nainen. Ja sanotaanhan, että on vain kahdenlaisia naisia: niitä jotka puhuvat aina ja niitä jotka eivät vaikene koskaan. Minulta ei vain luonnistu sellainen luonteva jutustelu. Jotkut on joskus vähän kriittiseen sävyynkin sanoneet asiasta ja jos toinen oikein patistaa puhumaan, niin siitähän tulee vain entistä vaikeempaa.
Varmaan se on kuitenkin niin, että puhumaan ei opi muuta kuin puhumalla. Ei kun suuta aukomaan vain...
Varmaan se on kuitenkin niin, että puhumaan ei opi muuta kuin puhumalla. Ei kun suuta aukomaan vain...
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kaikki eivät saa hyvää supliikkia syntymälahjana eikä siinä minusta ole mitään hävettävää. Ihmiset ovat erilaisia ja minusta se on rikkaus.
mutta en silti edes haluaisi olla mikään pälpättäjä.
Lähimpien kavereideni kanssa esim. mun puhelinkommunikointi on ollut ihan yleinen vitsinaihe. Kirjoittamalla asiaa piisaa vaikka miten paljon, mutta puhuessa ei. Ja jotenkin välillä on sellainen olo, etten edes jaksa puhua, vaikka voisi joku mielipide johonkin asiaan ollakin.
Mutta oon silti sitä mieltä et silloin vasta voi tuntea olevansa oikean ihmisen seurassa, kun sen kanssa voi olla ihan vaan hiljaakin ja siltikin on hyvä olla.
kirjoitaminen onnistuu täälläkin. Eräs suht tuore kaverini ihmetteli kovasti, kun chatissa juttua riittää, mutta puhelimessa oon niukkasanaisempi. Ja hän varsinaisena supliikkipersoonana paljon mieluummin puhuisi kuin kirjoittelisi. Siihen kun mun puolelta vielä lisätän vähän ujoutta ja jotain tunteitakin peliin... näinköhän kaatuis tämä orastava ystävyys kommunikointiongelmiin...
Tuo lopputoteamukses pitää kyllä paikkansa.