päätti päivänsä oman käden kautta?
Tämä ei ehkä ole oikea paikka valittaa, mutta minä alan todella pelätä oman poikani puolesta? En usko, tai ainakin toivon, ettei hänelle tulisi intissä NOIN paha olo!
Entä, jos jollekin toiselle tulee ja hän päättää
ampua myös muita. Kiusaajiaan tms.
Kuka sen takaa, ettei
Tämä ei ehkä ole oikea paikka valittaa, mutta minä alan todella pelätä oman poikani puolesta? En usko, tai ainakin toivon, ettei hänelle tulisi intissä NOIN paha olo!
Entä, jos jollekin toiselle tulee ja hän päättää
ampua myös muita. Kiusaajiaan tms.
Kuka sen takaa, ettei
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ei kai kukaan pelkän armeijan takia luhistu. Sieltä pääsee sentään pois jos pää ei kestä.
Kiusaajan jos joku ampuu, niin siitä saa kyllä kiusaaja syyttää suurelta osin myös itseään. Kiusatun toimintatapa on tietysti väärä jos täytyy turvautua aseeseen, mutta kiusaaja on aina se joka on heittänyt ensimmäisen kiven. Mutta hyvin harvassa nuo tapaukset ovat.
Jos uskoo raamatun teksteihin, niin ei liene kovin kummoisen päättelyn tulos, että itsemurha on synti ja sitten riippuen uskontokunnasta mietitään mahtaako olla armoa odotettavissa vai ei.
Armeijassa itsessään ei ole mitään pelättävää. Muisteleppa milloin viimeksi kukaan on siellä itsensä tappanut, mutta sieltä jokainen tapaus uutisoidaan. Koti/sen ympäristö on paljon todennäköisempi paikka itsemurhalle, eikä pääse edes uutisiin...
Onneksi Jumala päättää, ja ihminen säätää. Sillä Jumala on Rakkaus. Hän ei hylkää, eikä tuomitse särkyneitä ihmisiä. Hän ottaa heidät turvaan Taivaaseen. Kuolintapa on usein opetus meille muille ihmisille: Rakastakaa, älkää tuomitko.
Onneksi on olemassa Hänen, Jumalan, Armo. Usko ja luota lapsesi Hänen käsiinsä. Hän ei ikinä hylkää ketään. En asetu, enkä halua asettua Jumalan paikalle näin kertomalla, vaan haluan uskoa Häneen, Hänen armoonsa ja rakkauteensa, Hänen anteeksiantoonsa. Näin jaksan elää elämääni eteenpäin. Usko Jumalaan, ja Jeesukseen, älä ihmisiin. Luota Jumalaan, ja Jeesukseen.
Varmaan parempi kuin miettiä tällaisia on rukoilla poikasi puolesta joka päivä ja niin usein kuin Pyhä Henki siihen kehottaa.
Ja kaikkien niiden joiden on armeijassa huono olla.
Onhan se suuri stressitekijä kun yhtäkkiä täytyy olla täysin toisen vallan alla: ajankäyttö, tekemiset...
Jos on pelkoja ihmisiin liittyen niin varmasti aktivoituvat tällaisessa paikassa poikapololla ja alkaa elämä tuntua niin ahtaalta, että tarttuu sihen oljenkorteen jonka Perkele nyt on aina tarjottelemassa: eli itsemurhaan.
Eli se mitä voit tehdä niin käy aina Isän eteen muistamalla poikaasi ja hänen palvelustovereitaan.
Ei sitä kukaan taata voi.
Rukoilla voi ja paljon!
Monet toisarvoiset asiat voi työntää
sivuun siksi ajaksi.Ja sieltä löytyy se
oleellisin: Jumala on rakkaus.
Siunausta sinulle!
Minä kävin sivarin, ei tarvinnut opetella tappamaan ja leikkimään aseilla.
Muutenkin se oli parhaita kokemuksia elämässäni.
tarkoitat termillä Jumala ja miten se liittyy kokonaiskäsitykseen maailmasta. Miksi tarvitaan jokin Jumalan armahdus ja mitä pitäisi armahtaa? Minua on aina kummastuttanut, että ihmiset kasvaessaan tietyssä ympäristössä kritiikittömästi omaksuvat esim. tietynlaisen käsityksen jostain täysin epäloogisesta ja epäintuitiivisesta jumaltarinasta ja perustavat todellisuuskäsityksensä siihen. Aina oletetaan, että näin asiat ovat, mutta koskaan ei sitten haasteta niitä omia ajatuksia, että ovatko asiat todella niin.
Ja ihan jos järjellä ajattelee tuota armeijan ja itsemurhan yhteyttä, niin mikä niissä on se yhteys? Tokihan armeijassa herkemmälle ihmiselle voi helposti tulla suunnaton ahdistus, mutta yleensä armeija jää kesken silloin sen sijaan, että ammutaan kuula omaan kalloon. Tokihan armeija on totaalinen yhteisö, joka perustuu ihmisten yksityisyuden ja vapauden riistämiseen, eikä sellainen instituutio kuulu vapaiden ihmisten yhteisöön. Valitettavsti elämme edelleen "keskiaikaa".
Ja tilastollisestikin: asepalveluksen aloittaa puolivuosittain noin 15,000 alokasta ja jos tällaisessa joukossa tapahtuu yksi tragedia, niin mikä on todennäköisyys. Yksi 15,000:sta.