Olen ollut nyt au pairina syyskuusta asti, toukokuuhun oli tarkoitus olla. Mietin kotiinlähtöä jo syksyllä, mutta ajattelin jaksavani paremmin joululoman jälkeen, jonka siis vietin Suomessa. No hetken taas jaksoi, mutta nyt koti-ikävä on aivan kauhea. Oon yrittäny kehitellä tekemistä ja kavereitakin on, perhekin on ihana ja paikka tuntuu kodilta. Silti tuntuu oikein masentuneelta...
4 kuukautta suunnilleen olisi siis edessä vielä. Suurin syy lähtöajatuksiini on päälle iskenyt kahdenkympinkriisi, ja se että heti kotiin palattuani pitäisi alkaa miettiä jo omilleen muuttamista ja opiskeluita =/ Haluaisin vain olla kotona, oman perheen parissa. Tiedän kuitenkin etteivät he ehkä ymmärtäisi jos kesken palaisin, mutta mun elämähän tää on. Sekin vielä, että sukulaiset on aikonu tulla tänne huhtikuussa, mutta siihen on turhan pitkä aika. Pelkää, että muhun suututaan jos nyt lähdenkin ite kotiin.
Kaipaisin kokemuksia jos jollain on ollu samanlaisia mietteitä, tai on lähteny kesken vuoden kotiin.
4 kuukautta suunnilleen olisi siis edessä vielä. Suurin syy lähtöajatuksiini on päälle iskenyt kahdenkympinkriisi, ja se että heti kotiin palattuani pitäisi alkaa miettiä jo omilleen muuttamista ja opiskeluita =/ Haluaisin vain olla kotona, oman perheen parissa. Tiedän kuitenkin etteivät he ehkä ymmärtäisi jos kesken palaisin, mutta mun elämähän tää on. Sekin vielä, että sukulaiset on aikonu tulla tänne huhtikuussa, mutta siihen on turhan pitkä aika. Pelkää, että muhun suututaan jos nyt lähdenkin ite kotiin.
Kaipaisin kokemuksia jos jollain on ollu samanlaisia mietteitä, tai on lähteny kesken vuoden kotiin.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ei kannata luovuttaa.
Todistetusti Suomen loman jalkeen on kauhea hinku takaisin! En koskaan enaa paasta auppareitani lomille Suomeen, enka varsinkaan omalla kustannuksellani.
Jos kuitenkin lahdet, anna perheelle kuukauden varoitusaika. Ala jata pulaan!
Mun kohalla tää Suomen loma ei oikeestan oo tän koti-ikävän ja ahdistuksen syy, kun olin niin tuskissani jo syksylläkin. Helpotti hetkeksi..:)
Enkä pulaan jättäisi missään nimessä, tuntuu vaan että parempi perheellekkin jos saavat au pairin joka oikeesti haluaa täällä olla. Pitää miettiä, hammasta kun on jo pitkään purtu...
...ja kaks kuukautta Suomessa ja olet valmis lahtemaan uudestaan...
Mun mielestä on ihan turha kärvistellä ja mietiskellä, jos kerran haluat kotiin, ja asiaa olet harkinnut jo kauemmin. Ei aupairina kannata väkisin olla jos tuntuu että kotiin haluaa. Kunhan ilmoittaa asiasta hostiperheelle ajoissa, etteivät jää pulaan. (Tai olisi ainakin kohteliasta ilmottaa tarpeeksi pitkällä varotusajalla.)
Jos turhan kauan kärvistelet koti-ikävissäs, jää aupair-ajasta vaan paha maku suuhun.
heipsan,
kerronpa oman kokemuksen. olin siiis aupairina yhteensä 9 kk ja ois pitäny viel olla reilu kuukausi lissää mut ennen kesää tuli kauhee ikävä kotiin ja ku kerta koti oli kokoajan vain mielessä ni tein päätökseni. Mun perhe oli aivan huippu,siinä ei ollu mitää moittimista,mut ku tuli sellane olo et pitää päästä kotiin ni sekää ei auttanu.Pelkäsin ihan kauheesti sanoo perheelle,ja tottakai ne yllätty,koska oltiin niin hyvin tultu toimeen yms. Mut niimpä se järjesty,ja edelleen oon niitten kans yhteyksissä ja ymmärsivät mua. Olinkin vasta just 17 vuotta täyttäny niin sikskin ymmärsivät varmaan! Mutta siiis teet juuri niin kuin itsestäsi tuntuu, sillä jos väkisin neljä kuukautta oot ni jää vain ikävät muistot!! Tsemppiä sulle!