Laitetaas uusi aloitus, kun pudottiin taas toiselle sivulle..
Mites muilla sujuu? Täällä ihan hyvä fiilis, herkkulakkoakin takana kolme viikkoa, jee! Teki eilen mieli jotain makeaa ihan älyttömästi, niin vedin sitten pahimpaan himoon kaksi päärynää, neljä mandariinia ja yhden banaanin :O Tulipahan ainakin syötyä hedelmiä :D
Liikuntaa tulee töissä ja työmatkoilla vähintään se tunti päivässä. Tällä mennään edelleen ja toivotaan, että vaa'assa näkyy positiivisia tuloksia seuraavallakin kerralla:)
Mites muilla sujuu? Täällä ihan hyvä fiilis, herkkulakkoakin takana kolme viikkoa, jee! Teki eilen mieli jotain makeaa ihan älyttömästi, niin vedin sitten pahimpaan himoon kaksi päärynää, neljä mandariinia ja yhden banaanin :O Tulipahan ainakin syötyä hedelmiä :D
Liikuntaa tulee töissä ja työmatkoilla vähintään se tunti päivässä. Tällä mennään edelleen ja toivotaan, että vaa'assa näkyy positiivisia tuloksia seuraavallakin kerralla:)
Vastaukset 11
Vanhimmat
Luulen, että syksyllä lähteneet kilot ovat melkein tulleet takaisin. Treeneihin en ole ehtinyt, kun toinen tärkeämpi meno on niiden kanssa päällekkäin vielä pari viikkoa. Sen jälkeen jatkan kamppailulajia. En ole joulun jälkeen montaa kertaa kuntopyörällä ajanut. Jotenkin masennus tekee olon niin heikoksi, että minut voisi tönäistä höyhenellä kumoon, ellen olisi liian painava... Ok, huumorintaju ei ole kokonaan kadonnut ;-)
Kun olin äidin kanssa reissussa, huomasin, että helposti kävelee vaikka 15 kilometriä päivässä, jos on vaan joku kaveri mukana. Oma aloitekyky ei riitä sellaiseen, että pystyisi lähtemään lenkille. Harmi, ettei mielenterveyskuntoutujalla ole varaa personal trainereihin tms. Lääkäri määräsi B6-vitamiinia kuukautisia edeltävään mielialanvaihteluun, katsotaan kuukauden päästä, auttaako. Vielä, kun voisi tuolle yleiselle masennukselle tehdä jotain.
Tulos: epäonnistuin elämäni ensimmäisessä laihdutusyrityksessä. Pelkään, että jään loppuelämäkseni lihavaksi ja masentuneeksi, tai tarkemmin sanottuna sellaiseen kierteeseen, että sekä mieliala että paino jojoilevat.
Elämä jatkuu sittenkin.
Aloitin viime viikon tiistaina Nutrilett-kuurin saadakseni paikalleen jymähtäneen laihdutuksen uuteen vauhtiin. Tänään tulee 10. Nutri-päivä täyteen ja onhan tuota painoakin lähtenyt. Tulevat viikot näyttävät kannattiko tuo vai tuleeko kilot takaisin. Nyt on aika palata normaalin ruuan syöjäksi, tai voi olla, että korvaan vielä osan päivän aterioista Nutriletilla.
Aamun punnitustulos oli 88,3. Tuntuu hyvälle olla vihdoinkin alle 90 kiloinen. Tavoitteni 70 kg on vielä kaukana, mutta joka päivä lähempänä.
"Unelmoi rohkeita unelmia,
ja se mitä unelmoit,
sellainen sinusta joskus tulee."
(Positiivareiden Ajatusten aamiainen 21.1.-09)
Hymyjä kaikille :))
Onnittelut teille jotka jaksatte urheasti karistella kiloja ja saatte vielä noin hienoja tuloksia aikaan. Tsempatkaa tsempatkaa...
Itsellä motivaatio katosi täysin. En tajua miten näin pääsi käymään. Jaksoin melkein puoli vuotta laihduttaa ja sitten pelkäämäni seinä tuli vastaan. Onneksi en ole lihonut, sitä en enää salli. Joku tolkku sentään on pysynyt tässä touhussa, kun en ole alkanut mättää ruokaa naamaani hullun lailla.
Mutta mistä saisin kaipaamani motivaation laihduttaa taas takaisin? Olisi ihanaa kun voisi taas alkaa...saisi tästä hommasta kunnolla otteen.
"Mutta mistä saisin kaipaamani motivaation laihduttaa taas takaisin?"
Ei sitä voi saada keneltäkään toiselta, ei ostaa kaupasta, ei voi edes netistä tilata.
Motivaatio löytyy sinusta. Se voi toisinaan vähän piilotella, mutta kaiva se esiin vain, kyllä se siellä on. Joskus se piilottelee vähän kauemmin, ja silloin onkin hyvä keskittyä pitämään paino saavutetussa. Siitä on sitten hyvä jatkaa, kun motivaatio taas nostaa päätään.
Totuus on se, ettei motivaatio pysy itsestään, se vaatii päivittämistä. Itselläni olen myös havainnut hyväksi, että motivaatio on useamman asian varassa. Yksi asia jaksaa kantaa yhtenä päivänä ja toinen toisena. Motivaatio on myös pidettävä kirkkaana mielessä. Itseään on toistuvasti muistutettava siitä, miksi koko hommaan on alunperin ryhtynyt.
Lue laihdutuslehtiä ja alan nettisivustoja. Vaikka asia tuntuisi saman jauhamiselta, voi niistä löytyä yllättäen potkua jatkamaan laihduttamista.
Minullakin on viime aikoina ollut laihduttaminen aikamoista soutamista ja huopaamista, mutta on vain uskottava itseensä ja luotettava siihen, että homma jatkuu jälleen pienen kompastelun jälkeen.
Luvataanpas toisillemme sellainen juttu, että vaikka yhtään kiloa ei pois lähtisikään, niin yhtään ei kyllä tule takaisinkaan. Ei, ei ei, siitä pidetään kiinni vaikka hammasta purren. Jookos?
Tsemppiä sinulle ja reippaasti vain kadonneen motivaation metsästykseen.
Luulen, että joka tapauksessa kuolen, ennen kuin ehtisin laihtua. Miksei miksei miksei parantumattomiin sairauksiin saa eutanasiaa? Yksi sukulainen tekee tarkistussoittoja, että olen vielä elossa, ja psykiatri järjesti työntekijöitä käymään kotonani silloin tällöin. Eikö ole ihmisrääkkäystä yrittää väkisin pitää joku hengissä? Ilmeisesti en voi edes tehdä sellaista hoitotestamenttia, joka kieltäisi psykiatrisen pakkohoidon, lepositeet tms.
elää nämä viimeiset aikani nauttien ruoasta. Yhdysvalloissakin kuolemaantuomitulle annetaan viimeinen ateria.
mieletön mahatauti kaks päivää eikä mikään pysynyt sisällä. Nyt jo hieman alkaa helpottaa. Käväisin ihan kiusallani vaakalla ja yli kolme kiloa lähtenyt. Ei hyvä, sillä ne tulevat takaisin, kun alkaa taas ruoka maistua.
...ketjussamme nimittäin. Täällä kovasti odoteltu muiden kirjoituksia:)
Olen taas ollut flunssan kourissa melkein kaksi viikkoa ja nyt tuntuu, että läsähtää ihan kunnolla. Kuume on aikaisemmin pysytellyt poissa, mutta nyt on nousussa:/
Laihdutus sujuu, kiloista en tiedä, kun en ole päässyt vaa'alle, mutta housut tuntuvat löysemmiltä ja selkämakkarat näyttävät pienenevän:D mittarinsa kullakin:)
Ai niin, olinhan minä sitten sen kuukauden herkkulakossakin! JEE! Olen ylpeä itsestäni. Nyt viikonloppuna annoin itselleni luvan hiukan repsahtaa, eilen söin jäätelöä ja tänään pitsaa. Oli kyllä oikeaa herkkujen herkkua tauon jälkeen! Karkkilakkoa aion jatkaa ainakin kevään ja miksen vaikka koko vuoden (!), mutta muita herkkuja saan napostella erityistilanteissa (esim. juhlat).
On taas ihan hyvä fiilis ja onnistumisen ilo päällä. Kunhan vaan flunssa hellittää, niin pääsee taas lenkkipolullekin (on jo ikävä!).
Kirjoitelkaahan muutkin kuulumisia!
täällä. Pelkääkö kaikki, että flunssat ja muut pöpöt tarttuu tätäkin kautta.
Onnittelut herkkulakosta ja ja löysistä housuista.
Tämä laihdutussessioni alkoi viime elokuussa ja tuntuu, että puoli vuotta on mennyt haahuillessa jumista jumiin. Kilo tai kaksi aina jumien välissä on sentään kadonnut. Vaikka laihdutus ei ole koko aikana sujunnut kunnolla, on kokonaispudotusta kuitenkin kertynyt 10 kg. No, mikäs kiire tässä.
Mukavalta tuntui, kun inventoin vaatekaappiani ja paljon sain poistaa liian suuria vetimiä, kulahtaneet roskiin ja hyvät kierrätykseen. Joku entinen makkarankuori on just nyt sopiva. Kohta on pakko lähteä vaateostoksille, vaikka ei kannata paljon ostella, kun ne on kuitenkin kohta taas liian suuria ;) Pakko uskoa itseensä.
Karkkilakko on minullakin päällä. Tai voin ottaa yhden, jos joku tarjoaa, mutta itse en osta. Ei kyllä tee karkkia mielikään, mutta jos jäätelölle annan pikkusormen, se vie koko käden.
Herätkäähän muutkin LOLAttaret jo talviunilta ja kääntäkää katse aurinkoon ja kevyempään huomiseen =)
Onnea teille onnistujille! =)
Minulla on paussivaihe menossa. En aio lihota takaisin, en todellakaan jos nyt joku jo ehti niin ajatella. Mutta nyt on joku ihme taantuma koko projektissa.
Uskon kyllä kevään ja auringon voimaan, sillä olen aina keväisin herännyt tsemppiin kilojen karistuksen suhteen ja toivon, että myös nyt näin kävisi. Syitä tähän tämän hetkiseen paussiin saa vain hakea peilistä, kun ei ole tahtoa niin ei ole...huoh.
hiukkasen on ollut tässä muita puuhia eikä ole joutanut kirjottelemaan, mutta nyt olis aikaa!
Sairastin kovan vatsataudin niinkuin ed. kirjoitellessa mainitsin ja siitä sain kyllä uutta potkua laihdutukseen. Jotenkin ei ole enää niin paljoa tullut syötyä kuin ennen sitä ja itsehillintä sujuu paljon paljon helpommin. Ei kyllä pitäis kehua, voi olla että sitten kohta se katoaa taas...
Kiloja katosi kahdessa päivässä lähes viisi, joista takaisin tuli vain kaksi! Tosin nyt en ole käynyt neljään päivään vaakalla, joten en tiedä ihan varmaa painoa.
Tänään sain jopa tehtyä ihan tavallista pidemmän kävelylenkin koiran kanssa ja joka ilta olen nyt muutaman päivän ajan jo polkenut joka ilta kuntopyörää n. puolituntia vähintään. Että liikunta puolikin alkaa taas vihdoin kulkea! Varmaan johtuu valoisan ajan lisääntymisestä, kun ei ole enää säkki pimeää jo kun tulee töistä kotiin!
Mutta yritän taas päästä viikonlopulla ilmoittelemaan tämän viikon punnitustuloksen!
Siihen saakka hyvää loppuviikkoa kaikille ja kirjoitelkaahan kuulumisia!