Miehen suku saa meidät eroamaan

Hänen kuuluu vetää peli poikki ja sanoa äitilleen suorat sanat, ja piste. Se on miehesi tehtävä.

Olen sama kirjoittaja joka avasi tänään tuon vaimoni valehtelu keskustelun mutta sinun asiaan nähden kuullosti myös erittäin tutulta meidänkin suhteen alkaessa. Vaimoni suvussa ja kaveri piirissä oli ja on henkilöitä jotka vaan ei jostain kumman syystä halua meidän yhdessä oloa. En tiedä onko syynä kateus, yhdeksän vuoden ikäero vai mikä lie.
Suhde kuitenkin alkoi naljailulla, haukkumisilla, lopettivat välinsä myös vaimooni yms.
Ihmetystä asiassa aiheuttaa se että kukaan henkilöistä ei ollut nähnyt minua, ei tuntenut minua entuudestaan vaan epäluulo oli haettua. Minua väitettiin jopa alkoholistiksi:)
Tavallinen suomalainen työssä käyvä mies olen. Vasta vaimoni masennuksen ja pelastettuani hänet itsemurha yrityksestä sain kuulla hieman lempeää palautetta ja myös myönnettiin alkoholismilla liioittelu paska puheeksi.
Sinun jutussasi uskon ja luulen että miehesi pitää pintansa ja tietää jutut tuulesta temmatuiksi eikä anna vaikuttaa teidän suhteeseenne.
Ihmettelen myös aikuisten käytöstä. Kuinka lapsen tasolla ihmiset voikaan olla aikuisenakin.

Jep, miehesi on avain asemassa ongelmassa.

Minunkin mutsi on koko elämäni yrittänyt vaikuttaa elämääni ja valintoihini. Mutten ole antanut vaikuttaa. Olen aina sillein kohteliaasti sivuuttanut vaikutusyritykset.

Mutta viime vuosina on jopa mutsin puolen suku alkanut yrittää kukin omalla lailla vaikuttaa asioihini. Ei hyökkäävästi, mutta sillein niinku puoli huolimattomasti.

Erinäisten asioitten jälkeen olen ottanut vielä enemmän etäisyyttä sukulaisiini; en ole mennyt oikein mihinkään kutsuihin, häihin, ristiäisiin, tupaantuliaisiin jne. Työni ja kokonaan toisella paikkakunnalla asuminen ovat mahdollistaneet asian.

Sen jälkeen, kun menin naimisiin vaimoni kanssa maistraatissa, jossa ainoa sukulainen oli veljeni, huomattiin vaimoni kanssa että häneen suhtudutaan kuin häntä ei oikein olisi olemassakaan. Oli kokonaan minun idea mennä täydellsisesti salaa naimisiin, koska tiesin että vatsahaava ja aivohalvaus olisi tullut meikäläiselle, kun mutsi olisi kuitenkin alkanut häsläämään häitämme. Vaimoni halusi kuitenkin ettei nyt ilmoittamatta mennä kuitenkaan. Maistraatissa sen vuoksi, kun emme kuulu kirkkoon.

Joka tapauksessa häitten jälkeen, ovat sukulaiset suhtautuneet vaimooni kuin häntä ei olisikaan. Eikä hän ole heille mitään pahaa tehnyt ja tämän vuoksi olen tehnyt ison pesäeron sukulaisiini.
Kun ottavat yhteyttä, olen samanlainen kuin ennenkin, mutta pidän eroa kuitenkin.

Pidän vaimoni puolta asioissa joka kohdassa ja nyt muutaman vuoden kuluttua on alkanut näkyä muutosta. Mutta, kuitenkin hajurakoa pidän.

Loppujen lopuksi olen sitä mieltä että sukulaiseni saavat mennä niin pitkälle kuin piparminttu kasvaa. Meillä on mukavaa vaimoni kanssa sekä kaveittemme kanssa. Mihin siihen sukulaisia tarvitaan?

Vaimoni sukulaiset eivät yritä vaikutaa millään lailla tekemisiimme. He antavat meidän olla ja he ovat todella erilaisia verrattuna minun sukulaisiini.

Nyt sinun pitää saada miehesi tajuamaan tilanne puolueettomasti ja ryhtyvän toimiin heti, eikä 15. päivä. Hänen on nyt tehtävä päätös kumman puolella hän on. Tämän jälkeen tehtävä sukulaisille asia selväksi taikka tehtävä selvä pesäero sukulaisiinsa, kuten minä tein.
Ei tuossa voi muuta tehdä eikä ole muuta vaihtoehtoakaan.

Minä tiedän että näin on!

Koetahan jaksaa.

Todella törkeätähän tuo on, mutta mistä luulet anopin vetäneen herneen nenäänsä? Onko hänen egoaan loukattu vai onko miehesi kasvanut liian itsenäiseksi, vai mistä on kyse?

No huhhuh. Jos Mies on niin hiton mamman poika että niitä viestejä lähettää eikä sanotuksi äidilleen mitään saa niin etsi itelles mies, eläkä mamman pikku pirpanahöpönassua.

Mutta jos se äidilleen saa sanotuksi että lopettaa ja nousee muutenkin sukuaan vastaan niin silloinhan se on se mies eikä höpönassu.

Ei voi erottaa.

Sano muille suorat sanat että nyt on näin että olette yhdessä ja onnellisia. piste! Sinulla on valta.

että olet jättänyt antamatta pesää tuolle sukulaismiehelle joskus kun hän sitä on vonganut. Tai mahdollisesti hänen vaimonsa epäilee että olet antanut. Jos miehesi on mies niin hän laittaa ensin tuon sukulaisensa suun suppuun ja sitten kertoo äidilleen että kysyy pojaltaan jos jokin asia painaa eikä hametta kantavilta miehiltä.

Bio sia rasukkaa. Minulle länk samoin. Niin että miehen suku du tykännyt minusta. Appiukko. Ja mieheni sisko ja veli Oliver niitä pariskunnan perkeleitä.
Ne etsivät naisia hänelle . Sain syövän ja mieheni ei auttanut minua koska hänellä oli uusi nainen sielä suomessa. Me asuutaan ruotsissa. Minä oli ruotsissa silloin ja hän suomessa. Me ollaan nyt erottu 18 vuotta sitten. Minun suku oli samanlaisia piruja kun Olin naimisissa. Kateus oli suuri kummaltski puolelta. Koita jaksaa.

Kokoappa kaikki rohkeutesi ja mene anoppisi luokse tai pyydä sitä kahville kotiisi tai kahvilaan.
Ilmoita hänelle miten pahalta sinusta tuntuu hänen VALTSEMANSA käytös sinua ja perhettäsi kohtaan. Ilmoita että sinä ja hänen poikansa olette olleet yksi tiimi jo kauan; tulette yhä olemaankin ja sinä, anoppi, olet tavallaan osa peehettä.
Kysy, eikö hänenkin mielestä olisi paljon rakentavampaa elää sovussa. Kerro ettei kukaan meistä ole täydelline, mutta voisimmehan silti elää sovussa vikoinemme kaikkinemme.

Saattaa olla että kestää jonkin aikaa anopin sulatella kuulemaansa.
Negatiivisuutta tapaamisenne ei ainakaan aiheuta.

En ryhdy lässyttämään ympäripyöreitä vaan haen tästäkin, kuten muistakin kommentoinneistani, yhteyden omaan elämääni.

Minun vanhempani eivät missään vaiheessa hyväksyneet vaimoani. Varsinaisesti henkilöä vastaan ei liene ollut mitään mutta pienen paikkakunnan käsitys 60-luvulla koulutuserojen yhteen sopivuudesta lienee ollut se syy.
Hylkiminen ulottui myös menestyneisiin lapsiimme.

Minä vihelsin pelin poikki suhteellisen aikaisin mutta vaimoni yritti, minun varoituksistani ja omista kokemuksistaan huolimatta toimia erinteisen "korrektisti". Minä en lähtenyt äitienpäiville enkä muihinkaan kissan ristiäisiin vaikka matkaa oli van alle 2km.
Vaimo meni yksin ja tuli itkien pois.
Hänkin uskoi viimein, ettei myrkkyä tihkuva leskinainen muuta perusasennettaan.
Äitini kuoltua kysyivät lapsemme onko heidän pakko tulla hautajaisiin. Vastasimme, ettei ole pakkoa. Eivät tulleet.

Tuliko oma kantani ja toimintani selväksi?

Onko tässä kyse romanisuvusta?