aiheesta on keskusteltu täällä ennenkin...kuvailen lyhyesti tilanteen joka mieltäni painaa..paljon...olemme kolmisen vuotta sitten tavanneet pariskunta,vaikeat erot ja pari vuotta nyt tiiviisti yhdessä..kaikki on oikein hyvin, rakastamme toisiamme, sen puutteesta tai laadusta ei ole kysymys..vaikka ajatukseni kaikenlaisia kehiä kiertääkin asian tiimoilla..mieheni on aika monesti alkuaikoina kutsunut minua arkielämän tilanteissa entisen vaimonsa nimellä..ja sen ymmärtää kiireessä ja puheen lomassa..mutta muutama kerta hyvin (!!!) hyvin intiimissä tilanteessa, sekä myös rakkauden tunnustuksen yhteydessä...loukkaannuin syvästi enkä osaa unohtaa..varsinkaan kun
nyt kuukausien jälkeen sama tapahtui jälleen, kylläkin arkisessa tilanteessa mutta en enää tiedä pitääkö minun se vain hyväksyä huumorilla vai mitä asiasta pitäisi ajatella???En tiedä..mietinkö liikaa..onko psykologista selitystä...vai minäkö sitä psykologin konsultaatiota olen vailla...:(
nyt kuukausien jälkeen sama tapahtui jälleen, kylläkin arkisessa tilanteessa mutta en enää tiedä pitääkö minun se vain hyväksyä huumorilla vai mitä asiasta pitäisi ajatella???En tiedä..mietinkö liikaa..onko psykologista selitystä...vai minäkö sitä psykologin konsultaatiota olen vailla...:(
Vastaukset 4
Vanhimmat
Niin, nykyinen avomieheni kutsui minuakin suhteemme alussa exän nimellä. Loukkaannuin ihan mielettömästi, vaikka yritinkin asian ottaa huumorilla. Kutsui minua kerta kiellon päälle vielä yhden hoitonsa nimellä pian tuon episodin jälkeen, ja silloin tein kovasti työtä etten asiaa enää noteerannut. Nyt on tilanne rauhoittunut ja minä olen jo pidempään saanut olla ihan omalla nimelläni... ;)
Siihen en osaa sanoa mistä moinen johtuu, tietäneekö kukaan?
Yritä unohtaa, mieti muuta. Mitä sitä voi muuta neuvoksi antaa? Minä ainakin uskon että avokki minua rakastaa, ja en halua aiheuttaa itselleni pahaa oloa miettimällä... Ehkä väärin tämäkin...
Samoin meillä.Ollaan nyt oltu vuosi yhdessä ja nyt näitälipsahduksia on sattunut muutaman kerran.Aivan alkumetreillä vielä kun emme asuneet yhdessä tätä ei tapahtunut.Sanoisin että sitä uuden ensihuuma omalla nimellä ;).Kai se vaan menee niin että kun suhde vakintuu ja tilanteet alkavat olla enemmän vakaallapohjalla niin sitä saattaa entisillä vaistoilla kysellä että missäs ne minun sukat (exä) nyt olivatkaan.Luulenpa että tilanne on aivan yhtä kiusallinen miehillekkin.Olen itse huomannut monesti meinaavani sanoa oman exän nimen mutta saanut nielaistua sen sisään ...Vahinkoja sattuu ja ihminen on tapojensa orja..joissain tilanteissa nimienkin :) Koitetaan ottaa huumorilla ja toivoa että vielä päästään "tapoihin" :)
Minunkin mieheni kutsui minua pari kertaa exänsä nimellä. Kyllähän se vähän kirpaisi, mutta eipähän tuo maailmaa kaada.
Sama meinasi käydä minullekin. Tosin sain aina sen nimen nielaistua ennen kuin ääneen sen sanoin. Alkuaikoina nykyisen kanssa piti tarkkaan harkita sanojaan niissä tilanteissa, joissa kutsuin miestäni nimeltä, usein meinasi se entisen avomiehen nimi lipsahtaa, vaikka olimme eronneet jo melkein vuosi ennen kuin seurustelu nykyisen kanssa alkoi.
Joku tuolla ihmetteli, että mistä se johtuu. Minun mielestäni useimmiten vain siitä, että se entisen nimi on vakiintunut sinne pääkoppaan ja kestää hetken ennen kuin sen uusi nimi iskostuu sen vanhan tilalle. Se kumppani kuitenkin on varmaan sellainen ihminen, jonka kanssa eniten aikaa viettää jne. joten varsinkin pitkien suhteiden aikana se nimi juurtuu syvälle päähän.
Ja onhan tuo aika tuttua muussakin elämässä, ei pelkästään parisuhteessa, jotkut sekoittavat kerta toisensa jälkeen ihmisten nimiä.
Itse vältän kutsumasta ihmisiä etunimillä, kun en saa aina niitä osumaan kohdalleen. Mitä tutumpi ihminen, sitä helpommin puhuttelen väärällä nimellä. En tiedä, mistä tämä johtuu, sillä kyllä mulle koko ajan on täysin selvää, kenelle puhun. Ongelmana on vain se nimi...
Etenkään intiimeissä tilanteissa pidän nimet visusti poissa, koska silloinhan sitä kaikkein vähiten pystyy keskittyään siihen, mitä oikeastaan sanoo.