En tiedä, kuuluuko tämä viesti varsinaisesti tänne, mutta....
Olen opiskellut pitkään (monivuotiset opinnot). Avomieheni on käynyt koko tämän ajan kokopäivätoimisesti töissä, sillä hän oli jo valmistunut, kun tapasimme. Koska minä olen pääasiassa opiskellut, jotta valmistuisinkin joskus, niin hänen kontolleen on sitten langennut pääosa taloutemme laskuista. Olen vakuutellut itselleni ja hänelle, että kun saan paremmin töitä valmistuttuani, pystyn osallistumaan normaalilla tavalla taloutemme maksupolitiikkaan. Nyt kun vaan tulee näitä huonoja ennusteita talouden suhteen joka puolelta, niin vähän jännittää, miten tässä käy. Onko teillä m uilla kokemuksia tällaisista elämäntilanteista??
Olen opiskellut pitkään (monivuotiset opinnot). Avomieheni on käynyt koko tämän ajan kokopäivätoimisesti töissä, sillä hän oli jo valmistunut, kun tapasimme. Koska minä olen pääasiassa opiskellut, jotta valmistuisinkin joskus, niin hänen kontolleen on sitten langennut pääosa taloutemme laskuista. Olen vakuutellut itselleni ja hänelle, että kun saan paremmin töitä valmistuttuani, pystyn osallistumaan normaalilla tavalla taloutemme maksupolitiikkaan. Nyt kun vaan tulee näitä huonoja ennusteita talouden suhteen joka puolelta, niin vähän jännittää, miten tässä käy. Onko teillä m uilla kokemuksia tällaisista elämäntilanteista??
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tietääkseni ihmissuhteessa ei kumppanin arvoa mitata rahassa.
Kukin osallistuu talouteen mahdollisuuksiensa mukaan. Eihän sitä rahaa toivomalla ja tahtomisella saa, siihen voit vaikuttaa itse vian rajallisesti. Tekemällä parhaasi. Ja kun suhde kestää (jos se kestää) pidempään, vuosia, kymmeniä vuosia... tulee väsitämättä se aika kun osat vaihtuvat. Parempi olisi ehkä ajatella että kumpikin tuo ansionsa yhteiseen kotiin josta molemmat elävät.
Yleinen on myös tilanne jossa nainen on äidiksi tultuaan jäänyt kotiin lasta hoitamaan (koska on ehkä myös työmarkkinoilla ei-toivottu), ja isä on se työssäkävijä jolle lankeaa talouden ylläpidosta suurin osa. Toisaalta tilanne on eri ksoka lapset sitovat viimeistään perheen yhteen, yhteiseksi yritykseksi jossa joakisella on oma rooli.
Vaivaako miestäsi se että hän tienaa paremmin, ja jos vaivaa, miksi? Tietenkin jokainen haluaa hyvän ja hyväpalkkaisen työn löytää, mutta ei kai kukaan kuvittele että se tapahtuisi vain tahtomalla?
Meillä joakisella on myös taloudelliset ylä- ja alamäkemme. On vain upeaa jos on kumppani joka tasapainottaa sitä heilahtelua.
***
Ei häntä se sinänsä häiritse, että hän tienaa enemmän, mutta toki se helpottaisi hänenkin tilannettaan, että ei suurinpiirtein kaikki laskut hänen päälleen "kaadu". Koetan käydä sitten kauppareissuilla sen mukaan, mitä voin tietenkin ja otan parhaani mukaan osaa, mutta viime aikoina on ollut rahatilanne tosi nihkeä. Joskus tosin huomaan, että häntä rassaa tilanne, kun toisen rahapuoli on lähes olematon. Mutta pakko uskoa kohti tulevaisuutta.
No ei häntä sinänsä häiritse, että tienaa eneemmän, vaan se, että kun menoja niin paljon yksin hoidettavana. Koettaa jopa auttaa työnhaussa.