Tuossa allakin oli tiukkaa puhetta siitä, paljonko asumisesta pitäisi maksaa mikäli asuu puolison omistamassa asunnossa.
Tehdäänpä heti alkuunsa pari asiaa selväksi: Lainan lyhennys ei ole asumiskulu, koron maksu on. Lainan lyhentäminen on säästämistä mutta korko taas on rahan hinta.
Minun mielestäni oikeaoppinen tapa laskea asumiskustannukset on korko vastike kaikki muut kulut (vesi, sähkö, madhollisesti autopaikka). Tämä summa voidaan sitten jakaa puoliksi tai tulojen suhteessa, miten vain tuntuu parhaalta. Mikäli summa ei ole valtavan suuri, se on mielestäni järkevintä laittaa puoliksi.
Jos omistusasunnon laina on jo kokonaan tai lähes kokonaan maksettu, tämä tapa ei tietenkään tuota järkevää tulosta. Tällöin asumiskusannukseksi voi arvioida asunnon arvon kokoisen lainan koron ja tämä puoliksi -> osuus jonka omistamaton maksaa vuokraa. Tätä arvoa kannattaa arvioida mielummin alaspäin, jotta kumpikin saisi omistusasunnon asumishyötyä.
Ainiin ja korkovähennys kannattaa muistaa ottaa huomioon asumiskuluja pienentävänä seikkana.
Olipa laskutapa mikä tahansa, tärkeintä on kuitenkin että kumpikin osapuoli sekä ymmärtää perustelut ja pitää laskutapaa oikeudenmukaisena. Ei ole oikein että joku asuu toisen säästäväisyyden siivellä ilmaiseksi omakotilalossa, mutta ei ole yhtään sen enempää oikein maksattaa lainojaan puoliskolla.
Tehdäänpä heti alkuunsa pari asiaa selväksi: Lainan lyhennys ei ole asumiskulu, koron maksu on. Lainan lyhentäminen on säästämistä mutta korko taas on rahan hinta.
Minun mielestäni oikeaoppinen tapa laskea asumiskustannukset on korko vastike kaikki muut kulut (vesi, sähkö, madhollisesti autopaikka). Tämä summa voidaan sitten jakaa puoliksi tai tulojen suhteessa, miten vain tuntuu parhaalta. Mikäli summa ei ole valtavan suuri, se on mielestäni järkevintä laittaa puoliksi.
Jos omistusasunnon laina on jo kokonaan tai lähes kokonaan maksettu, tämä tapa ei tietenkään tuota järkevää tulosta. Tällöin asumiskusannukseksi voi arvioida asunnon arvon kokoisen lainan koron ja tämä puoliksi -> osuus jonka omistamaton maksaa vuokraa. Tätä arvoa kannattaa arvioida mielummin alaspäin, jotta kumpikin saisi omistusasunnon asumishyötyä.
Ainiin ja korkovähennys kannattaa muistaa ottaa huomioon asumiskuluja pienentävänä seikkana.
Olipa laskutapa mikä tahansa, tärkeintä on kuitenkin että kumpikin osapuoli sekä ymmärtää perustelut ja pitää laskutapaa oikeudenmukaisena. Ei ole oikein että joku asuu toisen säästäväisyyden siivellä ilmaiseksi omakotilalossa, mutta ei ole yhtään sen enempää oikein maksattaa lainojaan puoliskolla.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Olen vähän eri mieltä, eli tietääkseni korko on lainanhoitokuluja ja kuuluu siis osana lainaan, siis asunnon hintaan, ja sen maksaa se joka on lainan ottanut. Korko ei ole asumiskulu.
Vastike, vesi ja sähkö ovat sen sijaan asunnon käyttökuluja, ja ne voidaan jakaa puoliksi kuten muutkin elinkustannukset. Jos asunnon omistaja haluaa lisäksi vuokraa, siitä sovitaan erikseen.
Näin ollen kustannusten jakoon ei ole merkitystä, onko lainanottaja jo maksanut lainansa korkoineen. Lainattomassa asunnossa on samat vastike-, vesi- ja sähkökulut. Nämä kulut puoliksi, ja muusta sovitaan erikseen.
Korkoa ei siis huomioida yhteisenä menoeränä, vaan se on omistajan omaisuuden kartuttamiskustannuksia.
Samoin toimitaan, jos toinen kumppaneista ostaa nimiinsä sohvan osamaksulla: hän maksaa myös osamaksukoron, kun kerran sohva on hänen.
"Olen vähän eri mieltä, eli tietääkseni korko on lainanhoitokuluja ja kuuluu siis osana lainaan, siis asunnon hintaan, ja sen maksaa se joka on lainan ottanut. Korko ei ole asumiskulu. "
Tottakai se on asumiskulu. Jos haluat 100 000 euron hintaisen omistusasunnon ja lainoitat sen, joudut maksamaan siitä korkoa pankille maailman tappiin saakka, ellet lyhennä lainaa. Toisin sanoen korko on täysin vuokraan verrattavissa oleva asumiskulu. Sama juttu koskee vaikka asunto ei olisikaan lainoitettu. Omistajalla on 100 000 euroa kiinni asunnossaan ja mikäli hän asuisi vuokralla/pitäisi lainaa, hänellä oliskin 100 000 euroa käytössä kaikkeen muuhun. Esimerkiksi matkailuyyn, autoon, elämiseen jne.
"Jos asunnon omistaja haluaa lisäksi vuokraa, siitä sovitaan erikseen."
Tottakai ja korkokulusta saakin tälle vuokratasolle hyvän lähtökohdan, se kun on asunnon omakustannehinta.
"Samoin toimitaan, jos toinen kumppaneista ostaa nimiinsä sohvan osamaksulla: hän maksaa myös osamaksukoron, kun kerran sohva on hänen. "
Noin pieniä investointeja ei kannata alkaa laskeskelemaan, mutta asunto maksaa jo niin paljon, että esittämäni tapa on ihan ok.
Korko ei ole todellakaan asumiskulu, vaan pankille maksettu korvaus siitä, että ovat lainanneet sinulle tarvittavan määrän rahaa asunnon ostamiseen. Et voi ajatella niin, että sinulla olisi 100 000 euroa käytössäsi, jos et olisi asuntoa ostanut, sillä ethän silloin tarvitsisi sitä lainaa, jos sinulla olisi ne rahat olleet! Korko palvelee siis sinun omaisuutesi kartuttamista ja olet hyväksikäyttävä nilkki, jos toisella sitä yrität maksattaa! Ei puolison tule maksaa siitä, että sinulla ei ollut varaa asuntoon ilman pankin apua!
Kyllä ihan selvä pässinliha on tämä että korko on se hinta jonka lainarahasta maksat. Kysy vaikka pankilta.
Ei asunnon omistaminen ole mikään lakisääteinen pakko. Jos yksilö haluaa ostaa asunnon ilman rahaa, niin hän lainaa rahaa pankista, ja joutuu siitä lainasta maksamaan pankin asettaman koron, ja koko se homma on tämän yksilön liiketaloudellista toimintaa ja omaisuuden hoitoa, asuu hän kämpässään tai ei. Tai asuu kuka asuu. Ei sun lainankorkojasi toisten ihmisten kuulu maksaa!
ei yksikään uros tule majailemaan minun asuntoon. Eläköönsä omassa vuokrakämpässään ja makselkoon isoa vuokraansa ihan ittekseen.
Jos kumppanilta pyytää vuokraa, se pitäisi ilmoittaa verotuksessa myös tulona. Näihin asioihin ei varmaan ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa, vaan asiat pitää sopia tapauskohtaisesti. Pääasia kai on ettei avoliitossa asuva ihminen ole ajattelematon, maksa toisen lainoja ja mahdollisen eron tullessa on sitten puilla paljailla.
Semmoinen virhe aloittajalla, että sanoo korkoa asumiskuluksi. Korko on lainan hinta, eikä lainaa saa ilman korkoa, siis se kuuluu oleellisena osana lainaan. Vuokralaisella (tai kumppanilla) ei ole mitään velvollisuuksia asunnonomistajan korkomenoihin,ne hoitaa omistaja itse.
Näin se juuri menee. Korkoa ei voi lukea asumismenoksi, vaan se liittyy lainaan ja sitä kautta omistamiseen. Eikä ole kohtuullista maksattaa omistamisensa kuluja sillä osapuolella, joka ei omista.
Asia on ihan sama missä tahansa lainassa. Jos vain toisella osapuolella on autolainaa ja auto yksin omistuksessaan, niin ei korko ole auton käyttökulua, johon senkin pitäisi osallistua, joka saa käyttää autoa, muttei omista sitä. Tai jos toisella on opintolainaa, niin maksetaan siitäkin korkoa. Tulisiko siis opintolainan korko huomioida pariskunnan yhteisissä menoissa (mahdollistaahan opintolaina ottajalleen kenties paremman ammatin ja sitä kautta tulotason ja helpotusta yhteiseen arkeen aikanaan), vai olisiko se yllättäen sellainen korkokulu, joka kuuluu vain lainanottajalle?
Muutenkaan en usko, että on mitään "oikeaoppista" tapaa jakaa avoparin asumiskuluja. Mielipiteitä voi olla ja ne taitavat jakaantua sen mukaan, onko kirjoittaja asunnon omistaja vai siihen muuttava omistamaton avopuoliso. Mutta ainoa oikeaoppinen tapa on se, että jokainen pariskunta sopii asian keskenään niin, että ovat tyytyväisiä tekemäänsä ratkaisuun.
Jos otat 100 000€ lainaa niin luuletko todella maksavasi takaisin pelkästään tuon samaisen summan ???
Lainasi aiheuttaa pankille vielä "käsittelekuluja", joten ne vähennetään jo valmiiksi 100 000€:sta eli tilille tulee sitä pienempi summa jo kättelyssä.
Ehei kuule koroista voipi kertyä vaikka jopa 50 000€ tai enemmänkin.
Pikavipeissä korko saattaa olla jopa 300% eli jos vippaat esim 10€ niin takaisin maksat 30€..
Hui hui..