Jos saa vähän udella, mistä syystä te ihmiset olette lopulta eronneet?
Meillä vaimo on alkanut puhua erosta yhä enemmän. Onhan tässä ollut vähän kireät välit jonkun aikaa mutta en minä nyt erolle vielä syytä näe.
Luovutetaanko nykyään liian helpolla?
Meillä vaimo on alkanut puhua erosta yhä enemmän. Onhan tässä ollut vähän kireät välit jonkun aikaa mutta en minä nyt erolle vielä syytä näe.
Luovutetaanko nykyään liian helpolla?
Vastaukset 15
Vanhimmat
kun mies löysi toisen naisen elämäänsä.
Liittoni kariutui varmaankin syystä että itse hoidin yksin kodin,lapset,pihatyöt,laskut ja muutkin hoidettavat asiat.
Mies oli paljon töissä,aamusta iltaan..ja sitten kotona ollessaan ei jaksanut kiinnostua mistään.Ero tuli,kun hän omien sanojensa mukaan kyllästyi arkeen meidän kanssamme.
Myöhemmin sitten menin yhteen miehen kanssa,ja ihan rakkaudesta..vaikka luulinkin että yksin jäisin olemaan ja elämään.
Mies oli niin ihastunut minuun..kaikkensa teki että minulla olisi ollut hyvä olla.Sittemmin mies on kyllästynyt lapsiini..ja ei enää tunnu siltä että hän ees rakastaisi minua.Erosta puhuu aina vain useammin,ja syyksi ilmoittaa sen ettei jaksa/kestä lapsiani.
Onhan hällä toki omiakin lapsia,mutta niitä ei saa komentaa tai muutenkaan puuttua tekemisiin..sillä sehän on sama kuin että vihaisin heitä..siis miehen mielestä.
Avioliitto pitäisi perustua tasavertaiseen,ja pyyteettömään rakkauteen.Nyt oon yksin ja hyvin yksinäinen avioliitossani.Ja jos omia lapsiani ei ois,lähteminen ois helppoa..
Mieheni oli seksuaalisesti 'kyltymätön'. Nykyisen mieheni kanssa nämä s-tarpeet ovat tasapainossa ja parisuhteemme voi hyvin.
Ratkaisu sek.. asioissa ei ole salasuhteet vaan rehellinen ero.
Aivan liian helposti erotaan nykyään.
Meilläkin takana 20 vuotta, kaksi ihanaa lasta, elämä mallillaan, ihanaa arkea, kaikki hyvin. Mies vaan tyytymätön töihinsä, tuskailee, oireilee, yhdessä asiaa pohditaan, ja pam! Uusi nainenhan on ratkaisu! Heippa, vanha perhe, ja tervetuloa uusi elämä!
Ja tätä on kuulkaa Suomi täynnä näitä tarinoita. Kun ei nyt tunnu ihan kivalta, nii pitäisköhän erota?.. En tosiaankaan voi ymmärtää tätä ajatuksenjuoksua, yhtään ei olla valmiita töitä suhteen eteen tekemään, tai edes asiasta kumppanille puhumaan. Se on heippa ja moro! Ja tässä meidän tapauksessa, me kolme jätettyä jäätiin katselemaan suu auki. Ja kolmestaan saadaan tästä selvitä. Lapset ei näe isäänsä, eikä asioita ole mulle yhtään selitelty. Ei ilmeisesti ole mitään velvollisuutta.
Silmät auenneina näen että oma napa on kyllä tälle sukupolvelle se tärkein!
Ei asiat ihan noin mustavalkoisia ole kuten kerroit. Ei kukaan eroa tosta vaan, yllättäen. Millainen suhde teillä on ollut, jos ero on tullut täysin puun takaa?
Ikävää tietenkin, jos exäsi ei kerro sinulle edes jälkikäteen totuutta eropäätökseensä vaikuttaneista syistä. Se olisi mielestäni reilua sinua kohtaan ja sen olisin itsekin halunnut joskus tietää.
Liian helposti mentiin naimisiin ja liian helposti kai erottiin. Eli menin naimisiin nuorena ja varsin kokemattomana. Avioliiton aikana sitten kasvoin aikuiseksi naiseksi ja omaksi itsekseni. Huomasin, etten elä ollenkaan sellaista elämää kuin haluaisin ja että en miestäni rakasta kuten puolison tulisi. Niinpä sitten minun toiveestani erottiin ilman mitään dramaattista syytä.
Erosin ex-miehestäni hänen ilmoittaessaan, että haluaa eron eikä mitään keskusteltavaa enää ole. Ilmoitus tuli täysin puun takaa, eikä hän ollut asiasta mitään maininnut, vaikka oli omien sanojensa mukaan monta kuukautta sitä miettinyt.
Minusta me erosimme liian helposti, koska asioita ei edes yritetty korjata. Mutta minähän en siihen voinut vaikuttaa, enää siinä vaiheessa.
Ja surullisinta omassa erossa oli se, että 3 pienen lapsen perhe hajosi, eikä heidän isällään ollut edes halua yrittää estää sitä.
erolle? Onko hänellä toinen mies, josta ei ole vain uskaltanut kertoa?
Liian helposti nykyään erotaan, pitäisi yrittää ja uskaltautua pariterapiaan ym. On se toinenkin sen arvoinen. Eihän avioliitto pitäisi olla nurin heti vastoinkäymisten alettu, vaan jaksaa tukea ja uskoa parempaa huomiseen - sen eteen on vain muistettava tehdä töitä, molempien.
Olen kyllä aika varma ettei toisesta miehestä ole kysymys. Nyt kyllä pitää myöntää että olen ollut varmaan tyyppillinen suomalainen tuppisuu enkä ole asioista suostunut vaimon kanssa puhumaan. Enkä ihan vakavissani ole nuita eropuheita ottanut... Nyt on vaan ruvennut mietityttämään että onko vaimolla tosiaan ihan kurja elämä. Ei kai auta meikäläisen kuin ruveta keskustelemaan...
meidät.
Vaimo valehtelee pienissäkin asioissa ja suuttuu aina kun jää valheistaan kiinni. Ei myönnä valheitaan vaan peittelee niitä ontuvimmillakin tarinoilla.
En haluaisi erota mutta ei vaan oma pinna enään kestä kauaa.
epärehellisyys jäytää avioliittoamme.Mies on erikoistunut "valkoisiin" valheisiin on viljellyt niitä koko liittomme ajan,valheet on syövyttäneet liittomme siihen pisteeseen että luottamus on kadonnut täysin.
Ensimmäisestä liitosta halusin eron, koska rakastuin toiseen. Se oli nuorena solmittu avioliitto ja lapseton. Rakkaussuhteen kariuduttua kohtasin toisen aviomieheni, joka oli juuri itse eronnut ja hänellä yksi lapsi. Meille syntyi yhteinen lapsi ja muodostimme uusperheen, joka on aika rankka yhdistelmä noin parisuhteen kannalta. Mies kantoi vanhan liittonsa kaunoja mukanaan ja sekoitti toisinaan minut exäänsä väittäen mitä ihmeellisimpiä asioita minusta. Väitti myös, etten rakastanut häntä oikealla tavalla. Hämäräksi jäi mitä hän sillä tarkoitti. Oli kai mustasukkainen menneisyydelleni tai jotain sen tapaista. Mies solmi sitten työpaikkaromanssin nuoren sihteerin kanssa ja halusi alkaa elää uutta nuoruuttaan ja sillä tiellä hän nyt sitten on. Minä olen päässyt kahdessa vuodessa erosta yli Fisher eroseminaarin ja srk perheterapeutin avulla. En kaipaa parisuhdetta saman katon alla, mutta minulla on toimiva ja kukoistava etäsuhde eronneen yh-isän kanssa. Olenkin miettinyt, että onko kaikille ihmisille sittenkään avioliitto se paras elämisen muoto. Tuntuu, että välit mieheen pysyvät erinomaisina, kun pidetään pientä kohteliasta etäisyyttä eikä mennä sille nk. kalsari- ja pieruasteelle.
Sain tietää että mieheni oli pettänyt minua melkein koko avioliittomme aikana.
Hänelle kaikki oli pelkkää kulissia ja valhetta, haukkui minua jatkuvasti.
Ero vireillä. Olemme uusioperhe, itselläni on kaksi lasta ennestään ja yksi yhteinen. Mieheni on ottanut vallan kasvattamisessa ja käyttää sekä henkistä että fyysistä väkivaltaa (töniminen, läpsiminen) aikaisempiin lapsiini (joiden isä kuoli kesällä) ja ylisuojelee yhteistä. Talousasiohin ottaa kantaa vain kun jaksan aikani muistuttaa. Puolustan toki lapsiani ja kun ei muu auta niin uhkaan erolla johon hän sanoo että siitä sitten vaan jos siltä tuntuu. No olen itse sitä tyyppiä että haluaisin puhua perusteellisesti asioista ja vaihtoehdoista ja aina kun yritän aloittaa, sanoo mieheni ettei nyt kiinnosta ja tätä on nyt jo jatkunut pitkään. Aina ei ole vaihtoehtoja.
Erosin, kun exmiehen kanssa ei ollut hyvä olla. Ihmiset muuttuvat vuosien varrella täysin eri suuntiin ja suhde kuolee. Parempi erota kuin olla yksin parisuhteessa; yksin ei tunne itseään läheskään niin yksinäiseksi!
Sama täällä.