avioliittomme.
Olemme olleet vaimoni kanssa naimisissa yli vuoden ja yhdessä oloa on kertynyt reilu pari vuotta.
Naimisiin mentyämme kaikki meni päin helvettiä. Vaimo rupesi valehtelemaan säännöllisesti kaikista asioista mitä vaan voi valehdella ja ajautui lapsiensa aiheuttamasta masennuksesta itsemurhan partaalle viime keväänä.
Pääsin töistä tavallista aikaisemmin ja löysin täysin lääke tokkuraisen vaimoni sängystämme.
Pari päivää teholla vatsa huuhtelussa ja toipuminen alkoi. Kesä meni miten meni mutta elokuussa taas räjähti ja emäntä oli hakemassa eroa yllätys yllätys kun olin menossa jo kauan suunnittelemalleni metsästys retkelle. Enoni kuoli sairauskohtaukseen reissussa ja ilmeisesti se oli laukaiseva tekiä voivotteluun ja itkuun että tule takas tule takas.
Yhteis elämä näytti hetken ruusuiselta kun taas vuoden lopussa räjähti erotaan ei erota. Aina kun lähden itku alkaa. Silti vaimoni ei voi olla valehtelematta minulle yhtään.
Olen monta kertaa sanonut että jos mitenkään voit olla valehtelematta suhteemme toimii. Nyt hän oli muka maksanut jäte ja vesi maksumme ja vaati minulta puolia. Isännöitsiä tuli tuomaan uutta maksua maksamattomasta laskusta. Että se siitäkin puheesta. Eilen olimme parisuhde terapiassa jossa puitiin läpi suhdettamme. Seuraava käynti on maaliskuussa mutta vaimon poissaolevuus ja jatkuva valehtelu on saanut minut jo itsekin sairastumaan pahaan masennukseen ja tänään on mitta täynnä. Vaikka rakastankin häntä olen päättänyt lähteä suhteestamme tämän ollessa täysin mahdotonta.
En vain jaksa enään ja pitkitettäessä asiaa olen itse pian hengenvaarassa.
Pahalta tuntuu mutta... Onko muilla kokemuksia??
Olemme olleet vaimoni kanssa naimisissa yli vuoden ja yhdessä oloa on kertynyt reilu pari vuotta.
Naimisiin mentyämme kaikki meni päin helvettiä. Vaimo rupesi valehtelemaan säännöllisesti kaikista asioista mitä vaan voi valehdella ja ajautui lapsiensa aiheuttamasta masennuksesta itsemurhan partaalle viime keväänä.
Pääsin töistä tavallista aikaisemmin ja löysin täysin lääke tokkuraisen vaimoni sängystämme.
Pari päivää teholla vatsa huuhtelussa ja toipuminen alkoi. Kesä meni miten meni mutta elokuussa taas räjähti ja emäntä oli hakemassa eroa yllätys yllätys kun olin menossa jo kauan suunnittelemalleni metsästys retkelle. Enoni kuoli sairauskohtaukseen reissussa ja ilmeisesti se oli laukaiseva tekiä voivotteluun ja itkuun että tule takas tule takas.
Yhteis elämä näytti hetken ruusuiselta kun taas vuoden lopussa räjähti erotaan ei erota. Aina kun lähden itku alkaa. Silti vaimoni ei voi olla valehtelematta minulle yhtään.
Olen monta kertaa sanonut että jos mitenkään voit olla valehtelematta suhteemme toimii. Nyt hän oli muka maksanut jäte ja vesi maksumme ja vaati minulta puolia. Isännöitsiä tuli tuomaan uutta maksua maksamattomasta laskusta. Että se siitäkin puheesta. Eilen olimme parisuhde terapiassa jossa puitiin läpi suhdettamme. Seuraava käynti on maaliskuussa mutta vaimon poissaolevuus ja jatkuva valehtelu on saanut minut jo itsekin sairastumaan pahaan masennukseen ja tänään on mitta täynnä. Vaikka rakastankin häntä olen päättänyt lähteä suhteestamme tämän ollessa täysin mahdotonta.
En vain jaksa enään ja pitkitettäessä asiaa olen itse pian hengenvaarassa.
Pahalta tuntuu mutta... Onko muilla kokemuksia??
Vastaukset 7
Vanhimmat
Vaikka eroaisittekin, voisi maaliskuun pariterapiaan kannattaa silti mennä. Se ehkä auttaisi käsittelemään eroa ja sen syitä ja toipumaan siitä nopeammin.
Voimia sinulle
Voisi olla varmaankin hyvä käydä vielä puimassa loput asiat terapiassa ennen lähtöä. Tilanne on kuitenkin niin paha että lähteminen on paras keino. Ilman silmitöntä riitaa sen haluaisin ettei vaimolle jäisi liian paha mieli. Vaikka jollain tapaa valehteluun jo tottuneena en edes usko siihen että hän haluaa minun asuvan samassa taloudessa vaikka toisin väittää.
Jokainen teistä varmaan käsittää että kun aikansa yrittää ja aina epäonnistuu itsetunto katoaa. Mitä enemmän vaimoni valehtelee sitä useimmin myös käsitän ne rehellisetkin asiat väärin.
En vaan millään voi sulattaa sitä kun hän on niin suloinen ja rakas ja kaikesta huolimatta rakastan häntä edelleen samanlailla kun tavatessamme ja ero sattuu nyt jo niin paljon rintaan että henkeä ahdistaa.
Mutta hän ei halua perustella valheitaan vaan hyökkää aina vastaan ja sivuuttaa asiat. Joutuessani lomautetuksi vielä yli kolmeksi kk.si on oman elämän tärkeyden tunne kadonnut jo tyystin. Eikä hänen lähi suku halua edes huomata pahaa oloani vaan on sivuuttavat minut jo täysin. Vain hänellä on ollut vaikeaa ei minulla.
Muutaman kerran on tullut jo mieleen ajaa rekan eteen ja päästä pois kaikesta mutta kuitenkin hyvät kaverit ja sukulaiseni ymmärtävät täysin tilanteen ja kannustavat kovin ratkaisussani muuttaa kokonaan omaan talouteen ja lähteä suhteesta.
Eräskin kaverini sanoi että hän ei ole koskaan nähyt minua ensinnä niin onnellisena mutta kohta niin onnettomana ja masentuneena että suorastaan pakottaa minut uuteen elämään.
Tämä varmaan kuullostaa minä minä minältä ja itse säälissä murehtimiselta mutta kun vastassa on rakkaus, terveys, ero, ahdistus, ikävä, mahdottomuus yms on tilanne vaan nyt niin toivoton että haluaa purkaa sitä tätä kautta muille. Kiitos kaikille jotka jaksatte kuunnella.
Tuo minä-minä-minä -asenne on tuossa tilanteessa aivan oikein ja tervettä. Keskity itseesi ja omaan selviytymiseesi. Tee ratkaisuja itsesi hyväksi.
Vaimosi tarvitsee apua, tuollainen valehteleminen kertoo jostain syvemmistä ongelmista, mutta se ei ole sinun tehtäväsi.
...ex-vaimoni kanssa naimisiin?
-Onnea exälleni,kuplettimestari on saanut taas polttoainetta tahtipuikkoonsa!
-Ja sinulle veli hyvä,EROA ettet hulluksi tulisi itsekin!
Vaikka sinä kuinka rakastaisit vaimoasi,ei se auta.Luonnettaan ei saa millään muutettua.Elin itse sellaisessa avioliitossa mikä oli vaimoni puolelta tunteetonta.Toivoin ja toivoin että asia muuttuisi.Kidutin asialla vain itseäni.Huonosta suhteesta on hyvä lähteä pois,vaikka se olisi vaikeaakin.Voimia sulle.Vain henkilö kuka on kokenut samaa ymmärtää kuinka raskasta se voi olla.
On kauhea kiire ja en ehdi oikeen ottaan kantaa viestiis, mutta pakko sanoa että ihanaa että on vielä tollasiakin miehiä jotka välittää ja huolehtii ja yrittää kestää (: ! Ansaitset parempaa, huolehdi nyt ensi sijassa itestäs. Tsemppii!
Onneksi olkoon, olet onnistunut hankkimaan itsellesi pers.häiriöisen vaimoksi. Eikä täsät tule muuttumaan, ikinä. Joten onnea vaan jatkoonkin, sillä sitä todellakin tulet tarvitsemaan.
p.s. äläkä tee lapsia sen kanssa.