Entä kun hihhulit onkin väärässä! Silloin he ovat menettäneet vain elämänsä. Ateistit nauttineet elämästään kun hihut istuneet silloin kirkossa katse jeesuksen kuvassa. Tosin joku saattaa oikeasti nauttia siitä että uskoo kauan sitten sepitettyjä satuja...
Siirrynpä tästä nyt uskomaan TaruSormustenHerraan.. Ja palvomaan Gandalfia...
"Thronos:
"Sain elää rehellisenä ja uskollisena sille minkä uskoin todeksi."
Myönnät siis (vain) "uskovasi".
Väitit pyrkiväsi rehellisyyteen ja minä huomaan, että TODELLAKIN pyrit siihen. Ainakin tuossa kohdassa.
Olet oikeastaan enemmän uskovainen kuin minä! Minun mielestäni asioita ei voi "uskoa todeksi". Asiat joko ovat totta tai eivät ole totta -- riippumatta mitä me uskomme.
Hebrean kielessä ei ole sanaa: "uskoa asia todeksi". Kaksi kolmasosaa Raamatusta on kirjoitettu hebreaksi (Vanha testamentti).
Kreikan kielessä (Uusi testamentti) on verbi pisteuoo, jota sitäkään ei ole missään käytetty "todeksi uskomis" -mielessä."
Et voi olla tosissasi - pitääkö mielestäsi jokaisen ihmisen osata hepreaa ja muinaiskreikkaa voidakseen elää normaalia elämää? Ota nyt se Raamattu päästäsi ja katso vähän ympärillesi - huhuu, täällä on ihan todellinen maailma.
Ei ole minun syyni että suomenkielessä sana uskoa tarkoittaa sekä jumalaan uskomista että sitä että uskoo vaikkapa tulevansa ystävällisesti kohdelluksi jos ei huuda ja räyhää toisille.
Te uskovaiset(tm) olette kuin Pavlovin koiria - kun kuulette sanan usko niin silmät alkavat kiilua, kuolaa erittyy ja raamatunlauseet alkavat sinkoilla päässä.
En minä "usko todeksi" asioita niin että ne minun uskomisellani tulisivat todeksi vaan uskon todeksi esimerkiksi sen että sisareni on huomennakin sisareni eikä vaikkapa sinitiainen.
Ei minulla ole hallussani koko maailman kaikkea tietoa siitä mikä on totta ja mikä ei. Kenelläkään ei ole. Ihminen voi elää kuitenkin maailmassa perustaen käyttäytymisensä siihen miten uskoo asioiden olevan. Se usko sitten voi olla peräisin vaikkapa Raamatusta tai vuosikausien monipuolisesta tiedonhankinnasta ja omilla aivoilla ajattelemisesta.
Myönnän siis vain "uskovani". En tiedä kaikkea.
Mutta EN OTA joitakin asioita ja päätä uskoa niihin vastoin kaikkea järkeä ja todistusaineistoa kuten uskonto edellyttää. Minun uskoni siitä miten asiat ovat muuttuu ja elää koko ajan - ei enää niin paljon kuin aikaisemmin, sillä käsitykseni asioista toivoakseni iteroituu koko ajan lähemmäs totuutta.
Miten ihmeen kummassa sinä luulet että elääkseni mukavaa ja sopuisaa elämää ja nauttiakseni siitä minun tulisi tietää mitä eri sanoja uskolle on muinaisissa kielissä? Tietysti se on kiinnostava tieto - olen kaikista kielistä kiinnostunut - mutta ei sillä ole oleellista merkitystä täysipainoisen elämän elämisen kannalta, ainakaan minulle. Joten pyyhi nyt se kuola leualtasi, vastauksessani ei ollut kysymys jumaluskosta.
Puhun muuten nykykreikkaa mutta en usko jumaliin kreikaksikaan.
Se miten en tahdo elää on sellainen kiemurtelu, välttely ja piinallisen epätoivoinen selittely johon esimerkiksi ne Lillin haastattelemat papit joutuivat turvautumaan kun tajusivat että joutuvat työnsä puolesta puhumaan asiasta josta eivät tiedä yhtään mitään eivätkä taida oikein siihen uskoakaan(tm)(saa kuolata).
"7. Mitä *minä* voitin elämälläni?
Thronos: En mitään. Minun elämäni ei ollut kilpailu vaan mielenkiintoinen seikkailu."
"Greenis: Omalla elämällään voi pyrkiä myös VOITTAMAAN jotakin. Voittaminen ei tarkoita voittamista muiden kustannuksella, vaan erilaisten eteen tulevien vastusten voittamista ja jopa itsensä (oman itsekkyytensä) voittamista. Tässä mielessä ei liene väärin pyrkiä selviämään elämästään "voittajana"."
Oliko tämä kompakysymys?
Totta kai jokainen joutuu kokemaan vastuksia elämässään ja kai niistä selviytyminen on voittamista tavallaan. Elämäni ei ole ollut pelkkää huviretkeä - kaikkein lähimmistäni neljä on kuollut. En kuitenkaan koe elämää kamppailuna enkä kilpailuna enkä etsi voittoa - voittaako puron vesi kiven jonka se kiertää?
En joudu myöskään jatkuvasti kamppailemaan itsekkyyteni takia - nautin elämästä ja teen hyvin usein juuri niinkuin haluan ja silti useampikin ihminen on sanonut minua epäitsekkäimmäksi ihmiseksi jonka he tietävät.
Ei se ole kamppailua, se on elämää, eikä toisten auttaminen ole itsensä voittamista vaan ihan luonnollista toimintaa josta tulee hyvä mieli. Mitä ihmeen riivaajia teillä uskovaisilla on kuiskuttelemassa kun teidän elämänne tuntuu olevan niin kovin vaikeaa kamppailemista koko ajan? Ja hyvän tekeminen tuntuu niin vaikealta?
Vielä siitä Pascalin luettelosta - kyllä minä kokisin menettäneeni jos joutuisin elämään elämäni solmussa valheitteni kanssa niinkuin ne
papit siinä eilen päättyneessä dokumentissa.
Tarkoituksella toistin sanaa minä, ja jopa tarkoituksella korostin sitä. Siis: *minä*.
Jokainen saa olla niin epäitsekäs kun vain haluaa ja kykenee olemaan. Sehän on vain miellyttävä piire ihmisessä. Epäitsekkyyttähän tämä maailma kovasti kaipaakin. Se toisi vihdoinkin pientä, tervetullutta vaihtelua tähän 'itsekkäiden geenien' sekametelisoppaan ...
Mutta *minä* -viittausta käytin tästä syystä:
Jos *sinä* huomaat, että *sinussa* on joku outo, tumma kyhmy vaikkapa vasemmassa jalassasi, on *sinulla* oikeus mennä (yhteiskunnan maksamana) lääkäriin, joka tutkii asian. Oletamme että lääkäri toteaa sen melanoomaksi (tummasolusyöpä).
*Sinulla* on yhteiskunnassamme oikeus poistattaa se meidän muiden (veronmaksajien) kustannuksella -- ja usein se onnistuu jopa siten, että *sinulle* ei jää siitä kuin ikävä muisto jäljelle.
-----
Nk. 'hengellisessä mielessä' meillä jokaisella on myös samalla tavalla oikeus ajatella omaa *itseämme*. Se ei ole itsekkyyttä. Itsekkyyttä lähinnä on se, että kahmimme itsellemme jotakin itsekkäistä motiiveista. Mainetta tai materiaa.
Samalla tavalla kuin on aika arvelluttavan tyhmää jättää oma syöpänsä hoitamatta, on myös aika outoa jättää elämän peruskysymykset KUNNOLLA selvittämättä OMALLA kohdallaan. Ei ole erityisempää järkeä laulaa silmät kiinni ja suu auki noita ateistien suvivirsiä, joille loppujen lopuksi *itse* ei edes osaa antaa mitään vedenpitäviä perusteluja.
Kun on *omasta* hengestä kysymys, on ihmisellä oikeus olla asioista varma. Ja jos ei ole, on oikeus ottaa niistä selvää. Viittaan tällä sekä em. melanoomaan että ateismin perusteiden järkevyyteen.
Uskominen ja uskottelu eivät pitkälle vie -- ja jos vievät, saattavat viedä vain pitkälle HARHAAN ...
You better be SURE!
-----
En siis pidä tuota 'itsekkyysargumenttia' kovinkaan vakuuttavana. Sitä paitsi jokainen hiemankin tarkkaavampi lukija kyllä huomasi, että tuo '*minä* ... *minä* ... *minä*' viittasi *ateistiin*, eikä siis esimerkiksi kirjoittajaan itseensä (siis Greenikseen).
Siis sä luulet että kuollut raato miettii honkanummella jotain mullat naamallaan?
Sinänsä, jos uskot tietoisuuden ja kehon olevan erillisiä asioita hihuna, NIIN PAHVI SE KEHO EI MAKAA MISSÄÄN MULLAT NAAMALLAAN MENNEITÄ KELAILLEN!!!
Oli pakko huutaa :D:D:D
Sä oot kipee, ja lisäksi helvetillisen tyhmä :S
Otetaanpa uudelleen, kun bubastis.tmi antoi meille hyvin elävän ja tuoreen esimerkin tuossa yllä.
Thronos kirjoitti:
"En ole käsittääkseni kirjoittanut räävittömyyksiä sillä se ei ole linjassa moraalikäsitysteni kanssa. Kirjoittelusta tällä palstalla olen hyötynyt sikäli että nautin asiallisesta väittelystä, se auttaa selkeyttämään omia ajatuksia ja ymmärtämään toisella lailla ajattelevien maailmankuvaa."
Greenis vastasi:
Asiallista kirjoittelua ja asioiden asiallista pohtimistahan me kaipaammekin. Olen jo aikaisemmin (useammankin kerran) maininnut, että myös asiallista keskustelua löytyy näiltä palstoilta. Samoin kuin löytyy tavattoman paljon asiatonta, vähättelevää, NIMITTELEVÄÄ ja navan alapuolisiin elimiin sekaantuvaa kirjoittelua. Usein täytyy ihmenetellä ateistien mielikuvituksen saastaisuutta. Sitähän muutama päivä ihmetteli Antti Blåfield -kin (Helsingin Sanomien pääkirjoitustoimittaja) Hesarin sivulla kaksi, 17.1.2009.
Kuinka paljon tätä alatyylistä kirjoittelua on näillä palstoilla, sen voi jokainen selvittää vain pikkasen selailemalla kirjoituksia. On niitä aika paljon ...
hassu.. Ainakin saa nauraa.. Tosin bubastis.tmi teki sen jo niin hyvin etten sitä paremmaks voi enää vetää.. Mut mäkin poistun nyt nauramaan :D
"Usein täytyy ihmenetellä ateistien mielikuvituksen saastaisuutta. Sitähän muutama päivä ihmetteli Antti Blåfield -kin (Helsingin Sanomien pääkirjoitustoimittaja) Hesarin sivulla kaksi, 17.1.2009. "
Yllättävää että löysit tuollaisen toteamuksen :D Mä taas ihmettelen tekopyhyyttä kristityiltä.. Pitäis varmaan kans kirjoittaa hesariin? :D