Olen parin menneen vuoden aikana pannut merkille, että ennen niin läheinen kaverini on nyt tavallaan sulkeutunut. Häneen on vaikea saada kontaktia, esim. jos satun tavoittamaan hänet puhelimella, niin puhelu on ollut töksähtelevää. Tekstareihin vastataan jos jaksetaan ja enää ei yhdessä olo (esim. treenaaminen) tunnu kiinnostavan. Noh, salamyhkäinen hän on ollut aina, mutta nyt on jotain tapahtunut kun mies näyttää muuttuvan vähän kerrassaan yhä sulkeutuneemmaksi.
Niin, miespuoleisia ollaan ja molemmilla avokit, joten kyllähän se ns. perhe-elämäkin verottaa yhteistä aikaa. Mutta sitä aikaa riitti vielä pari vuotta sitten, eikä kummankaan elämään ole sinä aikana tullut mitään suurta, esim. lapsia saatika muita isoja projekteja.
Olen yrittänyt miettiä, olisinko itse muuttunut erilaiseksi, sellaiseksi josta hän ei pidä. En mielestäni ole. Tilanne alkaa huolestuttaa, kun ennen niin pirteän/energisen oloinen heppu muuttuu pian tuntemattomaksi, unohtuu täysin. Mikä neuvoksi?
Niin, miespuoleisia ollaan ja molemmilla avokit, joten kyllähän se ns. perhe-elämäkin verottaa yhteistä aikaa. Mutta sitä aikaa riitti vielä pari vuotta sitten, eikä kummankaan elämään ole sinä aikana tullut mitään suurta, esim. lapsia saatika muita isoja projekteja.
Olen yrittänyt miettiä, olisinko itse muuttunut erilaiseksi, sellaiseksi josta hän ei pidä. En mielestäni ole. Tilanne alkaa huolestuttaa, kun ennen niin pirteän/energisen oloinen heppu muuttuu pian tuntemattomaksi, unohtuu täysin. Mikä neuvoksi?
Vastaukset 1
Vanhimmat
No kaipa se on se vanha kunnon asiasta suoraan puhuminen. Kysäise kaveriltasi, että painaako/vaivaako häntä jokin asia, kun se yhteydenpito ja yhdessä hengailu nyt noin heikonlaiseksi on mennyt.