Usein kuulee väitettävän, että noin puolet avioliitoista päättyy avioeroon.
Jos ottaa esimerkin, että vuonna "se ja se" on solmittu n 30 000 avioliittoa, ja samana vuonna myönnetty 15 000 avioeroa, niin äkkinäinen laskee, että noinhan juuri on!
Mutta oikea laskentatapa on se, että pitäisi riittävän kauan seurata vaikkapa tiettynä vuonna solmittuja avioliittoja ja kuinka monta prosenttia niistä lopulta päätyy eroon!
Tällainen tilasto on tietty työläs tehdä, koska jokainen avioliitto, sen päättyminen eroon (tai kuolemaan) vie niin kauan kuin viimeinenkin liitto siis päättyy.
Voi tietty olla, että käytännössä tuo "puolet eroaa" -mutu tuntuma on lopulta aika lähellä tilastollistakin totuutta.
Jos ottaa esimerkin, että vuonna "se ja se" on solmittu n 30 000 avioliittoa, ja samana vuonna myönnetty 15 000 avioeroa, niin äkkinäinen laskee, että noinhan juuri on!
Mutta oikea laskentatapa on se, että pitäisi riittävän kauan seurata vaikkapa tiettynä vuonna solmittuja avioliittoja ja kuinka monta prosenttia niistä lopulta päätyy eroon!
Tällainen tilasto on tietty työläs tehdä, koska jokainen avioliitto, sen päättyminen eroon (tai kuolemaan) vie niin kauan kuin viimeinenkin liitto siis päättyy.
Voi tietty olla, että käytännössä tuo "puolet eroaa" -mutu tuntuma on lopulta aika lähellä tilastollistakin totuutta.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Olen aina pohtinut tuota että jos puolet eroaa, niin kyllä ne loputkin puolet lopulta eroaa.
Ei tarvitse kysyä eikä tuomita, mutta joo: en usko avioliittoon kihlaukseen tms sitoutumiseen. Rakastaa voi ilman sitoutumista, milloin ketäkin vuorollaan.
Miksi mennä naimisiin kun on helpompi erota kun ei ole ns asioita hoidettavana (avioero?)
Itseasiassa on kyllä poikkeus milloin kannattaa mennä naimisiin, sitten kun toisella on niin paljon rahaa että kannattaa erota!
Ehdottamasi kaltaista tilastoa laatii Tilastokeskus. Tsekkaa tästä:
http://www.stat.fi/til/ssaaty/2007/ssaaty_2007_2008-05-14_kuv_002_fi.html
Jos puolet eroaa, niin kukaan ei kuitenkaan etukäteen tiedä päättyykö hänen oma liittonsa eroon. Ellei uskalla edes mennä naimisiin, koska epäilee tilastojen mukaan liittonsa päätyvän eroon, niin unohtuu elämän tarkoitus; Elämmekö itsellemme ja läheisille - vai tilastoille?
Ero koetaan liian usein epäonnistuneena parisuhteena; sitähän se ei välttämättä ole ollenkaan. On erittäin fiksua erota eikä jäädä suhteeseen kärvistelemään: Yksi ajanjakso päättyy ja uusi alkaa.