Edellisen nettikirjoitusmasennuksen aikana minulle sanottiin, että kannattaa miettiä, onko keskustelupalstoille kirjoittaminen tai niiden lukeminen sen arvoista, että kannattaa ottaa mielenterveytensä vahingoittamisen riski. Osan ajasta tuntuu siltä, että ei kannata.
Jonkinlaisen eston voisi laittaa, ettei pääsisi esim. suomi24-palstoille. Ongelmana on se, että keskustelupalstoja on myös lehtien nettisivuilla. Iltalehden keskustelut ovat usein ala-arvoisia, Hesarin keskustelut taas ovat yleensä huonoista uutisista. Tiedän kyllä, että maailmassa soditaan, kuollaan nälkään ja tauteihin, on luonnonkatastrofeja yms. vaikken lukisi uutisia joka päivä. Niitä ihmisiä ei lainkaan auta se, että itken heidän puolestaan jossain tuhansien kilometrien päässä.
Olen luonnostani puhelias ja vilkas ihminen ja yksin asuminen sopii minulle erittäin huonosti. Jos haluaisin muuttaa miehen perässä, joutuisin jättämään opinnot kesken ja siinä ei olisi mitään järkeä. En myöskään pysty muuttamaan mihinkään kommuuniin, koska mies omistaa tämän asunnon eikä ole varaa siihen, että asuntolainan ja yhden vuokran lisäksi maksettaisiin toista vuokraa, ja jos haluamme olla viikonloput kahdestaan, kämppikset ovat vähän tiellä (opiskelijasoluissa vietetyistä viikonlopuista on kokemusta). Lemmikeitä ei voi ottaa miehen allergian vuoksi ja suurin osa vanhoista kavereista ei asu enää täällä päin.
Oli hyvä valinta luopua televisiosta jo kauan sitten. Televisio on kuitenkin passiivinen media, netissä ihmisten välillä on vuorovaikutusta. Kavereihin on helpompi ja halvempi pitää yhteyttä Facebookin kautta kuin puhelinsoitoilla ja tekstiviesteillä. Harrastuksissa puolestaan ei tule puhuttua erityisen syvällisiä tai henkilökohtaisia asioita, koska niiden ihmisten kanssa ei välttämättä ole muuta yhteistä. Saattaisin tulla nykyistä mökkihöperömmäksi, jos en kirjoittaisi tänne.
Luultavasti puolitoista vuotta pitäisi vielä jaksaa tällä tavalla. Jos mies ei saa pidettyä viikon lomaa missään välissä, palaa päreet.
Jonkinlaisen eston voisi laittaa, ettei pääsisi esim. suomi24-palstoille. Ongelmana on se, että keskustelupalstoja on myös lehtien nettisivuilla. Iltalehden keskustelut ovat usein ala-arvoisia, Hesarin keskustelut taas ovat yleensä huonoista uutisista. Tiedän kyllä, että maailmassa soditaan, kuollaan nälkään ja tauteihin, on luonnonkatastrofeja yms. vaikken lukisi uutisia joka päivä. Niitä ihmisiä ei lainkaan auta se, että itken heidän puolestaan jossain tuhansien kilometrien päässä.
Olen luonnostani puhelias ja vilkas ihminen ja yksin asuminen sopii minulle erittäin huonosti. Jos haluaisin muuttaa miehen perässä, joutuisin jättämään opinnot kesken ja siinä ei olisi mitään järkeä. En myöskään pysty muuttamaan mihinkään kommuuniin, koska mies omistaa tämän asunnon eikä ole varaa siihen, että asuntolainan ja yhden vuokran lisäksi maksettaisiin toista vuokraa, ja jos haluamme olla viikonloput kahdestaan, kämppikset ovat vähän tiellä (opiskelijasoluissa vietetyistä viikonlopuista on kokemusta). Lemmikeitä ei voi ottaa miehen allergian vuoksi ja suurin osa vanhoista kavereista ei asu enää täällä päin.
Oli hyvä valinta luopua televisiosta jo kauan sitten. Televisio on kuitenkin passiivinen media, netissä ihmisten välillä on vuorovaikutusta. Kavereihin on helpompi ja halvempi pitää yhteyttä Facebookin kautta kuin puhelinsoitoilla ja tekstiviesteillä. Harrastuksissa puolestaan ei tule puhuttua erityisen syvällisiä tai henkilökohtaisia asioita, koska niiden ihmisten kanssa ei välttämättä ole muuta yhteistä. Saattaisin tulla nykyistä mökkihöperömmäksi, jos en kirjoittaisi tänne.
Luultavasti puolitoista vuotta pitäisi vielä jaksaa tällä tavalla. Jos mies ei saa pidettyä viikon lomaa missään välissä, palaa päreet.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kumpiko se nyt sitä mielenterveyttäsi uhkaa, nettipalstat vai se yksinäisyys?
Juu, minäkin olen sosiaalinen ihminen ja asun vielä pienen hetken yksin. Siksihän minä joutoaikoina täällä napsuttelen.
Mutta siihen seuranputteeseen.. Miten olisi osa-aikainen henkilökohtaisen avustajan tai tukihenkilön duuni? Niissä on työmäärä parista tunnista viikossa kokoaikaiseksi, sinulle voisi passata semmoinen parin kolmen tunnin keikka pari kolme kertaa viikossa?
Tai jos lemmikkiä ei voi ottaa mutta niistä tykkäät, niin miten olisi koiranhoito maksusta? Jos olet Raision suunnalla niin olisi yksi asiakaskin valmiiksi ehdolla - yksin elävä nainen jonka koira kaipaa hoitajaa aina välillä. Oli juuri puhetta että kun vain löytyisi joku aikuinen joka hoitaisi.
Kummassakaan noissa ei ehkä tule syvällisiä juteltua, ei ainakaan koiralle :D. Mutta olisi vaihtelua ja sosiaalista vuorovaikutusta tai kosketuspinta eläimiin.
Palstojen takia ei kannata mielenterveyttä uhrata, jos alkaa olla vaikutus huonolla tavalla voimakas, niin klik kiinni ja muuta välillä.
olisi hyvä juttu. Minkäs mies sille mahtaa, että hän on allerginen? Siedätyshoito kestää kolme vuotta (!) eikä sitä voi tehdä kuin yhdelle allergeenille kerrallaan, turha lähteä sellaiseen rääkkiin. Raisio on kyllä väärällä suunnalla...
Minusta on parempi olla ottamatta lemmikkiä jos on allerginen, eläimelle on stressaava jos se joudutaan sitten kuitenkin muuttamaan eri kotiin.
Pahus - minä luulin jo hetken että ratkaisin kahden naisen tilannetta edullisempaan suuntaan...
laitat itselles suodattimen ja sen asentoon "Tämä ei ole maailmanvakavinta hommaa, täällä ei pelasteta maailmaa tai tuhota sitä"
Tää homma pitää osata ottaa sopivan rennosti, kyllä sie fiksuna ihmisenä osaat poimia jyvät akanoista. Jos joku keskustelu ei kulje siun mielestä oikeaan suuntaan niin sitähän ei kai oo pakko lukea? Tai ihan jokaista alotustakaan ei tartte klikata auki.
Sie jo aivan varmasti osaat poimii ne oikeat jutut auki jos vaan tahdot.
Ongelma: talvi. Ratkaisu: muutetaan muualle tai odotetaan ilmastonmuutosta.
Ongelma: menkat. Ratkaisu: odotetaan reilu 20 vuotta. Siihen asti vedetään särkylääkkeitä, viinaa ja rauhoittavia.
nettikirjoitusmasennus? Miten se sinut yllätti ja miksi? Mitä siitä seurasi? Miten siitä ulos pääsit?