olen mies26v.avovaimo jätti 6kk sitten 8,5vuotta kestäneen suhteen ja meillä on 2vuotias tyttö.3vuotta taakse päin oli kyllä vuoden tauko mut palattiin kuite rakastavaisina yhteen.nyt eron syy oli toisen huomioitta jättäminen ja työ meni ikävä kyllä perheen edelle.avovaimoni uhkas jättää jos tapa ei muutu ja näin kävi!! vasta jälkeenpäin tajusin et mikä on tärkeintä elämässä ja olen luvannut exälle et muutun,en halua enää kärsiä ja itkeä.exäni uskoo et haluan muuttua mut ei välttämättä uskalla enään kokeilla ja hän myös puhuu et on kylmettänyt tunteensa minua kohtaan...kuitenki ollaan vietetty aikaa yhdessä molempien halusta,välillä hän haluaa palata ja välillä ei,ailahteleva luonne. LUOVUTANKO??
vaikeaa
apua tarvitseva
71017
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
samanlainen tilanne... Kyllästyin siihen, että mieheni laittoi aina työnsä ja kaverinsa edelle. Meillä meni pidempään huonosti ja mulle alkoi kerääntyä huonoa oloa... Yritin keskustella parisuhteemme tilasta ja olin jo lähdössä monta kertaa. Mieheni lupasi aina muuttua, mutta muutos kesti aina parisen viikkoa, jos sitäkään ja kaikki vanha palasi...
Nyt muutan pois ja mies vakuuttaa, että voi muuttua. En usko enää, lupaukset on petetty liian monta kertaa. Välillä mietin, pitäisikö kuitenkin psyä yhdessä ja menee hieman paremmin. Sitten kuitenkin muistan mieheni "normaalikÿtöksen", enkä uskalla luottaa.
On todella hienoa kuulla, että olet analysoinut asioita ja itseäsi. Kun muutos on todellinen, kyllä naisesi sen huomaa. Tsemppiä!
mutta miksi luovuttaa...? vai haluatko luovuttaa?? mieti onko ehkä koko loppuelämän kestävä kilpajuoksu vaivan arvoinen ja lapselle paras?? kannattaa kuitenkin ajatella asiaa hänen kannalta..
En ole luovuttaja,enkä halua luovuttaa!Tottakai haluan rakkaalle lapselleni parasta mut mikä on parasta tässä tilanteessa??
Paras on tietenkin sellainen ratkaisu mihin kaikki on tyytyväisiä ja kaikilla on hyvä olla. Itse odottaisin naisena niitä tekoja todistukseksi todellisesta muutoksesta, koska kukaan ei jaksa kuunnella lupauksia loputtomiin. Ne ovat vain tyhjiä sanoja jos ne ei saa aikaan tekoja.
Itse yritän kovasti saada miehestäni irti tekoja sanojen taakse, mutta pelkään, ettei hänestä siihen ole, vaikka kuinka rakkautta löytyy molemminpuolin. Ikävintä on ajatella, ettei se puuterinen totuus "rakkaus riittää" ole totta.
Mitä voit tehdä :
Mitä puolisosi arvostaisi suuresti? Työn ja suhteen uudelleen priorisoimista. Aloita siitä pienin teoin.
Esim. jonkin normaalin työasian hoitamisen sijaan viet hänelle kukkia tai muuta pientä, yllätät hänet ehdottamalla jotain apua arkeen jollain tavalla, viet hänet syömään yllättäen ns. ilman mitään vastalahjan toivetta.... ym, ym!
Pikkuhiljaa kun hän huomaa, että epäitsekäästi todella YRITÄT, ihan tekojen kautta, näyttää hänelle ja todistaa hyvyytesi ja muutoksesi. Lopulta hän varmasti sulaa ja palkitsee vaivasi.
Lopulta kuitenkin jokainen varmasti kohdaltaan ymmärtää, että kun vanhemmilla/huoltajilla on hyvä olla keskenään, se vaikuttaa suoraan lapseen, joten suhteiden korjaaminen kannattaa aina jos lapsenkin hyvinvointi on kyseessä.
Paljon voimia ja kärsivällisyyttä tilanteeseesi!
hyvä neuvo kylläkin,mutta ongelma on myös se et rakkaani asuu jo omassa asunnossa eikä halua olla tekemisissä muutakuin lapseen liittyvissä asioissa.Hän vain puhuu et sitä ei tiedä tulevaisuudesta et saatetaan palata yhteen...mutta nyt hän ei halua antaa minulle toivoa ja hän on myös kylmettänyt tunteensa minua kohtaan.Haluaisin kuulla myös muilta naisilta et pystyykö nainen nuin vain kylmettämään tunteensa??Itsestäni tuntuu ettei minulla enään ole mahdollisuutta mut en haluaisi kuitenkaan luovuttaa.
Sanotaan, että rakkaus on ikuista, jos oikeasti rakastaa ja välittää. Mutta rakkaus kuin mikä tahansa tunne, tarvitsee huolenpitoa ja "ruokintaa". Jos toinen on toiselle huono ja, etenkin naisille tärkeää, tee niitä tekoja sanojen sijasta, rakkaudenkin voi unohtaa. Sen upean tunteen voi kadottaa ja kun sen löytää taas, niin tunne on upea. Naisesi täytyy haluta tuntea tätä rakkautta ja välittämistä sinua kohtaan sen sijaan, että ajattelee sinun olevan samantekevä hänelle. Oletteko istuneet kaikessa rauhassa, ilman ulkopuolista häiriötä ja kiirettä, puhumassa tapahtuneesta, menneisyydestä, toistenne haluista ja toiveista sekä tulevaisuudesta?
Naisena voin sanoa, että kun tulee tarpeeksi paljon loukatuksi ja haluaa tarpeeksi paljon unohtaa tunteensa, niin sen unohtaa ajan myötä.
Ymmärsin kyllä että on kyse eri asunnoista, mutta en koe sitä esteeksi ehdotusilleni.
Mitä oikeastaan teet vastauksella voiko nainen kylmettää tunteensa? Muuttaisiko se SINUN haluasi tehdä asialle jotain ja MIKSI?
Pelkäätkö tulevasi torjutuksi viimeiseen asti vai haluatko todella yrittää?
Kaikki on nyt Sinusta kiinni, mikäli puolisosi odottaa nyt niitä todisteita tahdostasi.
Mikäli koet, että SINUN halusi tehdä asiolle jotain koska tunnet haluavasi olla hänen kanssaan onnellinen on kylliksi vahva, et anna minkään sitä estää.
Kuvittele tilanne, että ajattelet häntä koko ajan koska kaipaat häntä ja joku on Sinulle sanonut, että hän ei Sinua kaipaa ja pidät itseäsi poissa ja todellisuudessa hän odottaakin Sinun tekevän jotain? Mitä jos asia onkin näin kaikesta huolimatta? Etkö kuitenkin miettisi kokoajan omia tunteitasi?
Tunteiden kylmettäminen kai on tietyllä tapaa mahdollista, mutta mielestäni vain sillä tasolla, että kiellät itseltäsi tietyn asian ajattelemisen ja päätät tehdä muuta. Mihinkä luulet että hän ne asiat mielestään laittaa?
Oletatko, että ihminen voi hävittää tunteensa?
Mikäli hän ei ole suoraan sanonut että pysy ikuisesti poissa enkä rakasta enkä halua sinua, on mahdollisuus.
Hän on tällöin käyttänyt toista tapaa ilmaista Sinulle : "haluan sinut, mutta haluan sinun arvostavan minua muuttumalla tässä asiassa, muuten en pysty henkisesti olemaan kanssasi vaikka rakastan sinua"
Silloin kun nainen ei kiellä suoraan asiaa vakuuttavalla tavalla useaan kertaan, hän on varmasti vain loukkaantunut syvästi ja toivoo asiaan parannusta/ihmettä.
Varmasti tiedät, että vaikka mielipide olisi kuinka vahva missä asiassa tahansa, se voi jokaisella muuttua, kun oikea asia saa sydämen sulamaan.
Tunteet voi mytätä nurkkaan tietyllä tasolla, mutta kukapa ne poistaa osaisi- vain ylempi taho, mutta en usko että ihminen. Varsinkaan tässä tapauksessa.