ollaan seurusteltu pari vuotta, olen vieläkin umpirakastunut mieheeni. Olen eronnut ja minulla on 3 lasta. En halua lisää, ikääkin jo 40. Miehellä ei ole lapsia, hän on muutaman vuoden nuorempi. Välillä hän ottaa puheeksi yhteisen lapsen hankkimisen. Ymmärrän, että hän haluaisi oman lapsen, vaikka hän tulee erinomaisesti lasteni kanssa toimeen. Varsinkin nuorimmainen on hänelle kuin oma poika. Lisäksi myös jotkut sukulaiset ja ystävät ovat kehoittaneet jopa vaihtamaan nuorempaan ja hankkimaan omia lapsia. Kai hän minua kuitenkin rakastaa, kun haluaa olla kanssani. Odottelenko vaan, mitä tapahtuu. Vaihtaako sellaiseen joka tekee lapsia vai pysyykö luonani.
lapsen hankkiminen parisuhteessa
itsekäskö
10618
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Halusitko jotain kommenttia ihmisilta, vai mita? Sinulla ei kuitenkaan nakynyt mitaan kysymyksia. Minusta on tarkeaa etta sellaiset pari menevat yhteen jotka haluavat elamalta samoja asioita, esim. lapsia. Ongelmia tulee jos toinen on lasten hankitaa jyrkasti vastaan ja toinen haluaa ehdottomasti lapsia. Teidan pitaa paasta yhteissopimukseen tai ei tule olemaan kovin kivaa. Jos miehesi "alistuu" siihen ettet halua lapsia, niin tama asia tulee hanta luultavasti painamaan ennemmin tai myohemmin, ja katuu sita ettei ikina hankkinut lapsia jonkun toisen kanssa. Olet "vasta" 40, eli ikasi puolesta voit viela hankkia lapsen jos olet terve. Mutta ei sinunkaan kannata "alistua", etta jos han haluaa lapsen niin sina suostut vain hanen mielikseen. Kylla lasta pitaa molempien haluta. Eiko 3 lasta ole miehellesi riittavasti, vai hairitseeko miesta se ettei han ole heidan biologinen isa?
Halusitko jotain kommenttia ihmisilta, vai mita? Sinulla ei kuitenkaan nakynyt mitaan kysymyksia. Minusta on tarkeaa etta sellaiset pari menevat yhteen jotka haluavat elamalta samoja asioita, esim. lapsia. Ongelmia tulee jos toinen on lasten hankitaa jyrkasti vastaan ja toinen haluaa ehdottomasti lapsia. Teidan pitaa paasta yhteissopimukseen tai ei tule olemaan kovin kivaa. Jos miehesi "alistuu" siihen ettet halua lapsia, niin tama asia tulee hanta luultavasti painamaan ennemmin tai myohemmin, ja katuu sita ettei ikina hankkinut lapsia jonkun toisen kanssa. Olet "vasta" 40, eli ikasi puolesta voit viela hankkia lapsen jos olet terve. Mutta ei sinunkaan kannata "alistua", etta jos han haluaa lapsen niin sina suostut vain hanen mielikseen. Kylla lasta pitaa molempien haluta. Eiko 3 lasta ole miehellesi riittavasti vai hairitseeko miesta se ettei han ole heidan biologinen isa?
Kai se on juuri sitä, ettei hän ole biologinen isä. Myös se, että lähipiirissä kaverit ja sisarukset ovat saaneet vauvoja. Niinhän se on, ettei kummankaan tarvitsisi alistua toisen mieliksi. Olen terve ja mahdollisuus olisi hankkia lapsi, en kuitenkaan jasaisi sitä rumbaa, vaikka olen mielettömän onnellinen kun tapasin tämän miehen.
ymmarran tassa asiassa sinua seka miestasi. Koska miehellasi ei ole omia lapsia, han ei ymmarra miten rankkaa se lapsen hoitaminen on 24/7. Voit yrittaa saada hanta ymmartamaan tama asia. Kerro hanelle ettei ole mitaan syyta olla kateellinen niille joilla on lapsia. Kylla lasten hankkiminen pitaa tapahtua ihan oikeista syista, ei siksi kun "muillakin on". Ulkopuolinen nakee yleensa vain sen "hienon" puolen lapsiperheissa muttei sita arkea. Ei lasten saanti ole mikaan autuus. Samanlaista arkea se on kuin muillakin, mutta kuitenkin erilaista.
ymmarran tassa asiassa sinua seka miestasi. Koska miehellasi ei ole omia lapsia, han ei ymmarra miten rankkaa se lapsen hoitaminen on 24/7. Voit yrittaa saada hanta ymmartamaan tama asia. Kerro hanelle ettei ole mitaan syyta olla kateellinen niille joilla on lapsia. Kylla lasten hankkiminen pitaa tapahtua ihan oikeista syista, ei siksi kun "muillakin on". Ulkopuolinen nakee yleensa vain sen "hienon" puolen lapsiperheissa muttei sita arkea. Ei lasten saanti ole mikaan autuus. Samanlaista arkea se on kuin muillakin, mutta kuitenkin erilaista..
Pitäisi olla selvännäkijä, että voisi vastata viimeiseen kysymykseen, mutta! Lapset ovat perustavanlaatuinen kysymys, ja tottahan on luonnollista lapsia haluta. Sama asia ei ole onko lapset omia vai toisen, ja sinä tiedät sen myös erittäin hyvin: kaikista ei ole adoptioon edes. Joten, ei voi tietää...
Miehesi siis haluaa ilmeisesti lapsia, ja se voi olla kynnyskysymys ja on oikeutettu sellainen, sinä et voi muuta, kun antaa hänelle vapauden valita: hänellä on siihen oikeus. Voi hyvinkin olla, että hän lähtee, mutta sen näyttää aika. Joten kyllä, odottelet vaan, muuta et voi eikä kuulukaan: hänen kuuluu tehdä tuollaiset päätökset omalta kohdaltaan itse.
Tottakai hän varmasti rakastaa sinua, mutta kuten olet jo ehkä huomannut, tässä elämässä ei vain rakkaus aina riitä. Ja en missään tapauksessa sanoisi, että sinun kannattaa tehdä lapsia, kun et niitä halua, koska se olisi väärin lastakin kohtaan. Joskus halut kohtaavat joskus ei, ja joskus kysymykset ovat perustavanlaatuisia joskus ei.
Mutta ole nyt onnellinen siitä, mitä nyt on. Älä suotta murehdi tulevaa, se kyllä tulee aikanaan.
Olen tuntenut avovaimoni ja hänen poikansa reilut kaksi vuotta ja voin sanoa rakastavani heitä molempia. Olen kertonut haluavani oman lapsen, mutta se on puolisoni sairaudesta johtuen todennäköisesti mahdotonta. Elämä yhdessä on mukavaa, mutta pelkään että jonakin päivänä joudumme eroamaan pelkästään tämän asian vuoksi. Sukulaisten toivomukset suvun jatkajasta lisäävät painetta myös minun tapauksessani.
Niin, en varmaankaan osannut vastata mihinkään kysymykseen, mutta ehkä voin lisätä tuskaasi toteamalla että oman lapsen kaipuu voi tosiaankin johtaa jopa eroon vaikka muut asiat olisivat kunnossa.
sina ja naisystavasi menette naimisiin, niin mikset voisi adoptoida tuota lasta? Siten olisit ihan laillisesti tuon lapsen isa :) Ja han voisi tavallaan olla sitten suvunjatkaja.
silti, poika oli jo 6v kun tutustuttiin. Ihan hyvä ehdotus kyllä ja näin varmaankin toimitaan jos naimisiin mennään. Pelkään kuitenkin että niin minä kuin sukulaiseni pohjimmiltaan toivomme "ihan oikeaa" omaa lasta. Myös niitä ensimmäisiä vuosia lapsen kanssa, niin rankkoja kuin ne ovatkin.
No onhan adoptio eri asia kuin oma biologinen lapsi. Tassa teidan tilanteessa ei nyt nayta kuitenkaan montaa vaihtoehtoa olevan. Ei kannata naisen terveytta riskeerata taman asian kanssa. Mina naen tassa 3 vaihtoehtoa: 1) Voitte adoptoida jonkun pienen lapsen jos valttamatta haluat kokea pienen lapsen hoitamista, 2) tyydyt taman hetkiseen tilanteeseen (adoptoit naisystavasi lapsen) tai 3) eroatte ja menet naimisiin jonkun naisen kanssa joka haluaa ja voi saada lapsia.
Oma ajatukseni on etta sinuna adoptoisin naiseni lapsen, ja jos viela silti haluan pienempaa lasta niin adoptoisimme pienen lapsen. En kuitenkaan pystyisi jattamaan rakastamaani ihmista tuon asian takia. Ja minulle olisi ihan sama mita sukualiset ajattelisivat.