Nyt sitten uudelle kierokselle (vaikka hampaat irvessä...). Kymmenen vuotta avioelämää takana. Ei sitten kuitenkaan onnistunut se mitä luvattiin... oikein kirkossa (vaikken sitten nykyään enää kirkkoon edes kuulu..) Tilastot tietää miten siinä käy... Maailma muuttuu aika paljon kymmenessä vuodessa. Miten oikein deittaillaan nykyään? Netissä? Virtuaalisesti? Mistä löytyy uusia naisia jo 41vee käytetylle raakille. Onko tyytyminen vaihtomarkkinoihin? Vain kyynisiä elämään kyllästyneitä kohtalotovereita? Voiko olla enää koskaan onnellinen? ? Olisiko parempi keskittyä vain harrasteisiin? Voiko valita nuoremman? Kuinka paljon nuoremman? Saisiko lopulta jälkeläisiä? Pettymys ja häpeä painaa epäonnistunutta. Miten siinä sitten hurmaisit ketään. Ei ole oikein realistista. Kait tämä paska olo menee ohi ja normaali varmuus palaa. Lohtuseksikin kelpaisi? Auttaisikohan? Hemmetin älykästä...
Etiä...
päin
2349
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Eronnut ei ole epäonnistunut. Ero pitäisi nähdä uuden ajan alkuna!
Kun eroaa,sitä ajattelee vaikk mitkä lohtuseksit ja kuinka ees oppii nukkumaan yksin,ilman toista ihmistä..mutta kun antaa ajan kulua,oppii olemaan yksin..siis ilman suhdetta,oppii itsestäänkin sekä menneestä avioliitostaan jotain..ehkä seuraavan suhteen kohdalle osuessa osaa sitten välttää ne samat karikot,johon entinenkin liitto päättyi.
Itse kun aikoinaan erosin,olin vuosia "yksin"elin vain lasten kanssa..ja vain haikailin uutta suhdetta.
Sitten kun nykyisen mieheni tapasin,hän oli eronnut vain pari kuukautta aiemmin suhteestaan..eikä siis ollut läpikäynyt ihan kaikkia asioita itsestään.Tosin,luulen ettei miehelleni oo ikinä tullut ees mieleen se että hänen tekemisensä tai tekemättä jättämisensä voisivat olla syynä hänen eroihinsa..ei vaan näe itsessään mitään vikaa,valitettavasti.
Jokaisen meistä kait pitäis jossain elämänsä vaiheessa käydä hyvin "syvällä",jotta osais sitten arvostaa elämää ja hyviä ihmisuhteita.Itse oon kovin rakastunut mieheeni,mutta mies näkee että hän haluaa erota..koska muut ei muutu,vaikka hän muka on kaikkensa yrittänyt;)
Mutta,voimia..kyllä erosta selviää.Kannattaa vaikk useammin lähteä lenkille..sillein mielikin virkistyy.
Itsekin koin että oon epäonnistunut,enkä vieläkään osaa muuta ajatella..siksipä ajattelin aiemmin että vältän ne samat virheet ja huomioin nykyistä miestäni paremmin,mutta vaikea tässä suhteessa on yksin mitään haluta:(