No niin kaikki aloittelevat kitaravirtuoosit. Kerron seuraavan tarinan siksi ettette tekisi samoja virheitä joita olen oman "urani" aikana mennyt tekemään.
Eräs esikuvani on hiljattain julkaissut DVDn jossa hän myös näyttää käyttämänsä efektipedaalit joita, yllättävää kyllä, ei ollutkaan niin paljon kuin levyt antavat ymmärtää. Sen lisäksi että hän kertoo pedaalien merkin ja mallin, pedaalit myös kuvattiin ihan oikealla videokameralla ja zoomattiin vielä niin lähelle että valehtelun mahdollisuus on hyvin lähellä nollaa.
Kitara on Fender Stratocaster, vahvistimina toimii Fenderin "blackface" combo sekä JCM 2000 sarjan Marshall 4x10 kaapilla ja näitä käskytetään A/B boxilla. Sitten itse asiaan.
Koska tiedän kyseisen kaverin esikuvat (Hendrix, SRV, Eric Johnson) niin levyjä kuunnellessa olin aivan totaalisesti siinä uskossa että miehellä on taatusti käytössä aito Leslie kaappi rotary-speaker soundia varten, Tube Screamer, Fuzz Face, Uni-Vibe, oikea nauhakaiku, ym hienoudet ja nekin varmasti alkuperäiskappaleita jostain 60-luvulta.
Mutta siinä vaiheessa kun kamerakulma leikkaa Bossin DD-3, DS-1, CE-2 pedaaleihin, tuli aika pwned fiilis. Teki mieli hakata päätä pöydänkulmaan yhä uudestaan ja uudestaan. Huusin mielessäni TIETYSTI!
En voinut silti uskoa näkemääni. Kaikki ne soundimaailmat toteutettu mukamas Boss pedaaleilla? Oli lähdettävä musiikkikauppaan kokeilemaan ihan itse. Päässä pyöri itsetuhoisia ajatuksia, miksi olen mennyt hukkaamaan aikaa etsiessäni "niitä" pedaaleja vaikka saman soundin saa Bossin perusboxeilla? Rehellisesti voin sanoa että koskaan aiemmin ei ole elämässä vituttanut ihan niin paljon.
Musiikkiliikkeessä säntäsin Boss pedaalipöydän ääreen testailemaan voiko niillä todella saada kyseiset soundit aikaan. Ja tottakai niillä sai. Kerron miksi.
Jo "urani" alkuvaiheessa toitotin itselleni että pidä asiat yksinkertaisena, olipa kyse sitten kitarasta, vahvistimesta tai pedaaleista. Jossain vaiheessa tämä ideologia jostain syystä kuitenkin unohtui. Fakta on kuitenkin se että kitara on kitara, viritin on viritin, särö on särö, kaiku on kaiku, wah on wah, chorus on chorus, flanger on flanger ja vahvistin on vahvistin. Kyse on periaatteista jotka eivät muutu vaikka tuotteen kannessa lukisi mitä hyvänsä. Wah pedaalin tonea voi säätää kitaran mikeillä, tone potikoilla ja vahvistimella. Kaiku on akustinen ilmiö, DS-1 särö taipuu ihan mihin vain (kokeiltu juttu) ja tuolla Bossin chorus efektillä saa uskottavan Leslie soundin mutta myös Uni-Vibe soundin. Kitarassa, pedaaleissa ja vahvistimissa on säätönapit. Kyse on sittenkin vain napinpyörittäjän taidoista eikä siitä mitä siinä napin vieressä lukee tai mikä on boxin muoto. Viimeaikoina on tullut kokeiltua ja pakko myöntää että useampi pedaali on kuulostanut huonolta vain ja ainoastaan siksi koska en osannut sitä käyttää. Audion perusteet olisi kannattanut ottaa aikaisemmin haltuun. Kun on kyse äänikäyrän muokkaamisesta, siihen ei tarvita kuin muutama työkalu. Kunhan vain osaa käyttää niitä oikein.
http://www.youtube.com/watch?v=lmXUSfBIIsM
Eräs esikuvani on hiljattain julkaissut DVDn jossa hän myös näyttää käyttämänsä efektipedaalit joita, yllättävää kyllä, ei ollutkaan niin paljon kuin levyt antavat ymmärtää. Sen lisäksi että hän kertoo pedaalien merkin ja mallin, pedaalit myös kuvattiin ihan oikealla videokameralla ja zoomattiin vielä niin lähelle että valehtelun mahdollisuus on hyvin lähellä nollaa.
Kitara on Fender Stratocaster, vahvistimina toimii Fenderin "blackface" combo sekä JCM 2000 sarjan Marshall 4x10 kaapilla ja näitä käskytetään A/B boxilla. Sitten itse asiaan.
Koska tiedän kyseisen kaverin esikuvat (Hendrix, SRV, Eric Johnson) niin levyjä kuunnellessa olin aivan totaalisesti siinä uskossa että miehellä on taatusti käytössä aito Leslie kaappi rotary-speaker soundia varten, Tube Screamer, Fuzz Face, Uni-Vibe, oikea nauhakaiku, ym hienoudet ja nekin varmasti alkuperäiskappaleita jostain 60-luvulta.
Mutta siinä vaiheessa kun kamerakulma leikkaa Bossin DD-3, DS-1, CE-2 pedaaleihin, tuli aika pwned fiilis. Teki mieli hakata päätä pöydänkulmaan yhä uudestaan ja uudestaan. Huusin mielessäni TIETYSTI!
En voinut silti uskoa näkemääni. Kaikki ne soundimaailmat toteutettu mukamas Boss pedaaleilla? Oli lähdettävä musiikkikauppaan kokeilemaan ihan itse. Päässä pyöri itsetuhoisia ajatuksia, miksi olen mennyt hukkaamaan aikaa etsiessäni "niitä" pedaaleja vaikka saman soundin saa Bossin perusboxeilla? Rehellisesti voin sanoa että koskaan aiemmin ei ole elämässä vituttanut ihan niin paljon.
Musiikkiliikkeessä säntäsin Boss pedaalipöydän ääreen testailemaan voiko niillä todella saada kyseiset soundit aikaan. Ja tottakai niillä sai. Kerron miksi.
Jo "urani" alkuvaiheessa toitotin itselleni että pidä asiat yksinkertaisena, olipa kyse sitten kitarasta, vahvistimesta tai pedaaleista. Jossain vaiheessa tämä ideologia jostain syystä kuitenkin unohtui. Fakta on kuitenkin se että kitara on kitara, viritin on viritin, särö on särö, kaiku on kaiku, wah on wah, chorus on chorus, flanger on flanger ja vahvistin on vahvistin. Kyse on periaatteista jotka eivät muutu vaikka tuotteen kannessa lukisi mitä hyvänsä. Wah pedaalin tonea voi säätää kitaran mikeillä, tone potikoilla ja vahvistimella. Kaiku on akustinen ilmiö, DS-1 särö taipuu ihan mihin vain (kokeiltu juttu) ja tuolla Bossin chorus efektillä saa uskottavan Leslie soundin mutta myös Uni-Vibe soundin. Kitarassa, pedaaleissa ja vahvistimissa on säätönapit. Kyse on sittenkin vain napinpyörittäjän taidoista eikä siitä mitä siinä napin vieressä lukee tai mikä on boxin muoto. Viimeaikoina on tullut kokeiltua ja pakko myöntää että useampi pedaali on kuulostanut huonolta vain ja ainoastaan siksi koska en osannut sitä käyttää. Audion perusteet olisi kannattanut ottaa aikaisemmin haltuun. Kun on kyse äänikäyrän muokkaamisesta, siihen ei tarvita kuin muutama työkalu. Kunhan vain osaa käyttää niitä oikein.
http://www.youtube.com/watch?v=lmXUSfBIIsM
Vastaukset 9
Vanhimmat
Tuli ihan tämä video mieleen:
http://www.youtube.com/watch?v=MSNLfa1VPwo
http://www.youtube.com/watch?v=SKMYeXkYcgs
Sen lisäksi että Chris Duarte on loistava kitaristi, sillä on ihan loistava huumorintaju:
http://www.youtube.com/watch?v=7fkU616Oh3A
2 minuutin kohdalta eteenpäin :)
Tarvitset ainoastaan putkipäätevahvistimen jonka tiedämme reagoivan kaiutinelementin kanssa erilailla kuin transistorivahvistimen. Putkipääte-kaiutin-akustinen tila on se joka sen akustisen, korvaan uppoavan äänen lopulta tekee. Kaikki tavara sitä ennen on vain signaalin muokkausta. Jos haluaa tähän tarkennusta niin täytyy vain kääntyä jonkun audiospesialistin puoleen joka osaa asian minua paremmin selittää. Fakta on kuitenkin se että ennen putkipäätettä sitä signaalia voi muokata pelkällä tietokoneohjelmalla ja äänen saa kuulostamaan silti täysin samalta kuin kalliiden alkuperäisten efektien kanssakin. Voit laittaa pötköön ihan mitä vain efektejä ja sitten mitata niiden ulostulon jollain mittalaitteella, sen pystyy kopioimaan helposti muutamalla audiosignaalin muokkaukseen tarkoitetulla työkalulla. Jos vain osaa. Kunpa osaisin demonstroida asian jollain hienolla graafisella käyrällä.. tämä olisi todella helppoa todistaa jos sen osaisin.
Älkää maksako mistään "ilmaa", tai etsi mitään tiettyä merkkiä/mallia vain siksi että joku tunnettu soittaja sitä käytää! Saman soundin saa peruslaitteilla!
Kyllä Vauhgan/Hendrix -teemoilla on saatu myytyä kaiken maailman rasioita huippuhintaan! Minusta tossa pätkässä kerrottiin alkuosiossa, mistä hommassa on kyse...eli sormista se lähtee.
Toinen merkittävä tekijä lepää miehen sylissä, eli Fender Stratocaster. Straton soundiskaala on kyllä mahtava! Oleellisin juttu, mihin myös oon kiinnittänyt huomiota on se, että yleensä kaikki näiden uusien markkinoille pullahtavien OD/boosti -pedaalien, joilla selkeesti koskikellaan SRV/Hendrix -diggareita, soundisamplet on soitettu nimenomaan stratolla! Pelkällä stratolla, lähes millä tahansa OD-pedaalilla ja suht. norm. putkivahvistimella saa asiansa osaava kitaristi soitettua hyvinkin SRV-oloista matskua!
Paremmin SRV-laitehistoriaan perehtyneet ihmiset on tietoisia siitä, että Vauhgan käytti uransa aikana todella monenlaisia vahvistimia, eikä suinkaan vain BF-Fendereitä! Myös noiden Ibanez TS -pedaaleiden ja niiden maagisten piirien merkitystä on paisuteltu melkolailla! TS on hyvä pedaali SRV-tyyliseen buustaukseen, mutta ei ihan niin hyvä/merkittävä, että siitä kannattais maksaa tänäpäivänä lähes 500 euroa!
Eli jos pitää valita joku esine, joka oli oleellisin tekijä Hendrixin tai Vauhganin soundiin, niin ehdottomasti Stratocaster!
Siinä mielessä olen kuiteskin hieman erilinjoilla, että voi valita ihan mitä vaan. Vahvistimien "painoarvo" vaihtelee merkistä/mallista riippuen. Esim. näiden selkeästi "powermetalliin" suunnattujen HighGain -vahvistimien painoarvo on selkeästi siellä särön ääripäissä. Ne eivät toimi hirvittävän hyvin taas siellä hieman säröytyneellä alueella. Vastaavasti joku vanhasta BF Fenkusta on paha saada sellaista särömössöä, mitä näistä edellä mainituista saa.
Kyse on tosiaan signaalin muokkauksesta ennen putkipääteastetta, se on teoriassa kuten myös käytännössä samantekevää millä konstilla sitä muokataan.
On tullut testattua joskus jotain hevikitaraa olisiko ollut boss mt-2 fender putkicombo yhdistelmää ja kyllä siitä melko muheva särösoundi vaan lähti. Mesa boogiessa on muistaaseni sama pääteputki kuin noissa fenderin comboissa. Ei ole koskaan tullut testattua kytkeä jotain fenderin comboa 4x10 kaappiin ja huudattaa sitä jollain hevipedaalilla, mutta teoriassa soundin ei pitäisi erota mesa boogiesta käytännössä mitenkään. Sävyä voi korjata yllättävän paljon mikrofonin sijoittelulla ja mikserin EQlla.
Siihen en ota kantaa miksi et saa vaikkapa mesa boogieta kuulostamaan vaikkapa fenderin combolta, jos pääteputki on sama niin kyllä sen pitäisi mahdollista olla. Jotkut vahvistimet säröyttää signaalin tosi helposti etuasteessa, vaikka olisi gain kuinka lähellä 0 niin silti meinaa säröytyä. Fenderin "blackfacet" ovat kuuluisia siitä että ne eivät säröytä juuri lainkaan. Joitain vahvistimia täytyy siis hieman modifioida etuasteen osalta jos ääni säröytyy etuasteessa liikaa, mutta vain siinätapauksessa että EQ gain kikkailu ei auta. Toisinpäin ei tarvitse koska signaalin voi säröyttää valmiiksi jo ennen sitä etuastetta.
Tästä signaalin muokkauksen mahdollisuuksista yksi esimerkki minkä voi tehdä stratocasterille erittäin helpolla toimenpiteellä. Vaihtaa keski- ja tallamikin paikkaa, toimenpiteen jälkeen voi siis säätää myös tallamikin tonea. Ei ole ihan sama soundi kuin humbuckerilla mutta lähelle pääsee. Sen jälkeen kitaran tonella ja pedaalilla, vaikka boss mt-2 tai vastaava, voi leikata keskialuetta ja säätää signaalia siten että yksikelaiset alnico mikit tallassa ja kaulassa alkavat erehdyttävästi kuulostamaan EMG 81 mikeiltä.
Kuulostaa ehkä Pirkka ratkaisulta ja sitä se onkin, mutta tämä olikin vain esimerkki signaalin muokkauksen mahdollisuuksista. Se on oikeasti hyväksi ottaa selvää mitä mikäkin komponentti tekee signaalille, kuunnella mikä ero on omalla soundilla ja "sillä" halutulla soundilla, kuunnella mitä omasta soundista puuttuu tai mitä siinä on liikaa, käyttää vähän maalaisjärkeä ja selvittää itselle mitä minkäkin napin pyörittäminen saa aikaan. Moni ei ymmärrä sitäkään kuinka paljon mikrofonin valinta, sen sijoittaminen ja mikserin säädöt vaikuttavat siihen millaiselta ääni kuulostaa PAssa.
ei siitä oo kyse, mutta jos haluat saada BF:n kuulostamaan Mesa Bookielta, niin joudut kyllä tyytymään kompromisseihin. Kannattaa muistaa se, että vahvistimen sisällä on toki paljon muutakin, kun vain putket. Tästä syystä vahvistimen "painotusarvot", määrää hyvin pitkälle sen, mihin tyylilajiin kyseinen vekotin soveltuu parhaiten. Muutenhan kaikkien maailman vahvistimien piirilevyt ois tismalleen samalla tavalla tehtyjä! Putkia vaihtamalla toki saa muutosta aikaiseksi, mutta edellee kyse on vain kompromissista.
Meseoissa yksi erottava tekijä tämänpäivän muihin merkkeihin on tuo Rectifier, eli tasasuuntausputken/putkien käyttö. Se tuo oman extransa soundiin.
Omistan 60-luvun 4x10 BF-fenkun, joka vielä sisältää tuon tasasuuntausputken(tuohon aikaan niitä käytettiin vielä yleisesti), ja soundi jää silti kauas jostain Mesasta...käänteli niitä potikoita miten hyvänsä! Tossa fenkussahan on vaan yksi volume/kanava. Ei siis mitään erillistä etuastevahvistuksen säätöä, eli jos haluaa saada säröä, niin laite on yksinkertaisesti tempastava täysille! Esivahvistuksella saa vähän saman oloista meininkiä, kun Mesoissa, mutta vaan vähän.
Ihan sama juttu verratessa Les Paulia ja Stratocasteria. Vaikka kuinka laitat samat LP-mikit stratoon, niin se ei kuulosta yhtään Les Paulilta...tai päinvastoin.
Olen kokeillut kaikkia mahdollisia mikkikytkentäkompinaatioita(sarjaan, rinnan,kaikki mikit päälle, erilaiset tonekompinaatiot), mitä straton yksikelaisilla mikeillä vaan voi kokeilla ja sanon, että yksikään vaihtoehto ei päässyt edes lähelle tuplamikin soundia...saati sitten jotain LP-soundia.
Jos nyt oikein tajusin ton niksipirkkajutun, niin mun mielestä helpompi reitti tohon on vaihtaa straton tonepotikan johdon paikkaa. Muutama tinausliike, eikä tarvii ruveta vekslaamaan mikkien paikkaa. Oli miten oli...voin kertoa kokemuksesta, että kyllä aikalailla kauas jäädään humpparisoundiesta! Kyllä yksikelaisella on vaan se oma ominaissoundinsa verrattuna humppariin.
Pointtini tässä on se, että vippaskonsteilla voi toki hakea kompromisseja, mutta jos tietää mitä haluaa, niin miksipä ei samantien hae sitä aitoja juttuja?! Kyllä se aito on vaan aito. Itsekin ostin ton Fenkun, koska siitä lähti just se soundi, jota oon jo pitkään ihaillu! Ei tarvitse edes erillisiä OD-pedaaleja.
En kyllä varsinaisesti tarkoittanut sitä että kannattaa ostaa Fender jos haluaa Mesa soundin.
Mulla oli soundia hakiessa pitkään niin että en ensinnäkään tiennyt mitä haen ja toisekseen, en tiennyt mitä siihen tarvitsen. Tuloksena oli vain turhia pedaaleja ja vääriä kitaroita ja vahvistimia. Turhaa rahan ja ajan hukkaa.
Toki sekin vaikuttaa monta niitä putkia on ja millaisella kytkennällä. Etuaste tekee sen ominaissoundin ja siitä tulevalla signaalilla ohjataan pääteastetta joka puolestaan pistää sen kaiuttimen potkimaan. Toimii vähän samaan tapaan kuin rele. Vihjailin vähän sitä että jos vahvistimessa on efekti looppi, se on yleensä juuri etuasteen ja pääteasteen välissä ja sitä voi myös hyödyntää:
http://www.thomann.de/fi/boss_fdr_1.htm
http://www.thomann.de/fi/boss_fbm1.htm
Suosittelen ehdottomasti että käyt kokeilemassa vaikka musiikkiliikkeessä miltä kuulostaa kun tumppaat nuo Bossin Fender pedaalit siihen FX looppiin. Kytkennän voi tehdä vaikka siten että sen vahvistimen oma etuaste on ns. poissa pelistä.
Mutta joo, jos tietää että Mesan soundi on juuri se jonka haluaa, tuskin kannattaa lähteä taistelemaan Fenderin kanssa kun se on niin paljon helpompi saada avaimet käteen periaatteella ostamalla Mesa. Ja jos kuitenkin haluaa jossain biiseissä sitä vanhan Fenkun tuntua, tuollainen pedaali FX loopissa tekee ihmeitä. Kuka tietää, voi vaikka kuullostaa omaan korvaan paremmalta kuin alkuperäinen. Vaikeahan se on tietää mistä pitää jos ei ole sitä vielä kuullutkaan.
Stratoa voi olla melko vaikea saada kuulostamaan Les Paulilta, mutta jos hakee jotain tiettyä soundia niin se voi kuitenkin löytyä täysin eri yhdistelmällä kuin millä esikuva soittaa. Stratosta voi saada paremman soundin kuin mitä Les Paulista hakee, kuten myös toisinpäin. Tämä sanottuna, vahvistin ei voi sitä mitenkään tietää tuleeko signaali kitarasta vai esimerkiksi tälläisestä:
http://www.thomann.de/fi/boss_ge7_equalizer.htm
Tuollaisen avulla humbuckerista on mahdollista saada se yksikelaiselle ominainen "terävä" soundi, kuten myös yksikelaisesta se humbuckerille ominainen tumma ja pehmeä soundi.
Mutta ihan oikeassa olet sen suhteen että jos soittaa aina samalla soundilla ja sillä kuuluisalla "kahta en vaihda" asenteella, niin mitäpä sitä soundia turhaan muokkailemaan kun kerran Strato tökättynä suoraan Fenderiin toimii.
Halusin vain kertoa aloitteleville etteivät tuhlaa aikaansa säästäen vuosia niihin esikuvansa laitteisiin. Itse etsin sitä haluamaani soundia Les Paulin ja Marshallin yhdistelmällä, mutta löysin sen vasta Straton ja Peaveyn yhdistelmällä. Pahasti olin siis metsässä. Luulo ei ole tiedon väärti, olisi kannattanut käyttää hieman enemmän aikaa ja harkintaa kokeillen eri vaihtoehtoja. Soundin voi löytää vain kokeilemalla ja siihen toki menee oma aikansa, mutta siinä luulossa ei kannata elää että johonkin tiettyyn soundiin tarvitsee tismalleen samat laitteet kuin esikuvallakin on. Sekin kannattaa pitää mielessä ettei se esikuvakaan välttämättä soita studiossa samoilla vehkeillä kuin livenä. Myös räkkivahvistimet ja efektit kannattaa muistaa. Erillisessä etuasteessa ja pääteasteessa on omat puolensa.
http://media.roland.com/en/v/v0444/v044424M.mov
http://media.roland.com/en/v/v0444/v044423M.mov