Mitä olette mieltä, jos kolmenkymmenen ikävuoden saavuttanut ihminen nimittelee suhteen toista osapuolta ääliöksi, vajukiksi, tyhmäksi yms vastaavilla nimityksillä?
Kuuluuko parisuhteessa kuunnella nimittelyä?
Jos kuuluu niin minkälaisessa asiayhteydessä tällainen on sallittavaa?
Kuuluuko parisuhteessa kuunnella nimittelyä?
Jos kuuluu niin minkälaisessa asiayhteydessä tällainen on sallittavaa?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Meillä heitellään nimityksiä tyyliin "höntti", "tyhymä", "pöllö", mutta sekä suuntaan että toiseen, ja aina leikin kanssa. Se on meillä sallittua eikä kumpikaan ota asiasta hernettä nenään. Mutta jos taas toinen alkaa nimitellä riitelyn lomassa, niin se on jo loukkaavaa. Niin kauan kuin kumpikin ymmärtää ja on mukana, asia on ok. Mutta JOS toinen tietää että kumppani loukkaantuisi nimittelystä ja siltikin sanoo tyhmäksi tms, niin ollaan jo ylitetty raja.
Juovuspäissäni nimittelin miestä kerran tosi rumasti, kun riideltiin. Ja olenpa saattanut muulloinkin nimitellä (mutta en niin törkeästi). Tiedän, että se loukkaa. Ja paha mieli on itellä ollut jälkikäteen.
Tuollaisia älykkyyteen liittyviä haukkumasanoja en ole kyllä käyttänyt - eivätkä ne mieheni kohdalla oikein purisikaan kun on niin älykäs!
Ei kuulu, todella lapsellista ja törkeää. Jokainen joka havaitsee tämän piirteen itsessään voipi tutukiskella syvempiä tuntojaan ja miettiä, miten niitä rakkaitaan kohtelee ja millaista kielenkäyttöä itse haluaa kumppaniltaan kuulla.
Ajattele sietäisitkö sellaista ystävää? Olisiko sinun vaikka paras ystäväsi sinun paras ystäväsi, jos hän nimittelisi sinua vastaavilla nimityksillä? Suurinosa vastaisi ettei todellakaan. Mikähän siinä on, että monesti ystäviään kohtaan nämä nimittelijätkin käyttäytyvät paremmin ja sitten kun kyseessä on kumppani, on tuo jotenkin seliteltävissä ja muka hyväksyttyä?
Ei kuulu. Ihminen on hölmö, joten ehkä voisi sietää kerran, jos toinen parantaisi tapojaan ja tajuaisi mitä menee suustaan päästelemään: korjaisi tapansa.
Lapset riitelee tuolla tasolla: ääliö. sä et tajuu.
Mutta älä vain itse mene siihen mukaan, yhtään kertaa. Se ei ole sallittua edes vastauksena. Kerro vain jämäkästi mielipiteesi asiasta, jos olet sitä mieltä, ettei se asiaan kuulu. Loppujen lopuksi jokainen itsehän määrittelee sen, millaista käytöstä toiselta sietää.
Milloin se kuuluisi? No, mitähän sillä yritetään saavuttaa: suurempi luottamus, ristiriitojen selviäminen. Parempi kommunikointi, toisen arvostaminen ja kunnioittaminen... Niin, mitään hyvää sillä ei ainakaan saavuteta, enkä ymmärrä mitä sillä haetaan, paitsi oman pahan olon tuuttaamista toista haukkumalla toisen niskaan, itsekästä pahan olon purkamista. Lapsellista riitaa, toiselle pahamieli. Toisen lynttäämistä. Pikkuhiljaa tuollainen syö kuilun parisuhteeseen, jos ei syö sitä jo kerralla ja samoin kun haukuttavan itsetuntoon. Onpa rakastavaa käytöstä.
Ainoa, koska ehkä ymmärtäisin sen hetkellisesti ja sen pahan olon purkamisen, olisi joku hirvittävä stressitilanne, missä toinen on ihan loppu eikä tiedä mitä tekee ja käyttäytyy miten sattuu. Silloin hyväkin tyyppi saattaa hetkeksi muuttua ihan oudoksi.
Se kolmenkymmenen ikävuoden saavuttaminen ei sinänsä pahenna asiaa: jokaisen aikuisen pitäisi tajuta jo paremmin, paljon, paljon nuorempana jo. Ehkä 16-vuotiaalta... No, pistetään nyt teini-ikä kokonaan, 13-19-vuotiaalta voisi odottaa jotain tuollaista, ja heistäkin tunnen kyllä fiksumpia. Mutta että parikymppinen jo monesti osaa keskustella ja myös riidellä fiksummin.
Mä en sietäisi jatkuvana, ainoastaan tuossa yhdessä poikkeuksessa hetken. Mua ei kaveritkaan kohtele noin, puolisosta puhumattakaan. Enkä mä itse kohtelisi kavereitani noin, puolisosta puhumattakaan.
Normaali yli kolmevuotias ei nimittele ketään missään tilanteessa.
Entä jos toinen osapuoli käyttäytyy toisen mielestä typerästi, esimerkiksi pilkkoo tomaatin toisen mielestä väärin niin onko oikeus haukkua esim ääliöksi tai saa netissä tehdystä älykkyysosamäärätestistä huonomman pistemäärän kuin toinen, niin onko se oikeus haukkua tyhmäksi?
Tai jos toinen käyttäytyy toisen mielestä liian harkitsemattomaksi, esimerkiksi saattaa möläyttää että turkistarhausta tukevat ja turkiksia pitävät pitäisi pistää viikoksi elämään turkiseläinten asuinkoppeihin että tietäisivät kuinka paskoissa oloissa ne eläimet elävät.
Tai jos toinen laittaa jääkaappiin puoliksi syödyn rahkapurkin paperinen kansi kiinnipainettuna ja toinen osapuoli siirtää sen eri asentoon, jolloin rahkat levähtää syliin niin silloin sanotaan toiselle, että jos tekee vielä joskus noin niin vetää toista turpaan. Normaalia?
ex-poikaystäväni sanoja lainatakseni....vi*un apina, lehmä, hu*ra, Vi**u sie oot hölmö...hienot laatusanat riitatilanteissa ja vuosimallia -80
anteeksi on pyytänyt.. en tarkottanu jne. uudet turpakäräjät ja taas olin lehmä.
itse olen sortunut tähän...Vi**u mie vihaan sinuu.
ja vuosimallia -85.
joka siis on vieläkin voimassa, tollaset esim. lehmä, pöllö (on muuten viisas eläin), sika, k--ipää ym. nimitykset ei oikeastaan paljoo mua hetkauta, katsos kun vihapäissään sitä tulee ittekin lauottua, mitä sattuu. Mun itsetunto ei ainakaan mistään nimityksistä romahda. Tän ikäsenä jo tietää mitä on, eikä sitä nimitykset mikskään muuta. Eri asia on, onko käytös sivistynyttä, mutta meillä se vaan välillä kuuluu tähän arkeen. Ja kun pöly on laskeutunut, niin ei sitä enää niin muistella. Että näin... Eri asia on sitten myös kuka kestää ja kuka ei. Ja onks kaikki muu elämä sitten niin fiksua aina että ainoa ongelmaks muodostuva asia olis vaan toi nimittely vihapäissään...Miettikäähän sitä:)
Toisen,toisten nimittely esim raaskuksi tai raaskuiksi,on yliotteen hakemista toisesta ja toisita ihmisistä usemiten miehen käyttämä naisesta, naisita jotka hän haluaa pitää alapuolellaan käytteävisään