AjanviettoYhdessäOlematonta

Pakko avautua, kun vaivaa niin paljon.

Mitä mielä olette siitä, että asumme n.70 km päässä toisistamme mieheni kanssa eli näemme harvoin, ja hän asettaa parisuhteen sijaan usein muut intressit etusijalle? Minulle tulee tosi ovimatto-olo kun miestä ei kiinnosta ollenkaan minulle tärkeät asiat ja hän melkeinpä loukkaantuu ja hermostuu jos pyydän että viettäisimme aikaa tehden jotain yhdessä. En enää jaksaisi kinuta ja odotella että herralta liikenisi armosta aikaa minullekin. Lisäksi hänellä on paljon naispuolisia kavereita kotipaikkakunnallaan ja joskus, melko usein saattaa ilmoittaa että viettää viikonlopun baarissa tai bileissä heidän kanssaan. Loukkaannun siitä että hän mieluummin viettää viikonlopun heidän seurassaan, silloin kun meillä olisi mahdollisuus nähdä. Tuntuu ettei tälläisestä voi rakentaa hyvää tulevaisuutta yhdessä, vaikka hän sanookin rakastavansa. Olenko hänelle vain jonkinlainen tuttu turvaverkko. Haluaisin suhteen perustuvan enemmälle... Kannattaisiko minun etsiä mies joka arvostaisi aikaa minun kanssani.
7773
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 7

Vanhimmat

kyllä minä olisin jo niin päreenä tilanteesta että sanoisin good bye

Äänestä

mies ei ole TODELLAKAAN sinun mies.
Älä anna tuon narsistisen idiootin käyttää sinua hyväkseen enää hetkeäkään.
Vihellä peli poikki.
Jos ei hän vaikerra perääsi hän oli 1000% turha jätkä.

Parempia on luvassa!!!

Äänestä
  • Harmi että olet rakkauden lumossasi jättänyt huomoimatta itsesi. Mies ei todellakaan rakasta sinua vaan olet ajanviete, jota hän käyttää silloin kun muuta mukavaa ei ole tarjolla.
    Oikeasti.. mieti nyt ja tunnusta se pahin eli mies ei oikeasti välitä sinusta, ei sillä tavalla kuin sinä hänestä välität.

    Tee se kipeä päätös ja lopeta suhde ja luota tulevaisuuteen, parempi löytyy, olet sen arvoinen.

    Älä suostu kynnysmatoksi enää.

    Äänestä

Pelästyin aika paljon kun kuulosti Niin tutulle. Toivon vielä ettei ole sama mies. En uskalla kysyä ikää siksi. No ei ole. Ainoa ero vaan että en tiedä viikonlopuistaan yhtään mitään ja kuinka paljon naispuolisia ystäviä on siellä paikkakunnalla. Muualla on kyllä paljon. Mutta sen tiedän että paljon aikaa on hukkaantunut jonnekin kokonaan pois. Ja parisuhteesta en voi puhua. Enkä uskalla kysyä edes aikaansa.

Mistä tiedät tekeekö hän jotain muuta normaalia viikonloppuisin? Haluaako edetä hitaasti, liiankin hitaasti? Menevätkö kaverit liikaa edelle aina? Onko mies minkätyyppinen, voiko luottaa? Onko hän niin nuori ettei osaisi ollakaan vielä vai muuten naiskaverit vie. Onko ajomatka raskas.

Älä välitä kysymyksistäni jos ei tunnu hyvältä joku. Ne oli vaan typeriä kysymyksiä.

Jutustasi tuli mieleen, että tiedänköhän nyt lopultakin minne se tuntemani miehen aika kuluu. Vaikka tuskin baarissa niin usein kuin... Voisin spekuloida monia juttuja omasta tapauksestani lisää, mutta olen koittanut hillitä mielikuvitustani.

Toki on muitakin miehiä olemassa, jos et enää jaksa. Oletko kysynyt varovaisen rakentavasti miksi mies toimii tilanteissa miten toimii. Minkälaisia syitä on mihinkin. Työ väsyttää mutta ei sekään ole syy.

Voimia. Harmi kun jotkut ei ajattele muita enemmän, olisi kärsimystä vähemmän ja ilos enemmän.

Ihmettelen kyllä miehiä joiden on pakko roikkua naiskavereissa kuin viimeistä päivää, ihan kuin naisenergian saaminen olisi siitä kiinni. Tai mieskavereissa. Se oma ihminen pitäisi kuitenkin olla etusijalla! Kuinka sitten voi tietää ettei seurustele monen kanssa yhtä aikaa, tai kahden tai harrasta jotain seksiä? No joku luottamus kuitenkin on, ei voi aina epäillä sitä ja tätä ja kolmatta. Kun yrittää rakentaa ja luottaa.

Zemppiä. Minä olen pitkään ollut pahemmassakin kuin tässä tilanteessa. Että et ole yksin yksin.

Äänestä
  • Tosin tilanteeni on hieman parempi, aiempaan verrattaessa. Koputan silti puuta, niinkuin sanonta kuuluu. Millä mittarilla kukin vertaa tai voi verrata. Mistä sen tietää millä mittaa.

    Olen tosin eri elämäntilanteessa kuin sinä, eli en ole parisuhteessa. Analysoin koko ajan asioita, koitan pysyä ajantasalla. Ainiin ja vkloppuisin näkyilee jos joskus, ei viikolla niin usein.

    Normaali tilanne olisi että toinen kiinnostuu heti ja viettää aikaa yhdessä. Mutta toisaalta uskon että hitaamminkin voi joskus taittaa matkaa. Mutta jokaisen on mietittävä itse kuluuko aika johonkin, mihin. Ja kuinka riippuvainen on toisista. Ja onko se sen arvoista vai ei. Tuohon voisi vastata heti ei. Mutta jokainen kuuntelee sydäntään ja järkeään. Uskollinen mies? Toivottavasti nykyään... Ja on mietittävä mikä on koko homman nimi, että pysyy totuudessa. Voiko kaikkea tietää kun ei näe.

    Äänestä

  • melkein kohtalotoveri kirjoitti:

    Tosin tilanteeni on hieman parempi, aiempaan verrattaessa. Koputan silti puuta, niinkuin sanonta kuuluu. Millä mittarilla kukin vertaa tai voi verrata. Mistä sen tietää millä mittaa.

    Olen tosin eri elämäntilanteessa kuin sinä, eli en ole parisuhteessa. Analysoin koko ajan asioita, koitan pysyä ajantasalla. Ainiin ja vkloppuisin näkyilee jos joskus, ei viikolla niin usein.

    Normaali tilanne olisi että toinen kiinnostuu heti ja viettää aikaa yhdessä. Mutta toisaalta uskon että hitaamminkin voi joskus taittaa matkaa. Mutta jokaisen on mietittävä itse kuluuko aika johonkin, mihin. Ja kuinka riippuvainen on toisista. Ja onko se sen arvoista vai ei. Tuohon voisi vastata heti ei. Mutta jokainen kuuntelee sydäntään ja järkeään. Uskollinen mies? Toivottavasti nykyään... Ja on mietittävä mikä on koko homman nimi, että pysyy totuudessa. Voiko kaikkea tietää kun ei näe.

    Edelliseen viestiin kirjoitin omasta jutustani, en sun juttua analysoinut. Ekassa taas kumpaakin.

    Äänestä

Yhteen muuttaminen selkiyttäisi suunnan.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


lohduton nyyti kirjoitti:

Pakko avautua, kun vaivaa niin paljon.

Mitä mielä olette siitä, että asumme n.70 km päässä toisistamme mieheni kanssa eli näemme harvoin, ja hän asettaa parisuhteen sijaan usein muut intressit etusijalle? Minulle tulee tosi ovimatto-olo kun miestä ei kiinnosta ollenkaan minulle tärkeät asiat ja hän melkeinpä loukkaantuu ja hermostuu jos pyydän että viettäisimme aikaa tehden jotain yhdessä. En enää jaksaisi kinuta ja odotella että herralta liikenisi armosta aikaa minullekin. Lisäksi hänellä on paljon naispuolisia kavereita kotipaikkakunnallaan ja joskus, melko usein saattaa ilmoittaa että viettää viikonlopun baarissa tai bileissä heidän kanssaan. Loukkaannun siitä että hän mieluummin viettää viikonlopun heidän seurassaan, silloin kun meillä olisi mahdollisuus nähdä. Tuntuu ettei tälläisestä voi rakentaa hyvää tulevaisuutta yhdessä, vaikka hän sanookin rakastavansa. Olenko hänelle vain jonkinlainen tuttu turvaverkko. Haluaisin suhteen perustuvan enemmälle... Kannattaisiko minun etsiä mies joka arvostaisi aikaa minun kanssani.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu