Minua on alkanut vaivata mieheni ajoittainen arvaamattomuus, kun hän on humalassa.
Ensinnäkin, hän juo aina todella paljon kun juo (ei koskaan vain muutamaa olutta). Hänen käytös muuttuu erilaiseksi, ja joskus pelottavaksi.
Aiemmin menetin aina täysin hermoni häneen, kun hän esim. humalassa möykkäsi ja huudatti musiikkia yöt, etten saanut nukkua. Menin siis huutamaan hänelle asiasta, ja riitahan siitä aina seurasi. En tuolloin vielä osannut pelätä häntä.
nyt on sitten sattunut pari kertaa, että hän on ottanut veitsen ja uhannut sillä minua. Ne hetket ovat olleet kamalia, mutta jälkeenpäin olen ollut ihmeen rauhallinen enkä oikein tiedä mitä tunnen. Tajuan järjellä, että ei noin pitäisi tehdä, mutta en tunne oikein mitään....olenkohan jotenkin lamaantunut pelosta? toisaalta luulen, että ei hän oikeasti minulle mitään tekisi, haluaa vain pelotella. Mutta onko pelottelukaan oikein?
olen huomannut sen jälkeen, etten uskalla enää sanoa hänelle juuri mitään vastalausetta kun hän on juopunut.
Ehkä se pelko on sittenkin hiipinyt minuun, vaikka olen aina ajatellut, että minä en ala mitään kännistä ukkoa pelkäämään. Selvänä hän on mukava, ja todella tärkeä ihminen minulle. Ja hän on muutoin normaali töissä käyvä ihminen, hoitaa raha-asiansa jne. ei siis mikään työtön 'luuseri'.
Käykö tässä nyt niin, että hän pikkuhiljaa huomaamattani saa minut pelkäämään. Vaikka olen kuvitellut että ei minuun sellainen tehoa.....
Muutoin meillä on yhdessä mukavaa, enkä osaa ajatella että eroaisin hänestä.
Mutta tuo asia vaivaa, ja miten ihmeessä tuon asian voisi ottaa hänen kanssaan puheeksi. Siis että tuommoisen käytöksen on loputtava (kun nyt taas on mennyt pitkä aika, että uhkailua ei ole ollut).
Voiko hänet mitenkään saada tajuamaan, että tuon täytyy loppua? vai täytyykö vain antaa olla, ja odottaa tuleeko seuraavaa kertaa....
Asiasta on tullut kuin joku tabu meille, uskon että hän itsekin muistaa nuo tapahtumat, mutta se on vain sellainen asia mistä ei puhuta. Mitä siis voin tehdä....haluaisin yrittää vielä jotain muuta kun ottaa jä lähteä. Olisiko jollakulla jotain vinkkejä?
Ensinnäkin, hän juo aina todella paljon kun juo (ei koskaan vain muutamaa olutta). Hänen käytös muuttuu erilaiseksi, ja joskus pelottavaksi.
Aiemmin menetin aina täysin hermoni häneen, kun hän esim. humalassa möykkäsi ja huudatti musiikkia yöt, etten saanut nukkua. Menin siis huutamaan hänelle asiasta, ja riitahan siitä aina seurasi. En tuolloin vielä osannut pelätä häntä.
nyt on sitten sattunut pari kertaa, että hän on ottanut veitsen ja uhannut sillä minua. Ne hetket ovat olleet kamalia, mutta jälkeenpäin olen ollut ihmeen rauhallinen enkä oikein tiedä mitä tunnen. Tajuan järjellä, että ei noin pitäisi tehdä, mutta en tunne oikein mitään....olenkohan jotenkin lamaantunut pelosta? toisaalta luulen, että ei hän oikeasti minulle mitään tekisi, haluaa vain pelotella. Mutta onko pelottelukaan oikein?
olen huomannut sen jälkeen, etten uskalla enää sanoa hänelle juuri mitään vastalausetta kun hän on juopunut.
Ehkä se pelko on sittenkin hiipinyt minuun, vaikka olen aina ajatellut, että minä en ala mitään kännistä ukkoa pelkäämään. Selvänä hän on mukava, ja todella tärkeä ihminen minulle. Ja hän on muutoin normaali töissä käyvä ihminen, hoitaa raha-asiansa jne. ei siis mikään työtön 'luuseri'.
Käykö tässä nyt niin, että hän pikkuhiljaa huomaamattani saa minut pelkäämään. Vaikka olen kuvitellut että ei minuun sellainen tehoa.....
Muutoin meillä on yhdessä mukavaa, enkä osaa ajatella että eroaisin hänestä.
Mutta tuo asia vaivaa, ja miten ihmeessä tuon asian voisi ottaa hänen kanssaan puheeksi. Siis että tuommoisen käytöksen on loputtava (kun nyt taas on mennyt pitkä aika, että uhkailua ei ole ollut).
Voiko hänet mitenkään saada tajuamaan, että tuon täytyy loppua? vai täytyykö vain antaa olla, ja odottaa tuleeko seuraavaa kertaa....
Asiasta on tullut kuin joku tabu meille, uskon että hän itsekin muistaa nuo tapahtumat, mutta se on vain sellainen asia mistä ei puhuta. Mitä siis voin tehdä....haluaisin yrittää vielä jotain muuta kun ottaa jä lähteä. Olisiko jollakulla jotain vinkkejä?
Vastaukset 5
Vanhimmat
ollut. minäkin elin sellaisessa suhteessa että kun mies ryyppäsi niin sain monesti karata kotoa jopa keskellä yötä hänen uhkailujaan. useamman vuoden sitä kestin, välillä erottiinkin, mutta minkäs teet kun rakastat. tilanne on vaikea kun ei haluais erota mutta silti tietää ettei näinkään voi jatkua. viimenen niitti meidän suhteelle oli kun koira otettiin huostaan. hän ei pystynyt minun poissa ollessaan huolehtimaan edes koirasta kun piti ryypätä. en enää jaksanut vaan lähdin. onneks opiskelin toisella paikkakunnalla ja muutin sinne. erosta on kohta pari vuotta mutta vieläkin se kummittelee mielessä että jos kaikki oliskin menny hyvin ja mitä jos jne. ikävä on. vieläkin. en vaan halunnu enää pelätä. mieti minkälaista elämää haluat ja mitä et ja kestätäkö tollasta aina vaan...
Elämä täytyy saada elää turvassa,ja toista pelkäämättä!
Tuo,että veitset otetaan kiukuspäissään esiin,on kyllä niin vaarallista touhua....ajattelepas,jos hän sen yhden kerran onkin liian humalassa veitsi kädessä, tajutakseen mitä tekee,ja sä olet pelosta jäykkänä siinä vieressä!
Olisi vakavan juttelun paikka nyt sun ja miehesi välillä.Asiat eivät parisuhteessa saa mennä noin pitkälle,että teräaseilla aletaan uhkailemaan,(edes leikinpäin)
Humalaisesta ei KOSKAAN voi olla varma...oikeesti!
Muu ei auta - kissa pöydälle!
äärimmäisen vakava!
Veitsellä nimittäin voi lähteä aivan kerralla henki, nyrkillä yleensä kuitenkin selviää pienemmillä vammoilla! Ts. JOS uhkaukset käy toteen, se voi olla ensimmäinen ja viimeine kerta, eikä kerkii enää pakoon.
Olen itsekkin hyvin samanlaisessa tilanteessa, muutama minuutti sitten sain taas kuulla kaikki haukkumasanat, pyysin vain nätisti panemaan televisiota pienemmälle. Mieheni on juonut ja hän todella muuttuu.
Hänellä todettiin keskivaikea masennus, mutta ei tuo juominen ainakaan tilannetta helpota.
Mistään omista huolistani en hänelle voi puhua, pelkään häntä todella.
Hän on lyönyt minua, kuristanut,kiskonut hiuksista, olen kuulemma kaiken tämän ansainnut. Minussa on kaikki vika, hänessä ei koskaan.Sinä sinä sinä...jokapäiväinen valitusvirsi soi.
Nyt olen itse kärsinyt unettomuudesta, rytmihäiriöistä...oma terveyteni on kärsinyt.
tosi vaikee ymmärtää teidän pelkuruuttanne ku teette vaan mitä mies tahtoo ettekä lähde suhteesta. Miten se ei tuu teille mieleen?