Kun olen kuvallani, niin jo kumppaninkin vuoksi korostan: nyt en puhu omasta tilanteesta. Tositapaus silti. Miten toimisitte seuraavassa tilanteessa?
Aviopari, naimisissa kutakuinkin 15 v.
Miehellä on reuma.
Pari on yrittänyt lasta aviol. alkuvuosina, sitten keskittyneet muuhun ja muutaman vuoden päästä taas palanneet asiaan. Ei tulosta.
Viimein tärppäsi, vaimo raskaana.
MUTTA samoihin aikoihin kun raskaus kotitestillä todettiin, lehahti miehen reuma. Paitsi että oireet outoja ja kappas, siellä oli peräti kaksi sukupuolitautia muhimassa.
Miehen tulos valmistui vain pari päivää ennen naisen ensimmäistä neuvolakäyntiä ja neuvolassa testattiin nainen. Samat taudit.
Nainen oli saanut lapeettomuusongelmaan jeesiä ja samalla taudit. Siitä sitten mieheen.
Suhdetta naisella ei ole, "avustaja" on haettu netin kautta.
Mitä ajatuksia herättää teissä? Miten toimisit?
Aviopari, naimisissa kutakuinkin 15 v.
Miehellä on reuma.
Pari on yrittänyt lasta aviol. alkuvuosina, sitten keskittyneet muuhun ja muutaman vuoden päästä taas palanneet asiaan. Ei tulosta.
Viimein tärppäsi, vaimo raskaana.
MUTTA samoihin aikoihin kun raskaus kotitestillä todettiin, lehahti miehen reuma. Paitsi että oireet outoja ja kappas, siellä oli peräti kaksi sukupuolitautia muhimassa.
Miehen tulos valmistui vain pari päivää ennen naisen ensimmäistä neuvolakäyntiä ja neuvolassa testattiin nainen. Samat taudit.
Nainen oli saanut lapeettomuusongelmaan jeesiä ja samalla taudit. Siitä sitten mieheen.
Suhdetta naisella ei ole, "avustaja" on haettu netin kautta.
Mitä ajatuksia herättää teissä? Miten toimisit?
Vastaukset 23
Vanhimmat
että nainen sai jeesiä lapsentekoon?
Ettei vaan mies ollut se taudin hankkija..
No jos tilanne on tuo niin sehän riippuisi ihan siitä rakkauden määrästä...
Minähän tiedän vain minulle kerrotun, mutta näin se minulle kerrottiin.
Eli syntyvä lapsi ei testissä osoittautuisi aviomiehen lapseksi. Miestä tilanne ei ehkä haittaa, siis ei koe mahdottomaksi ns vieraan lapsen isänä olemista. Ehtonaan on ettei se biologinen isä ole millään tavalla mukana.
Uskottomuus ja taudit hiertävät nyt. Lasta kumpikin toivonut.
kukaan itseään kunnioittava nainen ei tollasta miestä kattois. Eihän miehellä ole ollut rakkautta kerran on pettänyt. Mä jättäisin ja hoitaisin lapsen yksin ja onnellisena. Tollaseen mieheen ei vois ikinä luottaa eikä se olis hyvä isäkään. Onnettomia ois äiti ja lapsi sen kanssa.
Miehen pettämisistä ei pari ainakaan maininnut.
netistä bongannut itselleen siittäjän? Liekö ollu miehen suostumus asiaan?
Mieleen tulee, että täytyy olla aika läheisiä kuitenkin sulle, koska ylipäätään tiedät tuollaisia asioita. Mä en kyllä kertois tunnettuna ihmisenä mitään tuollaista julkisella keskustelupalstalla.
Pari oli keskustellut mahdollisesti avun hakemisesta, ainakin mies oli tämän ajatellut perinteisiä hedelmöityshoitoja.
Eli nainen oli itsenäisesti tehnyt päätöksen kokeilla "vierailla siittiöillä". Sitä en sitten tiedä, onko tuo vieras mies tiennyt idean. Siis oliko tapaaminen hänelle seksiseikkailu vai siittämisretki.
Sitten asian kertomiseen täällä ja onko se oikein vai väärin. Pari ei ole minulle erityisen läheinen ja etenkin emme kuulu samaan verkostoon; olemme tutustuneet kauan sitten matkalla ja sattumalta yhteys jäänyt. Minä en tunne heidän ystäviään, he eivät minun mutta toisinaan kyläilen heillä. Siksi uskallan kertoa; kukaan ei yhdistä minua ja tätä paria.
Sinänsä hyvä kun tuli mainittua, eipähän kukaan tuttu ala arvailla että jaa kenestähän kyse. Tosin tuskin ystäväni niin tekisivätkään.
jopas sattui,no se on helppo todeta isyyskokeella ken nyt sattuu olemaan iskä
Varma ei nainen ole, siis aviomies VOI olla lapsen isä. Mutta luultavaa on, että tämä vieras mies on isä, koska raskautta on niin kauan turhaan pari yrittänyt.
Ainakin tässä vaiheessa aviomies kokee mahdollisena perheenä jatkamisen isyydestä riippumatta, jos saa olla ainoa isä lapselle.
Mutta uskottomuus ja tauteihin liittyvät tunteet sekoittavat.
Naisella ei ole mitään tunteita siittäjää kohtaan ja taudeista pääsee lääkkeillä.
Epäilen kyllä asian todenperäisyyttä koska lapsettomat parit voivat saada riskittömästi apua spermapankista joten enpä voi muuta sanoa kuin että onpa tyhmä pari.
Kuulemma uskottomuus hiertää miestä.
En osaa arvioida minulle kerrottujen asoiden totuudellisuutta, mutta otan ne tosina. Muuten menee hankalaksi tai siis koko juttua ei kannata miettiä, koska periaatteessa kaikki minulle kerrotut seikat voivat olla vääriä.
reuma periytyvää tai ainakin sen riski?
En osaa sanoa.
vain (kuten ehkä arvasitkin), että lapsen terveyden kannalta tapahtumaketju saattaisi näyttää vähemmän ikävältä. Toisaalta tämä päätelmä edellyttäisi tietoa sen "anonyymin" lahjoittajan perimästä.
ei herätä minussa mitään tunteita (varsinkaan omakohtaisia), minulla ei ole aavistustakaan siitä, miten tuossa tilanteessa toimisin, sillä toiminta perustuu tunteille ja ne perustellaan järjellä.
tunteita ei perustella järkisyillä vaan teot (jälkikäteinen oikeuttaminen)
rupesi mietityttämään lähinnä se, kuinka sinun kaltaisesi höyryveturi/tiejyrä on joutunut tekemisiin tuollaisen asian kanssa!!!???
Kun pari minulle kertoi, minä kysyin että mitä he odottavat kertomisesta koituvan, siis miksi he kertoivat ja mitä toivovat.
He sanoivat, että ensinnäkin olen ensisijaisesti pariskunnan tuttava, siis en kummallekaan läheisempi vaan molempien tuntema mutten ns liian lähellä. Kertomalla minulle he kuulevat samalla yhden kerran kumppanin keromana tilanteen, siis miten kumppani asian näkee.
Lisäksi he sanoivat, etteivät odota minulta mitään, mutta haluaisivat, jos pystyn, minun miettivän kaikkia mahdollisia päätösketjuja ja niiden seurauksia ja puhuvan niistä heidän kanssaan.
En tiedä mihin viittaat termillä höyryveturi ja tiejyrä. Rationaalisuuteen? Siihen että en luovu argumenteistani vain jos palstakeskustelukumppani argumentoi eri suunnasta tai tunnepohjaisesti?
Luulen että ystävät/tuttavat jotka eivät moista siedä eivät minulta asioita kysele. Moni kyselee juuri siksi että maailma on minulle shakki; mahdollisuuksia on liian monta jotta tilanteen voisi yksillä aivoilla analysoida, mutta shakinpelaajan tavoin pystyn käsittelemään niitä päätöspuita ja keskustellen auttaa ihmisiä rajaamaan itselleen mahdollisia vaihtoehtoja.
Eli minä en ole mikään oraakkeli vaan kuin muistilehtiö, jonka avulla moni ystävä pääsee selvemmin perille omista ajatuksistaan.
Valinnat ja päätökset he tekevät itse, minä olen monesti yksi juttukumppani prosesseissa.
Parisuhdeasioissa olen tavallinen juttukumppani kai juuri siksi, että en ole androgyyni mutta minussa yhdistyy perinteisesti vahvasti feminiinisinä pidettyjä ominaisuuksia ja toisaalta maskuliinisia. Lisäksi koska luen melko paljon, osaan toisinaan vinkata jotakin ehkä hyödyllistä luettavaa.
Tälle parille olen sopiva avautumisen kohde ehkä siksi että tunnen heidät melko hyvin mutta mikään ratkaisu ei minuun vaikuta; minulle kertominen ei ole uhka parilla eikä minulle.
diplomaatin kykyjä eikä mielipidemurskaajaa. Hämmästytkö, jos sinua pidetään höyryveturi/tiejyränä itseilmaisussasi?
En pätkääkään. Tästä on jauhettu iät ja ajat.
En minä viitsi kirjoitella pitkiä mutta toisaalta sepustuksia eikä palstaihmisten tunteet kiinnosta minua erityisemmin. En myöskään koskaan tiedä taustoista ja henkilöistä tarpeeksi, joten ota vain jonkin rajauksen ja toimin siinä.
Palstalla keskustelu vesittyy, jos kaikki ovat kuin missikisojen haastateltavat eli luonnon, lasten ja eläinten asialla kaikista huolehtien, veroja alentaen ja söpösti pyöristäen. Tai siis sellainen keskustelu ei kiinnosta minua, ei minulla ole mitään sitä vastaan että joku keskustelee siten.
Sen sijaan hämmästyn, jos joku luulee tuntevansa minut palstan perusteella. Minulla on tietty palstailmaisukäsiala ja arkijutteluni on aika erilaista.
Milloinkahan muistaisin oikolukea...
"joten ota vain jonkin rajauksen "
piti olla otaN
Jos asiasta ei olla sovittu etukäteen ja tuo tilanne tulee miehelle puun takaa ja yllättäin, niin outoahan tuo olis jos menis mieheltä vaan olankohautuksella. On siinä kuitenki sen verran paljon nieleskelemistä.
Miun mielestä parisuhteen onnistuminen riippuu niistä tukipilareista suhteessa. Luottamus, rakkaus sopivuus toisilleen, mitä ikinä ne nyt onkaan. Mitä enemmän niitä on sen tukevammalla pohjalla suhde on. Eli jos tukipilareita on useita, ei yhden kaatuminen oo katastrofi, mut jos niitä olis vaan kolme, yhden tuhoutuminen tekis suhteesta aika vaikeen pitää yllä.
En osaa kuvitella miten se menis omalla kohdalla, tuo on kuitenki sen verran iso juttu. Jos suhde perustus vaan luottamukseen ja rakkauteen, lähtisin kävelemään kattomatta taakseni. Jos taas tietäsin että en koskaan tuu saamaan lapsia ja nyt olis mahdollista olla isä... Se saattas muuttaa asioiden kulkua aika paljon, mut jotenki lapsen kasvaessa ja kehittyessä saattas tulla tilanne eteen jossa tädit ihastelee "kylläpä on isäsä näkönen poika" voisin huonona päivänä latasta "no pirustako tuon tietää ku isää ei oo vielä tähän päivään mennessä näkyny"
Lapsettomuusongelmaan jeesiä netistä!?!?!
Varmaan vielä perinteisin luomumenelmin, kun ottaa huomioon tuon ensimmäisen ratkaisun.
En pysty samaistumaan tuollaiseen tilanteeseen mitenkään. Kaikenlaiseen sitä epätoivoiset ihmiset "sortuvat". Aika vakavaa laatua on vauvakuumeen täytynyt olla.