suhteessa narsisti miehen kanssa

myös kirja Naamiona terve mieli.

Ihan kuin omaa tarinaani olisin kirjoittanut.
Ihanista onnentunteista helvettiin johon kuulu alkoholi kuvioihin todella paljon mukana.
Käytöksestä kun tekstiviestillä sanoo,puhelin vaikenee jopa kuukaudeksi.
Minä en naimisiaa onneksi vasta oltiin seurusteluvaiheessa eli ON/ OFF suhteessa.

Kuinka tämä vahva,itseään kunnioitava,pidetty ihminen päätyi pyytelemään anteeksi omaa olemassaoloaan?
Vaikenemaan hiljaa kuin hiiri nurkassa,Toinen päättää mitä katsotaan telkasta koska seksiä sitä sai odottaa joskus monta viikonloppua koska pullo ja muut asiat oli tärkeämpiä esim. raivoaminen ja vikojen hakeminen toisesta.

Itseään ei aina ymmärrä , miten joku pyörittää sormensa ympärille.
Pistä sähköpostiosoite voidaan vaihtaa ajatuksia toisiamme tukien.

Luin tuon tekstin. Itse seurustelin 1.5v narsistin kanssa. Me olimme niin rakastuneita koko suhteen ajan, mutta suhteemme pilasi miehen narsismi.

Mitähän lie olisi ollut parisuhde sitten kun rakastumisvaihe olisi mennyt ohi, kun NYT JO hän halveksi, haukkui huoraksi, vitun ämmäksi, satutti, loukkasi, minä olin aina syypää jne.

Vasta kun erosin, ystäväni sanoi että hänhän on selvä narsisti kun kerroin kaikesta mitä olin kokenut. Rakastuneena sitä ei näe.

Erosta on kolme kuukautta ja jouduin hakemaan lähestymiskieltoa. Oikeudenkäynti siitä on viikon päästä.

En ymmärrä että mies joka kerran rakasti minua, miten voi kostaa niin julmalla tavalla että haluaa tuhota elämäni? Selväjärkistä selitystä ei ole, on vain sana narsismi.

On päiviä etten itke, mutta myös niitä päiviä jolloin itkusta ei tule loppua. Joulu meni itkiessä kun hän pilasi sen.

On minulla kaksi ystävää joille voin itkeä milloin vain puhelimessa, mutta hekään eivät ole narsistin uhreja. Ymmärtävät kyllä mutta vain toinen uhri voi tietää miltä tuntuu.

Seppo Jokinen sanoo uusien tutkimusten mukaan, että narsistisia miehiä on neljä viidestä, eli vain 20 % miehistä on ei narsistisia, kun taas naisista narsistisia on 1/5, eli 80 % ei ole narsistisia. Kaikille meille ei riitä aitoon vuorovaikutukseen pystyvää miestä! :(

Mieluummin yksin kuin narsistisen miehen kanssa. Jo kaksi erityyppistä narsistia läpikäynyt ja onneksi selvinnyt ja paljon oppinut! :)

Pahinta on se, että kokemusta suhteesta narsistin kanssa on lähes mahdotonta selittää edes läheisimmilleen. Voi jopa viedä aikaa tajuta, että on narsistin uhri, koska suhde on niin järjetön. Haluan vakaasti uskoa siihen, että tämäkin kokemus lopulta vahvistaa, vaikka se voimat veikin. Itselleni toipumisessa vaikeinta on ollut se, että narsisti jätti jälkeensä paljon syyllisyydentunteita. Vaikka järjellä tunteet voikin selittää, on ne työstettävä läpi, ja se vie aikaa.

Elin 10 vuoden etäsuhteen viereisellä paikkakunnalla olleen ja pysyneen miehen kanssa. Hän poikkesi luonani viikonloppuna 1 yöksi aina mennessään kotipaikallensa seuraavalle paikkakunnalle. Taloa pitää pystyssä iäkäs äitinsä siis poikansa viikonloppuavituksella. Yritin saadan miehen asumaan saman katon alle liian kauan aikaa (mielestäni 2 vuoden kuluttua seurustelusta tunnetaan jo toinen jotenkin), mutta lopulta väsyin odottamiseen ja ero oli siten ainoa vaihtoehto. Toivon näin jälkikäteen, että olisin tehnyt eroratkaisuni jo 8 vuotta aikaisemmin. Kaikki kai me, miehet ja naiset olemme oman eletyn elämän historian vankeja. Meidät on pilannut vinksahtanut kasvatus, huonot kokemukset vastakkaisesta sukupuolesta, pettymykset, toivottomuuden tunne, omaannapaantuijottaminen, joillakin on tai ei ole tuuria kumppanin valinnan suhteen.

Vastaavat kokemukset ovat minullekin tuttuja.

Olin kolme vuotta on-off suhteessa narsistin kanssa. Viikko sitten päätin taas kerran, että tälle kaikelle p****lle on saatava loppu.

Suhteen alku jota edelsi vuosien työkaveruus oli aivan äärettömän huumaava. Ihana, avoin, kohtelias ja huomioonottava mies, joka osasi sanoa juuri ne sanat joita haluaa kuulla. Oli hellä, ymmärtäväinen ja kaikkea sitä mitä unelmakunppanilta toivoin. Kun olin koukussa ja täysin rakastunut alkoi tapahtua.

Rikottuja lupauksia, totuuden kertomisen välttelyä pienistäkin asioista, päin naamaa valehtelua, oman erinomaisuutensa korostamista, muiden ihmisten syyttelyä omista virheistä ja ongelmista, ajallisesti eri pituisia yhteydenpidon katkaisuja. Minun kohdallani tämä tarkoitti myös sitä, koska olimme samassa työpaikassa mies ei ollut tuntevinaan. Tämä oli heppoa hänelle, koska hän ei halunnut paljastaa suhdetta työtovereillemme. Nyt jälkeenpäin ajatellen minun onnekseni näin.

Silloin kun tämä narsisti päätti kadota itse kuvioista, oli turha kysellä mitään syitä... ja oma syyllisyyden tunteeni taas kasvoi. Miten olin taas sillä kertaa häntä loukannut. Hetken päästä mies päätti palata kuvioihin kun mitään ei olisi tapahtunut.

Toivon, että tämä ero on viimeinen. Tässä on takana lukemattomia yrityksiä päästä itse irti, mutta mies on osannut aina pitää uskottavan puolustuspuheen käyttäytymisestään, tuonut hetkellisesti itsestään peliin sen ihanan ihmisen johon rakastuin ja ohimennen pyytänyt anteeksi tarkoittamatta sitä. Nytkin hän sitä yritti, onneksi sain pidettyä pääni. Eron ylipääsemiseen tällä kertaa toivottavasti auttaa eri työpaikat. Poissa silmistä, poissa mielestä, kai.

Järjetöntä miten taitavia puhujia nämä henkilöt ovat vierittämään uhrinsa harteille tunteen, että he ovat itse on syyllisiä tai ylireagoivia, kun tuntevat olonsa loukatuiksi.. . ja narsistihan antaa nämä "syytökset" kohteelleen anteeksi.

Naristin uhrina ei kuule omaa järjen ääntä. Tuo sairas ihminen on onnistunut sitomaan itsensä niin tiukasti sydämmen ympärille, että se ei lähde raastamallakaan irti....ja se sattuu. Jäljellä jää vaan murskattu itsetunto ja epäilykset omasta mielenterveydestä.

Mutta nyt tässä ei ole muuta suuntaa kuin parempaan päin, kunpa saisin pidettyä itseni tämän päätösen tiellä ja saisin vihdoin rakennettua terveen ihmissuhteen.

Ajan kanssa se toivottavasi onnistuu ilman tätä mustasukkaista narsistia elämässäni. Mies ei halunnut vakavaa suhdetta, mutta sai silti kalastettua minulta täydelisen omistautumisen häntä kohtaan

Tähän ketjuun voisi kyllä lisätä että uhriksikaan ei kukaan joudu sattumalta. "Uhrilla" voi olla epärealistinen odotus rakkaudesta, parisuhteesta ja onnellisuudesta. Etenkin jos omassa elämässä on joku suuri muutos tai kasvun paikka edessä, on iso riski että rantautuu tällaisen narsisti-heebon kainaloon. Eikä siitä helposti lähdetä, tai suhdetta tasapainoteta. Jos moisia yrität, kosto on kauhea.

Narsisti löytää ne, joilla on itsellä heikko kohta itsetunnossa, ts. narsistinen vaurio.

käyttäytyvä mies ei ole narsisti,päinvastoin,totaalisen paska mies saa äkkilähdön,luonnehäiriöinen "ui ihon alle".
Koukkuun voi jäädä kuka tahansa.
Koukkuun jääminen ei tee kenestäkään valmista uhria saati sellaista joka huonoa kohtelua hakisi.
Normaali ihminen uskoo hyvään,eikä tunnista sitä,minkä olemassaolosta ei tiedä.
Ulospääseminen on vaikeaa nujerretuille.

Miten minua onkaan satutettu tänä aikana... Miten joku voi tehdä näin julmia tekoja... Miten joku voi kostaa rakastamalleen ihmiselle...

En ymmärrä. Sydämessä on vain valtava tuska jonka aiheutti yksi mies haukkumalla saatanan ämmäksi, vitun huoraksi jne. Kostamalla niin julmasti tuntematta piirun vertaa empatiaa... Tallaamalla minut kokonaan... Murskaamalla minun itsetuntoni...

Miten selviä tästä eteenpäin...

Olipa näitä “narsisseja” sitten 25 % tai vain 1 % ihmisistä, vuodatuksia tälle palstalle tulee kuitenkin yllättävän vähän. Jos jokaisella päättyisi jonkinlainen suhde vaikkapa keskimäärin kaksi kertaa elämänsä aikana, särkyisi Suomessa keskimäärin noin 300 sydäntä päivässä. Tälle palstalle tarinoita tulee kuitenkin vain yksi tai kaksi päivässä, siis korkeitaan joka sadas tapaus, jokaiseen riittäisi mainiosti oma ”narsisti” pohjalle. Yleensä suhteen päättymiseen ei siis kai liity mitään sen kummempaa dramatiikkaa, ja tulevat vain ne kun jotain on pahasti pielessä.

Itse rakastin ystävääni, joka torjui minut täysin, kun kerroin hänelle rakastavani häntä. Tuntuu kuin sen jälkeen tämä nainen olisi vain tahtonut satuttaa minua. Kaikki loppui siihen ja sen jälkeen olen saanut häneltä vain ilkeyksiä osakseni. Nuo kaikki kuvatut piirteet sopivat sinällään täydellisesti siihen, mitä hän on minulle tehnyt sen jälkeen, mutta ei lainkaan siihen, millainen hän oli ennen sitä.

*Hän on rakentanut konfliktin sinne, missä sitä ei ole koskaan ollut.
*Tunnen joutuneeni kuin hänen kynnysmatokseen.
*Hän vaati anteeksi pyyntöä enkä edes ymmärrä mistä - kai siitä olen olemassa? Ei antanut anteeksi, kun sitä häneltä pyysin.

Minkään ei kyllä ole koskaan luvannut muuttuvan, mutta jokainen pieninkin lupaus, minkä olin hänestä saanut irti ja jotka oli sovittu jo aikaisemmin, hän on rikkonut. Tuntuu, kuin minun suhteeni millään ei olisi mitään väliä. Kun kirjoitin siitä aikanaan tänne, joku arveli hänen olevan narsisti. Tunnen kaksi ihmisiä aivan muualta elämästä, jotka käyttäytyvät tavalla, jonka voisin yhdistää kuvatun perusteella narsistiksi. Sitä millaisia he ovat ystävinä tai rakastajani, en osaa yhtään edes arvailla. Olisinko koskaan rakastunut sellaiseen ihmiseen? Tuskin. Olisinko kertonut siitä hänelle? En varmasti.

Miksi hän sitten teki niin kuin teki? Itse uskon, että se on kai jotenkin enemmän jotain oman itsetunnon pönkitystä ja nykypäivän täydellistä piittaamattomuutta toisista. Kai se sitten on vain jotenkin hauskaa. Itselleni asiaa vain on vaikea ymmärtää, koska en itse voisi koskaan kuvitellakaan tekeväni samalla tavalla ja olen aina yrittänyt kohdella heitä hyvin, ketkä olisivat minusta pitäneet. Jos hän jotenkin minun satuttamisestani nauttii, niin nauttikoon sitten siitä. Ainoa asia mitä varsinaisesti kadun, on etten tullut edes halineeksi häntä silloin, kun olimme vielä ystäviä.

eiköhän noita löydy molemmista?

Nimim.Kokemusta on.

Kohtalotoverisi minäkin. Haluaisin vaihtaa ajatuksia kanssasi. Toivoisin kovasti yhteydenottoasi sähköpostiin [email protected].

narskujen uhreille suosittelen tsemppi biisiksi Virve Rostin "oon voimissain" kipaletta :))

narsisti naisen kanssa,kun ei halunnut mitään vakavampaa ja tuntui kuitenkin että jotenkin väkisin vain yrittää pitkittää tai pitää.Sellainen tunne jäi että jotenkin halusi omia kaikki entisetkin miehet.Eipä saanut oikein selvää mitä kaikki oli..ihmettelen tässä vain ja jatkan matkaani yksin.

Minä olin suhteessa/ avoliitossa viitisen vuotta tod.näk. narsistin kanssa. Hän hurmasi minut, aikuisen ihmisen, jota järki-ihmiseksi sanottiin. Se huuma ei loppunut edes loppuaikoina.

Ystäväni ja muut läheiseni varottivat hänestä kun kerroin mitä hän puhui ja teki. Sanoivat lukemattomia kertoja, että tuo ei ole normaalia, nyt on jotain pahasti vinossa. Suhde oli ihaninta ja kauheinta, mitä olen kokenut. En pystynyt enää nukkumaan enkä olemaan iloinen. Itkeskelin vain öisin. Yritin monesti puhua hänelle, että minulla on paha olla kun puhut niin loukkaavia asioita. Jotenkin hän onnistui kääntämään asian niin, että vika on minussa.

Lopulta menin terapeutin luo etsimään vastauksia. Avopuolisoni sanoi, että minulla on päässä vikaa ja minun pitäisi hakea siihen apua. Kerroin terapeutille kaiken ja hän kauhistui. Sanoi, että olen liian kiltti ja minua on kohdeltu törkeästi. Ettei sellaista saa hyväksyä.

En vieläkään antanut periksi vaan yritin edelleen. Hän löi minua, kun esitin vaatimuksia. Uhkaili. Nämä molemmat asiat hän kiistää tehneensä. Aloin pelätä häntä. Rakastin ja pelkäsin. Melkein sekosin.

Erosimme. Hän edelleen sanoo, että olen mieleltäni sairas. Että aiheutin eromme ja tuhosin kaiken ja aivan pikkuasioiden takia. Koskaan hän ei ole pyytänyt anteeksi. Koskaan ei ole sanonut toimineensa väärin. Ei vaikka yritin vakuuttaa todella monien ihmisten, tuntemattomien ja tuttujen, myös ammatti-ihmisten pitävän hänen käytöstään sairaana.

En usko, että hän on täysiverinen narsisti vaan myös helposti masennukseen taipuvainen ja huonoitsetuntoinen ihminen. Tavallaan herkkäkin. Mutta aivan järkkymättömästi hän uskoo, että toiset ovat syyllisiä ja väärässä, jos arvostelevat hänen toimiaan. Ja kun hän kokee, että häntä on arvosteltu tai kohdeltu väärin, hänen vihansa on valtaisaa.

Olen välillä harkinnut kertovani todelliset tapahtumat hänen sukulaisilleen ja ystävälleen. He tosin pitävät minua hysteerisenä ihmisenä, koska puolisoni osaa puhua todella vakuuttavasti ja "unohtaa" sopivasti asioita. Toivoisin, että joku auttaisi häntä ymmärtämään ongelmansa. Hänen kaikki suhteensa tulevat menemään pilalle tämän takia. Olen kuitenkin saanut kuulla esim. terapeutilta, että muuttuminen ja tämän asian hyväksyminen ei ole todennäköistä tällaisessa tapauksessa.

Sellainen oli elämäni ihanin suhde. Unelma ja painajaisuni samassa paketissa. Enkä ole entiseni. Ja uskon, että ainoastaan ne ihmiset, jotka ovat kokeneet vastaavaa, pystyvät ymmärtämään sen, mitä mielessäni nyt tapahtuu. Ikävä hurmaavaa kumppania kohtaan, pelko, että sorrun häneen uudelleen, huonommuuden tunne, tuska, johon ei totu. Tulenkohan koskaan pääsemään tästä asiasta irti?

N34# On huijari. Narsisti.

Tsemppiä itsellesi! Pääsin itse eroon narsistista 7 vuotta sitten. Siitä jäi arpia loppu elämäksi mutta voin sanoa selvinneeni voittajana!

Kuuluuko narsismiin täydellinen välinpitämättömyys ja ylimielisyys? Yleensä kuulee että narsistit ovat mustasukkaisia ja omistushaluisia, mutta voiko narsistille olla yhdentekevää mitä teet, koska et ole kiinnostava?

Omalla kohdalla nainen oli, todella mustis ja omistushaluinen.
Olemme olleet nyt vähän yli vuoden erossa. Nyt sitä jotenkin osaa katsoa asioita toisella tavalla. Kova harmistus on päällä vieläkin erosta. Rakasti niin pirusti toista. Ne osaa sen malipoinnin todella hyvin. Vaikka joka asiassa otin hänet huomioon. 2 vorotyölaistä kun seurustelee, välillä yhteisen ajan kanssa ongelmia. Saatoin sanoa et tänään tehdään mitä sä haluat, sehän vaan oli mielistelyä. Kaupoissa oli ilkeää kun tuli tuttuja naisia vastaan, ja morjestin. Kaikki oli kuulemma mun vanhoja panoja.
Miksi toisen ihmisen pitää olla niin ilkeä? Jättää toiseen isot arvet.
Aina jankutettiin miksei suhde etene. No eihän pari suhde etene jos perusjutut eivät ole kunnossa. Pääsin kouluun minne oli todella vaikea päästä 350 hakiaa, 30 otettiin sisään. Työn ohessa opiskelua. Nainen oli tällä alalla mitä nyt luen. Eipähän onnitellut kun pääsin kuoluu, sanoi vaan et mun koulu on sen unelmien tiellä. Ihan normaalisti käyn töissä, joten lainat jne olis ollut mahdollisia.
Monesti sängyssä miettiessä, sitä syyttää itseään.
Mut hyvät ystävät ovat tukenee ja sanonut et olen ihan normaali 30 vee mies.
Nykyyään sitä vaan miettii et miksi?
Siti tätä ihmistä välillä niin saatanan kova ikävä. Kun sais kerran kokea halimisen. Mut en ala enää itseeni satuttamaan.
Yritin en mentäisiin yhessä ammattiuhmiselle mut ei kelvannut.
Susteessa vahdittiin monelta lähen töihin, jospa siellä uusia hoitja opiskelojoita.
Mut semppiä meille kaikkille narskjen uhreille.
Viel löydämme tähtemme!!!

Minä seurustelin reilu puoli vuottta miehen kanssa joka halutessaan osasi olla maailman ihanin ja kiltein ihminen. Alusta asti tuntui kuin olisi löytänyt sen oikean. Mieskin kertoi 3 päivän jälkeen tapaamisesta kuinka ei ole koskaan tuntenut näin ketään kohtaan. Tuon puolen vuoden aikana olimme ainoastaan 3 päivää erossa. Mies kuitenkin sai aina minut tuntemaan kuinka minun täytyy olla kiitollinen siitä kun hän on minun kanssa. Muisti aina kertoa kännissä kuinka täydellisen naisen kanssa hän on joskus seurustellut. Mies saattoi myös jättää yhtäkkiä minut ja pian pyysi anteeksi ja halusi takaisin. Minä aina otin miehen takaisin ja hän jaksoi olla pari päivää mukava kunnes alkoi taas se nälviminen ja minun käytökseni morkkaaminen. Olen kuulemma erittäin vaikea ihminen ja hän ei ymmärrä kuinka jaksaa minua yms. Minä yritin sitten parhaani mukaan muuttaa käytöstäni muttei se koskaan kelvannut.

Suhde olisi varmaan muuten jatkunut, mutta mies pari viikkoa sitten hakkasi minut raaálla tavalla. Annoin senkin aluksi anteeksi, koska mies kertoi kuinka paljon rakastaa ja tappaa itsensä tuon takia. Minä taas hellyin. Kertoo paljon miehestä kun minä istun tuon hakkaamisen jälkeen hänen vieressään naama mustelmilla ja etuhammas poikki ja hän selitti kavereilleen puhelimessa jostain naisesta joka oli roikkunut hänessä koko baari-illan. Kertoi myös minulle kuinka joku tarjoilia oli yrittänyt häntä iskeä ja sanonut kuinka mies saisi varmasti kenet tahansa. En halunnut uskoa, että mies olisi voinut pettää minua ja sitten tulla luokseni hakkaamaan minut sen takia, että olin kuulemma pettänyt. Nyt kun ajattelen asiaa se voisi olla paljon mahdollista.

En ymmärrä miten olin niin tyhmä. Olen kuitenkin kaunis nuori nainen ja annan itseäni kohdeltavan noin. Minulla on ihan kauhea ikävä miestä ja taistelen joka hetki etten ota häneen yhteyttä. Minulla on mennyt kokanaan luottamus miehiin. Tänään katsoin miehestä kuvia ja huomasin kuinka tyhjät silmät miehellä on. Vaikka mies joissain kuvissa hymyilee ei lämpöä näy silmissä. En tiedä miten en asiaa huomannut silloin kun vielä miehen kanssa vietin aikaa...

Sanotaan, että narsistin seurassa viihtyvä on itsekin (piilo)narsisti. Sitä kannattaa miettiä.

Tapasin miehen kuin suoraan satukirjoista. Komea, menestyvä, älykäs ja taitava kaikessa. Hän kertoi minulle kuinka olen se hänen elämänsä nainen ja blaa, blaa.. lähipiirini ihastui häneen ja kehuivat kuinka fiksu mies onkaan. Vuosi seurusteltiin ja jo puolenvuoden jälkeen alkoi pikkuhiljaa tulla ehtoja etten saa tehdä sitä tai tätä ja tavata/pitää yhteyttä tuohon tai tuohon.. hänellä ei ollut yhtään kaveria, eikä läheisiä välejä edes lapsiinsa ex-liitostaan.. kun pistin vastaan, hän jätti minut. Ja epätoivoisena ja yllättyneenä yritin sitten ymmärtää ja etsin itsestäni syytä eroon. Hän tuli aina takaisin olemukseltaan "joko opit", "sait mitä kerjäsit" asenteella. Minun tunteitani ei käsitelty koskaan, hän ei koskaan pyytänyt anteeksi, eikä nähnyt tekojaan mitenkään väärinä. Minä oli aina syypää, ja jos en totellut/myöntänyt/huomionut häntä riittävästi hän aina jätti minut.. olin lopulta aivan hermoheikko, pelkäsin seuraavaa "virhettäni" ja sitä että hylkää minut taas. Hän oli sairaalloisen mustasukkainen ja puhui väsymättä itsestään. Hän halusi minun analysoivan omaa persoonaansa jatkuvasti, ja sen analysoinnin piti siis olla itseäni halventavaa ja häntä ylentävää.. okei, miten ihminen voikin olla niin tyhmä antaa tuon tapahtua!? En tiedä, olen vahva ja pärjäävä, fiksu nainen. Pääsin lopulta eroon, se oli todella vaikeaa ja tuo mies jätti minut siis taaskerran, nytvaan en sitten enää myöntänyt virheitäni enkä suostunut tekemään profilointia syistä mitkä silläkertaa johtivat hänen lähtöönsä.. siis sitä että minä olen ollut ihan onneton idiootti.. narsku on taitava ja eroon pääseminen on hemmetin vaikeaa. Onneksi se oma puolustusmekanismi lopulta pisti pisteen tuolle ja pidin pintani.

Tiedän olin vain naimisissa tuollasen paskakasan kanssa..tässä kootaan kahden vuoden eron jälkeen itseään vieläkin. Isän kuolema sai mut tajuamaan että tätäkö elämä tulee olemaan.. ei halusin paljon enemmän.. isäni kun kuoli niin (ainuuna omaisena ) jouduin huolehtimaan ns miehestäni ja kolmesta lapsesta, isän hautajaisista, kaikesta.. ja mulle tolkutettiin kahden vuorokauden päästä että tuo sun sureminen on sairasta..pitää huolehtia eli miehen hyvinvoinnista..muulla ei ollut väliä.. ja kaikkee siihen seitsämään vuoteen mahtukin asioita..kiusaa vieläkin..uhkailee, maanittelee yrittää ties ja vaikka mitä edelleen.. jättäis meidät rauhaan jo. käyn tällä hetkellä lukemassa itseäni uuteen ammattiin ja onneks kouluttajat antaa mulle aikaa jos tarvia (siis kun lasten isä tekee kiusaa tavalla tai toisella ). Tsemppiä kaikille jotka tästä kärsii..oli sitte nainen taikka mies .. ja ajatelkaa ennenkaikkea itseänne ja yrittäkää irrottautua, ennen kun on liian myöhästä!

On se kumma kun haukutaan ihmisiä narsisteiksi, monesti mies on joko narsisti tai väkivaltainen? Hyviä miehiä ei ole siis olemassa? Oletteko te koskaan miettinyt että teissäkin on myös vikaa jos uskotte olleen narsistin kanssa. Narsistiset piirteet on niin laaja käsite että kuka tahansa on narsisti. Jos vähänkään on itsekkyyttä ja omaa halua ja tahtoa, saa leiman narsisti? Kasvattaako vanhemmat lapsistaan narsisteja sitten vai mistä niitä teidän mielestä syntyy? Vai katkeroittaako vanhat suhteet niin että muututaan todella kylmiksi ihmisiksi? Vai onko se sitä että kun toinen on suustaan parempi ja toinen jää alakynteen, on hän narsisti?

Miksi ihmeessä te ruikutatte kuinka kamalaa oli elää narsistin kanssa? Minkä vitun takia te oikein elätte sellasen ihmisen kanssa jonka kanssa ette tule toimeen? Ei täällä kukaan ajattele kuin omaa napaa, kannattaa muidenkin ajatella niin.

Annat sydämesi jollekin, tiedät riskin että sydän voi särkyä.

Kyseinen kirja on itselläni, Naamiona terve mieli. Olin naimisissa pitkän liiton narsistisen luonnehäiriöisen kanssa, joka ajan kanssa syövytti itsetuntoni, ja kokemistani onnenhetkistä olen saanut maksaa kalliin hinnan.

Tasapainoni on ollut vaakalaudalla, lukemattomat yksin itketyt itkut.. Mutta se tuska mitä luonnehäiriöinen ihminen jättää sydämeen, ei kai koskaan parane lopullisesti. Sitä toipumista saa opetella ja tehdä töitä itsensä kanssa, itsetunto joka on poljettu maanrakoon, karkaa sinne myös helposti uudestaan. Liitto narsistin ja tuurijuopon kanssa oli helvettiä viimeiset 10 v. ja niin kauan kesti kun lopulta ymmärsin lähteä. Sitä kadun, miksen jo aiemmin. Olin itse täysin läheisriippuvainen ja luulin osaavani rakkaudellani hänet parantaa. Mutta ihminen on tyhmä, kun luulee rakastavansa. Nykyään ex-mieheni ei minua saa enää rikki, vaikkakin vieläkin, koettaa sotkea elämääni milloin milläkin keinoin. Jopa väittämällä, että olen hänen ainoa rakkautensa ja muita ei tule. Ei oikea rakkaus ole toisen alistamista ja väheksymistä, se ei ole ikinä rakkautta kai ollutkaan.

Mutta, olen seurustellut puolisen vuotta miehen kanssa, joka on hyvin erilainen kuin exäni. Kemiamme kohtasivat ja intohimo leiskusi ensi hetkistä alkanen. Hän oli juuri sitä mitä kaipasin ja olin vailla. Ystävällinen, kiltti, hellä, kuunteleva, ihana rakastaja, siis kaikinpuolin TÄYDELLINEN. Ja hälytyskelloni ei tietenkään soineet.
Tapailimme lähinnä viikonloppuisin, jonkun verran välimatkaa. Meni pari kk, olimme kuin kyyhkyläiset ja ajattelin että voiko tämä olla totta. No sitten tuli joitakin menoja kaverien kanssa, uskoin niitäkin selityksiä, koska hän soitteli niiltäkin reisuiltaan vähän väliä.

Välillä alun kiihkeä seksi hieman laimeni tai muutti muotoaan, mitä ihmettelin, mutta sitten roihusi taas. Vetovoimaa oli, sitä on turha kieltää, molemmin puolin. Mutta sitten tuli kummallisia selityksiä, miksi ei pääsekään vkl, minä olin ihmeissäni, itkin, rukoilin, kyselin, kuulustelin, epäilin. Hän ei suuttunut, joskus sanoi että kuvittelen turhia, hän on yhden naisen mies. Mutta eikö jos toista rakastaa, halua olla ja tavata, usein?
Its eolin sekoamisen partaalla, ja en sitä pystynyt peittämään. Olin kamalan mustasukkainen välillä, hän otti ryöpsytykset rauhallisesti vastaan.
Suurin osa vkl meni kuitenkin yhdessä, 1-2 päivää ja yötä. Hän ei pyytänyt minua luokseen juurikaan, kerran sitten "pääsin" käymään, sekin tuntui joskus että oliko ihan ok, kun asiaan meinasi tulla esteitä. Itse on luonani aina kun sovitaan, yleensä vasta loppuviikosta, mitään ennakkosuunnitelmia ei koskaan ole. Olen sanonut, eikö voisi vähän paremmin suunnitella, että minäkin voin omia suunnitelmiani tehdä, jos hänelle ei käy tapaaminen.

Kun ollaan yhdessä, on mitä ihanin minulle, lähettelee kauniita tekstiviestejä, jotka ovat muka ainoastaan minulle, kun joskus epäilin asiaa. Minuun ne tepsi, kun en ole sellaisia kovin paljoa saanut. Halusi kai vaan, että ihastun häneen ja olen koukussa. Ainakin luulen, koska seksin osalta osaa antaa ihanaa seksiä jos haluaa, ja se sujuu puolin ja toisin, mutta muu käytös tai välinpitämättömyys esim. tulevaisuuden suhteen ja kesän, loukkaa ja pahoittaa mieleni. Koen ettei häntä kiinnosta yhteiset tekemiset tulevaisuudessa, vaikka välillä jotain "lupailee", muttei esim. kesälomalla ei ole mitään suunniteltu. Kun kysyin asiaa, totesi ettei ole mitään miettinyt., aika omituista minusta.
Nytkin, olen yksin kotona (helatorstai) enkä tiedä näämmekö vkl vai emme. On kesälomalla, mutta eipä tunnu minua ikävöivän, vaikka soittelee 2-3 krt päivässä ja läh. teksitv. Mietin joskus, että haluaako varmistaa, että minä odotan häntä ja hän on ties missä.
Kun soitin tänään hänelle, minusta hän kuulosti etäiseltä, jos ei tykännyt soitostani tai hän ei ollut yksin. Joku siinä jäi vaivaamaan. Minulla on usein tunne kuin olisin ihan hylätty. Ostan yleensä vkl ruuat, valmistan ja teen kaiken, hän ei tarjoa apuaan. Jotain remppaa on hiemen tehnyt, tai korjaillut kyllä. Alussa toi kukkia ja jotain lahjoja, joista olin tietysti otettu.

Hän ei tunnu kaipaavan minua yhtään, vaikka puhelimessa halii ja "lässyttää" suukkooja , mutta en jaksa uskoa enää niiden sanojen aitouteen. Miksi olen itkenyt niin usein, miksi minulla on välillä niin ahdistunut ja paha olla. Facebookissa hänellä on naisystäviä aika lailla, joskus ilmaantuu uusiakin, . Väittää ettei ole ketään tavannut...epäilenpä. Eikä ole edes varattuna siellä. Miksi? Ja osa prof. on suljettuna, itse en ole kyseisillä sivuilla. Salaako hän minulta jotain, Kysyin viimeksi suoraan, kielsi tietysti kaiken.
Kuinka pääsen tästä epätietoisuudesta, olen heikko en taida pystyä vielä panemaan poikki suhdetta. Ja luulen ettei hänellä ole aikomustakaan minkäänlaiseen sitoutumiseen, ja sekin sattuu. Mitä minä teen auttakaa tälleen ei elämä voi jatkua. Mutta aina kun nään hänet, olen mennyttä. Hän osaa hurmata minut ja vie minua kuin pässiä narussa. säälittävää eikö?

Päätöksen teet itse, mutta tuhoat itseäsi tuolla tiellä millä kuljet. Hän on saanut jo sinusta ylivallan ja tietää, että olet aina saatavilla kun hänelle sopii. Haloo, jos vapaapäivänä olet yksin kotona ja mitään yhteisiä kesälomasuunnitelmia ei ole, olet todellakin narutettuna.
Ota asiat puheeksi, joko hän alkaa keskustella tai sitten hän pakenee. Mutta haluatko olla suhteessa, missä et tiedä oletko vai et. Parisuhteen tarkoitus on vastavuoroinen, ei siinä saa olla koko ajan paha olotila. Oletko kokeillut irrottautumista, miten hän siihen suhtautuu?

Kun nyt katson asiaa ulkopuolelta, voin vain todeta, että kysy asioista suoraan, turhaan arvelet ja pelkäät. Itse lopulta kysyin exnarskultani suoraan olenko edes top 100 joukossa hänen elämässään ja siitä hän pakitti heti. Samalla tuli itselleni selväksi se, että en todellakaan merkinnyt hänelle mitään. Minusta oli ollut jossakin vaiheessa hänelle hyötyä, mutta kun hän oli imenyt minusta kaiken tarvittavan, hän saattoi alkaa käyttämään minua kynnysmattona. Narskut vain ovat sellaisia, isoja lapsia.
Älä pilaa elämääsi odottamalla ja toivomalla, uskalla kysyä ja kyseenalaistaa miehen tekoja. Jos toista rakastaa ja hänestä välittää, kyllä silloin haluaa olla vapaa-ajat hänen kanssaan ja tehdä yhteisiä asioita. Varmasti tulet löytämään sellaisen miehen joka arvostaa Sinua enemmän kuin tämä nykyinen häntäheikki.

Voisihan sitä miehen aikoessa tulla sanoa,että olet suunnitellut jo jonkin menon,ettet olisikaan niin valmiina.Kannattaisi kyllä,nimittäin sellainen tilanne tulee kuitenkin ennemmin tai myöhemmin,että selvyys on saatava.Prempi olisi tehdä se aikoinaan jo.Se kysyy vahvuutta tiedän ja arvaan sen.Olisi oltavakin itsellä mielenkiintoista harrastusta,intohimolla tehtävää,että pääsisit,kuin itsesi herraksi.
Luulen,että olet sitoutunut itse puolestasi mieheen vahvasti,ja otat mitä saat,ja se eikuitenkaan ole paljoa.
Voisitkin kesällä mennä reissuun yksin tai jonkun tuttavan kanssa,katsoa mitä sellainen reissu antaa.
Ehkä mies soittelee ja varmistaa,oletko vielä valmiudessa.Kulostaa kyllä erikoiselta se suunnitelmallisuuden puuttuminen.

Olin narsistin kanssa naimisissa yli 30vuotta ja siinä liitossa ei ollut suunnitelmia,mies meni ja tuli halunsa mukaan."Alussa oli ihana ja hurmaava,siis liian hyvää ollakseen totta"

ihastuin eron jälkeen ihanaan täydelliseen mieheen.Hupsista,uusi hyväksikäyttäjä.Jotakin olin oppinut kuitenkin,kun hoksasin missä olen menossa.Lopetin suhteen.Mies ei tiennyt etukäteenkoskaan milloin tulee,mitä tekee.
Lupasi itselle että saa miehet riittää.Riittikin.Sitten koiran kanssa lenkillä juttelin ohimennen yhden koiramiehen kanssa.Juttelut venyi.Tapailtiin jossain,käytiin elokuvissa,ystävystyttiin.Mies kaipasi yhdessä oloa enemmän ja enemmän.Aloin lämpenemään vuoden päästä,ja pyysin kahville.On kahviteltu nyt sitten neljä vuotta ja viihdytty.En halua samaan asuntoon,ollaan omissamme,mutta on hyvä olla näin.Onhan ikääkin jo.En halua lapsiani sekoitella näihin asioihin,olen pyytänyt mieheltä samaa,sujuu kyllä.Olen onnellinen ihminen.Elämä on hyvää.Otan huomioon ja minut otetaan huomioon.Välitän ja minusta välitetään,se on hieno tunne kaiken jälkeen.

"Hiljaista kuin hautuumaalla, tänään ei mitään, ei yhtään mitään, eilinen ilta samanlainen kaikki mitä ennen ollut, pari soittoa illassa ja hyvänyöntoivotukset, ei mitään ei edes tekstaria"

Juuri noin, muistan tuon menetelmän, yleensä pari soittoa ensin alkuillasta ja sitten loppuillasta ja hyvänyöntoivotus textarilla. Tuntui hyvälle ja luuli että se tuli rakkaudesta, mutta se oli vain koukuttamista ja kahlitsemista. Piti olla puhelimen saatavilla. Ja sitten tuli aika jollon ei puheluja tullut, silloin tuli hulluus, kun odotti ja oli saatavilla...... Se on julmaa, sitä ei voi normaalilla älyllä ymmärtää. Ihan kuin kirjoittaisit exmiesystävästäni.

Kuulostaa pelottavan tutulta...aivan kuin omasta elämästäni...Juuri noin se menee....Mies todella katoaa elämästäni aina aika ajoin useaksi päiväksi,joskus jopa viikoiksi -vedoten työ-yms kiireisiin.Lisäksi tässä "tapauksessa" hän selittää olevansa sellainen ihminen,joka vain joskus tarvitsee "omaa aikaa- ja tilaa".ottaa yhteyttä,kunhan ehtii...

Aivan turhaan yritän kertoa omista tunteistani tai ajatuksistani,joita hän ei noteeraa,tai hermostuu kun yritän häntä omasta mielestään "painostaa" tai ahdistaa nurkkaan,kun "vaadin" häneltä läsnäoloa ja yhteistä aikaa...
Lisäksi häntä kyllästyttää selittää aina asioita minulle,jolloin hän usein ilmoittaakin,ettei "jaksa" nyt edes ajatella kyseistä asiaa,sillä hän on väsynyt ja stressaantunut....(Minullahan on kuitenkin itselläni kaikki NIIN hyvin...)

En enää edes aina ymmärrä itseäni,miksi kestän tällaista kohtelua,olenhan
iloinen,avoin,hymyilevä positiivisen luonteen omaava nainen...En ole onnellinen tässä "suhteessa"
En osaa lähteä,vaikka tiedän että lopulta se on tehtävä....
Mistä löydän voimia,sitä mietin joka ikinen päivä....En todella tiedä....Kertokaa miten löydän oikean tien....

Teksti on myös hyvin kuvaamaan minun elämääni. Olin nuori (ja olen edelleen) vain seitsemäntoista vuotias kun keski-ikäinen narsisti sai minut pihteihinsä (rapu kun oli.) Mies oli juuri kaikkea tuota hurmaava, ihana, osasi sanoa mitä halusin kuulla yms. hän myös aina syytti minua riidan jälkeen minä olin paska ämmä, huora, jakorasia, lehmä yms.

Aina riidan jälkeen kun oli haukkunut minut eka lyttyyn lähti aina pois .. aina hän otti ja lähti. Me vielä asuimme eri kaupungeissa joten hänen oli helppo aina lähteä kotiin 150km päähän. Jätti minut aina syyllisyydentunnon kanssa miettimään mitä taas tein väärin. Väärä katse, sana tai äänensävy riitti siihen että tuli riita ja tuttu kaava toistui mies lähti aina riidan jälkeen. Analysoi aina millä tapaa puhuin jos huusin tai menetin malttini kun toinen vain vääntää että "sussa oli kaikki vika taas.."

Olimme yhdessä viisi pitkää ja henkisesti rasittavaa vuotta. Aloin voimaan henkisesti niin pahoin että masennuin ja joudun alkaa syömään lääkkeitä koska en pääse töihin aamulla ja koen outoja paniikkihäiriöitä.

Äitini tästä huomautti että miehessä on narsistin piirteitä mutta enhän minä uskonut. Mies oli lahjaks puhumaan ja aina sai pääni pyörälle. Minä myös maksoin kaiken viimeiset 3-4 vuotta koska miehellä ei ollut rahaa. Ostin hänelle vaatteita, puhelimen sun muuta tavaraa ja sitten kun olisin halunnut jotain itselleni niin se olisi pitänyt ostaa sitten kun on rahaa!

mies myös päätti mitä tv ohjelmaa saan katsoa, mitä ruokia syödä (esim. lihapiirakat, maksalaatikko yms. olivat kiellettyjen listalla niihin ei ollut varaa), kaikki vapaa aika piti olla hänen kanssaan ja jos tein jotain muuta tuli siitä sanomista.. huoh.. olemme olleet nyt vähän päälle viikon erossa.

Minulle saa kirjoittaa (ja olisi kiva puhua jonkun saman kokeneen kanssa) osoitteeseen: [email protected]

Olemme kaikki kokeneet hyvin samankaltaiset tunteet. Moni on sanonut, että narsistilla on läpitunkeutuva katse, se pitää täsmälleen paikkaansa. He ovat hyvin karismaattisia, yleensä komeita (jos miehistä puhutaan).

En voi jälkikäteen ymmärtää, että jouduin hänen haaviinsa. Olen miettinyt asiaa monesti, kuinka tasapainoinen, hyvällä itsetunnolla varustettu nainen voi joutua tähän soppaan, olin toki hiljattain eronnut, ehkä kaipasin sitä ihailua joka narsisti aina jakaa, niin kauan kuin hänelle sopii.
Hän oli aivan hurmaava aluksi, kohteli minua tavalla joka herätti minussa tunteen, että tämä on liian hyvä ollakseen totta. Niinhän se olikin, sain todeta. Ensimmäinen mustasukkaisuuskohtaus tuli eteen jo muutaman viikon jälkeen, voi kun olisin siinä vaiheessa ymmärtänyt katkaista välit, mutta olin rakastunut ja selitin useita tunteja, ettei syytä mustasukkaisuuteen ollut. Seuraavaksi kuvioon astui mykkäkoulu, yksikin väärä sana, ja monta päivää saattoi olla pilalla.
Ajattelin useasti, että tässä suhteessa on jotain hyvin destruktiivista, en ollut aikaisemmin törmännyt vastaavaan, joten minulla meni aikaa ennen kun tajusin ruveta pyristelemään irti. Sekin oli tosi pitkä prosessi. Hän sai aina kauniilla puheilla minua takaisin, tuli tunne, kun häntä kuunteli, että minähän tässä olen hullu, kun en pidä kiinni niin ihanasta miehestä.

Paluut yhteen ei ikinä käsitelty, hän ei halunnut puida syitä eroomme. Jossain vaiheessa vointini rupesi olemaan niin huono, että sydän rupesi oireilemaan, tuli tunne, että en pysty hengittämään.
Tässä vaiheessa rupesin hakemaan kirjallisuutta aiheesta, ja ymmärsin, ettei tässä puhuta mistään tavallisesta hankalasta luonteesta, se oli helpotus, kun ymmärsin, että mitään ei tule muuttumaan.
Tajusin, että ainut tie pois on paeta. (kirjasta Naamiona terve mieli). Suhteemme kesti kuitenkin useita vuosia, ennen kun pääsin tähän pisteeseen, mutta kun olin päätökseni tehnyt, pysyin siinä, joten katkaisin välit täysin, en vastannut puhelimeen enkä viesteihin.

Narsistilla on outo tapa reagoida kun hän tulee jätetyksi, minulle tuli muutaman päivän päästä viesti, joka oli kirjoitettu siihen tyyliin, ettei meidän välillä mitään erikoista ole tapahtunut, kyseli muistaakseni koska hän taas tulisi luokseni (asuimme eri paikkakunnilla). Vastasin siihen, että olet luvannut jättää rauhaan, joten pidä lupauksesi. Sen jälkeen en vastannut enää mihinkään. Viestejä ja soittoja tuli säännöllisin välein n. 8 kk ajan, sitten hiljeni hetkeksi.

Olin jotenkin ihan jäässä suhteen loputtua, en tuntenut iloa enkä surua, olen jälkikäteen ymmärtänyt, että olin liian uupunut tunteakseen ylipäänsä mitään. Pääsin kuitenkin ilman ammattiapua eteenpäin, puhuin paljon yhden kaverin kanssa joka oli käynyt saman läpi. Minun olisi pitänyt kuunnella isäni, hän sanoi ensimmäisen kerran nähtyään mieheni, ” jätä toi mies, olet vielä kusessa hänen kanssaan”. Kysyin, mistä hän puhuu, ja hän sanoi tunnistavansa hullun kun sellaisen näkee, niitä kuulemma maaseudulla on paljon.

Outoa tässä on se, että mies ei tahdo päästää otteensa vieläkään, vaikka suhteemme loppui vuosia sitten, aina vain hän ottaa yhteyttä säännöllisin välein, jotenkin hän syyttää minua siitä, että hän voi huonosti, olen vasta nyt ymmärtänyt kuinka solmussa hänen tunne-elämänsä on.
Hän on käyttänyt mielialalääkkeitä, käynyt psykologin juttusilla, mutta voi aina vain tosi huonosti.
Toki säälin häntä, mutta en jaksa enää tukea, hän on vienyt niin paljon voimaa aikoinaan minulta, en ole enää valmis antamaan itsestäni mitään hänelle.

Hän sanoo rakastavansa minua aina vain, jotenkin ajattelen, että hän ei vain voi hyväksyä, että jätin hänet, en ymmärrä, että ihminen loputtomiin viitsii pitää yhteyttä. Tavallaan hän yrittää kiristää minua sillä, että voi huonosti ja syy on minun, hän yrittää herättää minussa huonoa omatuntoa siitä, että jätin hänet.

Olen kuitenkin onnellinen tänä päivänä, koen olevani tasapainossa ja nautin elämästä, toki olen tullut tosi varovainen miesten suhteen, se on totta, että tällaisen suhteen jälkeen tulee tosi varovaiseksi, en halua ikinä enää joutua vastaavaan tilanteeseen.

Seurustelin miesystäväni kanssa kolme vuotta, tunsimme neljä sillä hän jätti mut vuodeksi aivan yllättäen ja toisen naisen takia, syytti tietysti mua.
Kaikkien tarinat ovat juuri sellaista mitä elämäni oli hänen kanssaan.
Olimme siis vuoden tauossa ja kesällä aloimme seurustelemaan uudestaan.
Heti suhteen alussa hän hävisi ja oli mulle sillä välillä todella ilkeä, yhtäkkiä taas palasi ihankun mitään ei olisi tapahtunut. Hän ei pystynyt tuntemaan empatiaa, sääliä tai rakkautta osasi vain näytellä sen. Minusta alkoi hänen seurassaan tulla agressiiivinen, vihasin sitä minkä olon hän mulle saa ja yritin epätoivoisesti saada tilanteen hallintaan, enpä saanut ja olin kokoajan hänen pihdeissään. Hän valehteli mulle alvariinsa, en enää tiennyt mikä on totta ja mikä ei. Aina vika oli mussa, olinhan raivohullu epävakaan persoonallisuuden omaava hullu. Uskoin sen itsekkin ja hain monesta paikkaa epätoivoisesti apua. Ekan kerran kun hän jätti mut samana päivänä rupesi seurustelemaan toisen kanssa ja he kihlautuivat, silti koko vuoden hän soitteli mulle ja sai aina syyn ottaa muhun yhteyttä. Hän teki saman sunnuntaina, tuli käymään luonani ja minä maksoin hänelle matkan tänne, hän tekstaili toisen kanssa ja ajattelin typerää että he ovat vain ystäviä. Meille tuli riitaa ja hän jätti mut, seuraavana päivänä hän seurusteli toisen kanssa vaikka sanoi että hänellä ei ketään muuta ole. Ero oli silti mun vika. Kun soitin hänelle ja itkin hän oli kylmä ja tuntui että nautti siitä miten kiduin, silloin valastuin hän tässä se sairas on, en minä. Olin aina hyvä tyttö, laitoin ruokaa, annoin hellyyttä, rakastelin, rakastin, annoin omaa rauhaa, yritin keskustella, annoin kaiken aina anteeksi. Vaikka välillä löinkin mutta itkin ja rukoilin aina anteeksi, kaduin mitä hän ei ikinä tehnyt. Sääliksi käy hänen uutta uhriaan, nimenomaan narsistin loputonta tyhjyyden tunnetta ei voi kukaan täyttää, hän ei pysty koskaan rakastamaan. Raskasta on sain mieltä tasaavaa lääkettä ahdistukseen, yritän kestöä. Tuntuu kuin koko aika olisi ollut epätodellista, yhtä isoa valhetta. Onko teidän kumopanit tehneet juuri noi, jättäneet kylmästi ja ottanut heti uuden tilalle ja senkin jälkeen halunnut vielä loukata? Sairasta

Mietin, mikä meitä uhreja yhdistää? Se taitaa olla jonkinlainen kiltteys, halu uskoa parempaan tulevaisuuteen, halu auttaa lähimmäistä, rakkauden tarve, kipeä läheisyyden tarve...Tunnistan itsestäni kaikki nuo piirteet. Eli oiva kohde narsistille.

Aluksi, niin kuin näissä tarinoissa aina, mies oli kuin itse täydellisyys. Ihana, täynnä rakkautta ja hellyyttä, hän luki ajatuksiani ihmeellisellä tavalla, telepaattinen yhteys oli läsnä tosi useasti. Mutta sitten, ensimmäinen mustasukkaisuuskohtaus tuli siitä, kun kerroin meneväni jonkun bändin keikalle, ja leikkimielisesti kerroin ihailevani laulajaa...Eli se oli hänelle liikaa. Olin pettäjä jä tämän laulajan hoito (tässä vaiheessa ajatus sai minut nauramaan, eihän KUKAAN voi ajatella noin, ajattelin)...

Suhde jatkui, katkesi välillä ihmeellisiin riitoihin, hän löi luuria korvaani, haukkui huoraksi, haukkui ulkonäköni, haukkui ystäväni, sukulaiseni. Haukkui koko maan missä asun. Ja kaiken vain siedin. Näin jälkeenpäin ajattelen, MIKSI ihmeessä?

Riitojen luonne paheni aikaa myöten, hänen jatkuvat epäilynsä alkoi hermostuttaa minua todella. Aloin väitellä vastaan, enää en jaksanut todistella viattomuuttani kauppareissulla. Aloin pitää puoliani. Se taisi tehota niin, että hän nosti panoksia, syytteli vielä enemmän. Yhtenä päivänä hän vannoi rakkauttaan, toisena haistatti pitkät paskat. Todellista vuoristorataa.

Pahinta kaikessa lienee se että ei millään haluaisi myöntää, että se ihan rakas mies onkin niin sairas, että hänen kanssaan ei voi olla sairastumatta itse. Aloin myös saada pahoja sairaudentunteita, sydämen rytmihäiriöitä, vatsakipua, erilaisia psykosomaattisia oireita. Aloin pelätä jokaista sanomaani sanaa, jos joku väärin lausutta sana taas laukaisee uuden riidan.

Minusta kehkeytyi tuon parin vuoden aikana itseäni puolusteleva nainen, jouduin selittelemään miksi työmatkani kesti liian kauan (vaikka olin vain käynyt kaupassa), miksi työkavereinani on miehiä (ne kaikki oli kuulemma mun vanhoja tai nykyisiä panoja), miksi olen laittautunut nätiksi kun menen kaupungille (siis, olinko menossa panemaan jotakin miestä)...näitä tarinoita riittä loputtomiin. Niin monet kerrat sieluni on tallottu, luottamukseni elämään murskattu, että kaikesta tuosta toipuminen vie vielä pitkään.

Kaikille narsistin uhreille kaikkea hyvää. Tätä tuskaa ei voi tietää kukaan muu joka ei ole tätä kokenut. Ihmisten on niin helppoa sanoa, kyllä siitä toivut, mieshän oli ihan dorka. Mutta se tunnekoukku on niin hallitsevaa ja kokonaisvaltaista, että siitä irtautuminen vaatii todellista henkistä lujuutta. Tsemppiä kaikille, samassa veneessä ollaan.

Täällä myös yksi uhri. Kolme vuotta kestänyt piina (alussa tosin kaksi vuotta hyvää.). Hullu mies, haukkuu, solvaa, vähättelee, on väkivaltainen, aina mussa vika... Eli taitaa olla aika selvä tapaus. Täysin tunnekylmä, mä olen aivan samantekevä. Silti onnistuu pitämään mua koukussaan, tätä on jatkunut jo niin pitkään että on vakuuttanut mut siitä etten pärjää ilman sitä. Ja taidanpa minäkin olla se perinteinen uhri: kiltti, menestyvä, älykäs, kaunis.

Lopetan suhteen kohta, mutta vaikeaa se on. Ensirakkauteni ja pitkä suhde, 5v, takana näin parikymppiseksi (mies muutaman vuoden vanhempi). Luulin joskus olevani vahvempi ihminen, joka ei tällaista kohtelua siedä. Milloin olen läskiperse, huora, tyhmä, ihminen jota kukaan ei halua.... Kaikki haukut tullu koettua. Käynyt käsiksi monta kertaa, lyönyt, töninyt, kaatanut, rikkonut tavaroita... Sanalla sanoen seko. JA KOSKAAN VIKA EI OLE HÄNESSÄ. Jatkuvat kiellot (en saa tavata ystäviäni, perhettäni, en saa käyttää tiettyjä sanoja (kuten "juu" tai myöntävä äänne "yy-ym"), en saa matkustaa junalla, minun pitäisi muuttaa kävelytyyliäni, en saa käyttää tennareita), siis ihan käsittämättömiä juttuja. Kyllä tästä selvitään, nyt helpottaa kun muutama muukin ihminen on tajunnut että henkilöllä on pahoja mielenterveysongelmia. Eivät ehkä yhdistä narsismiin, mutta tietävät ongelmista.

Joskus olen ajatellut kysyä henkilön ex-tyttöystävältä asiaa, mutta kun en kovin hyvin tunne eikä tilaisuutta ole tullut niin on jäänyt kysymättä.Ja tulevia tyttöystäviä yritän kyllä mahdollisuuksien mukaan varoittaa, en halua kenellekään samoja kokemuksia kuin itselläni on. Uskon löytäväni vielä joskus kunnon miehen!

luulin että mieheni on narsisti....

kaikki muu sopii niin hyvin kuvaan paitsi VIINA.

Minun syy kaikki riidat
Minä en ymmärrä asiota ollenkaan
Minä olen idiootti
Minä olen tyhmä
Kaikki tietää minkälainen kiero ämmä olen
Minuä olen niin mädäntynyt että kaikki sisälläni HALUAA kuolla
Minä olen niin mädäntynyt että syöpäkään ei tapa
Minä olen maailman huonoin valinta
Minä olen työpaikan suurin jakorasia

Joo ja paljon muuta
tiedän että tämä on väkivaltaa... mutta en pääse siitä pois....
en jaksa enää

Olen myös kokenut tuon kauan sitten. Kaiken huippu oli, kun joku vuosi sitten elämääni kurjistanut narsisti mies lähestyi minua eräällä foorumilla ja kirjoitti, että hän olisi mielestään täydeydellinen mies minulle.

Nainen jää harmittavan helpostikin koukkuun vääränlaiseen mieheen. Kun itse heräsin huumauksesta parin vuoden jälkeen jutun alkamisesta, ihmettelin todella sokeuttani. Olisikin hyvä, jos jokaisella olisi lähellään joku todella luotettava rehellisesti toimiva läheinen ihminen, joka kerta kaikkiaan viheltäisi pelin poikki keinolla tai toiselle. Itse olisin ollut kiitollinen, jos joku olisi tullut ja saanut minut tajuamaan, miten kummalliseen suhteeseen olin jäänyt koukkuun.

Omasta kokemuksestani on jo toistakymmentä vuotta, vaan unohda en koskaan. 18-vuotiaana kohtasin mielestäni maailman ihanimman miehen: komea ja hyväkäytöksinen, joka palvoi maata jalkojeni alla. Ongelmat alkoivat pienillä mustasukkaisuuskohtauksilla. Olin kuulemma katsonut jotain äijää kaupassa liian pitkään tai vielä pahempaa: joku tuttu mies oli tervehtinyt. Sain jatkuvasti olla vakuuttelemassa, että rakastan vain häntä, enkä ole kiinnostunut muista.

Seksiä olisi pitänyt harrastaa joka päivä tai oikeastaan aamuin illoin. Jos ei huvittanut, se oli selvä merkki siitä, että olin käynyt jossain välissä panemassa naapurin äijää / luokkakaveria / ketä tahansa miespuolista. Mies ei antanut minun nukkua, vaan tökki minua vaikka koko yön ja yritti saada minua tunnustamaan, kuka se toinen mies oikein on. Lopulta harrastin seksiä vain välttyäkseni kuulusteluilta.

Missään ei olisi saanut käydä ilman miestä. Kauppareissuilla ei sopinut viipyä, ellei halunnut joutua kuulustelluksi. Kavereita tai sukulaisia ei olisi enää saanut tavata, kun olisin kumminkin puhunut miehestä pahaa. Mies määritteli, mitä saan katsoa TV:stä (mitään sarjaa ei saanut seurata, koska mies ajatteli, että haaveilisin pääosan esittäjästä seksimme aikana), mitä saan pukea päälleni ja jopa mitä saan syödä (vain sellaiset ruoat olivat sallittuja, mistä hän itsekin piti). Jos katsoin ikkunasta viisi sekuntia liian kauan, mies luuli minun haaveilevan naapurin ukosta. Olisin halunnut mennä jumpalle, mutta en saanut, koska tarkoituksena olisi ollut vain päästä pyörittämään persettä jollekin äijälle.

Elin jatkuvan pelon ja syyllisyyden vallassa. Jokaista sanaa, elettä ja henkäystä piti varoa. Mistään ei saanut olla eri mieltä, oli sitten kyseessä kuinka mitätön asia hyvänsä. Sain kuulla olevani hullu, epänormaali ja ruma ja sain kuulemma olla iloinen, että mies sieti minua. Koko muu maailma oli aina miestäni vastaan ja hän kuvitteli, että kaikki vain puhuvat hänestä pahaa ja yrittävät tuhota hänet. Mikään työ ei ollut hänen arvolleen sopivaa, joten minä maksoin kaiken elämisemme.

Fyysinen väkivalta tuli kuvioihin vasta parin vuoden jälkeen, aluksi mies vain piti minua ranteista kiinni samalla, kun huusi naama kiinni omassani, myöhemmin alkoi heitellä minua esineillä. Lopullinen niitti oli, kun mies ryntäsi kerran kesätyöpaikalleni, kädessään pikkuhousuni, jotka oli kaivanut pyykkikorista. Haistoi niistä kuulemma vieraan miehen mällit. Raahasi minut asunnollemme kesken työpäivän, työkavereiden nähden ja yritti saada minua tunnustamaan petokseni. Kun yritin pitää puoleni, tuli avokämmenestä naamaan. Keräsin tavarani ja häivyin. Mies soitti kaikki sukulaiseni läpi ja kertoi, että olen huorannut pitkin kaupunkia. Häpeäni oli valtava.

Näin jälkikäteen olen miettinyt, miksi kestin tällaista kolme vuotta. En osaa sanoa muuta kuin että mies aluksi koukutti minut rakastumaan ja olin niin nuori, että aluksi todella uskoin, että vika oli minussa. En ole puhunut kokemuksistani kenellekään, koska minua hävettää, että olen antanut jonkun kohdella itseäni sillä tavalla.

Ensimmäinen vuosi ihana.Sitten mies sai mustasukkaisuuskohtauksia.Nolasi minut ystävieni kuullen.Puolitoista vuotta seurustelun aloittamisesta hakkasi minua n 20 minuuttia humalassa,yritti tukehduttaa,repi vaatteeni, hakkasi päätäni lattiaan, heitteli pitkin seiniä,sylki kasvoilleni,uhkasi veitsellä.Purkaus alkoi tyhjästä ja kasvoi kun pelästyneenä huusin poliisia avuksi.
Kohtaus päättyi, mutta hän ei päästänyt minua vuorokauteen kotoaan pois.Sanoi,että jos kerron jollekin,kukaan ei usko minua, koska hän on akateemisesti koulutettu ja minä vaan tällainen eronnut yh-äiti yms.Ja huora koska
minulla oli ollut kumppaneita ennen häntä...
Ei siedä kotona asuvaa tytärtäni ja odottaa että potkaisisin hänet pihalle.Tytär on 18 vuotias.
Ulospäin työkavereilleen mahtava tyyppi ja minun ystävilleni oikein mukava.
Tapasin hänen exänsä joka kertoi oman tarinansa.Sain vertaistukea ja olen paljon vahvempi.Tiedän että kysymyksessä on sairaus ja käyn vakavaa pohdintaa,jaksanko jatkaa ellen halua hylätä tätä piruparkaa.

Mun narsistini on päihdeongelmainen rekkakuski, kolmissakympeissä :) Ihme säätöä ja pompotusta kesti vuoden verran, kunnes kyllästyin ja riuhtaisin vain itseni irti... Ei olla nyt nähty eikä kuultu pariin kuukauteen, kai tuo kuvittelee edelleen että kyseessä on mun tavanomainen "otetaan etäisyyttä"- juttu, koska viestejä tulee edelleen. Mut ehkäpä hän ajalle ymmärtää. Tämä mun paha poika on ehtinyt särkeä monta elämää ja tehdä lapsia sinne tänne, mutta jollakin kummalla tavalla tuntuu, että tässä meidän suhteessamme olen päässyt loppuaikoina tavallaan niskan päälle ja sitä kautta lopulta irrottautumaan.

Kohtelu oli juuri samanlaista kuin edellä kuvatuissa tarinoissa, haukkumista, solvaamista, alistamista ja sen korostamista, etten ole mitään eikä minua tarvita mihinkään. Kauan kesti, että tunteet omalta puoleltani kuolivat, mutta muutaman kuukauden olen jo ollut vapaa, tsemppiä kaikille narsistin kanssa eläville! :)

En tiedä olenko ollut narsistin kanssa suhteessa, mut ku luin tämän tekstin niin ihan siltä vaikuttaa. Ja pidemmän aikaa jo miettiny oon että olikohan hän narsisti, yhelle kaverillenikin mainitsin kerran, sen enempää en miettinyt.. Onneksi emme seurustelleet kauaa, mutta silti vuoden takaiset asiat mietityttävät joka päivä, että miksi näin kävi? Minkä takia olin vitun huora? Kaikki oli mun syytä yhtäkkiä, muhun ei voinut luottaa. YMS. En ole silti päässyt yli hänestä enkä tule varmaan pääsemäänkään ihan heti, vaikka vuosi on jo siitä kun erottiin.. Ketään lähipiirissä ei ole puhunut mun kanssa ko henkilöstä mitään, haukkui vaan idiootiksi, mutta ei ihme koska en ole uskaltanut edes kertoa mitä kaikke hän puhui mulle. Itse olin silloin vasta 16, kohta 18. Mies oli/on vanhempi.. Opin ainakin suhteesta jotain.

Koin itse vastaavanlaisen helvetin. Elämä oli yhtä ylä-ja alamäkeä 3,5 vuotta. En vieläkään ymmärrä, miten aina uskoin muutokseen ja, miten aina annoin anteeksi.

Välillä suhde oli yhtä huumaa, kauniita sanoja, upeaa suitsutusta, seksiä ja vielä enemmän seksiä. Tarinoita siitä, kuinka olemme the onet.

Yhdessä hetkessä kaikki muuttui täydeksi helvetiksi. Elämä oli yhtä aaltoliikettä, joten ajoittain mietin kyllä kärsikö hän kaksisuuntaisesta mielihäiriöstä.. Aallon pohjaan kuuluu eristämistä muista ihmisistä, ei puhelinta, ei nettiä, ei meikkaamista, ei kaupungille tai kauppaan menoa ilman vartiointia. Lisäksi varmuuden vuoksi uhkailua, pelottelua seurauksilla, jos teet sitä ja tätä, valheita ja keksittyjä tarinoita, miten esittelen itseäni ja, miten minä olen suhteessa se viallinen pettäjä, mielisairas ja huono ihminen.Miten minä olen niin paha, että pakotan miehen käyttäytymään huonosti. Miten oikeastaan minun tulisi pyytää häneltä anteeksi, sillä olen ansainnut kaiken halveksunnan, syyttelyn, uhkailun ja vainoamisen.

Lomamatkoilla en voinut pukea shortseja tai hametta päälleni, sillä kaikki oli huomion hakemista ja pettämistä. Kassalla asioidessa en saanut katsoa edes kassaan päin tai mies lähti raivostuneena vetämään kaupasta ulos. Matkat olivat aina yhtä syyttelyä, tappelua ja paikallisten ihmisten haukkumista, miten ne vain kyyläävät ja himoitsevat toisten naisia. Mies itse kyllä tuijotteli muita, tekstaili piilossa mm. wc pyyhkeen takana. Kertoi myös kaikkien miesten olevan pettäjiä ja sikoja, mutta, että hän on erillinen. olen suorastaan maailman onnekkain nainen, kun löysin hänet. Mies kertoi myös katselevansa maisemia eli naisia, mutta samassa lauseessa saattoi jo syödä sanansa, ettei hän ole kuten muut miehet, jotka vain pettävät ja katselevat muita. Nyt jälkikäteen koko elämänvaihe tuntuu epärealistiselta, miten ikinä annoin kohdella itseäni niin kaltoin. Miten ihmeessä sulatin ne kaikki sekavat selitykset, ristiin puhumiset ja valheet.

Narsisti on ihminen, joka ei ota vastuuta omista teoistaan tai sanoistaan, vaan kääntää kaiken vastapuolen eli uhrin vioiksi. Vasta, kun ymmärsin, että minussa ei todellakaan ole mitään vikaa. Olin vapaa.

Tsemppiä kaikille saman helvetin läpikäyneille. Koettakaa välttää patologisia valehtelija mersukuskeja, jotka esittävät olevansa suuria menestyjiä, mutta ovatkin vain sisältä vain silkkaa teeskentelyä ja paskaa.

Miehenä olen silti sitä mieltä, että kaikki kirjoituksien miehet ei voi olla narsisteja..Vaikka teillä naisilla, onkin ollut pahoja kokemuksia..Väkiluvusta muutama prosentti on narsisteja,joten kuka teistä oikeasti pystyy varmuudella sanomaan ex-miehenne olleen narsisti??Tuntuu että tällä palstalla kaikkien naisten, miehet ovat olleet väkivaltaisia ja valehtelevia narsisteja..Mustasukkaisuus ei ole narsismia tai valehtelu tai pettäminen!!
Narsistit;Miehet ja Naiset.
Psykiatriassa narsistinen persoonallisuushäiriö on persoonallisuushäiriöihin kuuluva psyykkinen häiriö. Se hyväksyttiin psykiatriseen diagnostiseen DSM-järjestelmään vuonna 1980.Kansainvälisestä tautiluokituksesta ICD-10:stä puuttuu tämä häiriö, ja se luokitellaan muuksi persoonallisuushäiriöksi. Narsistinen häiriö ei ilmene älyllisinä tai suoritusongelmina eikä myöskään mielenterveysongelmina. Se ilmenee sosiaalisessa käyttäytymisessä, ja kun ihmiseltä puuttuvat tietyt hillitsevät mekanismit, esimerkiksi syyllisyyden- ja häpeäntunteet, hän voi suoriutua älyllisesti keskimääräistä paremmin. Hän ei kykene myöntämään epäonnistumista, mikä voi antaa harhaanjohtavasti kuvan vahvasta itsetunnosta.Tilastollisesti miehillä on narsistinen persoonallisuushäiriö useammin kuin naisilla. Narsistisen persoonallisuushäiriön arvellaan olevan eri lähteiden mukaan 1–9 prosentilla väestöstä.[8][5] Itsemurhat ja vakava masennus ovat keskimäärin yleisempiä narsistisen diagnoosiryppään potilailla.

Psykoanalyytikkojen mukaan narsistisesta persoonallisuushäiriöstä kärsivällä henkilöllä on laaja-alaisia suuruuskuvitelmia joko mielikuvien tai käytöksen tasolla, hän vaatii ihailua ja häneltä puuttuu kyky empatiaan. Hänen ihmissuhteensa häiriytyvät empatian puutteesta, kateudesta ja ylimielisyydestä. Narsistinen persoonallisuushäiriö alkaa yleensä varhaisaikuisuudessa.Psykoanalyytikko Jorma Myllärniemen mukaan narsistisen luonnehäiriön on arveltu yleistyneen viime aikoina, kun sen sijaan neuroosit olisivat vähentyneet.

Psykoanalyytikkojen mukaan narsistiselle persoonallisuushäiriölle on tyypillistä tunteettomuus. Ihmiseltä puuttuu kyky kokea tunteita eikä hän näin kykene viestimään tunteiden avulla. Arnold Modellin selittää sen taustaksi tarpeen välttää läheisiin ihmissuhteisiin kuuluvia kokemuksia. Narsistin itseriittoisuuskuvitelma torjuu muihin liittyvät toiveet ja toiveisiin liittyvät ahdistukset.Jos lapsi hyvin varhaisessa vaiheessa kokee vaikeita pettymyksiä äitisuhteessaan eikä hänen tunteisiinsa vastata, hänelle voi alkaa kehittyä epäterve itseriittoisuuden ja kaikkivoipaisuuden tunne, jossa hän ei tarvitse ketään eikä mitään vaan hallitsee itse kaikkea. Jorma Myllärniemen mukaan narsistisesta persoonallisuushäiriöstä kärsivä ei koe normaalisti masennusta. Masennus syntyy vain silloin kun hauras persoona hajoaa, itseriittoisuuden ja kaikkivoipaisuuden tunne menetetään. Tällöin ihminen romahtaa. Vertauskuvallisesti ilmaisten narsisti ei taivu vaan taittuu. Tähän masennukseen liittyy itsetuhoisuutta.

Gustav Schulmanin mukaan narsistisen persoonallisuushäiriön hoidossa pyritään tietoisesti auttamaan potilasta ymmärtämään, että suojautuessaan narsistisin keinoin hän vahingoittaa paitsi toisia, myös itseään, sillä hänen käytöksensä pilaa hänen maineensa ja lisäksi hän saa osakseen muiden ihmisten vihan ja häntä aletaan vältellä. Narsistinen suojarakenne pyritään hoidon avulla purkamaan ja häntä autetaan kestämään alta paljastuvaa masennusta. Schulmanin mukaan hoito on varsin vaativaa ja se useimmiten epäonnistuu.


Häpeilemättömyys, ylimielisyys, vaativuus ja kateus. Hyväksikäyttö, rajattomuus ja maaginen ajattelu. Näistä piirteistä tunnistat narsistin.



Narsisti on hyväksikäyttäjä. Hänelle kaikki ihmissuhteet ovat olemassa vain omien tarpeiden tyydytystä varten. Narsisti on jäänyt 2-vuotiaan kehitystasolle: hän ei ole kyennyt erillistymään äidistään ja näkee siksi toiset ihmiset itsensä jatkumona. Narsisti rikkoo toisten ihmisten rajoja, manipuloi heidät toteuttamaan omia päämääriään ja samalla mitätöi heitä. Narsisti siirtää heikkoutensa kanssaihmisiinsä ja paistattelee omassa erinomaisuudessaan

Haluaisin kertoa täällä oman tarinani narsistin kanssa elämisestä. Olemme seurustelleet nyt 7v, joka on aika pitkään kun itse olen 25 ja narsistimieheni 27v.

Aluksi en huomannut hänessä mitään outoa, hän oli valtavan ihana minulle, osti lahjoja, vei syömään, toi kukkia yms ja noin vuoden seurusteltuamme muutimme yhteen. Tästä yhteenmuutosta alkoivat vaikeudet, huomasin hänen tarvitsevan valtavasti muiden ihmisten huomiota (baareissa naisten) ja kaveripiirissään miespuolisten kavereidensa huomiota. Kyllästyin tähän jatkuvaan touhuun että baarissa piti olla aina muiden naisten kimpussa ja olin asiasta todella mustasukkainen. Hän ei voinut sietää lainkaan mustasukkaisuutta vaan alkoi väkivaltaiseksi, aina riitojen yhteydessä varsinkin alussa humalassa.

Väkivalta oli alussa "lievää" mutta on vuosien myötä pahentunut, jopa niin pahaksi että olen ollut sairaalassa pariin otteeseen aivotärähdyksen takia. Hän on kuristanut, hakannut päätäni lattiaan/seiniin, repinyt tukasta, potkinut mahaan, potkinut selkään, sylkenyt päälle, lyönyt nyrkillä silmään/poskeen/käteen/vatsaan, rikkonut paljon tavaroita ja ovia ja vaatteita yms listaa voisi jatkaa varmaan loputtomiin.

Väkivalta on siis alkanut alunperin siitä kun olen ollut hänestä mustasukkainen, ja hän ei voi sietää sitä. Myöhemmin melkein mikä tahansa riidan aihe on oikeuttanut hänen mielestään väkivaltaan. Hän saattaa suuttua aivan tyhjästä ja saada valtavan raivokohtauksen ja kaikki on aina minun syytäni.

Muutaman kerran poliisit ovat käyneet kotonamme hänen riehumisensa takia ja kerran poliisit veivät hänet mukanaan. Hän on syyttänyt minua aina kaikesta, ja poliisien tulo on luonnollisesti ollut minun vikani kun olen paniikissa huutanut kun hän on kuristanut minua ja luulen että tukehdun.

Olemme eronneet lukuisia kertoa aina narsistimieheni tahdosta, ja kerran erosimme pidemmäksi aikaa, kunnes hän kertoi että haluaa vielä yrittää uudelleen. Minä olen niin pahassa tunnekoukussa häneen, etten osaa sanoa hänelle "ei". Olen ollut lukuisia kertoa aivan paskana hänen hylätessään minut yksin väkivallan jälkeen ja hänen paettuaan paikalta. Luulen että minussa on varmasti joku masokistinen luonne kun aina siedän tätä ja annan hänelle kaiken anteeksi kerta toisensa jälkeen. Hän osoittaa harvoin katumusta teoistaan ja niistä ei saa jälkikäteen puhua ollenkaan tai hän suuttuu uudelleen. Empatiaa hän ei kykene tuntemaan lainkaan. Viimeksi totesin tämän viime kuussa, kun mummoni kuoli, En saanut häneltä minkäänlaista tukea.

Suhteen tulevaisuudesta puhuminen on hänelle myrkkyä, hän ei kerta kaikkiaan pysty siihen. Ja raivostuu joka kerta kun puhun hänelle kihlautumisesta ja suhteen eteenpäin viemisestä.

Olen tehnyt abortin hänen tahdostaan viime kesänä jota kadun syvästi. Hän sanoi että minulla ei ole muuta vaihtoehtoa. Kertoi kuitenkin haluavansa lapsia vielä joskus, ja näköjään sitten uskoin tämän kun abortin tein. Kadun tätä lopunikääni, sillä minulla on ollut vauvakuume jo monta vuotta, mutta taitaa olla sairasta haluta lasta narsistin kanssa. Itse olen ollut tämän suhteen aikana henkisesti täysin paskana, ja syönyt mielialalääkkeitä useampaan kertaan, että jaksaisin eteenpäin.

Hän on ottanut suhteessamme vallan ja olen näköjään täysin hänen vietävissään vaikka eromme jälkeen vannoin etten anna sen enää tapahtua mutta tässä sitä ollaan. Hän haki minulta salaa töitä vieraalta paikkakunnalta ja asia selvisi minulle vasta kun hänellä oli jo asuntokin sieltä varattu. Olin aivan tyrmistynyt mutta hän vain totesi etten omista häntä ja hän saa tehdä mitä haluaa. Etäsuhde on vaikeaa varmasti normaalinkin ihmisen kanssa, mutta narsistin kanssa se on helvettiä. Erimielisyyksien tullessa hän syyttää minua hankalaksi ja suuttu ja saattaa sulkea puhelimen moneksi päiväksi. Kuitenkin nyt siellä uudella paikkakunnalla 3kuukautta asuttuaan hän jatkuvasti painostaa minua muuttamaan mukaansa. Hän ei kuitenkaan halua viedä suhdettamme eteenpäin, ei kuulemma ole valmis siihen. Minulla on tunne, että hän haluaa minut sinne maksamaan ainoastaan puolet menoistaan. En ole uskaltanut tehdä päätöstä lähdöstä koska pelkään, että hän hylkää minut taas kuin vanhan rukkasen. Mutta tällä kertaa vieraalle paikkakunnalle, jossa minulla ei ole ketään. Parasta olisi varmaan lopettaa suhde, mutta minulla ei ole siihen voimia, koska rakastan KAIKESTA huolimatta narsistimiestäni.

et sinä rakasta; sinä olet osa sairasta, vahvaa riippuvuussuhdetta, olet täysin alistunut miehen oikkuihin ja vallan alle. ja kuvittelet sen olevan rakkautta... surullista.

mutta irti pääsee. tee päätös, pidä siitä kiinni, älä muuta miehesi perään, lopeta yhteydenpito kokonaan. tiedät, että se on ainoa vaihtoehto, jos tahdot pysyä järjissäsi, jos tähdot pysyä hengissä.

vaikeaa, kyllä. varmasti vaikeinta mitä olet ikinä tehnyt, mutta SEN ARVOISTA.

Nimimerkille narsistin koukussa: Hyvä ihminen, hanki oma elämä. Tuollaista helvettiä ja vielä pahempaa itse elin yli 20 vuotta. Jokainen päivä oli turha, ja vahingot kasvoivat vuosi vuodelta. Irrottautuminen on hankalaa, sinut on manipuloitu, rakasta itseäsi kuitenkin enemmän kuin mitään muuta. Narsisti ei sinun rakkauttasi arvosta vaan käyttää hyväksi entistä enemmän.

Narsistisen miehen kanssa seurustellu 2 vuotta ja nyt vihdoin ero!

Ensimmäiset huomiot hänen oudosta käytöksestään tein yhteisillä automatkoilla ollessani kuskina. Koko matkan ajan hän jaksoi sättiä ja arvostella ajotapaani ja loppuhuipennus oli kun en parkkeerannut siihen ruutuun mihin hän olisi halunnut. silloin hän hyppäsi ulos liikkuvasta autosta eikä puhunut minulle loppupäivänä enää mitään eikä selittänyt käytöstään mitenkään..huvittaa vieläkin mitkä skitsot hän veti aina automatkalla, se lopulta johti siihen että hän ajoi aina itse...mut tääkin oli vain yksi niitä asioita mitä ei voi hänestä uskoa ennen kuin omin silmin näkee..

Kun luen näitä keskusteluja mieleeni tulee välillä,voiko oma mieheni olla narsisti..
Tässä pari asiaa mitkä olen huomannut
- hänen äitinsä on sanonut hänellä olevan narsistisia piirteitä (äiti terveydenhoito alalla vielä...)
- hän on valehdellut ja pettänyt kylmästi ja kauan edellisessä suhteessaan
- kun riita tulee hän raivostuu tai välttelee
- kun jää kiinni valheesta,ei kerro silti koko totuutta
- sanoo että minä olen tehnyt pienestä asiasta suuren
- sanoo että minä saan paremman
- kysyy jatkuvasti "vihaatko minua" tai "jos minä vain kelpaan sinulle"
- huumorilla sanoo olevansa hauskin,komein ym.
- saa krapulapäivänä suunnattomia raivareita
- juo suht usein ja kun juo hän juo itsensä sammumiskuntoon
- sanoo ivallisesti minulle "kun sinä olet niiiiin täydellinen kerran"

En sitten tiedä...?

''En sitten tiedä...?''

Täytyykö sun vielä kysyä täältä varmistusta luettelemiesi miehesi ominaisuuksien jälkeen?? :D Kai sä itsekin osaat jotain päätellä miehes lapsellisesta käytöksestä... :facepalm:

No et varmaan ole itsekään kovin loistosaalis, jos täytyy tyytyä lähesjuopon kanssa olla suhteeseen.

''Mietin, mikä meitä uhreja yhdistää? Se taitaa olla jonkinlainen kiltteys, halu uskoa parempaan tulevaisuuteen, halu auttaa lähimmäistä, rakkauden tarve, kipeä läheisyyden tarve...Tunnistan itsestäni kaikki nuo piirteet. Eli oiva kohde narsistille''

Niinpä...

Kaikki viestit sivusta seuranneena sanoisin, että jonkinlainen hyväuskoinen yksinkertaisuus ja jopa alitajuinen uhrin osaan alistuminen. Toki narsistit, jotka teitä käyttää hyväkseen ovat täysiä teennäisiä tunteettomia mulkkuja, mutten kykene ymmärtämään usein täälläkin uhrien toimesta kerrottuja yhtäläisyyksiä.

Kuten ''hän oli niin ihana aluksi, niin hurmaava aluksi, jopa liian täydellinen ollakseen totta, mutta...'' ''varoituskellojen olisi pitänyt soida, mutta...''
''hän alkoi huorittelemaan, nälvimään, latelemaan kaikki säännöt, kiristämään, uhkailemaan, tuli yltiömustasukkaiseksi uhrin omista menoista, käyttäytyi naurettavan lapsellisesti mykkäkoulua pitäen yhdenkin väärän sanan kuullessaan, teeskenteli itse uhria huijaten naiselta myötätuntoa ja saadakseen naisen tuntemaan itsensä syypääksi, mutta silti uskoin parempaan tulevaisuuteen...'' ''se sai minut tuntemaan käsittämätöntä onnen tunnetta, sopivin välein...'' Hohhoijaa...

En ymmärrä sitä, miten te uhrit ette nähneet alusta asti sen teeskentelijän läpi, jonka käytös oli monissa kirjoituksissa alussa imartelevaa ja jopa liian läpinäkyvää? Eikö naisen ja kenen tahansa normaalijärkisen ihmisen pitäis huomata liian mairitteleva, läpinäkyvä ja imelä mielistely??

Vähän niin kuin mato-ongen herkullisesta madosta pilkahtaneen koukun nähdessään hauki sanoisi ''näin, että se oli koukku, mutta silti tartuin kiinni...'' :facepalm:

Hyväuskoisuuden ja jonkinlaisen ''satujen pilvilinnassa elämisen unelmiensa prinssin kanssa'' haaveilun lisäksi narsistin uhreja yhdistää oman yksityiselämän täydellinen puuttuminen. Uhri antaa itsestään yksinkertaisesti aivan liikaa suhteen aikana narsistille ja antaa sydämensä kokonaan hänelle ja aivan liian nopeasti, kun naisen pitäisi tehdä suhteen alusta lähtien selväksi, että hänellä on myös omia kavereita ja omia harrastuksia menoja jne.

Naiset ovat kai yksinkertaisesti yleisesti ottaen liian tunteellisia ihmisiä, antavat liikaa tunteillensa valtaa, menevät liikaa hetkellisten tunteiden mukaan eikä heidän järkipäätä pakota, kun ovat liian rakastuneita johonkin yli-lepertelevään runoilijaan eikä heidän järkipäätä pakota ja siksi heidät on helppo hurmata lahjoilla ja hienoilla rakkauden tunnustus-lurinoilla :D. Kun pitäisi kulkea sitä kultaista keskitietä ja ajatella myös maalaisjärjellä.

Hei.

Mä kirjotan nyt tänne koska mä olen rehellisesti sanoen ihan hukassa. Mä oon seurustellut n. 1 vuoden miehen kanssa ketä epäilen narsistiksi. Meillä on aivan hirveetä ylä ja ala mäkeä. Mulla on historiassa tosi huonoja mies suhteita, myös kaveri suhteita ja siitä syystä huono luottamus. Mä oon kertonut näistä mun poikaaystävälle jotta se tajuaisi, miksi mun on vaikea luottaa siihen ja sanonut että luottamus pitää ansaita(olemalla rehellinen). Hän on sanonut ymmärtävänsä minua mutta todellisuudessa ei hän ymmärrä.

Hän on lukuisat kerrat valehdellut minulle, kaikkeen on joku hyvä syy tai jos ei ole niin minä olen syypää. Hän on myöntänyt valheensa jos mulla on ollut todisteet, ja ollut silloin katuva ja anteeksipyytäväinen. Mutta jos ei ole niin "en valehtele" pitäisi mulle riittää ja mun pitäisi vaan uskoa.

Kaikissa riidoissa oli kyse mistä tahasa, hän on kylmä, empatia kyvytön(ei osaa ajatella miltä minusta joku asia tuntuu), syyttää minua, hän ei ole tehnyt mitään väärin, ei ota vastuuta sanoistaan(tekee lupauksia, jotka pitää viikon tai kaksi ja sen jälkeen ei myönnä luvanneensa yhtään mitään). Sitten kun hyvin monet kerrat olen saanut itseäni otettua niskasta kiinni ja haluan jättää hänet tuon yllämainitun kohtelun jälkeen, hän tulee luokseni, itkee, katuu ja pyytää anteeksi, sitten kaikki on hyvin vähän aikaa ja taas alkaa sama alusta.

Hän on saanut minut uskomaan että olen sairaaloisen mustasukkainen ja minun pitäisi mennä terapiaan. Olen kyllä siinä samaa mieltä että aiheettomasti olen epäillyt ja heti leimannut valehtelijaksi. Mutta se johtuu siitä että hän on ihan oikesti minulle valehdellut ja peitellyt asioita, joten kun joku samankaltainen tilanne tulee vastaan, niin mitä mä voin muuta kuin epäillä taas.

Sitten on tämä ihana Facebook. Poikaystäväni on seurustelumme aikana lisännyt toistuvasti uusia tyttöjä, ja samalla aina poistanut kavereita jonkun, niin että kaverimäärä pysyy samana. Lisäksi hän poistaa seinältään kaikki ilmoitukset näistä "kaverilisäyksistä" niin että kukaan ei niitä näe. Hän poistaa sivuhistoriat koneeltaan. Suhteen alussa hän jäi kiinni minulle siitä että hänellä on profiileja vaikka missä (alaston suomi, kuvake jne.), ja pyysi anteeksi ja sanoi että poistaa ne. Mutta mistä nämä uudet tytöt tulee hänen kavereikseen kokoajan? Tullut mitä kummallisimpia selityksiä (kaikki ovat naispuolisia kavereita jotka on nähnyt n. 2-3 vuotta sitten 1-3 kertaa). Ja sitten mä olen hirveä kyttääjä(mikä on totta, mutta kun mä tiedän että se touhuu tollaista niin kuinka mä en vois olla kyttäämättä)

Mä saatan olla vainoharhainen, mutta noin pienetkin asiat vaikuttaa mun muutenkin huonoon luottamukseen.

Lisäksi tuntuu että pitäisi elää poikaystäväni tarpeiden ja aikataulun mukaan. Hän sanoo milloin tulee yöksi ja milloin minä tulen(asumme siis vielä erillään), hän muuttaa sovittuja aikatauluja omien menojen mukaan ja sopii päällekkäin menoa niin että usein minä olen se joka joutuu odottamaan. Hän ei myönnä sopineensa minkäälaista aikataulua. Mä olen kyllä itse sallinut sen että hän voi muutaa aikatauluja, tai perua jotain noin vain, mutta jos minä sen tekisin kerrankin niin helvetti mikä soppa siitä syntyisi.Tuntuu kuin hän saa tehä mitä lystää ja milloin lystää, mutta minä en saa.

Hän sanoo mulle että olen tärkeintä sille mitä voi vaan olla ja se haluu olla vaan mun kanssa ja se rakastaa mua yli kaiken, mut ei sen käyttäytyminen vaan tunnu siltä. Niinku on semmonen sanonta "sanat merkitsee, teot todistaa", niin sen olen kyllä huomannut että sanoa hän voi mitä päähän pälkähtää, mutta teoissa niitä ei aina huomioida ja vastuuta sanoista ei oteta.

Sitten on tämä aivan ihana puoli, rakastava, lämmin, auttava ja ihana.

Ulkopuolisen on varmaan vaikea sanoa tähän mitään, mutta mä haluaisin tietää olenko mä seonnut lopullisesti vai voisinko mun mies olla narsisti? Kohta suunniteltu yhteenmuutto tapahtuu ja mä en tiedä kannattaako se. Selvästikkään mä en kauheen hyvin voi tässä suhteessa.

Kyllä kaverisi kuulostaa aika selvältä narsistilta. En suosittele yhteenmuuttamista. Kannattaa erota, kun olet vielä järjissäsi. Narsisti tuhoaa uhrinsa pikkuhiljaa ja tietenkin kaikki on vielä sinun vikaasi.

Tiedän itse miten vaikeaa on päästää irti, koska niin hullulta kuin se kuulostaakin, narsistit ovat usein erittäin taitavia manipuloijia ja "ihanimmillaan" osaavat olla mitä rakastettavimpia, sitten taas pahimmillaan olet helvetissä.

Jos et halua elämästäsi jatkuvaa vuoristorataa, mielenterveysongelmia ja pahimmillaan vuosia kestävää helvettiä, päästät nyt irti ja jatkat elämääsi. Aluksi se tekee varmasti kipeää, mutta myöhemmin, kun olet mahdollisesti "terveessä" suhteessa, huomaat, miten ihanaa elämä voi olla ja kiität luojaasi, että teit oikean ratkaisun ja pistit välit poikki narsistiin.

Ja kuten itsekin kirjoitit, teot ratkaisee - sanat eivät. Ja historia toistaa itseään. On itsensä pettämistä kuvitella, että narsisti koskaan paranisi tai muuttaisi tapojaan. Sama meno jatkuu hautaan asti. Kyse on vain siitä, suostutko sinä uhriksi ja pilaat elämäsi siinä ohella.

Kiitos vastauksestasi. Auttaa paljon kun joku on mun kanssa "samaa mieltä", sillä mä en oo paljon puhunut mun kavereilla mun epäilyistä. Tänään kyllä uskalsin mun hyvälle ystävälle avautua ja sekin sanoi että aika outoa käytöstä.

Kun ei ole riitaa, niin mun poikaystävän kanssa on tosi ihanaa. Mutta sitten ku tulee riita, se saa tavalla tai toisella näyttämään kaiken mun syyksi. Mun pitää vastata sen jokaikiseen kysymykseen, mut jos mä kysyn jotain, nii se saattaa kylmästi vaan olla hiljaa, olla vastaamatta ja vaihtaa asian niin että syy vierii mun niskoille. Ja sitten kun murrun, niin se talloo(henkisesti) vaan lisää ja loukkaa ja kun itken nii musta tuntuu et se oikeen nauttii siitä. Siltä puuttuu empatiakyky, ei se ymmärrä jos joku asia tuntuu musta pahalta.

Oikeastaan nyt viimesin tikki oli mulle se että se meni puhumaan sen vanhemmille ja kavereille meidän riidoista ja kaiken tietenkin niin et mä näytän ihan kauheelta tyttöystävältä. (Mitä mä en todellisuudessa ole!). Eli se mustamaalaa mua niin et en kehtaa enää ees nähdä sen ystäviä/vanhempia.

Pitäisi nyt vaan rohkeasti pistää poikki, mut se on todellakin tosi vaikeaa, niinku sanoit. Mä tuun hulluksi jos mä jatkan tässä suhteessa. Mua vaan ehkä pelottaa et siitä kuoriutuu sitten joku hirviö joka ei jätä mua rauhaan, koska ainakaan tähän mennessä se ei oo fyysistä väkivaltaa käyttäny, mutta on tosi omistushaluinen.

Tsemppiä ja voimia sulle - toivottavasti pääset irrottautumaan tuosta suhteesta mahdollisimman pian ja turvallisesti.

Narsistit ovat usein erittäin taitavia manipuloijia ja osaavat olla todella "ihaniakin" tarvittaessa, jolloin saavat taas uhrin pauloihinsa ja valtaavansa. Tätä paratiisi-helvetti väliä (tosin helvetti on yleisempi olotila) sitten sahataan ja tervekin osapuoli siinä sairastuu.

Kun itse olin suhteessa narsistin kanssa, en aluksi tajunnut mistä oli kyse, koska en ollut aiemmin kohdannut näin sairasta ja manipuloivaa ihmistä. Oli vaikea uskoa, että omalle kohdalle oli sattunut tällainen tapaus. Olin aina pitänyt itseäni niin hyvänä ihmistuntijana, etten ollut uskoa, että olin ruvennut seurustelemaan tällaisen ihmisen kanssa. Se oli täysi shokki, kun totuus alkoi paljastua.

Onneksi pääsin irti tästä miehestä, myöhemmin paljastui, että hän on tehnyt monen naisen elämästä yhtä helvettiä. Tätä en tietenkään aluksi tiennyt, hän oli todella taitava manipuloija ja valehtelija. Ja täysin tunteeton, vaikka osasi kyllä tarvittaessa näytellä aidon oloisesti tunteita, jos katsoi hyötyvänsä siitä. Aika pelottavaa. Tämä kokemus muutti mua ja toipuminen jatkuu edelleen.

Elämä kuitenkin voittaa ja valoa on tunnelin päässä.

Paljon jaksamista ja voimia Sinulle. Teit varmasti oikean ratkaisun, vielä kun olet terve ja järjissäsi.

Muistan itsekin, kuinka sattui tosi pahasti, koska kuitenkin rakastin tätä narsistia niin paljon silloin ja välillä kävi mielessä, että pitäisikö yrittää vielä. Rakkaus on todellakin sokea. Sitä ei ole ihan järjissään, kun rakkaus vie mennessään.

Nyt hän ei enää pidä minua otteessaan ja olen pystynyt päästämään irti ja hengitän paljon vapaammin ja olen ajoittain jo jopa onnellinen.

Mutta toipuminen vie aikaa. Nyt yritä pitää itsestäsi mahdollisimman hyvää huolta (syö hyvin, liiku, yritä nukkua ja vietä aikaa hyvien ihmisten/läheisten/ystävien kanssa). Aika parantaa vähitellen, jokaisella se on kuitenkin eripituinen. Näin itse itseni nostin vähitellen siitä helvetin suosta, mihin olin joutunut.

Itse nyt viisi vuotta olen ollut naimisissa saman miehen kanssa. Uskon että hän on narsisti. Jo ensimmäisenä vuonna hän alkoi huorittelemaan ja tuhosi kaikki ystävyyssuhteet lähettämällä ystävilleni viestejä kuinka en tarvitse heitä ja poistamalla kaikki numerot puhelimesta. Hän lyö minua mutta se on aina oma vikani kun olen paikalla. Aina kun puhun muille ihmisille hän kertoo montako muuta parempaa naista hän saisi ja kuinka minä en tule koskaan löytämään ketään.

En voi lähteä suhteesta. . Tai ehkä voisin mutten uskalla. Sillä jään silloin aivan yksin. Eikä minulla ole ketään puolustamassa tai apuna. Lisäksi erossa minulla olisi enemmän menetettävää mm. Metsää ja kiinteistöjä jotka olen perinyt. Enkä usko kestäväni sitä omaisuuden jako sotaa yms.

Olin ennen iloinen ja sosiaalinen nykyään en pääse kotoa mihinkään ja toivon että mieheni kuolisi sillä en kestä enään. En jaksa aina olla syyllinen ja pelätä .
En jaksa kun hän saattaa räjähtää vain väärästä äänensävystä tai tavasta millä jotain sanoin tai katsoin.

Kunpa voisin palata ajassa taaksepäin tietäen mitä nyt tiedän ja estää itseäni menemästä naimisiin.
Ei sillä onhan meillä joskus mukavaakin kun on vieraita tai hän sattuu olemaan hyvällä päällä. Ne päivät vain harvenevat vuosi vuodelta.

Minulla taitaa olla kolmenkymmenen vuoden suhde juuri tällaisen henkilön kanssa. Olen aika loppu.

Itse olin narsistin kanssa suhteessa kolme kuukautta. Kaikki tuntui liian hyvältä ollakseen totta - eikä se totta ollutkaan. Jos joku meni pieleen, hän uhkasi tappaa itsensä tai syytti muita. Vika ei koskaan ollut hänessä. Lopulta pelkäsin häntä. Olin kolme viikkoa tekemättä mitään omia juttujani, ei ollut koskaan aikaa. HÄN vei kaiken ajan. Kun hän sai auton, olinkin yksin. Tätä jatkui kaksi viikkoa (asuin hänen luonaan 2 vk), kunnes yksi ilta hän melkein löi minua. Meni ohi, varmaankin tahalleen, jotta saisi säikytettyä minut. Muutin samana iltana äkkii pois. Tästä on aikaa kaksi viikkoa, ja yhä on joitain tavaroitani siellä. Nyt hän uhkaa rikosilmoituksella, jos en tee just niin kuinn hän haluaa.

Itsetuntoni on murskana, kaikki yhden videon takia. Tiedän, että video on vain tekosyy suuttua mulle. Hän lyttäsi mut maahan vähättelevillä sanoilla, kaikesta mitä olen. Hän loukkasi mua pahiten ja nyt luikertelee maassa anteeksi antoa vailla.

En luota enää miehiiin ollenkaan. Se saakelin narsisti tuhosi mun luottamuksen, enkä mä usko löytäväni rinnalleni ketään, joka pysyisi mun vierellä ja arvostaisi mua.

Surullista mutta niin totta. Itse erosin narsistista joka ei pääse elämässään eteenpäin, ei ole osannut ottaa avioeroa vaimostaan, saanut puheillaan uuden naisen muuttamaan kotikaupunkiinsa, yritti saada vaimonsa ja perheensä entiseen kotiin uutta perhettä, löysi minut ja lapseni ja puhui kaks vuotta kaikkea potaskaa, koskaan ei sanojensa takana seissyt, lupaukset kovenivat, häippäsi usein, minä olinkin syypää käytökselläni kaikkeen, tuli ja meni miten huvitti. Seksiä piti olla hurjasti. Elämä pelkkää jossittelua ja sit kun -meininkiä. On jalkapallovalmentaja ja minä kun otin lapsilleni ja itselleni koiraharrastuksen ja hänelle se oli ok, niin ilmoitti myöhemmin ettei koiraa todellakaan arkeensa halua.


Mutta hei, minä rakastan tuota miestä, aion kyllä taistella suruni ja luottaa taas ihmisiin. Mutta, jo aiemminkin narsistiin ihastuneena, pahoinpideltynä, ihmettelen miten noihin hoksahtaakin jopa uudelleen. hurmaavat puheet ja valloittava olemus. Ehkä se liian hyvää ollakseen totta- on varoitus. haluan lasteni kanssa elää vain tavallista arkea, Ja tärkeintä, elää. Tämä mies ei lapsieni kanssa halunnut perheenä lähteä mihinkään mutta vei jalkoja minulta alta, aina kun lapset joka toinen viikonloppu isällään.

Lopulta kun suhteen lopetin niin keksi vielä kääntää sen näin päin: Siirryin elämästänne koska ansaitsette parempaa ja en nyt tilanteeltani kykene. neljä vuotta erosta vaimoonsa, mutta avioeroa ei ota, ei myöskään vaimo koska mies kiristää asunnolla, jonka vaimon vanhemmat taanneet omakotitalolla, mies luistaa elareista, kun maksaa muka kivasti vaimonsa lainaa, isosta kämpästä josta tehnyt ryyppyluolan. mitä lie valehdellut että antaa voitot asunnon myynnistä jos ei elareita nyt tarvii maksaa. sairas kiintymys kämpäänsä, edellisellä narsistilla oli hamstrausongelma.

Tuomittiin oikeudessa naisen pahoinpitelystä, käänsi kuitenkin kaiken niin että oli itse uhri, minä kiltisti tukena vieressä, eihän tämä viimeisin minua koskaan lyönyt.

sain rakkaussuhteessa sormuksen, itkin onnesta, olihan hän elämäni mies. Kiristi kuitenkin tavaroilla joita antoi, leikkeli vaatteita ym. Jokainen tällainen jäi yksittäiseksi teoksi mutta erilaisia tekoja oli hurjan paljon. oli myös kovin mustasukkainen, välillä onnistui esittämään ettei olekkaan ja tottakai luotin taas paremmin.

Rikki olen. Tätä jatkuisi loputtomiin. Älkää arvostelko ne jotka ette ole tätä kokeneet. Toisen tunteiden hyväksikäyttö tietämättäänkin, narsistina on iso ongelma, jota narsisti ei tunnista. hän ei tunne myötötuntoa. Tosin saa sitä itse niin paljon että rikkoo toisen ja vie voimat. Olisipa joku keino tunnistaa nämä asiat jo ensimmäisen esim puolen vuoden aikana. Itsellä neljän ja kahden vuoden helvetit satuttaneet.

Lapset.. Joudun esittämään vahvaa, vahva olenkin, onneksi tämän toisen tajusin nopeammin. Lapsiani voin rakastaa ehdoitta ja he minua. heidän ei tarvitse säälittävän narsistin teoista tietää, riittää että itse selvisin.

Surutyö alkanut, välillä ilonpilkahduksia ja oman ilon takaisinsaamista.

Voimia kaikille ja hyvää kevättä.

Itse taidan olla tällähetkellä suhteessa narsistin kanssa. Kaikki viat ovat minussa enkä osaa kuulemma mitään. Olen ennen suhdetta viettänyt paljon aikaa ystävieni kanssa ja nyt en enää heistä näe ketään muutakuin vahingossa. Soittelemme toisillemme vain jos mieheni ei ole läheisyydessä. Mies ei myöskään huomaa itsessään mitään ongelmia vaan on täydellinen.

Olen sairastellut paljon viimeisen 2 kuukauden aikana ja siitäkin mies on minulle vihoissaan. Aina välillä on aikakausia kun mies on ihana ja huomaavainen. Nyt kuitenkin mies vain ilmoitti ettei tule yöksi kotiin vaan jää kotiin äitinsä luokse töihin ja ettei hänen kannata tuhlata bensaa siihen että tulisi kotiin minun luokseni. Viime yö meni siis uudessa kodissa ihan yksin. En päässyt sen takia töihinkään, koska minulla ei ole autoa eikä täällä kulje bussit.

Mies on murskannut itsetuntoni, joka oli ennen todella hyvä. Olen kuitenkin alkanut sanomaan vastaan jos mies minua haukkuu. Se on auttanut vähän mutta ei tarpeeksi.

Täytyy katsoa mihin tämä suhde kehittyy.

Voimia kaikille narsistin kanssa eläville!

Itse taidan olla tällähetkellä suhteessa narsistin kanssa. Kaikki viat ovat minussa enkä osaa kuulemma mitään. Olen ennen suhdetta viettänyt paljon aikaa ystävieni kanssa ja nyt en enää heistä näe ketään muutakuin vahingossa. Soittelemme toisillemme vain jos mieheni ei ole läheisyydessä. Mies ei myöskään huomaa itsessään mitään ongelmia vaan on täydellinen.

Olen sairastellut paljon viimeisen 2 kuukauden aikana ja siitäkin mies on minulle vihoissaan. Aina välillä on aikakausia kun mies on ihana ja huomaavainen. Nyt kuitenkin mies vain ilmoitti ettei tule yöksi kotiin vaan jää kotiin äitinsä luokse töihin ja ettei hänen kannata tuhlata bensaa siihen että tulisi kotiin minun luokseni. Viime yö meni siis uudessa kodissa ihan yksin. En päässyt sen takia töihinkään, koska minulla ei ole autoa eikä täällä kulje bussit.

Mies on murskannut itsetuntoni, joka oli ennen todella hyvä. Olen kuitenkin alkanut sanomaan vastaan jos mies minua haukkuu. Se on auttanut vähän mutta ei tarpeeksi.

Täytyy katsoa mihin tämä suhde kehittyy.

Voimia kaikille narsistin kanssa eläville!

Hei!

Itse olen jo eronnut tällaisesta narsistisesta henkilöstä, muttei tilanne siltikään ole helppo.
Tekisi mieli kuvailla taustaa tarkemminkin, mutta siihen kuluisi pieni ikuisuus.
Tapasimme kuitenkin o monia vuosia sitten. Mies oli kuin jokaisen naisen päiväuni: komea, älykäs, urheilullinen ja hyväkäöytöksinen. Suhteen edetessä alkoi kuitenkin ilmaantua asioita, jotka hiljalleen alkoivat soittaa hälytyskelloja (mutta aika hiljaa vielä). Esille alkoi tulla vaatimuksia, muutosehdotuksia, joihin tietenkin rakastuneena nöyrryin. Olin valmis muuttumaan rakkaan ihmisen haluamalla tavalla, vaikka se tuntuikin vastenmieliseltä. Ei mennyt aikaakaan, kun huomasin kuinka uupunut olin; olin hankkinut työpaikan, opiskelin täysipäiväisesti ja siinä sivussa koitin pärjätä myös muilla elämän osa-alueilla. Silti mies ei kuitenkaan ollut tyytyväinen. Aina oli jotain, jossa olisin voinut toimia paremmin. Sain siis tuntemaan itseni riittämättömäksi. Sellaiset asiat joissa olin aiemmin itseäni arvostanut, olivat muuttuneet vähäpätöisiksi. Sellaisiksi joihin pystyisi kuka tahansa. Minun piti olla parempi.
Seuraavaksi kuvioihin tulivat perhe ja läheiset. Myös niissä oli vikaa. Mies oli vähän tekemisissä läheisteni kanssa. Sian kuulla erittäin ikäviä loukkauksia läheisistäni. Turruin näihin loukkauksiin ja myös tässä tilanteessa, aloin vähättelemään ennen minulle tärkeiden ihmisten saavutuksia yms.
Suhteen loppuvaiheessa korostuivat uhkailu ja kiristys. Mitä tapahtuu, jos eroamme. Miten kaikki hänen tuttunsa vihaavat minua, jos jätän hänet. Sain vaihtoehtoja - joka jään tai tapahtuu ikäviä.
Tällä hetkellä olen eronnut, mutta olen tunteitteni takia vielä koukussa. Järki yrittää pitää yliotteen, mutta välillä tunteet ottavat vallan ja päätöksessä pysyminen on erittäin vaikeaa. Uskon, että tämä on vielä vuosien kamppailu, mutta paluuta entiseen ei saa tapahtua!

Toivon voimia teille kaikille!

En tiedä olinko naimisissa narsistimiehen kanssa? Asia tuli esille kun hänen kakkosensa käräytti hänet minulle jolloin mies haukkuin kakkosen josta suuttuneena kakkonen haki netistä tietoa narsismista ja laitteli niitä minulle ja syytti miestä narsistksi. En tiedä mikä on totta tuossa sillä nyt tuo kakkonen on exäni vihitty puoliso. En siis ymmärrä enkä varmaan koskaan saa tietää kuka on mitäkin. Senvuoksi olen sitämieltä että narsisti nimikettä käytetään aivan liian auliisti jos halutaan loukata jotain ihmistä.

ah ihanaa loppuelämä ilman narsistia

Moi!
En tiedä onko mieheni narsisti, äitini on vain alkanut puhua viime aikoina mieheni olevan sitä ja tuntuu että mieheni haluaa tahallaan kiusata minua. Olen ollut mieheni kanssa kuusivuotta yhdessä meillä on myös lapsia. Välillä mieheni on todella ihana ja huolehtivainen, mutta sitten tulee kausi ihan kun hän sekoaisi. Kun tulee pienikin "riita" mistä vaan esimerkiksi kukkien kastelusta hän haukkuu minut milloin huoraksi, lehmäksi tai tyhmäksi ämmäksi. Kaikki on aina minun vika oli asiasta kuin asiasta kyse. Joskus sanon hänelle että miettisi omaa käytöstä hän taas haukkuu ja sanoo että minun syytä kaikki ja minun tulee miettiä omaani. Kun lapsemme oli vielä vauva mieheni usein kielsi puhumasta vauvalla tietyllä tavalla ikinä en saanut "lässyttää" lapselle. Meillä on myös koiria jotka ovat olleet minulla ennen tapaamistamme niistä hän on aina päättänyt esim. en saa päästää niitä ulkona vapaaksi jos hän on mukana enkä saa antaa luita koirille, annan aina kun hän ei ole kotona! koirat eivät saa oleilla enää sohvalla, joskus harvoin koirat menevät ns salaa säkyyn ja mieheni sekoaa siitä täysin. siitä sitten mies on minulle usein viikonkin vihainen ja haukkuu minut ja syyttää että se oli minun vikani, siis minun vika en ymmärrä miten. mies ei lepy ennen kun alistun hänen tahtoon.Tuntuu että mies vihaa niitä siksi koska ne ovat minun. Välillä tai aika usein tuntuu että haluaisin erota, mutta taas en uskalla. Joskus olen puhunut miehelle erosta,mutta hän uhkailee miten pärjään ilman häntä ja hän vie asunnosta kaikki tavarat ja kiristää kaikella mahdollisella. Toisaalta ero tuntuisi hyvältä mutta toisaalta se pelottaa ja myös siksi että miehessäni on paljon myös hyvää, mutta en enää kauaa jaksa olla aina syypää kaikkeen ja tehdä kaikki asiat aina hänen mielikseen. seksiäkin hänen on saatava juuri silloin kun hän haluaa tai hän suuttuu. Tässä nyt tarinaa osittain vielä on paljon enemmänkin vaikeuksia mutta en jaksa enään kirjoittaa.
Mitä olette mieltä, onko mieheni edes normaali??

Todennäköisesti Bipolär.
Tosin hän ei saanut antaa omaa versiotaan!

Pakko jakaa omakin kokemus tänne. Narsistisista suhteista lukiessa, elämä on kuin suoraan omastani...

Seurustelin narsistin kanssa n. 1,5 vuotta. Vuodenvaihteessa muutimme yhteen ja erosta on nyt reilu kuukausi.

Kaikki oli tosiaan aluksi liiankin hyvää ollakseen totta - kuten muutkin ovat sanoneet. Miten mies voikaan olla niin ihana, huomaavainen, älykäs, karismaattinen ja muutenkin suoraan kuin jostain satukirjasta? Temperamenttia hänellä oli ja alkuvaiheissa tuli jo riitoja, mutta mikäs siinä, kun kaksi vahvaa persoonaa elää yhdessä.
Yhteen muutettuamme alkoi alistaminen. Hän sai minut useasti yhteisillä baarireissuilla itkemään, kun veti pultit mustasukkaisuudesta. En saanut jutella kellekään ja "katselin muita miehiä". Hän vetosi siihenkin, kuinka hänen ystävänsä pitävät minua varmasti täysin lutkana. Ja tiesin, ettei niin ole - olimme todella hyvissä väleissä hänen ystäviensä kanssa ja hekin hämmästelivät mustasukkaista ystäväänsä - mutta niin, olihan se kiellettyä jutella heillekin. Poikaystäväni alkoi myös loukkaamaan ja itkettämään minua flirttailemalla muille naisille ("menen juttelemaan tuon naisen kanssa!") ja yrittämällä tehdä minua mustasukkaiseksi. Lopulta kun en jaksanut välittää, alkoi suora nälviminen.
Henkinen väkivalta oli kamalaa. Kuulin usein, kuinka olen pilannut hänen elämänsä, kuinka hän uskoo minun vakavasti olevan skitsofreenikko tai mielenvikainen muuten. Ja kuinka olen "mulkku", "kusipää". Pahinta oli, kun tuskastellessani vatsani koon kanssa hän sanoi voivansa viiltää sen puukolla pienemmäksi ja kuulin usein myös, kuinka minun tulisi tappaa itseni, hukuttautua jne... Lopulta alkoi myös fyysinen väkivalta riitojen yhteydessä. Aluksi hän tukki tieni, etten päässyt livistämään huoneesta minnekään kesken tilanteen. Tai riuhtoi esineitä (mm. kalliin puhelimeni, jonka kerran hajotti palasiksi..) kädestäni. Sitten itkukohtauksissani riidoissa hän alkoi riuhtoa minua ja sain uskomattomia mustelmia käsivarsiini. Kerran hän riuhtaisi minut baarijakkaralta niin alas, että lensin jakkaran kanssa päistikkaa maahan.

Sairastuin vakavaan masennukseen tämän suhteen myötä ja ambulanssi oli muutaman kerran paikalla yrittäessäni itsemurhaa, kerran olin tikattavanakin.. Ja sain kaksi paniikkikohtausta, joiden toivon olevan historiaa eron myötä. Pitkät terapiat edessä, mutta heti erottuamme pahimman vaiheen jälkeen olo alkoi jo helpottaa. Toki toista rakasti enemmän kuin mitään, ja takapakkia ja ikävä on tullut välillä. Asunto on ensi kuun vaihteeseen asti yhteinen (irtisanomisajan vuoksi) ja joudumme hoitamaan käytännönasioita. Pelkään suunnattomasti, että hän räjähtää jostain tai pyrkii yhä uhkailemaan ja hallitsemaan minua, niin on käynytkin. Välillä hän osaa olla oikein mukava. Haluan kaikin puolin katkaista välini häneen, sillä tiedän, että niin on paras. Kaduttaa, etten aiemmin lähtenyt suhteesta, kun aloin voimaan todella pahoin.

Ex-poikaystäväni kokee olevansa syytön kaikkeen. Ei kadu mitään eikä varsinkaan ole vaikuttanut millään lailla sairastumiseeni, sen hän on tehnyt selväksi. Hän on tehnyt selväksi myös läheisilleen, että olin mielenvikainen lutka ja sekaisin. Ja suhteen loppuvaiheilla minulle selvisi, kuinka silmittömästi hän oli minulle pystynyt valehtelemaan ja minua manipuloimaan, ja syytän ikuisesti itseäni, että olin niin sinisilmäinen. Vikaa oli varmasti minussakin että suhde oli niin tulinen ja riitaisa, mutta tuntuu pahalta, että poikaystäväni yrittää tehdä minusta syypään eikä todellakaan ymmärrä tai tule ymmärtämään, mitä minulle teki.

Voi kauheeta.. itku tulee kun lukee tuota.. edellisen kanssa voin myötäelää, muita en jaksanut lukea mutta varmasti yhtä kamalia.. Itse olin ex mieheni kanssa melkein 9 vuotta, viis viimeistä mietin uskallanko lähteä, naimisissa oltiin 6vuotta.
Alkuun oli kanssa niin uskomattoman ihana, huomaavainen jne... kunnes sitten muuttui kun oli jo liian myöhäistä.. Alkuun oli kanssa vaan tulisia riitoja, ovet paukkuen lähti jos nokkiinsa otti, sitten alkoi myöskin reitin tukkiminen, töniminen, henkinen väkivalta mikä paheni vaan vuosien varrella... Mustasukkaisuus oli myöskin järkyttävää. Kerran exä lähti baarista toiselle naiselle jatkoille, odotin sillon toista lastamme.. Hän ei edes vaivautunut ilmottamaan missä on.. Seuraavana aamuna lähdin lapsen kanssa pois kotoa, en ilmoittanut mihin menemme... Tuon naisen luona ei kuulemma tapahtunut mitään mutta ei se silti ollut hänen mielestään väärin.. Uhkailu alkoi, jos jätät mut niin vien lapset, teen jotakin itselleni jne... Se oli kammottavaa aikaa.. Lopulta sain päätöksen tehtyä, ero.. Nukuin tyttäremme huoneessa kunnes sain asunnon, lähes joka yö saattoi mies tulla repimään mut kesken unien sängystä ylös huutaen, tönien, uhkaillen... Lapset pelkäsi... IKÄVÄKYLLÄ exä on täydellinen ulkopuolisten silmissä, niinkuin kaikki narsistit yleensä ovatkaan.. Kaikki ihmetteli miten lähdin noin täydellisen miehen luota. Lapset on yhteishuoltajuudessa, KADUN SITÄ SUURESTI koska exä edelleen kiristää ja uhkailee mua tarvittaessa, hallitsee mun elämää lasten kautta.. Olen kuulemma epävakaa, mielisairas jne... Yritin reilu vuos sitten itsemurhaa, en vaan enää jaksanut tätä... Olen niin yksin tilanteen kanssa.. Exän isä on vieläpä asianajaja ja varatuomari.. HÄN kehtasi mulle sen itsemurhayrityksen jälkeen huutaa etten ole kykenevä äidiksi ja minulta pitäisi ottaa lapset pois.. HÄN, exän isä yrittää hallita mun rahankäyttöä, uhkaa jättää lapsenlapset perinnöttömiksi (mikä ei voi mua liikuttaa pätkääkään) ne on hänen ainoat lapsenlapset. KÄVIN vuosi sitten kriisiterapiassa sen itsemurhayrityksen jälkeen ja hieman sain sieltä apua.. EROSTA on kolme vuotta, pikkuhiljaa saan itseäni kasattua... Oppii tuntemaan itsensä uudelleen... En saanut edes "verkkareissa" kauppaan mennä, jos jätti kupin pöydälle niin johan räjähti.. Lapsetkin olen kuulemma opettanut huonosti ku jättävät vaatteita lattialle.. HIRVEETÄ ku ei voi tehä mitään, lapsien takia. Mulla ei ole todistusaineistoa. VIINAKIN on sellanen ikävä kaveri sille.. Jos hävitti tavaroitaan kännissä, kuten lompakkoa tai puhelimia niin se oli mun syy.. kerran vein lapsia sinne niin jätkä oli niin jurrissa sammuneena ettei herännyt edes, en voinut jättää lapsia, myöhästyin töistä.. Hän oli kuulemma vaan niin väsynyt ettei herännyt, juupajuu... huokaus... viel 10 vuotta ennen ku pääsen siitä lopullisesti eroon.. Sen isä yrittää taas luikerrella mun elämään.

Aika kovaa juttua tänne on kirjoitettu.
Narsistit on eläimiä jopa pahempia. Kaikki tehdään että omaetu saadaan ykköseksi. Lahjotaan ja näytetään varsinkin suhteen alussa miten ihana minä olenkaan.
Narsistit voivat aivan hyvin ruveta flirtailee häikäilemättömästi esim. varatuille naisille ja vielä jos narsistilla on oma ero takana.
Suorastaan sikamaista käytöstä.
Nyt vaan odotellaan mitä tapahtuu.............

On hyvä muistaa Usein on tapauksia,ettäHenkilö joka väittää toista henkilöä narsistiki kärsii usein itse mielenterveysoireista tai narsismista. Kyseessä on taudinkuvaan kuuluva ihmisen puolustus reaktio.

Terveyskirjaston linkki kannatta lukea ajatuksella ja huolella. Mitkä kohdista sopii minun omaan käytös malliin.

http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=epi00003&p_teos=epi&p_osio=103&p_selaus=12525

Nämä tarinat mitä ketjussa on, kuullostaa juuri niin paljon minun entiseltä elämältäni! Asuin liian kauan paskassa suhteessa narsistin kanssa mutta sain sen verran voimia omilta sukulaisiltani, että keräsin tavarani ja lähdin. En kadu sitä ikinä että läksin..
Joskus olen vaan miettinyt että kuinka selvisin hengissä pahimman yli mitä silloinen sikamainen mies teki ja terrorisoi. viimeset vuodet se eli toista elämää monien naisten kanssa ja valehteli aivan kaiken. Miehen suvussa vaan katseltiin sivussa että voi kun on hyvä poika ja mummin kulta:o/ Olin itse liian kauan sinisilmäinen ja uskoin kaikki valheet. Tein välillä erillaisia salapoliisitöitä ja aina paljastu että se oli pettäny.
Nyt olen onnellisesti uudessa suhteessa, miehen kanssa jota rakastan ja ei ole hirviö=) Olen saanut elämäni takaisin vaikka menneet jättivät syvät arvet sisimpääni.

Hei! Tiedoksi, että Narsistien uhrien tuki r.y:n keskustelufoorumi on eilen avattu uudestaan. Siellä ei ole vielä mitään kirjoituksia, mutta varmaan niitä alkaa pian ilmestyä. Viimeksi kun foorumi oli käytössä se oli hyvinkin suosittu. Sieltä saa apua ja vertaistukea ja ennen kaikkea siellä voi keventää sydäntään. Voimahalit kaikille narsistien uhreille!

Hei kiitos ..Olen nyt sitten joutunut uhrin kynsiin ..kaikki näytti hyvältä 4 vuotta sitten tutustuttiin kaikki oli kuin unta...elämä jatkui 3vuotta sitten sanoimme tahdon mies oli niin ihana ja hyvän näköinen et en muuta toivonut..Meillä oli yhteiset harrastukset oltiin joka päivä kalssa .milloin matoongella .milloin verkoilla ja koko tämän ajan vaan kalasteltiin ja saatiin tuoretta kalaa ja osattiin nauttia näistä hetkistä...oli vaikka mitä suunnitelmaa jne..2vuotta sitten taas muutetiin ostetiin talo ja taas rakennettiin kuin iisakin kirkkoa et huh,huh.. ois niin paljon kerrottavaa et loppua ei tule...se oli kyllä ihan häkkiluntana olemista omat nuoret yrittivät auttaa mut minun silmät eivät aunneet millään voi tätä :( viime viikolla tämä paukautti pommin sanoi minua kohtaan ei mitään tunteita hänellä uusi ystävä jne... kyllä meni jalat alta..siis ne vuodet hän otti voimat.on niin paljon tapahtunut tämän vuoden aikana tammikuussa kuoli äiti ja siitä eteenpäin tätiä.setiä..ihmettelin kun hän ei osanut surra nyt jälki käteen enkä saanut lohtua ei ilmeisesti ymmärtänyt...monesti uhkaili tuossa on ovi ja lähde...ihan ihme käytöstä :( mut pakko elämän on jatkua...kun vaan saisin uuden kodin täällä tätä saman katon alla ollaan.....kiitos..

Näitä viestejä lueskellessa, samauduin jokaiseen. Mun kokemus kesti n vuoden. Alkoi yht´äkkiä, olinko sattumaa vai tarkoin valittu uhri, sitä en koskaan saa tietää. Kaikki eteni nopeasti. Jo 2 viikon tapailun jälkeen hän sanoi rakastavansa mua ja haluaa viettää lopun elämänsä kanssani. Yhteistä asuntoakin mietittiin. Yhteyttä pidettiin usein ja tavattiinkin. Sitten kaikki muuttui...ei enää vastauksia viesteihin eikä puheluihin. Aloin kyselemään, että mikä mättää...olenko tehnyt jotain väärin ym. Ei vastauksia. Yhteydenpidot ja tapailut vaan hänen ehdoillaan. Sitten ihan puun takaa, mut jätettiin...ilman mitään selityksiä. Parin kk:den päästä kuitenkin viestejä taas, että ikävä ym...ja kokoajan hän vakuutti rakastavansa ja että muita ei ole koko aikana ollut ja uskoin kaiken. Tätä jojottelua kesti ja kesti ja aina vaan uskoin, odotin ja toivoin. Alusta saakka mua syyllistettiin ja keksittiin asioita joihin jouduin aina puolustautumaan ja selittämään ja vakuuttamaan että mitään en ole tehnyt.
Ikinä ei tapeltu...kaikki nämä latistamiset tapahtui viestein ja kännissä. Koskaan ei viestejä eikä tapaamisia selvinpäin (hänen puoleltaan).
Vielä ennen kesälomaansa kävi tapaamassa mua ja jäi yöksi...sen jälkeen taas kyselin ja kyselin, että missä mennään...ei vastausta. Kunnes sitten hän ilmoitti, että joo on uusi juttu alkamassa, mitä en halua rikkoa...mut oli helppo rikkoa.
Mut vaan jätettiin kylmästi, tunteettomasti ja vailla mitään selityksiä. Nyt tiedän mitä on kun tunteet raiskataan totaalisesti!

Viime aikoina on mieleeni usein tullut tämänkaltainen ajatus "miehen rakkaus ei olekkaan toisen ihmisen arvostusta ja kunnioittamista,ei,se on uhkailua,kiristystä ja esineellistämistä. "

Juuri se arvostuksen ja kunnioituksen puute oli se, mikä itselläni aiheutti pahan olon. Aluksi en ymmärtänyt, mistä se paha olo miehen seurassa johtui. Koska mieshän oli niin liiankin hyvä ollakseen totta.

Vähitellen uhkailu, kiristäminen ja esineellistäminen tulivat lisääntyvässä määrin mukaan.

minä olin iloinen ja elämän haluine tapasin tämän miehen 2 vuotta sitten ,olimme erossa vuosi ja kolmekuukautta . hän lähestyi minua uudelleen keväällä , emme paljon nähneet mutta juttelimme skypen kautta .en ensin tajunnut miksi rupesin voimaan huonosti ja vointini vaan meni pahemmaksi en nukkunut en syönyt tajusin vasta 2 päivää sitten että mies oli narsisti . en koskaan tehnyt mitään oikein ,en muka muistanut asioita siitten kun tämänkuun alku puolella päädyin jotenkin raha pulaan lähetin hänelle terstareita sähköposteja rukoilin ja kerjäsin häntä ottamaan yhteyttä. mies oli jälleen kadonnut meillä oli kauko suhde vaikkakin asunto on myös kaupugissa tällä miehellä .minusta tuli pelokas .skypestä hänet poistin jo16.10 klo 21.50 .hän hurmasi minut kiltteydellään ,oli ihana ja luulin että hän rakasti minua .
kunnes skypessä hän oli kuin piru itse .. loukkaintui veti skypeen kiinni .vasta pari päivää sitten eksyin lukemaan narsismista .pistin tekstarin että ei nää ota minuun yhteyttä ja sähköpostiin saman tekstin .istuin viikon kotona käymättä edes ulkona . nyt yritän pikku hiljaa toipua mutta pelkään hänen taas tulevan takasin .olen kyllä tehnyt päätöksen että kierrän hänet kaukaa .viellä on kiintymyksen tunnetta mutta myöskin inhoa miksi joku voi olla todella noin julma ja ilkeä ihminen. . ranteita viiltelin 4 jä kertaa ..nyt olen hirveän väsynyt ja tyhjä.myökin peloissani .

Juu, kyllä kun äijää ei enää huvita 2,5 vuoden seurustelun jälkeen, hän alkaa kartella. Ja se johtuu siitä , että pitempään on ollut jo toinen nainen kehissa, ainakin netissä, Se on niin kivaa pelata koneella peleja ja haaveilla siitä toisesta, ihan sama, en viitti nyt vastata tälle, josta suhteesta olis tullutkin jotain jos molemmat olisi ottaneet vastuuta. Jos mies olisi jotain luvannut. esim että asutaan vaikka saman katon alla ja katellaan. Mutta silloin mies ei saisi pelata rauhassa. Siloin mies ei saisi rauhassa nettitreffailla. Flirttaillakin sai sen naisen kanssa käydessään vaikka ravintolassa, aiheutti kyllä pahaa mielta, mutta eihän se tätä miestä haittaa...hän on sinkku ja saa tehdä mitä haluaa. Hän on sinkku mutta kärsii NIIN kovasti yksinäisyydestä. Mutta kun hän ei kuitenkaan halua ketään siihen häiritsemään nettipelaamista ja deittailua. Se on niin kivaa kun saa seurustella sillä lailla että silloin kun hänelle sopii tehdään mitä hänelle sopii. Toisen mielipiteillä ei ole mitään arvoa, toinen on vaan koriste jonka voi ottaa hyllyltä käyttöön kun itselle sopii. Ja sitten kun se nainen idiootti-raukka luuli että toinen oli tosissaan, että muutettais vaikka yhteen, silloin alkoi tätä mies-raukkaa pelottamaan. Tästä tulee vielä jotain vakavaa. SIlloin vihelletään peli poikki. Silloin miehellä ei olisi enää kivaa, hän joutuisi ottamaan vastuun tästä naisesta ja jakamaan ja tämä nainen tulisi HÄNEN asuntoonsa. Ja sitä paitsi, naiselle on kaksi lasta ja koirakin, niidenkin kanssa hän miesraukka joutuisi jakamaan tämän naisen huomion. Kiitos J kun petit minut ja minun haaveeni.

Mies, joka on sulle ikävä, väheksyy ajatuksiasi ja vaikuttaa muutenkin epäkunnioittavalta, on juuri tällainen.

Tällaisella tyypillä on omia ongelmia ratkaistavanaan, eikä naisen ole järkevää pyrkiä rinnalle saamaan omaa itsetuntoaan hajalle.

hyvin sanottu. Vaimoni lähti narsistin mukaan, sanoen että olet hyvä mies mutta nyt tuntuu vain tältä.
Voiko olla totta että narsisti kykenee noin vain ottamaan ja hallitsemaan toista ihmistä. Jättää 15v avioliiton taakseen, kun mitään konflikteja itse en ole suhteessamme huomannut.

Selville on tullut kaiken maaliman liehittelyt yms.
Kertokaa jos vastaavanlaisia kokemuksia että exän uusi kumppani onkin narsisti.

Voi kun nää tarinat kuulostaa tutulta...Itse tapasin mieheni (tai oikeastaan ex-mieheni) Puoli vuotta sitten.Alku oli täydellistä.Koin että nyt olen löytänyt täydellisen miehen.Hän sai mut tuntemaan itseni maailman ihannimmaksi naiseksi.Kaikki oli juuri sitä liian hyvää ollakseen totta.

Melkein kaikki tuttuni varoittelivat minua ja sanoivat että "älä nyt herranjestas sekaannu tuohon mieheen" "Ei ole luotettava" "Tuo juttu päätyy vielä todella huonosti" "Juokse karkuun vielä kun voit" Kuuntelinko? -No en todellakaan.

Olimme joka päivä yhdessä ja suhteemme eteni TODELLA nopeasti.En tietenkään osannut enkä edes halunnut pistää missään vaiheessa jarrua pohjaan.Hän oli heti minun luonani kuin kotonaan ja itseasiassa muuttikin minun luokseni jo muutaman viikon tuntemisen jälkeen.Alkoi esitellä minut tyttöystävään kaikille,se tuntui ihanalta vaikka olikin aivan liian aikaista.Pyysi minulta usein lainaan rahaa,ei maksanut melkein koskaan takaisin.Esitteli minut koko suvulleen.Puhui yhteisestä tulevaisuudesta.Miten muutamme isompaan asuntoon,menemme naimisiin,teemme lapsia blaa blaa blaa ja minä aivan hurmoksessa silmät sokeana uskoin kaiken.

Sitten alkoi hirveä mustasukkaisuus.Jos juttelin vanhalle tutulle joka oli miespuolinen alkoi heti hirveä epäily ja syyttely.Mistä tarkalleen ottaen tunnen hänet?Onko mulla ollut suhde häneen?tunnenko vetoa häneen?Olenko harrastanut seksiä hänen kanssaan?

En saanut koskaan puhua hänen miespuolisten kavereidensa kanssa yhtään mitään.Puhuminen oli hänelle vissiin pettämistä?Panemista?Mun kavereiden (tyttöjen) kanssa hän kuitenkin kovasti jutteli ja melkein jopa flirttaili.

Yhtäkkiä meidän tiivis yhdessäolo muuttui ja hänestä tuli todella etäinen.Alkoi olla öitä poissa.Ei vastaillut puhelimeen.Ei ilmoittanut itsestään mitään.Sitten jälkeenpäin tulee viestiä jossa pyytää anteeksi ja päälle aina tietenkin joku tekosyy miksi ei vastannut puhelimeen ja missä on ollut.

Pikkuhiljaa alkoi olla useempia ja useempia öitä kerrallaan poissa.Ja pikkuhiljaa anteeksipyynnöt ja selitykset vähenivät.Lupas aina tulla mun luokse ja mun viereen,mutta ei tullut.En pystynyt enää luottamaan häneen tippaakaan.Kun taas ilmestyi maisemiin oli hän kuin mitään ei olis tapahtunut.Asiasta ei koskaan puhuttu.

Nyt ei olla nähty kohta kahteen viikkoon.Lupaillut tulla mutta ei ole tullut.Pari päivää sitten päätin että nyt riittää.Yritin saada hänet luokseni puhumaan tilanteesta (jättämään hänet) lupas tulla monta kertaa,ei tullut.Sit päätin soittamalla kertoa asiani.Soitin ja sanoin et nyt meijän täytyy puhua.Hän sanoi että niin täytyy.Hänellä on kuulemma hyvä syy omalle käytökselleen.-Minä petän häntä!alkoi aivan pokkana syyttelemään minua pettämisestä,vaikka eikös se ole aivan päivänselvää että kumpi meistä se pettäjä todellisuudessa on? Sen jälkeen sanoi että ei oikein tiedä että mitä haluaa.Haluaako enää jatkaa suhdettamme tämän pidemmälle.

Tässävaiheessa mietin että hetkonen,minä olin juuri jättämässä häntä ja yhtäkkiä asia onkin aivan ylösalaisin ja hän onkin se joka jättää minut?Ja keksii vielä aivan naurettavan tekosyyn :D Kääntää oman pettämisenkin niin että se olenkin minä joka petän...todella sairasta meininkiä!

Tuon puhelun jälkeen en ottanut yhteyttä.Mies otti sitten minuun.Pyyteli anteeksi kun ei ollut soitellut ja syytti minua kun minäkään en ollut soitellut hänelle.Lupas tulla taas mun luokse.Ei kuitenkaan tullut.

Seuraavana päivänä pyyteli taas anteeksi kovasti kun ei tullutkaan ja sanoi että nyt tulee jos vielä haluan?No ei tullut.

Viimeinen tapahtuma on ollut se kun minä laitoin pitkän viestin jossa vetosin kovasti minun särkyneisiin,loukattuihin ja hajonneisiin tunteisiin. (nyt tajuan että oli turha yrittää vedota tunteisiin sillä mieshän on täys narsisi!tunteeton paska!).Kerroin myös että nyt tämä on loppu.Tulkoot hakemaan kamansa kun on aikaa.Mies naureskeli minun tunteiden purkausta (oletettavasti) ja sanoi että tulee huomenna.Saa nähdä tuleeko.Vähän pelottaa että mitä koko kohtaamisesta tulee.Tämän parin viikon erossaoloaikana olen tajunnut että mieshän on täys sekopää! Ties mitä hän mulle tekee...

Ja siis miehellänihän on selvästi uusi nainen jo kiikareissa jota on paneskellut jo hyvän aikaa.Siksi pystyy mutkin jättämään.Hän nimittäin ei pysty elää ilman että on joku nainen jatkuvasti vierellään.On itsekkin sen aikoinaan myöntänyt.

Kiitos kirjalainauksestasi. Olen lukenut tuon kirjan ja se on erittäin hyvä ja avartava. Millaista on olla naimisissa narsistin kanssa ? Joka päivä mietit teenkö tänään jotakin sellaista mistä toinen suuttuu. Onko minulla tänään töistä tullessa väärä ilme kasvoilla. Kuinka paljon minulle tänään valehdellaan ja manipuloidaan varsinkin hengellisesti, mikäli hengellisyys kuuluu elämäänne. Naisena tiedostan, että tulisi lähteä, suojella lapsia ja itseä. En pysty siihen, sillä itsetuntoni ja rohkeuteni on nolla. Mikään ei muutu, mutta välillä on hyviä hetkiä ja niihin yrittää takertua. Olen tullut naisena säälittäväksi. Pyytelen koko ajan anteeksi, että olen tällainen. Mutta, tähän kaikkeen pystyy narsisti, varsinkin avioliitossa.

voi v1ttu narsisti siellä, narsisti täällä. saatan2n kanat ku täällä muiden katkeroituneiden ihmisten kanssa kotkottaa yhdessä, narsisti sitä, ja tätä. HUOH. en ole lukenut viestiäkään tästä ketjusta. v1tuttaa vaan tämä ainainen narsisti puhe, peiliin katsominen auttaa myös. t. ex "narsisti"

Isäni on ilmeisesti jonkin sortin narsisti kun on äidin kanssa sellaista mustasukkaisuus/mökötys-vuoristorataa. Menee hyvin-ei mene hyvin-menee hyvin jne. Olen itsessänikin huomannut vähän samoja huonoja luonteenpiirteitä, tiedän että parisuhteessa (jos sellaiseen nyt jonkin ihmeen kautta päätyisin) tulisin olemaan varmaan samanlainen isäni poika. Omaan heikon itsetunnon ja epäilisin varmaan pettämistä jokaisen miehen kohdalla jolle tyttöystäväni puhuisi, olisin sairaalloisen mustasukkainen. Joten pitääköhän se vaan hammasta purren kitua tämä elämä ilman naista vaikka välillä pahaa tekisikin.

Minun miestä ei kiinnosta minun jutut.kaikki on minun syytä ei tue missään.sanoin kun seurusteltiin mikähän on kun naisiin ei saa mitään tunnetta.mutta minä olen kuin miehen kylkiluu.Joka asiassa mitä sanon korjaa ei se niin ole vaikka olen oikeassa.

Todella tutulle kuulostaa. Itselläni kokemusta n. 6 vuotta sitten eronneesta italialaisesta hurmurimiehestä joka kohteli minua juuri noin ja nyt viimeksi 1.5 vuoden ajan. Yhtä on/off suhdetta ja draamaa.
Aluksi hurmasi minut avoimuudellaan, käytöksellään ja ulkonäöllään. Dai minut tuntemaan tärkeäksi vaikka hälytyskellot aluksi soivatkin. Kun oli saanut minut koukutettua itseensä niin alkoi se narsistinaamari rakoilla.
Kaikki tapahtui hänen ehdoillaan. Manipuloi, salaili ja valehteli. Ei ottanut vastuuta sanoistaan eikä teoistaan. Tunnekylmä, ei empatia kykyä.
Piti minua rakastajatterenaan, ei halunnut sitoutua vaikka minä tähtäsin siihen. Kärsin että selsin takia minua tapaili mutta koskaan ei sitä voinut myöntää. Piti ovia auki muille naisille. Tekosyynä käytti työkiireitä ja lapsia ettei voida tavata viikonloppuisin vaikka hänellä viikonloput piti olla vapaat. Hiiviskeli silloin tällöin salaa baareihin eikä halunnut viettää niitä kanssani.
Ei ottanut vastuuta sanoistaan eikä teoistaan, näiden välillä ristiriitaa jatkuvasti. Lupaili mutta lupaukset eivät pitäneet. Ei pysty keskustelemaan ongelmista vaan vetäytyy eikä pidä yhteyttä. Ei kestä minkäänlaista itseensä kohdistuvaa kritiikkiä. Ei ota opiksi virheistään eikä ole valmis muuttumaan tai tekemään kompromisseja. Ei ottanut minun tarpeitani tai toiveitani huomioon. Kun sanoin että nyt riittää niin vaihtoi heti minut toiseen naiseen.
Olen nyt toipumisen tiellä enkä aio enää lähteä tähän uudelleen. Hän rikkoi minut mutta aion tästä nousta.
Luottakaa naiset vaistoonne! Älkää lähtekö narsistmiehen matkaan. Älkää rakastuko heti vaan ottakaa ihmisestä ensin selvää, tutustukaa rauhassa. Elämä on yhtä helvettiä narsistin otteessa.
SE MIKÄ ON LIIAN HYVÄÄ OLLAKSEEN TOTTA EI OLE TOTTA!

Kaksi voimakkaasti narsistisia piirteitä omaavaa naista melkein rikkoi minut, mutta onneksi ymmärsin mistä on kyse ja tajusin lähteä ennenkuin olin pohjalla. Sinisilmäisyys loppui kuin seinään ja luottamus ihmisiin meni, mutta toivon ja uskon että aika auttaa. Tutustukaa rauhassa ennenkuin menette suinpäin suhteeseen. Terveisin: paras oppi tulee kantapään kautta

Aloituksesta etenkin tämä kuulostaa tutulta:
"Sitten alkaa kuurupiiloleikka,yksikin "väärin" lausuttu tai ymmärretty lause saa miehen katoamaan naisen elämästä useaksi päiväksi.
Tätä leikkiä leikitään kuukausia,kunnes sekään ei riitä.
Hyvän ja huonon kohtelun aikavälit alkavat vaihdella nopeampaan tahtiin"

Kyseessä oli nainen ja tuo hyvän kohtelua määrä alkoi pienentyä.

Sopimukset ei pidä noinkaan kauaa, sovittu meno samalle viikolle jää kellumaan. Sitä ei voi varmentaa. Toinen pitää koko ajan jännityksessä. Selittää, että elää hetkessä. Sopii kuitenkin lastensa kanssa menot hyvissä ajoin. Parisuhteelle ei.
Ei kadu mitään, ei pyydä anteeksi. Paitsi tietysti lapsiltaan, jotta näen, että jättää pyytämättä vain minulle.

Tunnekoukku on jännä juttu. Oma itsetunto sai kolauksen, muttei se murtunut ja se tuntui harmittavan. Kokemusten jakaminen ja niiden purkamista suosittelen kaikille.

Kirjoitus kuin omasta elämästä. Kaikki nämä vaiheet koettu: alun rakkauspommitus, sitouttaminen traumasiteeseen, taivaan ja helvetin vuorottelu, imurointi, manipulointi, sumuttaminen, pettäminen, valehtelu ja imuroinnilla taas hetkeksi sinne taivaaseen. Olin todella koukussa narsisti mieheen. Siedin ja siedin kunnes asetin rajat enkä enää suostunut henkiseen pahoinpitelyyn. Hän jätti mut ja löysi uuden uhrin. Sama omatunnoton peli valheineen jatkuu kaikkien kanssa. Nyt koetan toipua vaikka vaikeaa on. Traumaside jättää aina jälkensä uhriin. Toivottavasti jatkossa tulen tunnistamaan narsistit. Kamala kokemus. Luottakaa intuitioon ja punaisiin lippuhin narsistin kohdatessanne. "Se mikä on liian hyvää ollakseen totta, ei ole totta"

Samaa kokemus. Henkinen alistaminen manipulaatiokeinoin on ihan hirvittävää. Lisäksi kaikki ne pettämiset muiden naisten kanssa. Narsistilla ei ole empatiakykyä eikä omaa tuntoa. Toisten satuttaminen ei tunnu missään. Kaikki narsistit eivät käytä fyysistä väkivaltaa tai huorittele. Osaavat pirullisemmin onkia ne uhrin heikot kohdat johon sitten iskevät.

Millainen on narsistimies suhteen alussa ja lopussa?
Narsistisen persoonallisuushäiriön omaava miespuolinen henkilö on suhteen alussa:

Kiinnostunut intensiivisellä tavalla sinusta (hän imee itseensä tietoa sinusta kuuntelemalla sinua,
kyselemällä sinun asioitasi)
Esiintyy herrasmiehenä. Hän on korrekti, hyvätapainen, karismaattinen. Hän huomioi sinua joka käänteessä avaen ovia sinulle ja lahjomalla sinua kukilla, illallisilla tai matkoilla.
Hän rakentaa teille yhteistä tulevaisuutta ( future making), joka on juuri sitä, mitä olet aina toivonutkin.
Hän pitää samoista/ asioista kuin sinä ja kiinnostuu samoista harrastuksista kuin sinä, ellei jo harrasta samoja asioita kuin sinä.
Hän puhuu kauniisti, nostaa itsetuntoasi ylistämällä sinua. (Useimmiten kehuu ulkonäköäsi tai kertoo sinulle hurmaavia piirteitäsi, jotka liittyvät luottamukseesi ihmisiin, positiivisuuteesi, sinnikkyyteesi, palvelualttiuteesi, herttaisuuteesi). Näillä hän pyrkii itsensä toteuttavaan profetiaan, eli sinun on käyttäytyvä näin ja edustettava kaiken anteeksiantavaa.
Hän antaa kuvan itsestään hyväntekijänä, ehkä varakkaanakin ja esiintyy vaatimattomana tai kertoo avoimesti menestystarinaansa ( joka ei ole totta)
Hän on varsin vakuuttava esiintyessään ja herättää luottamusta.
Hän yllättää sinut palveluksillaan, pitää huolen siitä, että saat seksuaalisen tyydytyksen.
Tunnet, kuinka hän " suojelee, arvostaa ja kunnioittaa sinua", koska narsistisen persoonallisuushäiriöiset kykenevät esittämään erilaisia rooleja.
Hän värittää elämäänsä jännittävillä ja erilaisilla kertomuksilla- tämäkin saa sinut kiinnostumaan tästä " hyvin erilaisesta miehestä"
Hän saattaa asettautua uhrin asemaan häben perheessä tapahtuneista/ entisissä parisuhteissaan tapahtuneista/ työpaikoissa ristiriidoista ja tästä syystä vetoaa empatiaasi, huolenpitotaitoihisi sekä toisaalta hän varmistaa, ettet ota yhteyttä hänen elämään kuuluviin ihmisiin.
Hän esiintyy sielunkumppaninasi, on upea rakastajasi kaunopuheisena ja antaa lupauksia täydellisestä suhteesta…
KUNNES

a) hän kyllästyy sinuun (olit laiska kertomaan kuinka ylivoimainen mies hän on muista miehistä, et kehunut ja ylistänyt tarpeeksi hänen erinomaisia piirteitä)

b) hän löytää kiinnostavamman naisen ( varakkaamman, joustavamman, herkemmän, kontrolloitavamman, kauniimman, menestyvämmän, joka antaa hänelle enemmän huomiota, etuuksia ja on riippuvaisempi hänestä.

c) Hän aisti, että kyseenalaistat hänen mielenterveyttään/ tunnistit narsistisen persoonallisuushäiriöisen.

d) Et ollut enää manipuloitavissa, kontrolloitavissa ja asetit itsellesi sietokyvyn rajat - ehkä aloit konfrontoimaan häntä ja et enää niellyt hänen valheitaan.

Suhteen päätyttyä, loppusuoralla narsistisen persoonallisuushäiriön omaava mies esiintyy:

Negativismin mestarina
Pyrkii saamaan sinut huonoon valoon muiden ihmisten edessä
Valehtelee sinusta ja kääntää syyn 100% sinun syyksi. Hän tekonsa ja sanansa ovat sinun tekoja ja sanoja.
Asettelee ansoja sinulle
Käyttää hoviaan, apulaisiaan jotta sinusta kerrotaan valheellista useille ihmisille.
Hän vainoaa sinua konkreettisesti, somessa.
Uhkailee ja kiristää sinua, mikäli kerrot totuuden muille
Hän saa naesistisen raivon, jolloin voi olla sinulle vaarallinen fyysisesti, henkisesti, sosiaalisesti tai taloudellisesti
Hän kostaa sinulle, mikäli jätit hänet ennen kuin hän hylkäsi sinut (narsistille suhteessa ollaan kilpailukumppaneitakin)
Hän voi tuhota maineesi, pyrkii viemään terveen itsetuntosi.
Hän toivoo suhteen jälkeenkin, että voisit toimia hänen hovin jäsenenä. Tarkoittaa, että sinun on oltava lojaali suhteen jälkeenkin, toimia kannustusjoukoissa mukana, olla hyödyksi taloudellisesti- seksuaalisesti, tai vaikka osallistua hänen ihailijana tapahtumassa, jossa hän haluaa saada uuden naisen kiinnostus heräämään.
Hän saattaa tekaista valheellisia syytöksiä, väärentää papereita, tehdä perättömiä rikosilmoituksia sinusta- ellet toimi hänen käskyjen mukaisesti.
Maligni narsisti suoltaa taas järkyttävää tekstiä ja pureutuu sinun hänelle uskottuihin asioihin. Hän käyttää hyväkseen sinulle tärkeitä asioita. Jos olet kertonut, että lapsesi ovat sinulle tärkeimmät koko maailmassa- narsisti kertoo, että olet huono vanhempi, meriittilistasi on hävettävä ja lapsesikin häpeävät sinua

Millainen on narsistimies suhteen alussa ja lopussa?
Narsistisen persoonallisuushäiriön omaava miespuolinen henkilö on suhteen alussa:

Kiinnostunut intensiivisellä tavalla sinusta (hän imee itseensä tietoa sinusta kuuntelemalla sinua, kyselemällä sinun asioitasi)
Esiintyy herrasmiehenä. Hän on korrekti, hyvätapainen, karismaattinen. Hän huomioi sinua joka käänteessä avaen ovia sinulle ja lahjomalla sinua kukilla, illallisilla tai matkoilla.
Hän rakentaa teille yhteistä tulevaisuutta ( future making), joka on juuri sitä, mitä olet aina toivonutkin.
Hän pitää samoista/ asioista kuin sinä ja kiinnostuu samoista harrastuksista kuin sinä, ellei jo harrasta samoja asioita kuin sinä.
Hän puhuu kauniisti, nostaa itsetuntoasi ylistämällä sinua. (Useimmiten kehuu ulkonäköäsi tai kertoo sinulle hurmaavia piirteitäsi, jotka liittyvät luottamukseesi ihmisiin, positiivisuuteesi, sinnikkyyteesi, palvelualttiuteesi, herttaisuuteesi). Näillä hän pyrkii itsensä toteuttavaan profetiaan, eli sinun on käyttäytyvä näin ja edustettava kaiken anteeksiantavaa.
Hän antaa kuvan itsestään hyväntekijänä, ehkä varakkaanakin ja esiintyy vaatimattomana tai kertoo avoimesti menestystarinaansa ( joka ei ole totta)
Hän on varsin vakuuttava esiintyessään ja herättää luottamusta.
Hän yllättää sinut palveluksillaan, pitää huolen siitä, että saat seksuaalisen tyydytyksen.
Tunnet, kuinka hän " suojelee, arvostaa ja kunnioittaa sinua", koska narsistisen persoonallisuushäiriöiset kykenevät esittämään erilaisia rooleja.
Hän värittää elämäänsä jännittävillä ja erilaisilla kertomuksilla- tämäkin saa sinut kiinnostumaan tästä " hyvin erilaisesta miehestä"
Hän saattaa asettautua uhrin asemaan häben perheessä tapahtuneista/ entisissä parisuhteissaan tapahtuneista/ työpaikoissa ristiriidoista ja tästä syystä vetoaa empatiaasi, huolenpitotaitoihisi sekä toisaalta hän varmistaa, ettet ota yhteyttä hänen elämään kuuluviin ihmisiin.
Hän esiintyy sielunkumppaninasi, on upea rakastajasi kaunopuheisena ja antaa lupauksia täydellisestä suhteesta…
KUNNES

a) hän kyllästyy sinuun (olit laiska kertomaan kuinka ylivoimainen mies hän on muista miehistä, et kehunut ja ylistänyt tarpeeksi hänen erinomaisia piirteitä)

b) hän löytää kiinnostavamman naisen ( varakkaamman, joustavamman, herkemmän, kontrolloitavamman, kauniimman, menestyvämmän, joka antaa hänelle enemmän huomiota, etuuksia ja on riippuvaisempi hänestä.

c) Hän aisti, että kyseenalaistat hänen mielenterveyttään/ tunnistit narsistisen persoonallisuushäiriöisen.

d) Et ollut enää manipuloitavissa, kontrolloitavissa ja asetit itsellesi sietokyvyn rajat - ehkä aloit konfrontoimaan häntä ja et enää niellyt hänen valheitaan.

Suhteen päätyttyä, loppusuoralla narsistisen persoonallisuushäiriön omaava mies esiintyy:

Negativismin mestarina
Pyrkii saamaan sinut huonoon valoon muiden ihmisten edessä
Valehtelee sinusta ja kääntää syyn 100% sinun syyksi. Hän tekonsa ja sanansa ovat sinun tekoja ja sanoja.
Asettelee ansoja sinulle
Käyttää hoviaan, apulaisiaan jotta sinusta kerrotaan valheellista useille ihmisille.
Hän vainoaa sinua konkreettisesti, somessa.
Uhkailee ja kiristää sinua, mikäli kerrot totuuden muille
Hän saa naesistisen raivon, jolloin voi olla sinulle vaarallinen fyysisesti, henkisesti, sosiaalisesti tai taloudellisesti
Hän kostaa sinulle, mikäli jätit hänet ennen kuin hän hylkäsi sinut (narsistille suhteessa ollaan kilpailukumppaneitakin)
Hän voi tuhota maineesi, pyrkii viemään terveen itsetuntosi.
Hän toivoo suhteen jälkeenkin, että voisit toimia hänen hovin jäsenenä. Tarkoittaa, että sinun on oltava lojaali suhteen jälkeenkin, toimia kannustusjoukoissa mukana, olla hyödyksi taloudellisesti- seksuaalisesti, tai vaikka osallistua hänen ihailijana tapahtumassa, jossa hän haluaa saada uuden naisen kiinnostus heräämään.
Hän saattaa tekaista valheellisia syytöksiä, väärentää papereita, tehdä perättömiä rikosilmoituksia sinusta- ellet toimi hänen käskyjen mukaisesti.
Maligni narsisti suoltaa taas järkyttävää tekstiä ja pureutuu sinun hänelle uskottuihin asioihin. Hän käyttää hyväkseen sinulle tärkeitä asioita. Jos olet kertonut, että lapsesi ovat sinulle tärkeimmät koko maailmassa- narsisti kertoo, että olet huono vanhempi, meriittilistasi on hävettävä ja lapsesikin häpeävät sinua

youtube.com/@NarsistivsMina

Yllä olevasta linkistä.köyryy hyviä podcastejä aiheesta.

Narsisteille on tyypillistä myös sitoutumiskammoisuus. Halutaan olla ns tapailusuhteessa vaikka muuta alussa hurmaamisvaiheessa luvataamkin. Haluavat pitää auki ovia jos joku vielä parempi ja upeampi nainen/mies osuisi kohdalle joka ne kaikki narsistin valheet uskoo. Ihailua on saatava kokoajan ja siksi ovat uskottomia. Tämän kokemuksen jälkeen uhriksi joutuneelta menee kyllä luottamus ja usko terveeseen parisuhteeseen pitkäksikin aikaa.

Narsisti ei osaa rakastaa. Tarvitsee vain uusia lähteitä jotka näyttävät sitä täydellistä peiliä. Ennenpitkää kyllästyy kun ei sitä ihailua saa ja kumppani menee vaihtoon.
Narsistin elämä on niin pinnallista.
Kokoajan pitää olla jotain uutta ja siksi valehtelevat ja pettävät selän takana.

Itsekin narsistin uhrina ollut. Helposti ajautuu sellaisen kanssa, jos on liian kiltti. Oikein metsästää ja vainuaa kohteen. :/

Yltiöpäinen rakkaus pommitus alussa. Kiire sitoutua jollain lailla. Sit viimeistään puolen vuoden kuluttua alkaa se maski vähän rakoilemaan ja narsistin valheellinen teatteriesitys alkaa. Uhri on sitoutettu ja henkinen pahoinpitely voi alkaa. Kylmää kuumaa vuorotellen. Katoamista, pettämistä ja valehtelua. Mutta ei se tunnu narsistista missään. Hän on aina oikeassa ja syy on aina siinä toisessa.

Minä olen elänyt tälläisen narsintin kanssa 30v,aina olen väärässä kääntää kaiken minun syyksi ja kun sanon siitä suuttuu ja lähtee tilanteessa ja on niin loukkaantunut,eikä koskaan ole pyytänyt anteeksi.On raskasta nyt olen miettinyt vertaistukea.Kun nämä oireet vaan vanhemmiten voimistuu.