Henki ei kulje ja sydän hakkaa tuhatta ja sataa. Miehellä on menossa kriisi kuulemma, harkitsee luovuttamista meidän suhteen. Ollaan puhuttu paljon ja tässä välissä kaikki näytti olevan kunnossa, kunnes taas mies ilmoitti, että "ahdistaa". Ollaan oltu naimisissa vuodesta 2007, yhdessä vuodesta 2001.
Mies tarvitsee aikaa ja tilaa, ja sitä haluan hänelle antaa. Toki meidän täytyy keskenäänkin kommunikoida. Parisuhdeterapeutilla käytiin ensimmäisen kerran nyt maanantaina. Tilanne on kestänyt nyt siis vajaan kuukauden, ja tässä välissä oli hyväkin jakso (noin viikon).
Kuinka kauan voin antaa toiselle aikaa ja "rauhaa miettiä"? Tilanne hajottaa jo nyt oman pääkopan. Viikko?Kuukausi?Vuosi?
Ollaan molemmat alle 30 vuotiaita.
Mies tarvitsee aikaa ja tilaa, ja sitä haluan hänelle antaa. Toki meidän täytyy keskenäänkin kommunikoida. Parisuhdeterapeutilla käytiin ensimmäisen kerran nyt maanantaina. Tilanne on kestänyt nyt siis vajaan kuukauden, ja tässä välissä oli hyväkin jakso (noin viikon).
Kuinka kauan voin antaa toiselle aikaa ja "rauhaa miettiä"? Tilanne hajottaa jo nyt oman pääkopan. Viikko?Kuukausi?Vuosi?
Ollaan molemmat alle 30 vuotiaita.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Meillä on sama tilanne. Mies jätti minut, kun tarvitsee aikaa muille asioille, kavereille, juhlimiselle, opiskelulle... Kuitenkin sanoo että ajattelee että palataan joskus yhteen. Tiedä sitten, mitä siitä pitäisi ajatella. Hänellä masennusta nyt ongelmana, ja nämä liittyvät kyllä jotenkin toisiinsa, mutten tiedä miten.
Oliko teillä riitoja tai muuta minkä vuoksi hän haluaa luovuttaa? Meillä ei mielestäni ollut mitään ongelmia, ja olen sitä mieltä että keskustelemalla varmasti häntä vaivanneet asiat olisivat selvinneet. Tietenkään en silti mitä tahansa olisi hyväksynyt, jatkuvaa baareissa käynitä esimerkiksi. Mutta joustoa hänen toivovaan suuntaan kovasti.
Me emme ole naimisissa, seurustelimme alle vuoden. Kuitenkin olimme, ja varsinkin hän, suunnitelleet kovasti yhteistä tulevaisuutta. Hän mietti kuukauden verran, jonka jälkeen vaadin jotain ratkaisua, ja ratkaisu oli tämä.
Mietityttää vaan, miksi nämä miehet ovat ryhtyneet tähän, tekin jo naimisissa. Eivätkö tulleet aikaisemmin ajatelleeksi mitä sitoutuminen tarkoittaa? Millaista se sitten on? Mielestäni on väärin meitä kohtaan, että lupaillaan mitä sattuu ja sitten se vaan viedäänkin pois. Ja mulle sanotaan vaan että vieläkin rakastaa.
mulle putosi pommi niskaan marraskuussa. mies ilmoitti haluavansa erota että saa juosta baareissa, ja elää itekseen ilman että on "tlivelvollinen" jollekulle. mä olin näistä sen ajatuksesta autuaan tietämätön, meillä meni mun mielestä tosi hyvin. mies ei suostunut keskustelemaan, asiasta ollenkaan, otti tavaransa ja meni kaverinsa nurkkiin asumaan. me ehdittiin olla naimisissa vasta alle 3 vuotta. musta tuntuu että nyt on menossa joku erobuumi.
oon jo saanut järkättyä elämääni ja olen hyväksynyt sen ettei me palata yhteen enää. tuntuu vaan hullulta että nykyään ihmiset, varsnkin miehet on valmiita heittämään suhteen menemään noin vaan, vaikka avioliiton pitäisi olla ikuista, kunnes kuolema erottaa-periaatteella. mulle se onkin sitä, mutta yksin on vaikea taistella tuulimyllyjä vastaan...