eli mitä ihmettä teen. Olen 34 vuotias ja elämää nähnyt ja kokenut.. Minulla on myös poika 12v jonka isästä eronnut kylläkin jo lähes 10 vuotta sitten.
Tässä nyt ehdin olla vuoden verran sinkkuna ja olen monesti ajatellut että liekö olen tunnevammainen kun kukaan ei tunnu kiinnostavan oikeasti.Lapsen isästä kun erosin niin on ollut muutama lyhempiaikainen suhde (max.2vuotta) No nyt sitten 5kk:tta sitten tapasin baarissa miehen jonka kanssa ensi katseesta olimme molemmat myytyjä.. siis rakkautta ensisilmäyksellä..kai näin voi sanoa :)
Yritettiin että edetään hitaasti, mutta huomasimme hänen olevan lähes aina meillä. Ja yhdessä ollaan oltu näiden muutaman kuukauden ajan tosi tiiviisti..ja kaiken pitäisi olla vieläkin hyvin mutta nyt on alkanut tietyt asiat häiritsemään..
No missä sitten ongelma.. Itse teen paljon töitä..elätän perheen. Olen ollut omillani 16 vuotiaasta lähtien kun muutin kotoa opiskelujen takia eri paikkakunnalle.
Miesystäväni tekee kausitöitä..suurimman osan vuodesta on työtön..ja tällä hetkellä myös asunnoton..bunkkaa kaverinsa luona..silloin kun ei ole meillä. Ja kun saa rahaa laittaa ne heti haisemaan eli ei minkäänlaista rahankäytön taitoa. Meillä on kuin kotonaan..syö mitä kaapissa on mutta ei kyllä itse sinne ruokaa osta.
"Ostan sitten kun saan rahaa"
Tulisieluja ollaan molemmat, mutta hän saattaa riidellessä haistatella ja sanoa että nyt tämä on ohi ja älä ota enää ikinä yhteyttä jne. Ja kun en ota yhteyttä kohta hän jo laittaa viestiä..ja taas rakastetaan.
Rakastan häntä tiedän sen...tai ainakin luulen tietäväni. Kun mietin eroa minulle tulee tosi tyhjä olo sisälle.
En tiedä oikeasti mitä teen. Meillä on molemmilla vahvoja tunteita toisia kohtaan, mutta nyt ollaan otettu aikalisä. Eikö rakkaus aina riitäkään..en ole koskaan ollut maallisen omaisuuden tavoittelija,mutta miten tällaisen ihmisen kanssa suunnittelee tulevaisuutta?!
..mutta kun ei se rakkaus puissa kasva..tällaisen tunteen kun on löytänyt itsestään niin voiko sen heittää pois.. en tiedä..
Huh..Kylläpä helpotti kun sai purkaa tuntojaan :)
Kiitos!
Tässä nyt ehdin olla vuoden verran sinkkuna ja olen monesti ajatellut että liekö olen tunnevammainen kun kukaan ei tunnu kiinnostavan oikeasti.Lapsen isästä kun erosin niin on ollut muutama lyhempiaikainen suhde (max.2vuotta) No nyt sitten 5kk:tta sitten tapasin baarissa miehen jonka kanssa ensi katseesta olimme molemmat myytyjä.. siis rakkautta ensisilmäyksellä..kai näin voi sanoa :)
Yritettiin että edetään hitaasti, mutta huomasimme hänen olevan lähes aina meillä. Ja yhdessä ollaan oltu näiden muutaman kuukauden ajan tosi tiiviisti..ja kaiken pitäisi olla vieläkin hyvin mutta nyt on alkanut tietyt asiat häiritsemään..
No missä sitten ongelma.. Itse teen paljon töitä..elätän perheen. Olen ollut omillani 16 vuotiaasta lähtien kun muutin kotoa opiskelujen takia eri paikkakunnalle.
Miesystäväni tekee kausitöitä..suurimman osan vuodesta on työtön..ja tällä hetkellä myös asunnoton..bunkkaa kaverinsa luona..silloin kun ei ole meillä. Ja kun saa rahaa laittaa ne heti haisemaan eli ei minkäänlaista rahankäytön taitoa. Meillä on kuin kotonaan..syö mitä kaapissa on mutta ei kyllä itse sinne ruokaa osta.
"Ostan sitten kun saan rahaa"
Tulisieluja ollaan molemmat, mutta hän saattaa riidellessä haistatella ja sanoa että nyt tämä on ohi ja älä ota enää ikinä yhteyttä jne. Ja kun en ota yhteyttä kohta hän jo laittaa viestiä..ja taas rakastetaan.
Rakastan häntä tiedän sen...tai ainakin luulen tietäväni. Kun mietin eroa minulle tulee tosi tyhjä olo sisälle.
En tiedä oikeasti mitä teen. Meillä on molemmilla vahvoja tunteita toisia kohtaan, mutta nyt ollaan otettu aikalisä. Eikö rakkaus aina riitäkään..en ole koskaan ollut maallisen omaisuuden tavoittelija,mutta miten tällaisen ihmisen kanssa suunnittelee tulevaisuutta?!
..mutta kun ei se rakkaus puissa kasva..tällaisen tunteen kun on löytänyt itsestään niin voiko sen heittää pois.. en tiedä..
Huh..Kylläpä helpotti kun sai purkaa tuntojaan :)
Kiitos!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ole hyvä :) Oli hauska olla avuksi ;)
Ymmärrän kyllä että enemmän sinulla oli tarvetta vain purkaa tuntojasi (niin käytännössä 99% kaikilla tänne viestiketjua pystyyn pistävillä) mutta jos nyt silti vähän kommentoin.
Se että olette molemmat "tulisieluja" tuottaa kyllä sen että silloin kun hetki on oikea niin rakkaus ja elämä on täydellistä. Mutta se tuottaa toki myös sen että sen vastapainona kun menee huonosti niin menee _todella_ huonosti. Jotkut eivät sellaista elämää kestä ja vaikka kestäisivät niin aika usein tuollainen suhde katkeaa johonkin muuhunkin. Kuten vaikka siihen että toinen osapuoli löytää jonkun toisen silloin kun ollaan (taas kerran) erossa.
Eli vastauksensa kysymykseesi: rakkaus ei välttämättä aina riitä. Se voi riittää romanssiin ja se voi riittää vaikka mihin muuhun, mutta parisuhde rakentuu kyllä monen muunkin asian päälle kuin pelkän rakkauden. Esim. turvallisuus, samat arvot jne jne...