Tässä oma tarinani. Olen seurustellut mieheni kanssa useamman vuoden, viimeiden kahden vuoden aikana mies on ollut pitkiäkin aikoja ulkomailla töiden takia ja olen siis samaan aikaan ollut lapsen kanssa Suomessa. Ei ole ollut mahdollisuutta lähteä mukaan monista syistä johtuen, ei siitä nyt sen enempää.
Olen pettänyt miestäni useamman kerran. Ekan kanssa tosin ei ollut kyseessä mikään varsinainen seksi, mutta kaikkea muuta ja se todellakin oli pettämistä ilman mitään seksiä. Sen jälkeen olen suudellut kahden kanssa ja yhden kanssa harrastin seksiä noin viisi kertaa. Eli yhteensä neljä miestä, joista kahden kanssa olen suudellut, yhden kanssa nukkunut samassa sängyssä (ilman seksiä) ja yhden kanssa harrastin sitten seksiäkin. Vihaan itseäni enkä ymmärrä miksi käyttäydyn näin. Mistä tämä johtuu, että en osaa arvostaa miestäni, joka on maailman ihanin ihminen eikä varmasti ole kertaakaan pettänyt minua. Kyyneleet vaan vierivät kun mietin miten ihana mies minulla on ja millä tavalla olen häntä kohdellut. Tunnen itseni halvaksi lumpuksi ja olen pohtinut sitäkin, että voiko tämä käytökseni johtua lapsuudestani. Isäni jätti meidät kun olin pikkuvauva ja kasvoin ilman isää. Enkö osaa kieltäytyä mistään miesten huomiosta? Ehkä jotenkin pakonomaisesti koen, että en saa kieltäytyä miesten huomiosta, kun en lapsena kokenut mitään normaalia miehen mallia tai saanut huomiolta isältä tai ylipäätänsä miehiltä. Minusta tuntuu, että en osaa sanoa ei miehille. Ehkä siksi, että ajattelen, etten voi kieltäytyä miesten huomiosta. En tiedä, mutta olin myös lapsena koulukiusattu, ehkä sekin vaikuttaa asiaan. Itsetuntoni on myös ollut huono.
Hävettää ja itkettää koko ajan. Viimeisestä pettämisestä on noin pari kuukautta. Mieheni ei tiedä mitään enkä uskalla hänelle kertoa. Olen ajatellut, että kärsin tämän tuskan kokonaan yksin. Miksi satuttaisin häntä kertomalla näistä jutuistani? Tiedän, että hän on minulle oikea ja minä hänelle ja olen nyt luvannut itselleni, että alan arvostaa miestäni enkä ajaudu näihin pettämistilanteisiin. Uskon, että voin muuttaa tapani.
Rakastan miestäni yli kaiken enkä halua menettää häntä, hän on ihana isä pienelle lapsellemme ja muutenkin kaikki on hyvin. Enää en varmasti petä miestäni, aion vihdoinkin alkaa arvostamaan ja rakastamaan häntä ilman mitään pettämistä. Hävettää miten kevytkenkäinen sitä voikaan olla. Kukaan ulkopuolinen tuskin osaisi pitää minua pettäjänä. Mutta asioihin on nyt pakko tulla muutos. En halua pilata omaa ja mieheni sekä lapseni elämää näillä typerillä hairahduksillani, jotka eivät edes merkinneet minulle mitään. Ainoa mitä siitä sain oli vain entistä huonompi itsetunto ja viha itseä kohtaan. Jos voisin niin jättäisin ne pettämiset sikseen. Miksi vasta nyt osaan arvostaa sitä kaikkea mitä minulla on? Ihana mies, joka rakastaa minua yli kaiken ja tekee kaikkensa minun eteeni ja sitten käyttäydyn näin. Mutta onneksi voin muuttua ja sen aion tehdä. Lupaan, että pettämiset on minun osalta koettu.
Tämä nyt oli tällainen itkunsekainen sepustus. Toivottavasti edes saitte kirjoituksestani selvää.
Olen pettänyt miestäni useamman kerran. Ekan kanssa tosin ei ollut kyseessä mikään varsinainen seksi, mutta kaikkea muuta ja se todellakin oli pettämistä ilman mitään seksiä. Sen jälkeen olen suudellut kahden kanssa ja yhden kanssa harrastin seksiä noin viisi kertaa. Eli yhteensä neljä miestä, joista kahden kanssa olen suudellut, yhden kanssa nukkunut samassa sängyssä (ilman seksiä) ja yhden kanssa harrastin sitten seksiäkin. Vihaan itseäni enkä ymmärrä miksi käyttäydyn näin. Mistä tämä johtuu, että en osaa arvostaa miestäni, joka on maailman ihanin ihminen eikä varmasti ole kertaakaan pettänyt minua. Kyyneleet vaan vierivät kun mietin miten ihana mies minulla on ja millä tavalla olen häntä kohdellut. Tunnen itseni halvaksi lumpuksi ja olen pohtinut sitäkin, että voiko tämä käytökseni johtua lapsuudestani. Isäni jätti meidät kun olin pikkuvauva ja kasvoin ilman isää. Enkö osaa kieltäytyä mistään miesten huomiosta? Ehkä jotenkin pakonomaisesti koen, että en saa kieltäytyä miesten huomiosta, kun en lapsena kokenut mitään normaalia miehen mallia tai saanut huomiolta isältä tai ylipäätänsä miehiltä. Minusta tuntuu, että en osaa sanoa ei miehille. Ehkä siksi, että ajattelen, etten voi kieltäytyä miesten huomiosta. En tiedä, mutta olin myös lapsena koulukiusattu, ehkä sekin vaikuttaa asiaan. Itsetuntoni on myös ollut huono.
Hävettää ja itkettää koko ajan. Viimeisestä pettämisestä on noin pari kuukautta. Mieheni ei tiedä mitään enkä uskalla hänelle kertoa. Olen ajatellut, että kärsin tämän tuskan kokonaan yksin. Miksi satuttaisin häntä kertomalla näistä jutuistani? Tiedän, että hän on minulle oikea ja minä hänelle ja olen nyt luvannut itselleni, että alan arvostaa miestäni enkä ajaudu näihin pettämistilanteisiin. Uskon, että voin muuttaa tapani.
Rakastan miestäni yli kaiken enkä halua menettää häntä, hän on ihana isä pienelle lapsellemme ja muutenkin kaikki on hyvin. Enää en varmasti petä miestäni, aion vihdoinkin alkaa arvostamaan ja rakastamaan häntä ilman mitään pettämistä. Hävettää miten kevytkenkäinen sitä voikaan olla. Kukaan ulkopuolinen tuskin osaisi pitää minua pettäjänä. Mutta asioihin on nyt pakko tulla muutos. En halua pilata omaa ja mieheni sekä lapseni elämää näillä typerillä hairahduksillani, jotka eivät edes merkinneet minulle mitään. Ainoa mitä siitä sain oli vain entistä huonompi itsetunto ja viha itseä kohtaan. Jos voisin niin jättäisin ne pettämiset sikseen. Miksi vasta nyt osaan arvostaa sitä kaikkea mitä minulla on? Ihana mies, joka rakastaa minua yli kaiken ja tekee kaikkensa minun eteeni ja sitten käyttäydyn näin. Mutta onneksi voin muuttua ja sen aion tehdä. Lupaan, että pettämiset on minun osalta koettu.
Tämä nyt oli tällainen itkunsekainen sepustus. Toivottavasti edes saitte kirjoituksestani selvää.
Vastaukset 19
Vanhimmat
nainen. SE on jo hyvä merkki. On naisia jotka pettävät hyvää miestä, eivätkä edes kadu mitä tekevät. Mutta se on selvä, että sinun on lopetettava tuo miehesi pettäminen jos aiot avioliittosi pelastaa. Ja jos miehesi saa selville miten olet häntä pettänyt voi olla että avioliittonne hajoaa. Rehellisyys ennenkaikkea.
teet huorin? Koska olet huomionkipeä, heikolla itsetunnolla varustettu ja miestäsi arvostamaton. Saatat rakastaakkin miestäsi, kuten asian esität, mutta kun kokonaispakettiin kuuluu paljon enemmän kuin rakkaus. Toisen arvostus, kunnioitus ja täydellinen luottamus ovat niitä asioita mitä et hallitse. Et ole oivaltanut mistä AITO rakkaus kumpuaa; puhtaasta omastatunnosta ja rehellisyydestä itseään ja kumppaniaan kohtaan, ei salapanoista ja valheista.
Tuo että kadut on hyvä merkki, jotain on ehkä tehtävissä. Niin tai sitten nuoleskelet itsesäälissäsi täälä muiden bäxejä.
Koitahan olla rehellinen ja kasvaa aikuiseksi.
En usko, että AIDOLLE rakkaudelle on yksiselitteistä määritelmää. Olen petetty, elän edelleen pettäjän kanssa ja uskon, että kumppanini on alkuperäisen kaltainen ihminen, joka katuu aidosti tekemisiään. Ja että rakkaus välillämme on aitoa, sisältäen kunnioitusta ja arvostusta. Kaikesta huolimatta.
Muuta ohjetta en osaa alkuperäiselle antaa kuin että hae apua itsellesi, jos et itse saa kiinni tunteistasi. Kun tunnistaa tekoihin johatavat syyt, voi niitä käsitellä. Ja silloin niistä voi päästä eteenpäin.
Itse olen tyytyväinen, että olen kumppanini kanssa tapahtuneista keskustelleet: olemme tutustuneet toisiimme paremmin ja oppineet toisistamme ja suhteestamme. Meillä suhteita oli vain yksi, pari kuukautta ja sen yhdynnän jälkeen ei kumppanini kyennyt enää suhdetta jatkamaan. En osaa arvioida, miten paljon pahemmalta olisi tuntunut, jos kumppaneita ja tapauksia olisi enemmän.
Toivotan sinulle rohkeutta ja voimia päästä tuosta eteenpäin ja katsoa asioita sellaisina kuin ne ovat.
Aitoon rakkauteen kuuluu rehellisyys ja luottamus.Jos oikeasti rakastaa ja arvostaa ihmistä, ei petä. Tämä on minun mielipiteeni. Pettäjän kanssa elävä ja joka uskoo hänen muutokseen vaikka pettää montakin kertaa, on säälittävä ihminen joka ei osaa päästää irti kun sen aika on.
Kukin rakastaa tavallaan ja rakkauteen pitää uskoa ja luottaa. Sinut on petetty, kuitenkin uskot että rakkautenne on aitoa ja sitten tuo heitto; kaikesta huolimatta. Kyllä se pettäminen kuitenkin luottamukseen arven jättää. Oletko varma että suhde josta miehesi kärähti oli ainut laatuaan? Ihmisen psyyke suojaa meitä huonoilta aatoksilta, se pyrkii ajattelemaan ja kääntämään asioita positiivisiksi, niin petetyllä kuin pettäjällä.
Vaimoni (pian ex) huorasi syksyn uuden työkaverinsa kanssa, kärähtivät ja siitä lähtien sitä aitoa katumusta on osoitettu päivittäin. Itse en tuohon "sosiaalitanttojen" termiin aito katumus usko. Pettäjähän parantelee omaa tilaansa osoittamalla katumusta ja kenties saa säälipisteitä petetyltä. Outo tapa osoittaa rakkautta. Pettäminen on kuitenkin tietoinen valinta. Eikö sen valossa ole turhaa katua tietoisesti tehtyjä tekojaan?
Sanotaan: kaiken se kestää, minun tapauksessani ei aivan kaikkea.
edellisen kirjoittajan kanssa. Itse jätin avovaimoni kun hän oli 2 kertaa minua pettänyt. Katui, itki, uhkasi jopa itsemurhalla. Sääliä halusi. Minä en tuntenut naista kohtaan enää oikein mitään. Onneksi lähdin. En olisi luottanut häneen koskaan enää,joten mitä järkeä jatkaa.
Tuollainen vajokki. Et nääs ole ainoa laatuasi. Minun isäni kuoli, kun olin 2kk vanha ja olin myös koulukiusattu ala-asteen viidenneltä ylä-asteen kasille asti ja minun isäpuoleni kohteli minua kaltoin eikä minusta tullut tuollaista vastuutonta ihmistä. Kun on kokenut tarpeeksi paljon urpoja asioita elämässä pitäisi oppia käyttäytymään hyvin. Käyttäytymisesi johtuu ainoastaan omista valinnoistasi elämässä, eikä mistään historian tuomasta pakosta toimia väärin muita ihmisiä kohtaan. Olet vastuussa omista tekemisistäsi.
Et sinä tietenkään halua menettää hyvää miestäsi, mutta luuletko olevasi hänen arvoinen? Jos miehesi olisikin pettänyt sinua viiden naisen kanssa, niin arvostaisitko häntä enää tippaakaan ja ennen kaikkea haluaisitko elää sellaisen ihmisen kanssa?
Miten on niin vaikea tajuta jättää se oma mies/nainen ennen pettämistä?
jutun juju oivallettu, texti on ilo silmälle ja mielelle.
Asian ydin on juuri tuossa kyvyttömyydessä nähdä itsensä vastuussa tekemistään valinnoista. Pettäjillä, ei kaikilla, on erinomaisen hyvä kyky etsiä syy toimintaansa muualta kuin itsestä. Syytetään parisuhdetta ja sen ongelmia. Bullshittiä, ei parisuhde ketään pakota pettämään. Ihan itse sitä pesää annetaan tai tikkua tugetaan. Virtsataan itseä linssiin ja sitten itketään. Miksi katua omaa hyvää ajavia tietoisia valintoja?
Tuntuu sille että tämän päivän Liisojen ja Jarmojen itsetunto on niin ohut ettei se kestä katsoa peiliin ja myöntää itselle epäonnistumista parisuhteessa. Ihmisillä ei riitä munaa / pesää kantaa vastuuta siitä että uskalletaan erota rehdisti ja siksi syntyy näille sivuille tulvaksi asti tekstiä pettämisistä.
täysin ymmärrettävää, että kun on pitkät ajat toisistaan erillään, tulee luonnollinen tarve kokea läheisyyttä ja seksiäkin. ne tarpeet kun meihin on "luotu". oletko muuten koskaan ajatellut, kuinka miehesi pitkään ulkomailla ollessaan nämä tarpeet hoitelee?
Kiva kun raotit meille pettäjän ajatusmaailmaasi.
Olet selvästi lähtemässä henkisen kasvun ja muutoksen tielle, onnea matkaan.
olla rehellinen miehellesi ja kertoa kaikki. Vasta sitten voitte alkaa rakentaa uudelleen suhdettanne jos mies vielä haluaa. Tulet elämään syyllisyyden kanssa lopunelämää muuten.
Hae apua terapiasta. Ja jätä miehesi jos et arvosta miestäsi tuon enempää. Ehkä löydät joskus miehen jota arvostat enemmän, tai sitten et.
Minä petin myös miestäni useamman kerran. Pikkuhiljaa asia alkoi vaan vaivata enemmän ja enemmän vaikka olinkin ajatellut että en voi kertoa hänelle ikinä. En kuitenkaan voi olla onnellinen hänen kanssaan IKINÄ jos en kerro :(
Joten kerroin. Asia oli iso shokki miehelleni.
En kait osannut aiemmin arvostaa miestäni niin paljon kuin viime aikoina enemmän ja enemmän ja siksi omat taakat alkoivat painaa enemmän ja enemmän. Ajattelin että kaksi vaihtoehtoa: kertoa pettäneensä ja yrittää olla aidosti onnellinen tai ei kertoa ja teeskennellä olevansa onnellinen ja kärsiä omista tunnontuskista loppuelämän. No, olen kertonut ja tällä hetkellä elämä on vaikeaa. Emme aio erota.Uskomme kaikesta huolimatta että olemme toisillemme tarkoitetut. Haemme yhdessä apua ja ammatti-ihmiset ovat monta kertaa sanoneet että hyvä että itse kerroit pettäneesi. Asia kuulemma tulee joskus elämänvaiheessa ilmi, halusi tai ei, ja ilmenee jollain tavalla, jollain muilla ongelmilla. En ymmärrä miksi olen ollut niin "rajoja" vailla että olen pettänyt niin ihanaa ihmistä kuin mieheni on. Teen kaikkeni että olemme joskus onnellisia.Ja tietenkin koko ajan pelkään pahinta.
Jotkut asiat pitää oppia kantapään kautta mutta että piti oppia näin pahalla teolla, sitä häpeän loppuelämäni.Uskon että sinun kannattaa kertoa miehellesi jos haluat aidosti olla onnellinen hänen kanssaan loppuelämän.Tuo valhe kulkee muuten koko ajan mielessäsi ja tekee hallaa suhteelle.Itsekin pystyin olemaan iloinen asian kanssa eikä minusta kukaan ulkopuolinen osaisi edes kuvitella että olen loppujen lopuksi niin huono ihminen että olen pettänyt. Olen oppinut että ikinä en petä!Asiaa olisi paljonkin mutta jospa tässä tärkeimmät.
Kaikki tekevät virheitä, kaikilla on omat lukkonsa.
AITO rakkaus antaa anteeksi. Meitä tuo kauheus on lähentänyt: olemme tunnistaneet omat heikkoutemme, omat vahvuutemme ja samat asiat suhteessamme. Jälkikäteen on nähtävissä syitä, jotka tuohon johtivat.
Syy on meissä monissamme, syyllisyys pettäjällä. Uskon vakaasti, että tulevaisuudessa noihin syihin on löydettävissä muita vastauksia.
On hienoa jos olet löytänyt voimaa antaa huorintekijälle anteeksi. Parisuhteen ongelmissa syy on molemmissa, pettämisessä vain ja ainoastaan pettäjässä. Helpotat vain omaa ja lähinnä miehesi henkisiä tuskia ottamalla niskoillesi osasyyn siitä että hän petti sinut. Tuskin sinä mukana olit, kyseessähän olisi ollut kimppakiva, ei pettäminen.
Mistähän tämä piirre periytyy, että aina jonkun pitää puolustella pettäjää ja nähdä paskassakin valoisa puoli?
"aito rakkaus antaa anteeksi". Antaako aito rakkaus tosiaan ihan kaiken anteeksi: pahoinpitelyt, pettämiset, syyllistämiset? Aito rakkaus kuolee siinä missä mitkä tahansa tunteet kun toisen luottamus petetään. Missä pilvilinnoissa sinä elät?
Minun rakkauteni on hyvinkin aitoa, mutta sen verran itseäni arvostan ja kunnioitan että pettämistä en hyväksy suhteessani. Pettämisessä ei ole kyse mistän "erehdyksestä" vaan mielenheikoudesta, ei osaa laittaa itselleen rajoja ja noudattaa niitä.Sellaista ihmistä en halua puolisokseni.
luuseri itsellesi ja samalla kaikille läheisillesi. Aatelinen olotila?
luostariin vannomaan parantumistasi. Se taitaa vieras kulli kuitenkin olla sen verta kiva kampe jalkovälissä, että siinä vaa'assa se oma kultainen aviomieskin on kevyen sarjan tavaraa.
Aikas typerää jeesustella ihanalla aviomiehellä, pettää häntä ja sitten voivotella mitä tulee tehtyä. Kasvaisit aikuiseksi. Provoksi olit nähnyt paljon vaivaa.
Käyppä kattoon tuo linkki, sieltä voit löytää syitä miksi petät
http://www.mentores.fi/index_tiedostot/Page2265.htm