Paheet

Ainaki toi urheilu ajaa toistaseks ihmissuhteiden ohi 6-0 tosin jos sen laskee kavereiden kaa vietetyks ajaks niin onkohan se nyt niin huonoo... Joku muu tosin on varmasti VOIMAAKKAASTI toista mieltä kuhan se aika tulee...

ensimmäisenä tulee mieleen autoilu, ja vieläpä bensa-Focuksella. Tosin ilman sitä ei olisi duunipaikkaakaan, tai ainakaan tätä.
Syön ihan liikaa juustoa ja ylipäätään maitotuotteita. Kokeilin veganismia kerran, mutta ei ollut mun juttuni. Tykkään liikaa juustoista, ja mä olen varma, että kroppani TARVITSEE niitä.
Ylipäätään kulutan liikaa kaikkea ja erityisesti kosmetiikkaa. Enkä edes osta eettisen tarkastelun kestävää kosmetiikkaa, vaan pitäydyn suosikeissani.
Hajuvedet ovat täysin turhia, mutta käytän niitä joka päivä. Vaikka en laittaisi meikkiä ja pysyisin koko päivän sisällä, pitää minulla on parfyymia.
Matkustelen paljon. Tai siis ennen, silloin kun oli vielä varaa ja aikaa...
Suihkustakin selviäisi lyhemmällä ajalla, jos oikein yrittäisi.
Kierrätyspuoli mulla on suhteellisen hyvin hanskassa kyllä, se täytyy myöntää. Ja mä korjailen innokkaasti rikki menneitä vaatteita, tuunaan kirppislöytöjä jne.
Ja hei, mä sentään lopetin tupakanpolton! Aikamoinen ekoteko, eiks je? :)

Tunne- ja suhdepuolella mennään usein vielä enemmän metsään. Mä osaan olla todellinen narttu, vaikka yritän olla kaikkea muuta. Mutta oon kyllä aina rehellinen, usein jopa myös itselleni.

En oikeastaan elä periaatteideni vastaisesti, mutta teen paljon sellaista, jonka tiedän olevan moraalisesti tai eettisesti väärin.

Toisaalta yritän elää terveellisesti, vaikka juon liikaa ja poltan. Kannatan ympäristönsuojeua, vaikka silti teen paljon lomamatkoja lentäen. Haluan tehdä työni hyvin, mutta toisaalta sorrun yhtenään laiskotteluun.

Mutta sallin tämän kaiken itselleni, koska tunnustan olevani luonteeltani heikko ja mukavuudenhaluinen. Lisäksi itsensä syyllistäminen on täysin turhaa, jos se ei johda konkreettisiin tekoihin.

kysyä: Aina välillä kuulee, että joku pitkään kasvissyöjänä ollut on alkanut syödä uudelleen lihaa, enkä oikeasti käsitä, että miten voi! Eikö se iljettänyt sinua? Mulle ihan ensimmäinen asia, mikä kasvissyönnissä muuttui oli se, että aloin näkemään liharuoan kuolleina eläiminä. Ei todellakaan ole kertaakaan näiden 14 vuoden aikana tehnyt edes mieli! Miten sitä voi himoita?

Vegaanit sanovat, että juustosta luopuminen on vaikeaa. Kokeilin sitä viime syksynä kun laihdutin vähän, käytin vaan enemmän tofua. Sitten aloin haaveilla jostain juustopizzasta... Joitakin nahkaisia vaatteita on, esim. kaksi takkia, jotka on kierrätetty jostain kavereiden äideiltä. Tekonahkakengät kestävät huonosti pakkasta. Lisäksi käytän villaa ja (kiinalaista) silkkiä, joista voisi valittaa. Autoa en tarvitse, yleensä kävely ja pyöräily riittävät. Matkusteltua tulee, kun joku muu kustantaa osan kuluistani tarvitessaan matkaseuraa ja kielitaitoa. Kaikkein hölmöintä on tupakointi (n. 2 askia viikossa), ja sen aion lopettaa sitten kun mies hankkii itselleen vieroituslääkkeet.

Luonnonvarojen kulutustestin mukaan kulutan paljon vähemmän kuin keskiverto suomalainen, mutta silti enemmän kuin kestävä taso olisi. En muista, mikä lisäsi kulutusta niin paljon, olikohan sähkönkulutus/lämmitys? Laskin kyllä viime talvena huonelämpötilaa parilla asteella...

paheita tuossa mielessä, pitäis vaan keksiä että mitä...

Noh. Ainakin se, että liikun luonnossa ihan törkeän vähän, siihen nähden, että ilmoitan sen tärkeimmäksi harrastuksekseni... Mutta kun tossa pihallakin on jo aika luonnossa... niin ei tarvi retkeillä aina kauheen pitkälle.

Sitten tykkään ruuanlaitosta - mutta teen oikeeta ruokaa ehkä kerran viikossa.

Kuulostaa siltä, että mun varsinainen pahe on - laiskuus? Kuuluuko se kuolemansynteihin?

kahvia ja tupakkaa. Ja siihen päälle naiselliset käytöstavat, joihin sisältyy mm. runsas valikoima erilaisia kirosanoja.

Energiajuomat ja tietokonepelit. Sekakäytän myös noita.

Puren kynsiä, karkkiaddiktio ja kiusaan miehiä :)

Suklaa ja makea.

harvemmin opetan mitään. En tykkäisi elää ristiriidassa.

Olkoot se (täällä paljastettava) pahe sitten vaikka muutama hyvä tumma lager viikossa.

Jos liharuoasta pitäminen on pahe, niin sitten olen syntinen.

vätys. Yks asia mistä on nyt niin huono omatunto on kun edesmenneellä reissulla söin suklaakastiketta marjapiirakan päällä. Olen vannonut etten kaakaopapua käytä ellei se ole luomua. En vaan kehdannu olla syömättä kun ne myyjätytöt oli siihen piirakalle laittaneet pöytään tuodessaan.

Sen lisäksi en liiku lähellekkään tarpeeksi. Vaikka liikunta onkin jotain niin nautintoa tuottavaa. Eihän se liikkumattomuus haittaisi jos pystyisi olemaan ilman kaikkia herkkuja. Mutta kun ei voi, niin ei voi.

En pidä koirieni turkkeja läheskään niin hyvässä kunnossa kun pitäisi pitää. Tälläkin hetkellä terrieri-parka on aivan rakkendaalin näkönen kun ei vaan jaksa nyppiä sitä.

Jos tästä nyt vielä edemmäs jatkaa niin loppua ei tule. Siitä sitten seuraa se että alkaa ahistaa.