Tässä olisi orastava parisuhde aluillaan ja minulle ongelmaksi on muodostunut se että annan tilanteelle liikaa painoarvoa. Tai siis vaikka en tiedä vielä hänen vioistaan sun muusta niin jostain syystä ajattelen vain häntä. Kaipa se nyt sitten on myönnettävä että olen pahemman kerran ihastunut. Mutta miten rauhoittua? Näemme harvoin (kerran parissa viikossa) ja tiedän periaatteessa että se ei ole hänelle ongelma (tottunut asumaan yksin), mutta jotenkin se vain menee päässäni niin että mitä harvemmin näemme niin sitä pienempi mahdollisuus on sille että tästä mitään koskaan kehittyy. Lisäksi en osaa osaa olla "oma itseni" hänen kanssaan eli vaikka nyt en nyt mikään humoristi ole niin jotenkin jäädyn vain ja jään tuppisuuksi tilanteissa joissa ei aiemmin käynyt niin. Joten kaipa periaatteessa suurin huoleni on se että mokaan homman ihan vain sillä että en voi olla oma itseni. Ja se jos mikä jäisi varmasti jälkikäteen kirveltämään! Tuntuu että laitan liikaa painoarvoa jo ihan sellaisille asioille että onko se nyt suuttunut jostain sanomastani tai että miksi se ei soita. Melkein kuin pässiä veisi narussa prkl.
Järjellä ajatellen kun vain saisin rauhoituttua ja en laittaisi yhdelle naiselle näin paljon painoarvoa ja vaikka keksisin jotain mielekästä tekemistä niin homma sujuisi luonnostaan. Mutta kun moni tekeminen joka oli ennen "mielekästä" ei enää tunnu siltä. Kavereita näen melko usein ja harrastuksieni parissa viihdyn, mutta kaikki palaa lopulta aina siihen että heti jos en tee mitään niin ahdistus palaa mieleen.
En minä tätä mokaa sellaisella että soittaisin liian usein tai "vannoisin ikuista rakkautta" kun en vielä edes tunne häntä, mutta kyllä houkutus moiseen on ilmassa.
Taustatietoina voisin kertoa sen että en ole ihan nuori enää ja on useammastakin (myös pidempiaikaisesta) ihmissuhteesta menneisyydessä kokemusta. Mutta jostain syystä tämä nyt menee eri tavalla kuin aiemmin. Olen (varsinkin parissa viime suhteessa) ollut se osapuoli joka määräsi käytännössä kaapin paikan. Tiedän periaatteessa muutamia syitä siihen mikä aiemmin oli toisin ja olen pohtinut asiaa usealta kantilta.
Olisko jotain vinkkiä jollain tai mielipidettä? Muutakin kuin "kasva mieheksi"... luulin jo kasvaneeni.
Järjellä ajatellen kun vain saisin rauhoituttua ja en laittaisi yhdelle naiselle näin paljon painoarvoa ja vaikka keksisin jotain mielekästä tekemistä niin homma sujuisi luonnostaan. Mutta kun moni tekeminen joka oli ennen "mielekästä" ei enää tunnu siltä. Kavereita näen melko usein ja harrastuksieni parissa viihdyn, mutta kaikki palaa lopulta aina siihen että heti jos en tee mitään niin ahdistus palaa mieleen.
En minä tätä mokaa sellaisella että soittaisin liian usein tai "vannoisin ikuista rakkautta" kun en vielä edes tunne häntä, mutta kyllä houkutus moiseen on ilmassa.
Taustatietoina voisin kertoa sen että en ole ihan nuori enää ja on useammastakin (myös pidempiaikaisesta) ihmissuhteesta menneisyydessä kokemusta. Mutta jostain syystä tämä nyt menee eri tavalla kuin aiemmin. Olen (varsinkin parissa viime suhteessa) ollut se osapuoli joka määräsi käytännössä kaapin paikan. Tiedän periaatteessa muutamia syitä siihen mikä aiemmin oli toisin ja olen pohtinut asiaa usealta kantilta.
Olisko jotain vinkkiä jollain tai mielipidettä? Muutakin kuin "kasva mieheksi"... luulin jo kasvaneeni.
Vastaukset 36
Vanhimmat
sä olet rakastunut :)
Kaipa minä sitten olen. Rakastunut siis. Oireet kyllä vähän siihen suuntaan viittaavat mutta puhun kyllä toistaiseksi ihastumisesta. Tästä ei kyllä voi seurata mitään hyvää.
Sinuna ottaisin rohkeasti itse yhteyttä ehkäpä toinen osapuoli ajattelee samalla lailla, sillä se asia selviää. Vai pidätkö yhteyttä itse ollenkaan ? Siinä tapauksessa toinen osapuoli varmaan luulee että et ole enää kiinnostunut.
Siis kyllä tässä ihan tapailuvaiheessa ollaan eli vaikka hitaasti etenee niin etenee kuitenkin. Mutta siis ahdistaa koko homma.
En oikein saanut selvää, mitä halusit kysyä viestilläsi, joten kommentoin vain muutamia asioita. :)
Ensinnäkin, miksi näette niin harvoin!? Kuvainnollisesti annatte nuotion mennä ihan tummille hiilloksille, kunnes yhtäkkiä heitätte siihen heiniä ja risuja. Liekki palaa taas hetken, mutta hiipuu uudelleen. Eikö olisi mukavampaa antaa liekin elää koko ajan? Mielestäni kehittyvä suhde vaatii edes kerran viikossa tapaamisen. Jos välimatka on kovin pitkä/hankala, niin ehkä netti, puhelut ja tekstarit voivat sitten korvata jonkin verran. Jos yhteyttä ei juurikaan pidetä tuon kahden viikon aikana, tuleekin varmasti tunne, että toinen on suuttunut tai kiinnostus lopahtanut. Ihmettelenkin, miksei nainen vuorostaan ota yhteyttä, mutta paljon mahdollista, että hän luuleeki sinun suuttuneen... :) Kysypä häneltä, miten usein olisi sopiva tavata´; "kävisikö jo tällä viikolla?"
Omana itsenä oleminenkin helpottuisi varmasti, jos olisit sen naisen seurassa useammin, ts. tottuisit hiukan ajatukseen. Pidäpä julkinen puhe kerran kahdessa viikossa parin kuukauden ajan. Sehän jännittää joka kerta. Pidä puhe kahdesti viikossa; totut siihen parissa-kolmessa viikossa. :) Jos nyt muutaman kerran jäätyy ja on hiljainen, ei se mikään moka ole. Ei miehen tarvitse olla se ainoa pölisijä, kyllä nainenkin voi "ottaa tilanteen haltuun". Ja kunhan vain toivot joka kerta uutta tapaamista, ymmärtää nainen että olet kuitenkin edelleen hyvinkin kiinnostunut! :)
Mitä tarkoittaa liian usein soittaminen? Omalle kohdalleni ei ainakaan ole vielä koskaan sattunut miestä, joka olisi pitänyt yhteyttä liian usein. Ikuisen rakkauden vannomisen voi kyllä jättää myöhemmäksi. Ihastumisesta, pitämisestä, tykästymisestä, ihailusta, hurahtamisesta jne. kyllä voi mainita.
Kerroit naisen tottuneen yksinelämiseen. Itsenäisyyden ja oman elämän hallinnan "menettäminen" voi arveluttaa naista aluksi (tämä on omakin tilanteeni). Siksi kuulostaa aika inhottavalta tuo "olen ollut se osapuoli, joka on määrännyt kaapin paikan". se on itsenäiselle naiselle aika hurja ajatus, jos olet tuon suhteessanne tuonut julki.
Kovin paljon sinulla on ajatuksia tuosta suhteestanne. Asia on siis varmsti tärkeä. Mutta miksi se rakkauskin on ajateltava rationaalisesti? Eikös se rakkaus ole kuitenkin tunne? :) Jos tuntuu oikealta ja hyvältä, kiinnostavalta ja ihanalta, niin mikäs siinä. Etiäpäin vaan!
Samaa mieltä puhelin rohkeasti käteen ja soittamaan.
Kiitos vastauksesta.
Kommentoin muutamaa kohtaa. Hän on ensinnäkin tehnyt selväksi että ei siedä painostusta joten se on yksi pääsyistä miksi en halua edetä liian nopeasti. Olen kyllä häneen useamman kerran viikossa yhteydessä. Ja en ole painottanut että olisin se kaapin paikan määrääjä, ja en muutenkaan usko sellaisiin suhteisiin joissa toinen määrää aina kaiken. :)
Ja tiedän kyllä että tunteita ei voi selittää rationaalisesti ja oikeastaan tässä nyt hain vain jotain apua siihen miten selvitä päivittäisestä elämästä.
mielestäsi annat liikaa painoarvoa yhdelle naiselle. myönnät ihastuneesikin. hermoilet hänen seurassaan. haluat rauhoittua. sinua ahdistaakin. tämä on erilaista kuin ennen.
monenmoisia tunteita, eipä käy kateeksi.
jos haluat oikeasti kunnon suhteen tuosta, sinun todella pitääkin antaa paljon arvoa tälle "vain yhdelle naiselle" ja suhteellenne. enemmän vain pökköä pesään, noin niinkuin kuvainnollisesti.
tapaatte myös minun mielestäni aika vähän. liittyy varmaan siihen rauhoittumishaluusi ja ahdistukseesi. ja ehkä hermoiluun myös, tuntuu ehkä liian vaikealta päästä eteenpäin? mutta eipä ne tunteet kenellekään ole helppoja. väität, että harvoin tapaaminen ei ole yksin asuvalle naiselle mikään ongelma. onko hän sanonut niin vai oletko vain päätellyt "tietosi"?
ahdistaako nyt positiivisella, jännittävällä tavalla naisen tapaaminen vai koskeeko ahdistus omaa vapauden menettämistäsi? mietipä sitä. vaikka sinä saisitkin edelleen määrätä sen kaapin paikan, et olisi enää samalla lailla vapaa kuin nyt. sen sijaan kahlitsisit tuon naisen vain tiukemmin itseesi määräämisesi myötä.
itsekin kuitenkin näyt ymmärtävän, että tuollainen jahkaus ja harvat tapaamiset kuolettavat lopulta koko suhteen. näkisin kaksi vaihtoehtoa:
1) ryhdistäysy ja ala hoitaa ja kasvattaa suhdetta.
2) ilmoita reilusti naiselle, että tämä ei ole sitä mitä haluat ja se on loppu nyt.
Kiitos vastauksesta.
Sinulla on mielenkiintoisen pitkälle meneviä päätelmiä ja arvostan sitä että yrität nähdä todellisen tilanteen sanojen takana, mutta valitettavasti et nyt osu ihan oikeaan :)
"tapaatte myös minun mielestäni aika vähän. liittyy varmaan siihen rauhoittumishaluusi ja ahdistukseesi. ja ehkä hermoiluun myös, tuntuu ehkä liian vaikealta päästä eteenpäin? mutta eipä ne tunteet kenellekään ole helppoja. väität, että harvoin tapaaminen ei ole yksin asuvalle naiselle mikään ongelma. onko hän sanonut niin vai oletko vain päätellyt "tietosi"?"
En tarkoittanut että se ei olisi hänelle ongelma vaan että hän on selvästi tottunut omaan reviiriinsä ja ei halua sinne muita ennenkuin on varma tilanteesta. Ja ei, harvat tapaamiset eivät johdu minusta.
"ahdistaako nyt positiivisella, jännittävällä tavalla naisen tapaaminen vai koskeeko ahdistus omaa vapauden menettämistäsi? mietipä sitä. vaikka sinä saisitkin edelleen määrätä sen kaapin paikan, et olisi enää samalla lailla vapaa kuin nyt. sen sijaan kahlitsisit tuon naisen vain tiukemmin itseesi määräämisesi myötä."
Minulla ei ole pelkoa vapauteni menettämisestä. Minulla on tarpeeksi kokemusta sekä parisuhteessa että yksin elämisestä että olen jo voinut päätellä että olen enemmän parisuhdetyyppiä kuin ikuinen sinkku. Ja kuten jo edelliselle vastaajalle sanoin niin en usko sellaisiin parisuhteisiin joissa toinen määrää kaiken.
Ymmärrän sinua hyvin. Olen mielenliikkeiltäni samantapainen nainen. En ole itsekään kovin onnistunut suhteissani, mutta jotain kuitenkin olen oppinut. Ehkä voin auttaa sinua.
On hienoa, että osaa tunnistaa ihmeen sen tavatessaan, siis että osaa ihastua ja laittaa tunteitaan peliin. Ahdistuskin kuuluu normaaleihin tunteisiin, alkuvaiheessa epävarmuus on luonnollista.
Älä anna tilaisuuden mennä ohitsesi, vaan tartu siihen. Pidä naiseen ystävällisesti ja asiallisesti yhteyttä ja ehdota rohkeasti tapaamista. Suhde kehittyy luonnollisesti, jos on kehittyäkseen. Et voi tietää sitä ennenkuin kokeilet.
Keksi jotain tekemistä yhdessä, niin seurassa on helpompi olla; menkää vaikka keilaamaan.
Tutustu häneen ensisijaisesti ihmisenä, ole kiinnostunut hänestä ja sitä rataa.
Yhtä kaikki: älä anna pelkojesi viedä sinua, vaan elä elämääsi. Tsemppiä treffeille!!
ps. muista, että jos jonkun kanssa ei onnistu, niin toisen kanssa jo voi.
Kiitos kannustuksesta. Periaatteessa juuri noin, mutta vaikeaa se on.
Tämä on varmaankin näkökulma, jota et halua kuulla. Mielestäni nainen ei ole sinusta kiinnostunut, ainakaan kovin voimakkaasti. Olen itse erittäin itsenäinen nainen, mutta jos olen kiinnostunut miehestä, otan häneen kyllä usein yhteyttä.
Sinua kiehtoo tuon naisen saavuttamattomuus. Haluat hänet, koska et voi olla varma saisitko hänet. Se, että nainen ei kunnolla vastaa tuntemuksiisi itse asiassa ruokkii sinun kiinnostustasi. Tiedät itsekin kuinka asia on, siksi sinua ahdistaa. Et ole kontrollissa, vaan nainen on, koska hän ei ole kiinnostunut.
Ei tuossa näkökulmassa minulle mitään uutta ollut eli olen kyllä miettinyt tuotakin. Ymmärrän hyvin että se että hän on "saavuttamaton" ruokkii haluani ajaa häntä takaa.
Mutta en usko että hän ei olisi minusta kiinnostunut. Haluaisin uskoa että tunnistaisin kyllä merkit jos hän tahallaan yrittäisi pitää etäisyyttä. Saattoi jäädä sellainen kuva tekstistäni että hän sanelisi yksipuolisesti sen milloin tapaamme mutta kyllä siinä on ihan muut syyt taustalla miksi emme tapaa usein. En vain mene niihin tässä näin julkisesti.
Ihan miten vaan, itsehän tiedät (tai oikeastaan et tiedä, koska kirjoittelet tänne) parhaiten. Joka tapauksessa itse en näe teidän suhteellanne jatkuvuutta. On aivan sama mistä harva tapailunne johtuu, vielä heikommalla suhteenne on jos ulkopuoliset syyt voivat siihen vaikuttaa.
No tämä lienee jo tullut selväksi :) Ja voihan se pitää paikkansakin että tässä nyt vain aikaani tuhlaan, mutta sori nyt vaan jos se sinulta on jotain pois. Satutan sitten vissiin mieluummin itseni, kuin luovutan ihan vain siksi, että sinä niin sanot.
Mutta en tiedä missä ihannemaailmassa sinä elät kun arkielämän realiteetit eivät ihmissuhteisiisi voi vaikuttaa. Varmaan pitäisi meidän molempien pyytää lopputuli ja elää kädestä suuhun vaikka emme edes tunne vielä oikeasti toisiamme? Se sopii ehkä joillekin, mutta se ei sovi minulle. :) Ja en sitä häneltä pyytäisi myöskään.
http://www.youtube.com/watch?v=yGn8vpHU7GM&feature=rec-HM-r2
Olet aika ihme tyyppi. Ensin kyselet mielipiteitä tilanteeseesi ja sitten kun niitä saat, alkaa vinkuminen.
Mulle on aivan yksi lysti mitä sun elämälle tai suhteelle tapahtuu, ajattelin vain sanoa, kokemukseni perusteella ja tietenkin sinun kirjoituksesi nojalla missä minun mielestäni menette. Eli että nainen ei ole tarpeeksi kiinnostunut. Muistan itsekin kuinka, aina kun väärä mies oli kyseessä, sanoin, että älä painosta, edetään hitaasti jne. Mutta se johtui vain siitä että olin niin kiltti etten halunnut loukata miestä. Nykyään kyllä tekisin toisin eli sanoisin suoraan.
Ja kiitos vain minun parisuhteeni voi oikein hyvin, myös arkielämässä. Minun ei tarvitse jakaa parisuhdettani netissä kaikelle kansalle.
Itse olet aika ilkeä tyyppi. Eikös tämä palsta ole juuri sitä varten, että tällaisia asioita voisi pohtia? Kuka tietää mistä ap:n suhteen todellinen kinkkisyys johtuu.
Itse sanoisin, että rakastuminen ei ole aina helppoa, vaan siihen kuuluu tällaiset tunteet. Nuorena sitä oltiin pihkassa poikaan, ja tuskailtiin illat, ja yritettiin miettiä tykkäsikö se takaisin vai ei. Ei nämä ongelmat aikuisenakaan sen helpommaksi käy, sen tiedän omastakin kokemuksesta. Toivottavasti tekin saatte suhteenne kunnolla käyntiin. Ehkä kannattaisi olla avoimempi sen naisen kanssa, ja kertoa näistä tunteista. Mistä tiedät jos toinen osapuoli tuntee ihan samoin. Minusta avoimuus on aina hyödyksi, ja voi parhaassa tapauksessa viedä suhteenne uudelle tasolle. :)
"nainen32" tai siis samoilla linjoilla, itse olen käyttäyny noita lauseita kun en ole ollut tarpeeksi kiinnostunut miehestä ja sillon on hyvin helppo vedota työkiireisiin tai vastaaviin.
Tällä hetkellä itselle se tilanne että seurustelen miehen kanssa jolla on lapsia ja mulla on lapsia (molemmat siis olemme eronneita) ja nähdään vähintään kerran vkossa ja viikonloppuisin. Kummmatkin olemme päivät töissä ja on harrastuksia ja tosiaan lapsetkin mutta silti sitä aikaa löytyy kun molemmat HALUAA nähdä ja näemme vaivaa että saamme lapsia hoitoon ja järjestettyä sitä aikaa tapaamiselle.
Tämä on vaan mun näkemys asiasta, enhän tiedä kaikkea ja toivon että nainen on myös kiinnostunut sinusta, tsemppiä sulle alkuperäinen kirjoittaja :)
Juu, en minä tuota epäilekkään yhtään. Mutta sitten taas toisaalta piditkö sinä yhteyttä tuohon vastapuoleen vaikka et ollut hänestä kiinnostunut? Ja jos pidit niin mikä syy sinulle siihen sitten oli?
Eipä toki jokin yksittäistilanne kaikkeen päde, mutta kysyn nyt mielenkiinnosta kuitenkin. Ei tässä kuitenkaan mistään yksipuolisesta yhteydenpidosta ole tässä minun tapauksessani ollut missään vaiheessa kyse.
Eli hieman taustastani, olen ehtinyt sinkkuilla lähes 4 vuotta ja tietenkin on tässä ajassa tullut käytyä treffeillä ja ollut lyhyitä suhteen alkujakin. Huomasin vaan monen miehen kanssa selittäväni että mulla on kiireitä lasten kanssa, on työkiireitä ja tuntui ettei kalenterista löytyny sitä aikaa miehelle, eli tavallaan tälleen pilasin tietoisesti suhteen alun lähes aina, eihän mies jaksa loputtomiin odotella tapaamisia tai soittoja.
Tämän miehen kanssa vaan tuli ekoilla treffeillä sellanen tunne että tässä se on ja huomasin jostakin että miehelle tuli varmasti samanlaisia tuntemuksia, tosin eihän kumpikaan heti alussa mitään sanonut suoraan. Eli siis kun kysyit että pidinkö yhteyttä vaikka en ollu kiinnostunut niin mä olin koko ajan kiinnostunut.
Homma lähti niin käyntiin että mies oli se aktiivisempi mutta mä lähdin siihen heti mukaan ja alettiin pitämään aika tiiviisti yhteyksiä (tekstareita, sähköposteja, puheluja)
Mulle vaan tuli tunne että tätä miestä en halua päästää käsistäni ja tätä kautta tulee luonnostaan halu nähdä ja tavata ja mä oisin valmis vaikka keskellä yötä ajamaan hänen luokseen että nähtäisi jos ei muuten olisi mahdollisuutta nähdä hetkeen.
Aikaisempien miesten kanssa tälläistä halua ei tullut vaan lähinnä päinvastoin, kehitin vaan lisää kalenteriin ohjelmaa ettei tarvitsisi nähdä.
Nämä on vaan mun kokemuksia ja ajatuksia, ei kaikki tietenkään ajattele ja tee näin, jokainen on erilainen ja suhteet alkaa eritavalla.
Toivon paljon onnea ja tsemmpiä sulle ja tälle naiselle, toivottavasti olen väärässä :)
Tarkoitin lähinnä siis noita miehiä joista et ollut kiinnostunut. Eli tunnuit jostain syystä olettavan että minä olen se joka ottaa yhteyttä häneen (en ole näin mielestäni sanonut), joten kiinnosti tietää että miksi nainen ottaisi yhteyttä minuunpäin jos ei ole kiinnostunut.
Mutta toki myös tuosta selvityksestä hyötyä oli :) Ei vain ehkä sovellu omat kokemuksesi nyt tähän minun tilanteeseeni.
kiireessä kysymyksesi ja tulkitsin väärin, uusi yritys :)
Olen pitänyt yhteyttä mieheen vaikka en olisikaan ollut kiinnostunut romanttisessa mielessä, syitä on ollu esimerkiksi se että olen vaan kaivannu seuraa sillon tällön jos vähänkään on synkannu jutut niin on ollu kiva kun on joku kenen kanssa juoda kuppi kahvia tai käydä leffassa.
Joten omien ajatusteni pohjalta voin sanoa että nainen voi pitää yhteyttä mieheen vaikka ei olisikaan tähän romanttisessa mielessä ihastunut.
jotain enemmän? Esim. miten hän käyttäytyy, kun tapaatte? Onko puhelias? Vai "jäätyykö" hänkin? Onko teillä yhteistä huumoria? Onko arki ainoa asia, joka estää tapaamasta? Pelottaako sinua tavata tätä naista, koska pidät ehkä hänestä enemmän kuin hän sinusta? (Siis sitä et voi tietää, mutta jos koet olevasikin tällä kertaa altavastaaja itsenäisen naisen edessä, se voi kyllä miestä käydä ahdistamaan.)
Voisin vastata paremmin, jos tietäisin enemmän. Olen ollut samantapaisessa tilanteessa. Voisin siis tarjota sinulle yhtä näkökulmaa.
Hei. Tässä vastauksia.
"miten hän käyttäytyy, kun tapaatte?"
Suht luontevasti. Vähän hiljainen, mutta voi olla ujouttakin.
"Onko puhelias? Vai "jäätyykö" hänkin?"
No siis ei meillä oikeastaan ole kasvokkain juuri ongelmia eli ihan hyvin meillä menee jutellessa silloin kun tapaamme. Puhelimessa voi hänkin 'jäätyä', mutta ei niin usein kuin minä.
"Onko teillä yhteistä huumoria?"
Aika vähän ja se onkin ehkä suurimpia ongelmia. Ei meillä erilainen huumorintaju ole, mutta jotenkin vain ei juttu ole lähtenyt rullaamaan kummankaan toimesta.
"Onko arki ainoa asia, joka estää tapaamasta?"
Jep. Tokikaan en tiedä miten usein tapaisimme jos ulkoiset asiat eivät olisi esteenä, mutta oletan että useammin.
"Pelottaako sinua tavata tätä naista, koska pidät ehkä hänestä enemmän kuin hän sinusta? (Siis sitä et voi tietää, mutta jos koet olevasikin tällä kertaa altavastaaja itsenäisen naisen edessä, se voi kyllä miestä käydä ahdistamaan.)"
Ei minua pelota tavata häntä. Jännittää toki, mutta niin on aina ollut (myös vanhemmissa suhteissa).
Mutta siis koen kyllä että se on yksi pääsyy ahdistukseeni että en ole varma hänen tunteistaan minua kohtaan.
Siis tapailette kuitenkin, ja olette yhteydessä useampaan kertaan viikossa? Miksi et kysy suoraan, että mitä hän tuntee, tai mikset itse paljasta että olet ihastumassa. Eikö joku romanttinen ele jo sen tekisi, vai onko tämä suhde kaverillisella pohjalla, vai miten se on? Kuinka kauan olette tunteneet toisenne?
uskaltaisin väittää, että naiselta tunteita sinua kohtaan löytyy. (No päätäni en pane pantiksi.)
Joku epävarmuus teitä molempia kuitenkin tuntuu vaivaavan. Ilmeisesti ette ole enää ihan mitään teinejä, joten jompikumpi, tai molemmat ovat saattaneet saada pahastikin siipeensä aiemmilla kierroksilla.
Yritäpä löytää sitä yhteistä huumoria teille. Vaikka tilanne komiikkaa. Anna itsesi olla vähän hölmö, vaikka taidatkin juuri pelätä sitä mokaamista. En tarkoita, että tunkisit naamasi pastabologneeseen ja tekisit itsestäsi pellen, vaan näyttäisit jonkun "heikkouden" itsestäsi. Naisia viehättää mies (siis yleensä), joka uskaltaa olla "heikko". Minulle nimittäin tuli hieman sellainen fiilis, että haluat näyttää olevasi sellainen mies, jolla "homma pysyy hanskassa". Tuo piirre voisi johtua myös työidentiteetistä, jos olet esim. johtavassa asemassa tms. Jos näin on, niin muista (KLISEE VAROITUS!!!) "olla oma itsesi".
että onko tämä nainen kovin erilainen kuin edelliset?
Mainitset jotain hiljaisesta ja ujosta, niin ovatko edelliset naisesi olleet hyvin sosiaalisia ja sen takia et nyt osaa olla oma itsesi hänen kanssaan ja ahdistaa?
Ei ole niin kovin erilainen tuossa suhteessa eli osaa kyllä puhua jos on puhuttavaa. Monessa muussa suhteessa on erilainen ja se minua hänessä juuri kiinnostaakin :)
Mutta saa nähdä mitä tästä tulee. Raportoin ehkä joskus.
KUOMASENI!
Taidat olla nyt todella merkittävän asian äärellä. Kerro toki, kuinka kävi.
Eli ei vieläkään soittanut etkä sinäkään hänelle. Miksi ? Koska olit viimmeksi yhteydessä häneen.
No siis ei se yhtendenpidon vähyyteen kaadu tämä juttu, älä huoli :)
Omalla kohdallani olen odotellut edes jotain viestiä tai soittoa perjantaista asti ehkä laiva reissu vei miehen mennessään.
Tätä ketjua tuskin kukaan lukee mutta päivitän nyt kun lupasin.
Tuo meidän juttu on nyt vakiintunut tavalliseksi deittailuksi. Ja ymmärsinhän minä itsekin että ei siitä tosiaan mitään hyvää tule jos toinen "hyppää parin vaiheen yli" jos toinen on vasta deittailuvaiheessa. Ja on noin muutenkin osoittautunut että ei se tosiaan mitään rakkautta ollut vaan ihan ihastusta. Ja nyttemmin kun tosiaan olen häntä paremmin oppinut tuntemaan niin minulla ei mitään turhia kuvitelmia hänestä ole enää. Eli katsomme rauhassa miten tämä tästä etenee jos etenee.
Ymmärrän kyllä hyvin (ja ymmärsin jo silloin kun tämän ketjun aloitusviestin kirjoitin) että mistä syistä otin tilanteen raskaasti ja miksi jäin häneen niin nopeasti kiinni. En mm. osannut olla oma itseni ja se pelotti jne. Osittain on tietysti pettymys että tässä ei ollut mistään rakkaudesta ensisilmäyksellä kyse, mutta toisaalta koska se ei selvästi olisi ollut molemminpuolista niin parempi tosiaan näin. Eli että homme etenee (jos etenee) normaalimman kaavan kautta.
Jotenkin tuossa viestissäsi on vähän surumielinen sävy. Ei kai deittailussa ja "normaalin kaavan" mukaan etenemisessä mitään vikaa ole..? =O
Vai toivoitko, että toinen osapuoli vie sinulta jalat alta ja päädytte heti papin eteen?
"...tässä ei ollut mistään rakkaudesta ensisilmäyksellä kyse...koska se ei selvästi olisi ollut molemminpuolista..." Jäitkö tunteinesi yksin? En nyt oikein ymmärrä. Jos kuitenkin jatkatte, niin ei kai se toinen voi aivan kylmä olla..?
Olettekohan vielä jutelleet ja tutustuneet tarpeeksi? Jospa toinen onkin vain varovainen ja olet tehnyt liian hätäisiä johtopäätöksiä. Kaikkia ihmisiä ei voi lukea kuin avointa kirjaa. Ja todistettu faktahan on se, etteivät naiset ja miehet aina oikein ymmärrä toisiaan.
Tilanteesi on kiinnostava. Laita lisää tietoa jos jaksat.
No siis ei ollut tarkoitus olla mitenkään surumielinen sävy :) Korkeintaan sellainen häivähdys että ei tämäkään sitten ollut se joka vei jalat alta. Mutta en minä sellaiseen hömppään noin muutenkaan usko.
En jäänyt tunteideni kanssa yksin, mutta ei minulla kyllä ole kovin paljoa tietoa siitä mitä tämä vastapuoli minusta miettii. Mutta en minä noin muutenkaan ole varma että seuraako tätä minunkaan puoleltani hetkellistä ihastusta enempää. Pari edellistä vähän pidempään jatkunutta (muutamia kuukausia) tapausta ei tosin sytyttänyt näin paljon.
Mutta häntä on tosiaan vaikea lukea, mutta ei se menoa haittaa toistaiseksi :)