Inhoan Säälittäviä Miehiä.

mene pentu kotiisi kasvamaan.

mikä pakkomielle teille on kirjoittaa tänne palsatalle, että:
-ette saa ketään

Totta. Minua ahdistaa yksinäisyyteni ja tämä haaskattu aika jonka voisin viettää rakastaen tyttöystävää. Minua vituttaa se ettei ole ketään kenelle puhua tärkeistä asioista ja kokea että mulla on jotain arvoa sen kautta että joku haluaa viettää aikaansa mun kanssa. Ja paljon muuta. Ne saa mut tunteen itseni ja elämäni kurjaksi ja mä puran sitä tänne. Samalla voin läpikäydä omaa ujouttani, sosiaalista kyvyttömyyttäni ja sitä miten koen että miten vastakkainen sukupuoli kohtaa tai jättää kohtaamatta minut. Onko se joku ongelma?

-haukutte sinkkuutta

En hauku.

-sanotte naisia rumiksi

En sano.

"Eläkää sitä elämäänne! Olisitteko sitten mukama onnellisia, jos saisitte naisen? mitä sitten? "

Olisin. Jos saisin sellaisen naisen joka menee vähistä kriteereistäni läpi kohtelee minua samoin kuin minä kohtelen häntä olisin väistämättä onnellinen - tai ainakin monta kertaluokkaa tyytyväisempi kuin nyt. Mutta ongelma on juuri siinä että kukaan ei kiinnostu minusta, tai jos kiinostuu se on väliaikaista kun nainen kohtaa mun ihastuksentunteeni (joka nousee väistämättä ja nopeasti kun sopivanoloinen on lähimaastossa) tai sitten kun musta paljastuu synkät piirteeni, yksinäisyyteni ja itseluottamuksen puute. (Jotka kuitenkaan ei tee musta paskiaista - vain ehkä säälittävän.). Mä en osaa muuttua sankariainekseksi ainakaan yksin, se on täysin varmaa.

"JA ihan turhaan tähän on kirjoittaa, että *olet teini vasta* Tai *helppoo sulle on, ku oon nainen*"

Olet nuori ja helppoo on sulla koska olet nainen. Sä oot niitä jotka valkkaa miehet joiden kanssa hengaatte. Jos mä pystyisin "valkkaamaan" tuosta vaan jonkun kivan naisen niin en todellakaan urputtaisi täällä vaan tekisin sitä mitä haluan elämässäni tehdä.

"Mutta ehkä naiset osaa elää sitä omaa elämäänsä ja keksiä muita virikkeitä... :) "

Olen huomannut. Myös positiivinen ajattelutapa tuntuu olevan teille paljon helpompaa. Suoraansanottuna olen äärettömän kateellinen kuinka naiset pystyy ylittään ne murheet joita mulla elämästä on. Mutta kai se johtuu siitä että te ainakin jossain alitajunnassa ymmärrätte että teillä on valta hankkia kumppani itsellenne ja että teille onnistuminen on lähes varmaa ja teillä on varaa valita. Voitte kierrättää surutta miehiä ja päätyä parhaaseen mahdolliseen tilanteen mukaan.

Meillä surullisilla miehillä ei ole oikeastaan mitään millä me voisimme edetä sillä rintamalla. Onko ihmekään että on paska fiilis ja se näkyy täälläkin?

Ymmärrän että positiiviselle ihmiselle on vaikeaa tajuta että hänelle helpot asiat ovat liki mahdottomia toisenlaiselle. Täs vaan toivoo että olis joku sellainen ihminen joka pystyy ottaan kädestä kiinni ja sanoon että ei tarvi murehtia, täs oon. Saattais nähdä hymyn (heti kun uskon että on tosissaan asiansa kanssa.)