hulluuden

että sekin on muuttunut kun nauran nykyisin aivan ihmeellisille asioille. Joskus puhun itsekseni ja laulan silloin kun ei pitäisi.
Ja sitten se itsensä heijaaminen...
Tein tänään sitäkin,,Niin eikös se ole jo paha merkki?
Onneksi kukaan ei nähnyt.

partaalla kirjoitti:

että sekin on muuttunut kun nauran nykyisin aivan ihmeellisille asioille. Joskus puhun itsekseni ja laulan silloin kun ei pitäisi.
Ja sitten se itsensä heijaaminen...
Tein tänään sitäkin,,Niin eikös se ole jo paha merkki?
Onneksi kukaan ei nähnyt.

Jaah. Musta taas alkaa tuntua, että aloitukses on vain jonkinlainen provo. Outoa, ettet vastannut kysymyksiini sulle. Luulis, että tyyppi haluaa keskustella kaikkien kirjoittajien kanssa, jos kerran aloituksenkin laatii.

Ja mielenterveydestä käsitetasolla sulla ei paljoa tunnu olevan tietoa. Miks muuten tällä palstalla on niin paljon mielenterveysasioista kiinnostuneita ihmisiä? Musta jonkinlaista ns. sekoamisenkin merkkiä vois joskus ja joissakin tapauksissa osoittaa kirjoittajalta esim. pakkomielle puhua mielenterveyden ongelmista. Jos taas joku kokee syvää vihamielisyyttä mielenterveyden ongelmista kärsiviä ihmisiä kohtaan, on sellainen todennäköisesti kipeämpi päästään, kuin itse tietääkään.

paha sanoo... kirjoitti:

Jaah. Musta taas alkaa tuntua, että aloitukses on vain jonkinlainen provo. Outoa, ettet vastannut kysymyksiini sulle. Luulis, että tyyppi haluaa keskustella kaikkien kirjoittajien kanssa, jos kerran aloituksenkin laatii.

Ja mielenterveydestä käsitetasolla sulla ei paljoa tunnu olevan tietoa. Miks muuten tällä palstalla on niin paljon mielenterveysasioista kiinnostuneita ihmisiä? Musta jonkinlaista ns. sekoamisenkin merkkiä vois joskus ja joissakin tapauksissa osoittaa kirjoittajalta esim. pakkomielle puhua mielenterveyden ongelmista. Jos taas joku kokee syvää vihamielisyyttä mielenterveyden ongelmista kärsiviä ihmisiä kohtaan, on sellainen todennäköisesti kipeämpi päästään, kuin itse tietääkään.

On vaan niin hektistä tää elämä ja siitä kai nää tuntemukset johtuukin.
Ehkä oon vaan niin stressaantunut kun lainaa on paljon ja rahat on aina loppu. Lomautuskin uhkaa..
Kysyit millaisia oireita mulla on niin niitä on lukuisia..Jalat ja kädet vispaa, käyn ylikierroksilla, jatkuva potutus, en osaa rentoutua,
vähän hälläväliä meininkiä, itkettää, joskus kävelen huoneesta toiseen, ramppaan ym. ja se itsensä heijailu sekä itsetunnon puute..Jos joku loukkaa, olen mieli maassa monta päivää..Toisinaan taas olen ylireipas, nauran paljon ja sanotaanko että sekin on jonkinlaista "näyttelyä". Sitten iskee morkkis.
Ystäviä ei paljon ole ja entiset työt lopetin kiusaamisesta johtuen. Olen kaikkien "lokapussi". Ihmiset olettaa ettei mulla oo tunteita, että minulle voi sanoa päin naamaa mitä vaan..Kaikki haukkumasanat on tulleet tutuiksi. Mitä sitten teenkin, niin kaikki on väärin. Mitä sanon, niin arvostellaan sitäkin..Enpä tiedä..Tahtoisin erakoksi autiolle saarelle..
joskus tuntuu, että ainoa asia mikä pitää mut elossa on lapset.

Miksi sä halusit niin kovasti tietää nää?

vastannut kirjoitti:

On vaan niin hektistä tää elämä ja siitä kai nää tuntemukset johtuukin.
Ehkä oon vaan niin stressaantunut kun lainaa on paljon ja rahat on aina loppu. Lomautuskin uhkaa..
Kysyit millaisia oireita mulla on niin niitä on lukuisia..Jalat ja kädet vispaa, käyn ylikierroksilla, jatkuva potutus, en osaa rentoutua,
vähän hälläväliä meininkiä, itkettää, joskus kävelen huoneesta toiseen, ramppaan ym. ja se itsensä heijailu sekä itsetunnon puute..Jos joku loukkaa, olen mieli maassa monta päivää..Toisinaan taas olen ylireipas, nauran paljon ja sanotaanko että sekin on jonkinlaista "näyttelyä". Sitten iskee morkkis.
Ystäviä ei paljon ole ja entiset työt lopetin kiusaamisesta johtuen. Olen kaikkien "lokapussi". Ihmiset olettaa ettei mulla oo tunteita, että minulle voi sanoa päin naamaa mitä vaan..Kaikki haukkumasanat on tulleet tutuiksi. Mitä sitten teenkin, niin kaikki on väärin. Mitä sanon, niin arvostellaan sitäkin..Enpä tiedä..Tahtoisin erakoksi autiolle saarelle..
joskus tuntuu, että ainoa asia mikä pitää mut elossa on lapset.

Miksi sä halusit niin kovasti tietää nää?

"On vaan niin hektistä tää elämä ja siitä kai nää tuntemukset johtuukin.
Ehkä oon vaan niin stressaantunut kun lainaa on paljon ja rahat on aina loppu. Lomautuskin uhkaa..
Kysyit millaisia oireita mulla on niin niitä on lukuisia..Jalat ja kädet vispaa, käyn ylikierroksilla, jatkuva potutus, en osaa rentoutua,
vähän hälläväliä meininkiä, itkettää, joskus kävelen huoneesta toiseen, ramppaan ym. ja se itsensä heijailu sekä itsetunnon puute..Jos joku loukkaa, olen mieli maassa monta päivää..Toisinaan taas olen ylireipas, nauran paljon ja sanotaanko että sekin on jonkinlaista "näyttelyä". Sitten iskee morkkis.
Ystäviä ei paljon ole ja entiset työt lopetin kiusaamisesta johtuen. Olen kaikkien "lokapussi". Ihmiset olettaa ettei mulla oo tunteita, että minulle voi sanoa päin naamaa mitä vaan..Kaikki haukkumasanat on tulleet tutuiksi. Mitä sitten teenkin, niin kaikki on väärin. Mitä sanon, niin arvostellaan sitäkin..Enpä tiedä..Tahtoisin erakoksi autiolle saarelle..
joskus tuntuu, että ainoa asia mikä pitää mut elossa on lapset.

Miksi sä halusit niin kovasti tietää nää?"

Mä olen kertomasi perusteella sitä mieltä, että et vaikuta ihmiseltä, jolla olisi erityistä syytä pelätä järkensä menettämisen puolesta. Analysoit itseäsi nimittäin vähän liian hyvin ja tämän sanoin aidon vilpittömästi sinua kannustaakseni.;) Järkensä menettämistä tulisi mielestäni pelätä enemminkin sellaisen ihmisen, joka ei pysty itsekriittisyyteen kuin vain hyvin rajallisesti.

Sä pohdit kirjoituksessasi hyvin tilannettasi ja musta aika lailla ymmärrettäviä syytekijöitähän nuo kertomasi elämässäsi tapahtuneet vastoinkäymiset ja haastavat käänteet ovat sikäli, että saattaisivat aiheuttaa myös stressiä sinulle vetää mielialaa matalammaksikin.

Toki: jos sun henkinen hyvinvointisi sua enemmänkin askarruttaa ja jos koet olosi vaikkapa ahdistuneeksi tai pelokkaaksi, mitä tulevaisuuteesi tulee, voit aina mennä juttelemaan ammattiauttajallekin. Nykypäivänä sellaisessa ei ole mitään noloa tai hävettävää, jos vaikka ihminen haluaisi asioitaan ja elämänsä tapahtumia jonkun ulkopuolisen ja luotettavan objektiivisen tahonkin kanssa selvitellä.

Sen perusteella mitä kirjoituksestasi kuvaamiesi fiilistesi perusteella olisi pääteltävissä, vaikuttaisit mielestäni korkeintaan kenties & ehkäpä jonkin verran masentuneelta(?) ja stressaantuneelta. Asiantuntijatahot kasvokkaiskontaktissa ovat toki parhaimpia tuohonkin asiaan sanomaan, mutta lukemani perusteella näyttäisi asiasi olevan tuolla tapaa.

Ikävää, jos olet paljon joutunut kokemaan huonoa kohtelua ihmisiltä, mutta hyvä asia jos lapsesi kuitenkin auttavat sua jaksamaan.:) Yritä jättää pahan mielen tuottaneita asioita taustalle elämässäsi. Etsi mielihyvää vaikka ihan pikkujutuistakin, mistä nyt vain juuri sinä elämääsi tapaat mielihyvää saada ja joiden varmuudella tiedät sinulle hyväksi olevan.

Liikunta esim. lienee yksi parhaista tavoista saada hyvä mieli vain liikkeelle lähtemisen vaivalla. Monet ovat saaneet siitä paljon hyvää mieltä. ( Kun jaksais vain itsekin liikkua enemmän! Itse ainakin voin aina silloin myös henkisesti paremmin ja olen hyväntuulisempi, kunhan jaksan liikkua säännöllisesti useamman kerran viikossa. Viime aikoina jäänyt turhan vähille mulla se.;)   

Kysyit, että miksi halusin asiastasi tietää. Ihan siksi vain, kun aloituksen teit.:) Ilman mitään negatiivisia taka-ajatuksia siis.;) Tällä palstalla vain näkyy nykyisin (valitettavasti) olevan niin paljon kaikenlaisia täysin tyhjänpäiväisiäkin provoja, että sitä väliin joskus suhtautuu liiankin skeptisesti. Sori siis tuo aiempi provo-arvuutteluni.

Tsemppiä sulle elämääsi ja kevään odotusta.

oli lohduttavaa kuulla..
Joskus kyllä tekisi mieli puskea päätä seinään, mutta ilmeisesti sitten olen hullu jos teen sen..
Nyt tuli vähän perjantaina ryypättyä ja mokailtua ja olen pari päivää hokenut itselleni,että "hullu hullu.." joskus ääneenkin..

partaalla kirjoitti:

oli lohduttavaa kuulla..
Joskus kyllä tekisi mieli puskea päätä seinään, mutta ilmeisesti sitten olen hullu jos teen sen..
Nyt tuli vähän perjantaina ryypättyä ja mokailtua ja olen pari päivää hokenut itselleni,että "hullu hullu.." joskus ääneenkin..

Mikset mulle vastannut?
Ihan kiinnostuksesta kyselin, että minkälaisia tuntemuksia sulla on, jne.:) Vastaukseni sulle on tässä:

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=3500000000000010&posting=22000000041051410

paha sanoo... kirjoitti:

Mikset mulle vastannut?
Ihan kiinnostuksesta kyselin, että minkälaisia tuntemuksia sulla on, jne.:) Vastaukseni sulle on tässä:

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=3500000000000010&posting=22000000041051410

Iski kai jonkinlainen pelko,että minut tunnistettaisiin täällä..Hulluutta kai sekin...