Mitä mieltä olette että elää suhteessa lapsen takia? Suunnittelee lähtevänsä kun lapsi täysi-ikäinen? Muuten kaikki näyttää ulospäin hyvältä mutta sisällä kiehuu,kaikki tämä uhraus lapsen tähden kun lupaus on lupaus ja ei sitä voi rikkoa ettei särje pientä sydäntä.
Lapsen tähden jaksaa?
§§§
121118
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Älä ihmeessä lapsen takia elä suhteessa, joka ei ole tyydyttävä.
Itseä eikä lasta kannata uhrata.
Ja varsinkaan itseä ei kannata uhrata? Erityisesti avioerolapset ovat niitä kaikkein tasapainoisimpia? Jepjep.
Jos parisuhteessa ei ole väkivaltaa, ei vaikeaa alkoholiongelmaa eikä sairaalloista mustasukkaisuutta, niin silloin kyllä kannattaa pysyä yhdessä juuri lasten tasapainoisen kehityksen vuoksi. Lapset on hyvä kasvattaa turvallisessa ympäristössä aikuisikään asti ja harkita vasta sitten eroa, jos parisuhde ei anna tyytymättömälle puolisolle mitään henkisen kasvun aineksia.
Jos vanhemmat eroavat lasten ollessa alaikäisiä, niin kyllä silloin ajaudutaan moniin turhiin ongelmiin. Tyttölapset pärjäävät yksinhuoltajaperheissä paremmin, mutta pojille isän lähteminen pois on usein kohtalokasta. Koska turvallista selustaa ( isää) ei ole, niin poikalapsi on aivan pihalla tästä maailmasta, ja hänen täytyy alkaa päteä aivan väärillä konsteilla. Monesti yksinhuoltajaäitien pojat alkavat juopottelun liian varhaisessa vaiheessa ja hakeutuvat pätemään rikollisiin piireihin. Tämä ei ole yhteiskunnan edun mukaista kehitystä.
Ei mitään näkyvää, kuuluvaa riitaa meidän suhteessa. Ainakaan lapsen nähden tai kuullen, ehkä pientä riidan poikasta jonka sitten tukahdutan jos tilanne vaatii. Mieheni on vaan niin paljon poissa kotoa ja minä häärään täällä neljän seinän sisällä,mies tuskin ikinä kotona. En pääse minnekkään paitsi kävelylenkille päivittäin. Asumme aika kaukana kaikesta eikä ole kuin yksi auto rekisterissä. Ystäviänikin näen tosi harvoin, puhelimella kyllä pidetään yhteyksiä.Enköhän minä se 8 vuotta vielä jaksa täällä pyöriä "reippaana"(annan kaikille sen kuvan) ja sitten nostan kytkintä.
en ymmärrä miksi pitäisi lapsen takia olla huonossa suhteessa ei meillä ole kuin yksi elämä se pitäis viettää niin kuin itsellä hyvä on ja ei ne avioero lapset aina tasapainottomia ole sehän riippuu minkälaiseksi sen eron tekee riitaisa ero vaikuttaa varmasti mut silti parempi yksin ku huonon kaverin kanssa
Asiasta voi olla montaa mieltä, mutta minä olen eronnut juuri lasten tähden jotta heistä tulisi tasapainoisia aikuisia.
Sanokoon kuka mitä haluaa asiasta, mutta paras päätös minkä olen koskaan tehnyt.
Tietäjät on sitten erikseen!
En väitäkään, että pitäisi roikkua suhteessa, johon liittyy alkoholia, väkivaltaa tms. Joskus vain vaikuttaa siltä, että ero tulee kun "suhteemme ei ole tyydyttävä", "tunnen tukehtuvani suhteessamme", "kasvoimme erilleen". Suhteen täytyy olla _erittäin_ huono, ennenkuin ero on _lapsille_ parempi vaihtoehto. Eri asia on kestääkö suhdetta itse.
On tietysti loukkaavaa, kun joku on eri mieltä kanssasi, mutta nehän ovat sellaisia viisastelevia tietäjiä...?
on onnellinen, kun vanhemmat ovat onnellisia. Onnellisuus harvoin riippuu siitä asuuko lapsen isän kanssa yhdessä vai ei. Asenne pitäisi olla kohdallaan. Jos on VARMA,että haluaa erota, se pitää tehdä, mutta ei kuvitella eron olevann kaiken onnen alku ja juuri.
Parisuhteessa miettii, kun on suhteessa huono hetki, kannattaako jatkaa suhdetta lapsen takia.
Yksinhuoltajana miettii, kun on lapsen kanssa raskasta, olisiko ollut helpompi jakaa vastuu lapsesta puolison kanssa.
Riippuu tosiaan, mitkä asiat mättää parisuhteessa.
Tuntuu vain, että jotkut eroaa liian hepposin perustein, jos arki välillä mättää. Ja mättäähän se myös yksinhuoltajanakin. Mikäs siinä, jos ei olisi viattomia lapsia kärsimässä, kun menettää toisen vanhemmistaan jokapäiväisen arjen jakajana.
...
Vaikka suhteessa ei olisi riitoja, väkivaltaa, lapsi aistii myös rakkaudettomuuden: ei ole hellyydenosoituksia, ei tunteita. En usko, että on lapselle parempi elää "valheiden keskellä".
Sitä paitsi vanhempien ero ei ollenkaan ole helpompi hyväksyä aikuisena. Silloin ymmärtää asioita paremmin ja voit vain kuvitella miltä tuntuu aikuisena parikymppisenä tajuta, et "vanhemmat olivat yhdessä vain minun takiani" ja sitten katsella vierestä kun vanhukset eivät löydä uusia elämänkumppaneita...
Yksiselitteistä vastausta tohon ei ole. Myös lopullisen vastauksen teet itse. Mikäli lapsesi ei ole aivan järkyttävän lahjakas muidenkin kuin itsesi mielestä, lähde ihmeessä. Ala voi olla mikä tahansa. Yleensä lahjakkaat ihmiset pystyvät aistimaan / tuntemaan ihmissuhde erot. Tämä haittaa lapsen kehitystä todella paljon. Usein niinpaljon että tulee yksi itsemurha lisää, ellei psykiatria löydy. Valitettavasti. Toivottavasti miehesi on kuitenkin suht kunnollinen mies, joka pystyy antamaan kunnon roolimallin. Vässykät kuuluu hautuumaalle. Tai heidän on opittava selviämään itsekseen.