Menin naimisiin varsin nuorena ja erittäin rakastuneena. Liitto kesti 15 vuotta. Sitten mies löysi hiukan nuoremman naisen. Erosta on nyt 8 vuotta.
Ero oli itselleni rankka monin tavoin, mutta toivuin siitä kuitenkin. 8 vuoden jälkeen olen kuitenkin edelleen sinkku. Suhteet eivät vain ota syttyäkseen tai edetäkseen.Aina jossain tökkii. Tunteet ovat epätasapainossa.
Olen nyt 40 ,hoikka, nuoren näköinen, koulutettu. Viimeiset tapaamani 3 miestä ovat kaikki olleet 40-50 -vuotiaita,mukavia, fiksuja jne. Kuitenkin heistä jokainen on käyttäytynyt tavalla, joka on itselleni uutta: naista tavataan, mutta häneltä kaivataan lähinnä seksiä. Toki myös keskustellaan, käydään syömässä, teatterissa tms. Samaan aikaan miehellä voi luitenkin olla useita naisia pyörityksessä. Tapaamisvälit ovat jopa 4 vkoa. Sitoutumista kartetaan viimeiseen asti. Mikä tämä trendi oikein on? Miehet sanovat, että haluavaat vain ystävyyttä, tapailua.
Tähän kyllästyneenä laitoin ilmoituksen nettiin: ei yhtään vastausta. Ilmeisesti olen ikäisilleni miehille liian vanha, sillä usea heistä toivoo naisen olevan max.39v.
Baariin voisin mennä, mutta ystäväpiiristäni ei löydy sellaisia naisia, jotka lähtisivät baariin seurakseni, sillä he ovat kaikki parisuhteessa eläviä ja omistautuvat viikonloppuisin perheelle.
Onko muilla eronneilla yhtä vaikeaa löytää uutta parisuhdetta? Oletteko te muut naiset tavanneet samanlaisia vakiintumista karttavia miehiä? Miehet, mikä teihin on mennyt?
Ero oli itselleni rankka monin tavoin, mutta toivuin siitä kuitenkin. 8 vuoden jälkeen olen kuitenkin edelleen sinkku. Suhteet eivät vain ota syttyäkseen tai edetäkseen.Aina jossain tökkii. Tunteet ovat epätasapainossa.
Olen nyt 40 ,hoikka, nuoren näköinen, koulutettu. Viimeiset tapaamani 3 miestä ovat kaikki olleet 40-50 -vuotiaita,mukavia, fiksuja jne. Kuitenkin heistä jokainen on käyttäytynyt tavalla, joka on itselleni uutta: naista tavataan, mutta häneltä kaivataan lähinnä seksiä. Toki myös keskustellaan, käydään syömässä, teatterissa tms. Samaan aikaan miehellä voi luitenkin olla useita naisia pyörityksessä. Tapaamisvälit ovat jopa 4 vkoa. Sitoutumista kartetaan viimeiseen asti. Mikä tämä trendi oikein on? Miehet sanovat, että haluavaat vain ystävyyttä, tapailua.
Tähän kyllästyneenä laitoin ilmoituksen nettiin: ei yhtään vastausta. Ilmeisesti olen ikäisilleni miehille liian vanha, sillä usea heistä toivoo naisen olevan max.39v.
Baariin voisin mennä, mutta ystäväpiiristäni ei löydy sellaisia naisia, jotka lähtisivät baariin seurakseni, sillä he ovat kaikki parisuhteessa eläviä ja omistautuvat viikonloppuisin perheelle.
Onko muilla eronneilla yhtä vaikeaa löytää uutta parisuhdetta? Oletteko te muut naiset tavanneet samanlaisia vakiintumista karttavia miehiä? Miehet, mikä teihin on mennyt?
Vastaukset 16
Vanhimmat
kun netistä ujosti kirjoitteluseuraa etsin. Sitä kyllä löytyi nopeasti, myös monia sen tuntuisia miehiä, että etsivät vakavampaa suhdetta. Lasten kera ja lapsettomia. Tutulta kuulostaa tuo monien ihmisten tapailu, tietynlainen kokeilu. Silloin pari vuotta sitten kuitenkin ainakin itse tapasin useampia miehiä: osa vapaita, osa suhteessa olevia.
En millään usko, ettetkö sopivaa seuraa löydä netistäkin. Odota nyt hetki:-). Jos itse pläräilet ehdokkaita, ota reilusti itse ensin yhteyttä. Ei nyt 39 vee ole mitään, kun suuri osa seuraa etsivistä miehistä on vanhempia;-D. No joo, se heidän hakunsa tietysti kertookin jo paljon miesten älykkyydestä ym tasosta.
Tämän nykyisen Oikean Miehen tapasin netin kautta, kun vielä seurustelin, ja oli lupa etsiä jännitystä elämään;-o. Siitä on nyt 2,5 v ja tällä hetkellä asumme itse rakennetussa talossa koko iso 7-henkinen uusperhe...:-).
voi sanoa. Kunnolliset on varattuja. Niin se vaan menee. Tietysti vapainakin löytyy, mutta se kohdalle osuminen on sattumaa ja nopeat syövät hitaat.
Itse erosin nelikymppisenä. Eron syy oli se että elämä silloisen vaimon kanssa ei tyydyttänyt. Minulla ei ollut välittömästi kiirettä uuteen suhteeseen. Halusin rauhassa miettiä mitä haluan elämältäni.
Jos miehellä on lapsia, työ, harrastuksia, luottamustoimia, kavereita jne, uusi kiinteä suhde vaikuttaa näihin kaikkiin omalla tavallaan. Uusi suhde saataisi häiritä mukavaa elämää.
Juuri tällä hetkellä en ymmärrä miten mahduttaisin elämääni uuden parisuhteen. Joskus tulevaisuudessa se on kuitenkin mahdollista. Kun sen aika on, oletan haluavan parikseni ikäiseni naisen. Koska tapaan paljon ihmisiä, arvaan kumppanin löytyvän sattumalta erikseen etsimättä. Vaikka ei löytyiskään, en ole mielestäni huono ihminen.
Kun ihminen määrätietoisesti pyrkii parisuhteeseen, hän ei osaa nauttia kohdalle sattuvista tilanteista ja henkilöistä. Hän ei osaa myöskään käyttäytyä luontevasti ja näin ollen vähentää omaa kiinnostavuuttaan.
Nauti elämästä tässä ja nyt. Onni ja mahdollinen parisuhde tulevat kuin itsestään.
Kiitos vastauksista. Tähän viimeiseen kiinnitin huomiota. Kun miehen elämäs on "täynn'", ei siihen parisuhde tunnu mahtuvan. Mutta mistä te saatte tyydytyksen läheisyydentarpeellenne tms?
En itsekään etsi mitään hirvittävän tiivistä suhdetta, minullakin on vaativa työ, lapset ja harrastukseni.Kuiteknin läheisyys ja asioidenjakaminen ovat sellaisia juttuja, joita itse kaipaan.
Olen samaa mieltä siitä, että suhteen etsiminen ei ole hyvä asia. Toivoisinkin että se tulisi vastaan sattumatla. Sattumia vaan ei ole tarjolla: olen töissä naisvaltaisella alalla, tapaan siis paljon naisia ja vapaa-aika kuluu tilanteissa, joissa ei ole mahdollisuutta tavata miehiä. 8 vuotta sinkkuna alkaa jo puuduttaa!
Pari vuotta sitten itse etsin kumppania ja olin menettää kokonaan toivoni. Olen vähän yli neljäkymmentä ja lapsiakin on kolme kappaletta. Tapailin miehiä, mutta kukaan ei kolahtanut kunnolla. Tyrkyllä kyllä olisi ollut kaikenlaisia "pelimiehiä". Keski-ikäiset kunnolliset ja vapaat miehet ovat oikeasti harvassa.
Itse pidän itseäni fiksuna ja luotettavana kumppanina ja päätin, että jos en löydä ketään, niin olen mieluummin yksin. Silloin kyllä myös huomasin, että miten hankalaa on tyydyttää luonnollinen läheisyydentarve. Välillä oikein sattui kun olisi halunnut syliin. No, tapailin silloin näitä pelimiehiä. Ajattelin, että aikansa kutakin.
No, sitten taas kerran päätin, hammasta purren, että etsin itselleni kunnon miehen. Kaiken aikaa olin kyllä muuten nauttinut elämästä ja ajattelin, että joskus tulen vielä kaipaamaan sinkkuaikaakin.
Laiton itselleni sitten profiilin ja en tiedä mistä johtui, mutta se oli minulla vain muutaman päivän ja jo parin viikon päästä poistin sen kun uskoin löytäneeni omani. Nyt olemme seurustelleet jo pari vuotta meille sopivalla tavalla. Olemme päivittäin yhteydessä, mutta välimatkasta johtuen tapaamme vain jonkun kerran kuussa. Emme myöskään aio muuttaa lähiaikoina yhteen ja näin molemmilla on sopiva vapaus elää omaa arkeaan. Eli toivoa on, mutta sitkeä pitää olla hakiessaan neulaa heinäsuovasta.
Parisuhteessa molemmilla osapuolilla pitää olla jokseenkin samanlainen läheisyyden ja seksin tarve. Muussa tapauksessa toinen kärsii aina. Mikäli ei ole löytänyt hyvää seksikumppania, voi aivan hyvin käyttää irtosuhteita.
Jos sattumia ei ole tarjolla nykyisessä ympäristössä, pitää lähteä nettiin tai harrastuksiin, joissa voi kohdata uusia tuttavuuksia. Esimerkikis näissä keksusteluissa voi vähän provosoida ja löytää henkilöitä joilla on sopivasti samanlainen ajatusmaailma kuin itsellä.
mutta ei mahdotontakaan.
Itselleni eniten ehdotuksia taas tulee miehiltä, jotka ovat tosissaan ja haluavat perheen, mutta se johtuu varmaan iästäni ja siitä, ettei minulla ole lapsia. Luulevat, että olen herännyt biologisen kellon hälyytysääneen. (En ole koskaan hinkunut lapsia.)
Nyt olen tavannut itseäni hieman vanhemman vkl-isän, joka vaikuttaa mukavalta. Löytyi siis netistä. Hän tosin oli alkuun hieman skeptinen, koska olemme löytäneet toisemme netistä. Oli kuulemma kartoittanut, kuinka paljon varatut naiset siellä hengaavat ja siksi epäili motiiveitani.
Jos mahdollista, niin laita kuvallinen ilmoitus deittipalstalle. Saat enemmän vastauksia ja sinun yhteydenottoihisi vastataan varmemmin. Mutta ei mitään seksikästä kuvaa, koska silloin saat kaikki limanuljaskat kimppuusi. Sellainen kuva jossa olet ns. oma itsesi.
Esittelytekstissä kannattaa välttää kovin räväköitä juttuja esim. seksiin liittyen (ne limanuljaskat). Vähän huumoria ja itseironiaa, lämminhenkisiä seikkoja itsestäsi, jotta tajuavat ettet ole mikään pakastin ja haluat läheisyyttä.
Oliskohan tästä mitään apua?
Ja ei kannata heti lannistua. Itse pyörin netissä vuoden aktiivisesti ennen kuin tämä nykyinen löytyi.
Itse en ilmoitellut, vaan vastasin naisten ilmoituksiin. Jotenkin naiset tunnistivat minut ns. kunnolliseksi mieheksi, joka on tositarkoituksella liikkeellä. Hyvin pian kirjoiteltiin työkoneisiin omilla nimillä.
Kuten joku aiemmin tässä ketjussa sanoi, kunnollisilla miehillä on kysyntää. Kaikkiaan viisi naista tapasin, enkä mennyt kenenkään kanssa kahvipöytäkeskustelua pidemmälle.
Nykyisen vaimoni suhteen olin tosin vähällä kävellä onneni ohi..
Ja S24-treffeillä tapaamiin miehiin ei voi luottaa, taas itse koin sen.
Miehen kanssa sovittiin että pistetään profiilit piiloon ja katsotaan mitä tulee, no tänäänpä sitten S24-gallerian kautta törmäsin miesystävääni ihan uudella profiilinimellä valokuvan kera.
Uteliaana naisena tietenkin pistin miehen nimimerkin hauksi S24-treffeille ja siellähän se oli uusi ilmoitus.
Pelureita ne on kaikki, ei niihin voi luottaa ja sitten vielä valehtelevat päin naamaa.
olekkin kummallista toimintaa?! Niin moni pelkää menettävänsä jotain aivan äärimmäisen tärkeää sillä ettei aloita parisuhdetta. Mikä voisi olla ihanampaa kuin parisuhde jos kaikki menee hyvin tämän yhden ihmisen kanssa. Ja hittovie, täydellistä ihmistä ei ole olemassakaan. Niin moni voisi kumminkin tyytyä siihen että kaikista virheistä ja omituisuuksista huolimatta toinen on valmis jakamaan asioita kanssasi ja tuntemaan juuri sinut sellaisena kuin on. Mikä ihme siinä niin pelottaa jos kaikki on hyvin. Ehkä pelottaa ettei osaa seurustella, mutta jos tykkää toisesta niin miksi. Ehkä pelottaa ettei silmä pysy vain omassa kumppanissa, no jos toinen välittää sinusta ja haluaa olla vain sinun kanssasi ehkä voisi hieman avata silmiä ja katsoa omaa kumppania ja olla kiitollinen. Ehkä luulee menettävänsä jotain tärkeää, ystävät, harrastukset. No eihän kukaan voi ketään omistaa ja kummpanin kanssa on kivaa käydä kävelyllä, elokuvissa, kummpanin ystävien kanssa kahvilla. Jos tykkää toisesta niin kyllähän sen kumppanin haluaa mukaan juttuihin, ei tietenkään ihan kaikkiin mutta kumminkin. Kun ei jumalauta kukaan halua tätä elämää yksin viettää. Juu ei liian aikasin kannata vakiintua, mutta arvostaa toista ihmistä että ehkä parisuhde onkin ihan hyvä juttu. Minä tapasin poikaystäväni 4 kuukautta sitten, haluan vain hänet, hän haluaa vain minut, haluaa naimisiin ja lapsia. En ole ikinä tuntenut ketään kohtaan näin. Ja en pelkää yhtään kuinka vakavasti tunnen häntä kohtaan! Mutta hän ei olekkaan suomalainen ja en tiedä onko tällä asialla jotain tekemistä tuon toisten tunteitten kanssa pelleilyn suhteen mutta kumminkin. Avatkaa sydämenne ihmiset ja rakastakaa jos siltä tuntuu!!!!!
Minä vanhempana miehenä olen päättänyt että koskaan en päästä ketään naista niin sydämeeni että hän voisi satuttaa minua henkisesti,jos joku herättää minun tuntojani niin otan suht nopeesti etäisyyttä.Joskus sydämensä polttanut mies on tosi varovainen jos on fiksu....Vain kertakäyttöisiä kun kohdalle sattuu...
Minäkin olen kokenut raskaan pettymyksen miehiin,suhteisiin ja elämään.Jostain syystä kuitenkin jouduin luopumaan "kertakäyttö" ajatuksesta kun se oikea osui kohdalle.Toivon todella että sinäkin koet saman..Helppoa se ei ole jos jos oikeaa ei kohdalle tule..mutta sitten kun Hän tulee niin unohdat lupauksesi itselle siitä ettet anna kenenkään enää satuttaa.Itse ajattelen että jos tämä nyt joskus päättyy niin oli se sen arvoista aikaa yhdessä että kannatti.En usko sinisilmäisesti ikuiseen onneen vieläkään mutta toivon olen usko,toivo ja rakkaus ovat löytyneet!
on sattunut, kukaan ei enää herätä tunteitasi. Itse elän nyt näin, monta pettymystä takana ja ainoat jotka pääsevät sieluuni asti ovat lapseni. Olen seurustellut kaksi vuotta nykyisen mieheni kanssa, sanon rakastavani häntä mutta.. Toivottavasti kohdallesi osuu vielä joku joka "vie jalat alta".. ihan vaan että voisit kokea aidon välittämisen vielä kerran. Samaa toivon itselleni..
Pitäisikö muita naisia ja itseäsi rangaista yhden typerän naisen tekosista?????? Et koskaan tule olemaan onnellinen josset päästä rakkautta valloilleen. Irtosuhteet eivät tee ketään onnelliseksi.
Itse olin vastaavassa tilanteessa pari vuotta sitten, olen samaa ikäluokkaakin kuin sinä. Törmäsin tuohon samaan juttuun useamman tapaamani miehen kohdalla. Miehet halusivat tapailla, mutta ei mitään sen vakavampaa. Itsekin tähän touhuun totaalisesti kyllästyneenä laitoin nettiin ilmoituksen. Vuosi sitten löysinkin ihanan ikäiseni miehen ja nyt ollaan jo ehditty naimisiin asti ja uusperhekuvioita hiotaa. Eli kyllä niitä sellaisiakin miehiä löytyy, jotka haluavat enemmän kuin pelkkää tapailua, löytäminen on vain valitettavasti todella vaikeaa :(.
Moni 40v mies elää onnettomassa suhteessa, mutta ei uskalla lähteä, vaikka kaipaisikin uutta alkua. Oletko huomannut.