Aloittaakseni tämän hetkisen tilanteen kerronnan, lienee parasta että pohjustan tilannetta hiukan lähtötiedoilla.
Lapsuudenystävälläni on mielenkiintoinen tapa tutustua helposti uusiin ihmisiin, etenkin tyttöihin. Ikävä kyllä hän ei jostain syystä koskaan etene näiden kanssa kaveri-astetta pidemmälle. Suuri harmi, joka on johtanut kyseisen henkilön täydelliseen kokemattomuuteen parisuhteiden saralla.. Ainakin minä uskon niin. Joka tapauksessa, itse en juuri koskaan tutustu lapsuudenystäväni uusiin ystäviin, sillä useimmiten tämä lapsuudenystäväni ei taida edes haluta että tutustuisin näihin hänen uusiin ystäviinsä, mikä ei kyllä minua haittaa.
Tämä kerta oli kuitenkin poikkeus. Erehdyin puolivahingossa iskemään yhden hänen sen hetkisistä uusista ystävistään. Ennenkuin vein suhdetta kuitenkaan sen hetkisen kohteeni kanssa pidemmälle, päätin yleisen miesten välillä vallitsevan solidaarisuuden nimissä kysyä yrittikö tai oliko ystäväni kenties kiinnostunut kyseisestä mimmistä. Ei kuulemma ollut. Tie oli siis vapaa, vihreä valo vilkkui!
Mikä idiootti olinkaan.
Tehtyäni ensimmäiset varteenotettavat teot, jotka ovat yleensä orastavan parisuhteen merkkejä, alkoi ystäväni outo käytös. Hän yhtäkkiä etäännytti itsensä minusta täysin, ja käyttäytyikin suhteellisen tylysti. Ikävät aavistukset heräsivät, mutten antanut niiden haitata menoani. Kuitenkin aina tietysti käy niinkuin vähiten toivoo tai haluaa, ja niin kävi myös nytkin. Säätöni päätti kertoa, että tämä ystäväni on tainnut pitää hänestä jo pitkään. Mikä ihmeellisintä, en ollut edes yllättynyt. Tunsin vain itseni erittäin typeräksi, miten en ollut käsittänyt? Miksi annoin lapsellisten sanojen sumentaa päättelykykyni?
Tästä päästään kuitenkin illan kuumimpaan aiheeseen: Olen kiinnostunut tästä tytöstä. En kuitenkaan vielä niin paljoa, että olisin valmis tuhoamaan ystävyyteni kaverini kanssa. Harmi vain, etten ole muutamaan vuoteen ollut valmis parisuhteeseen, tai todenperäisemmin sanottuna; kiinnostavia tyttökandidaatteja pidempään suhteeseen ei ole juuri ollut. Minusta on vain silti helvetin epäreilua, että kun vihdoin löydän kiinnostavan yksilön, ystäväni päättää nostaa äläkän pystyyn. Miksei hän voinut sanoa minulle vain suoraan kun kysyin asioista, vaan piti valehdella päin naamaa? Mielestäni ystäväni saisi syyttää tästä vain itseään. Myös tyttö on mielestäni osasyyllinen. En edes jaksa uskoa että sanon tämän, mutta mielestäni minä olen tähän täysin syytön. Tottakai on minullakin lusikkani sopassa, muttei tahallisesti. En vain tiedä, ystäväni ei taida enää haluta olla tekemisissä kanssani, ja taidan olla pakotettu pistämään tytön kanssa pillit pussiin. Ilmeisesti tyttöä ei kyseinen ystäväni voisi vähempää kiinnostaa, eli syntyy tilanne, jossa kukaan ei taida edes loppujen lopuksi voittaa...
Typerä, typerä maailma.
Lapsuudenystävälläni on mielenkiintoinen tapa tutustua helposti uusiin ihmisiin, etenkin tyttöihin. Ikävä kyllä hän ei jostain syystä koskaan etene näiden kanssa kaveri-astetta pidemmälle. Suuri harmi, joka on johtanut kyseisen henkilön täydelliseen kokemattomuuteen parisuhteiden saralla.. Ainakin minä uskon niin. Joka tapauksessa, itse en juuri koskaan tutustu lapsuudenystäväni uusiin ystäviin, sillä useimmiten tämä lapsuudenystäväni ei taida edes haluta että tutustuisin näihin hänen uusiin ystäviinsä, mikä ei kyllä minua haittaa.
Tämä kerta oli kuitenkin poikkeus. Erehdyin puolivahingossa iskemään yhden hänen sen hetkisistä uusista ystävistään. Ennenkuin vein suhdetta kuitenkaan sen hetkisen kohteeni kanssa pidemmälle, päätin yleisen miesten välillä vallitsevan solidaarisuuden nimissä kysyä yrittikö tai oliko ystäväni kenties kiinnostunut kyseisestä mimmistä. Ei kuulemma ollut. Tie oli siis vapaa, vihreä valo vilkkui!
Mikä idiootti olinkaan.
Tehtyäni ensimmäiset varteenotettavat teot, jotka ovat yleensä orastavan parisuhteen merkkejä, alkoi ystäväni outo käytös. Hän yhtäkkiä etäännytti itsensä minusta täysin, ja käyttäytyikin suhteellisen tylysti. Ikävät aavistukset heräsivät, mutten antanut niiden haitata menoani. Kuitenkin aina tietysti käy niinkuin vähiten toivoo tai haluaa, ja niin kävi myös nytkin. Säätöni päätti kertoa, että tämä ystäväni on tainnut pitää hänestä jo pitkään. Mikä ihmeellisintä, en ollut edes yllättynyt. Tunsin vain itseni erittäin typeräksi, miten en ollut käsittänyt? Miksi annoin lapsellisten sanojen sumentaa päättelykykyni?
Tästä päästään kuitenkin illan kuumimpaan aiheeseen: Olen kiinnostunut tästä tytöstä. En kuitenkaan vielä niin paljoa, että olisin valmis tuhoamaan ystävyyteni kaverini kanssa. Harmi vain, etten ole muutamaan vuoteen ollut valmis parisuhteeseen, tai todenperäisemmin sanottuna; kiinnostavia tyttökandidaatteja pidempään suhteeseen ei ole juuri ollut. Minusta on vain silti helvetin epäreilua, että kun vihdoin löydän kiinnostavan yksilön, ystäväni päättää nostaa äläkän pystyyn. Miksei hän voinut sanoa minulle vain suoraan kun kysyin asioista, vaan piti valehdella päin naamaa? Mielestäni ystäväni saisi syyttää tästä vain itseään. Myös tyttö on mielestäni osasyyllinen. En edes jaksa uskoa että sanon tämän, mutta mielestäni minä olen tähän täysin syytön. Tottakai on minullakin lusikkani sopassa, muttei tahallisesti. En vain tiedä, ystäväni ei taida enää haluta olla tekemisissä kanssani, ja taidan olla pakotettu pistämään tytön kanssa pillit pussiin. Ilmeisesti tyttöä ei kyseinen ystäväni voisi vähempää kiinnostaa, eli syntyy tilanne, jossa kukaan ei taida edes loppujen lopuksi voittaa...
Typerä, typerä maailma.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Ai niin, unohtui vielä sanoa. Olisi mukava kuulla mielipiteitänne asian tiimoilta, joskin helpotti jo pelkkä purkautuminen asiasta.. Jonnekin....
Mitä helkkaria mun pitäis tehdä..
Eikä nyt siis puhuta mistään syyllisyydestä tai syyllisistä. Tyttö on myös ilmeisesti aikuinen ihminen tai ainakin täysjärkinen. Joten hänellä on myös omat aivot. Hän lienee tehnyt valinnan itse teidän kahden välillä. Hänellä olisi ollut mahdollisuus aloittaa suhde ystäväsi kanssa. Jos hän olisi tahtonut suhdetta ystäväsi kanssa, niin ilmeisesti heillä sellainen nyt olisi. Hän ei kuitenkkaan päätynyt valinnassaan ystävääsi vaan mitä ilmeisemmin sinuun. Siis suhteessa on aina vähintään kaksi. Hän teki päätöksensä, ystävän on siihen tyydyttävä.
Ihan totta, ehkäpä sorruin turhan lapselliseen tekoon syyllistäessäni näitä kahta. Mutta nyt kun kerran lapsellisuus tuli puheeksi, siltä tuntuu kyllä koko touhukin. Erittäin ärsyttävää, joskin olosuhteet huomioonottaen ymmärrettävää, että ystäväni jaksaa ruveta itkemään jo kaatunutta maitoa.
Senpä vuoksi tunnenkin pientä pelkoa, kun ystäväni on protestoinut mm. leikkaamalla tukkansa täysin kaljuksi. Eli aivan kuten todellinen yläaste-ikäinen tekisi. Tyttö siis merkitsi ilmeisesti hänelle suhteellisen paljon, todennäköisesti enemmän kuin minulle. Pelko ystävän menetyksestä tuleekin siis siitä, jos hän jatkaa tätä lapsellista käytöstään niin pitkään, että ystävyytemme on tuomittu loppumaan.
Tulipa taas, anteeksi
Paina vaa àssa eniten..ja omasi..jos ystäväsi on päättämätön ja haluaa sen mikä muille tässä tapauksessa sulle kelpaa..niin so what !!! peli on menetty hänen osaltaan, näin ainakin itse tekisin. Joskus on oltava itsekäs..kin vaikka ei näin muuten olisi.Jos hän on ystäväsi hän ymmärtää kyllä...vaikuttaa enemmänkin kyllä pelurilta..kokeilempa tuotakin tai sitten hän on vain kranttu.
sulla ei ole tunteita tarpeeks! yksinkertaista. Sä keskityt vatkaamaan sun ja ystäväsi välejä, pähkäämään hänen ja tytön välejä, mutta se mitä tekisit, jos olisit todella ihastunut olis vaan se, et näyttäisit tai et tarkemmin sanottuna vois itse olla näyttämättä omia tunteitas tytölle ja keskittyä siihen tärkeimpään asiaan eli teidän kahden suhteeseen. Se kai se on tärkeintä?
Sä vatkaa tossa nyt kahta muuta suhdetta, sun ja kaverin välejä, kaverin ja tytön välejä, kun pointti todellakin vois olla sun ja hänen välit, mutta missä vika kun tuo vatkaaminen kiinostaa enemmän???
Mitä väliä sillä on, vaikka kaikki maailman miehet olis kiinostunut hänestä? Olennaista on, että tekee itse jotakin. Tytön kannalta sellainen tilanne, että käytännössä voi olla ettei kumpikaan lopulta ole hänen kanssa, ei se ihastuminen oikein riitä vielä mihinkään, jos mitään ei tapahdu. Se ei tee sulle suhdetta, mutta myös sun ei tarvi olla huolissasi, koska EIHÄN se sama ihastuminen TEE SITÄ KELLEKKÄÄN muullekkaan.
Kohta voi tulla joku kolmas, joka ehkä pistää tikun ristiin hänen suhteensa. Sä voit olla tilanteessa, minkä jätit käyttämättä, sotkit vielä suhtees kaveriiis, meni tyttö ja kaveri..
Tytön kannalta ei ole mitään merkitystä, kuka on häneen ihastunut ja kuka ei, vaikka itse olis kiinnostunut. Lopulta se voittaa, joka päättää voittaa ja tekee jotakin konkreettista.
Eli jos keskittyy siihen ,mikä on olennaista, ei siihen, millä lopulta ei ole teidän kahden suhteen lopulta merkitystä.
Sähän vatkaat ton asian kuin akat pyykkituvassa. :) Ota rauhassa, äläkä ensimmäisen ole katkaisemassa välejä ihmisiin!?! Kun kyse vois olla siitä, et vois luoda uusia! Aika näyttää, ei kannata hätiköidä ja dramatisoida. Yleensä lopulta asiat lutviutuu, jos itse ei ala pilata niitä.
Nyt ei ole tapahtunut yhtään mitään kenenkään kannalta. Sä olet jo katkomassa välejä, syyttelemässä ihmisiä, vihainen ja katkera?
Katso vähän eri näkökulmasta, vaikka sen tytön.
"Sä vatkaa tossa nyt kahta muuta suhdetta, sun ja kaverin välejä, kaverin ja tytön välejä, kun pointti todellakin vois olla sun ja hänen välit, mutta missä vika kun tuo vatkaaminen kiinostaa enemmän??? "
En muistaakseni ole vatkannut kaverin ja tytön välejä vielä ollenkaan, ainakaan yhtä paljon kuin minun ja ystäväni välejä... Ihan vain lyhyesti: tyttö haluaa pysyä kaverini ystävänä.
Ymmärrän kuitenkin mitä haluat sanoa ja jos tiivistäisin sen yhdeksi virkkeeksi se menisi jotakuinkin näin: "Jos toista rakastaa, niin mitä väliä on muilla, mene vain suoraan asiaan ja siten unohda lapsellinen kaverisi ja tottele vain sydämesi ääntä". Osuinko oikeaan?
On ihan totta että yksinkertaisistakin asioista voi tehdä monimutkaisia jos niitä vatvoo, mutta koska suhteeni tyttöön on vielä sen verran tuore, en uskalla väittää rakastavani häntä. Tai ainakaan en uskalla sitä itselleni myöntää. Tunnen outoa mielihyvää ajatellessani tyttöä ja haluaisin viettää hänen kanssaan yhä enemmän ja enemmän aikaa, mutta toisaalta vanhasta kokemuksesta tiedän että häviäjä on yleensä se, joka ryntää asioiden edelle. Tiedän myös sen, että jos myöhästyy tai empii, ei välttämättä saa enää koskaan toista tilaisuutta. Jälkimmäisiä tapauksia minulla on todennäköisesti enemmän kuin jaksan muistaa. Tilanne kuitenkin etenee tytön kanssa varsin mallikkaasti, hienosti omalla painollaan samalla kun teen työtä asioiden eteen.
Olen siis mielestäni tehnyt oikean ratkaisun, eli pidän tytön että myös kaverin. En uskalla vielä varmasti luvata onnistuvani, ja tämä varmasti jättää ystävyyteemme jonkinnäköisen loven. Mutta kuten jo sanoin, pelkään ehkä eniten menettäväni hyvän, luotettavan ystävän. Ihmisen jolle en muuta toivo kuin pelkkää hyvää. Sen takia on ehkä vähän liioiteltua sanoa että "vatkaisin epäolennaista", sillä minusta minun ja ystäväni välit ovat tässä tilanteessa vähintään yhtä olennaista kuin minun ja tämän tytön välit. En tietenkään aio kuitenkaan jatkaa tätä suhdetta siten, että pelkäisin mitä kyseinen ystäväni nyt milloin mistäkin ajattelee.
Ehkäpä työnnänkin ystäväni nyt mahdollisimman reunalle, esitän tietämätöntä ja pakotan hänet kertomaan todelliset tunteensa minulle suoraan. Vain siten saan mielenrauhan hänen minuun kohdistamista törkeyksistä, joita en tiedä tarkoittaako hän vain katkeruuttaan vaiko kenties oikeasti.
heräsi lukiessani viestejä on se että tämä sun miespuolinen kaveri on kateellinen sulle ja häntä pelottaa että sä löydät nyt elämäsi naisen ja sulla ei ole enää niin paljoa aikaa teidän ystävyydelle.
Tai näin naiset yleensä ajattelee ja itse olen huomannut sellainen ilmiön että jos on kaksi naispuolista ystävää ja toinen heistä tapaa kivan miehen niin ystävyyteen tulee joku aukko ja se sinkkuystävä alkaa ottamaan etäisyyttä ja häntä harmittaa kun toisella on joku ja itsellä ei.
Sä et ole tehnyt mitään väärää, sä vielä kysyit hienosti ystävältäsi että onko hän kiinnostunut tästä naisesta. Joten mä neuvoisin että anna palaa ja näytä naiselle että olet hänestä oikeesti kiinnostunut.
Jos teidän ystävyys menee tässä sopassa niin se ei ole ainakaan sun vikasi, muista se.
"Harmi vain, etten ole muutamaan vuoteen ollut valmis parisuhteeseen, tai todenperäisemmin sanottuna; kiinnostavia tyttökandidaatteja pidempään suhteeseen ei ole juuri ollut. "
On kaverisi omaa saamattomuutta kun ei saanut hommaa tämän naisen kanssa eteenpäin, ei se ole sinun vika. Etenkin kun et ole liukuhihnalta tuhoamassa hänen mahkujaan ja suoraan sanottuna sinulla itselläsikään ei ole tyttöystäväkandidaatteja jokaiselle sormelle.
Paska nakki, jack. Tämmöistä on elämä. Kyllähän sun kaveria varmasti vituttaa. Vitutusta lieventämään kannattaa pyrkiä siihen ettette liiku kolmmistaan sen tytön kanssa.
"En vain tiedä, ystäväni ei taida enää haluta olla tekemisissä kanssani, ja taidan olla pakotettu pistämään tytön kanssa pillit pussiin. Ilmeisesti tyttöä ei kyseinen ystäväni voisi vähempää kiinnostaa"
No et helvetissä pistä pillejä pussiin tuon tytön kanssa. Ei sinun kaverisi olisi saanut kumminkaan -> et ole pilannut mitään hyvää mitä kaverillesi olisi ollut tulossa
Kiitos kaikille vastauksistanne :) Ajatuksenne ovat saaneet avaamaan silmäni. Lisäksi tukenne on ollut ensiarvoisen tärkeää, jotta olen ottanut jälleen kerran yhden (suhteellisen suuren!) askeleen kohti parisuhdetta. Kiitos siis tästä, en liioittele roolianne tässä tilanteessa.
Hyvää päivää taas kaikille. Kaikki on mennyt aika nappiin viimeisen parin viikon aikana. Ystäväni ei tunnu enää kylmältä, sekä tyttöni kanssa meillä on ollut sangen.. mukavaa..
Suhteenalku on ollut sitä hekumaa, mitä se yleensä on. Ollaan nähty tytön kanssa varsin useasti. Nyt kumminkin ystäväni, se samainen josta olen täällä jo vuodattanut, ja tyttöni välit alkavat näyttää hieman epäilyttäviltä. Tiedän, että tyttö halusi säilyttää kaverisuhteen tähän ystävääni. Mutta nyt häiritsee, tuntuu että tyttö ja ystäväni viettävät aivan liikaa aikaa yhdessä. Esimerkiksi eilen he katsoivat yhdessä elokuvaa tytön luona.
Olen mustasukkaista sorttia, mutta iän myötä yhä vähemmän ja vähemmän. En voi, enkä halua sitoa toista ihmistä kiinnikään mihinkään. Yritän luoda kuvaa, etten ole mustasukkainen. Tällä itsepetoksella olen myös hyvin onnistunut huijaamaan itseäni: en tunne oloani kovin mustasukkaiseksi. Ainoa asia minkä vain tiedän faktaksi on, että pidän tästä tytöstä. Paljon. Suhde on silti liian tuori, joten parempi kun pitää päänsä kylmänä.
En vain ymmärrä. Naiset, tai kuka tahansa jolla on kokemusta, voisitteko kertoa mitäs helvettiä tämä oikein on? Eikö tyttöä enää kiinnosta, vai yrittääkö hän kenties vain ärsyttää minua ja saada minutkin vain pikkurillinsä ympärille, kuten on selkeästi ystäväni jo saanut. Mikäli tämä on tilanne, täytynee minun yrittää jollain yllättävällä tavalla hurmata tytöltä viimeisetkin vastustelun rippeet...