Voiko uskottomuutta antaa koskaan anteeksi?
Miten pettäjä voisi osoittaa, että on mahdollisesti yhä luottamuksen arvoinen?
Miten pettäjä voisi osoittaa, että on mahdollisesti yhä luottamuksen arvoinen?
anteeksi antaminen
voiko...
101139
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
sen voi antaa anteeksi, mutta eri asia on tarvitseeko antaa. Pettäjä pettää omasta tahdostaan ja rikkoo parisuhteen yhteisiä sääntöjä, mikäli ei ole erikseen sovittu salapanojen hyväksymisestä. Anteeksianto helpottaa pettäjän omantunnontuskaa ( sikäli kuin omaatuntoa on )ja on samalla lupaus siitä ettei petetty enää käytä pettämistä "aseena" arjen iloissa. Anteeksiannolla ei kuitenkaan ole merkitystä, mikäli petetty ei ole päässyt asian yli. Tällöin anteeksianto jää sanahelinäksi, joka vapauttaa pettäjän katumuksesta. Pettämisen anteeksiannolla ei ole kiire, se tapahtuu sitten kun petetty on siihen valmis.
Miten osoittaa uudestaan olevansa luottamuksen arvoinen? Hyvä kysymys. Tähän voisivat oikeastaan vastata pettäneet osapuolet, jotka ovat saaneet parisuhteelleen jatkoaikaa petetyn toimesta. Harvalla on voimaa antaa anteeksi pettämistä. Pettäjä pettää tahdostaan ja hajottaa parisuhteen peruspilarin, keskinäisen luottamuksen ja kunnioituksen pirstaleiksi. Siitä kun saa kasatuksi ehyen maljakon on melkoinen welho, jotenkin toimiva suhde pettämisen jälkeen on jo hyvä saavutus. Luottamus kun on kerran annettu ja rikottu, ei sitä saa ehyeksi millään laastarilla. Arpi siitä jää. Lohduttava lausahdus kuitenkin; luottamus kuoli pettämisen myötä, sielu voi kuitenkin elää haavoitettunakin.
Olen samaa mieltä.
Kerran rikottu luottamus on hyvin vaikea saada koskaan takaisin ja valitettavan usein kerran pettänyt pettää uudelleenkin. Huonolle pohjalle on vaikea rakentaa hyvää parisuhdetta.
pitäisi antaa anteeksi? Sitäkö, että pettäjä kusee niskaasi ja saa kohdella sinua jälleen kuten haluaa? Sitähän se anteeksianto tarkoittaa, ollaan taas puhtaalla plaanilla. Pettäjällä on vastuu ja velvollisuus pyytää anteeksi, petetty päättää milloin anteeksianto tapahtuu, mikäli tapahtuu.
Jälkimmäiseen kysymykseesi kaipailisi pettävän puolen kommentteja. Miten pettäjä olet ajatellut luottosi palauttaa, vai onko helpompi vain lähteä kohti uusia suhteita ja pettämisiä?
täytyy nyt pettämisen kokeneena sanoa että kyllä se vaikeaa on ja vaatii pettäjältä paljon että se luottamus palautuisi.olen tässä tehnyt töitä tämän asian kanssa pari vuotta ja vielä sattuu yhtä paljon kun silloin kun sain sen tietää.en voi sanoa onnistuuko se kyllä sitä paljon joutuu hyväksymään jos sen anteeksi pystyy antamaan,pettäjä itse valitsee meneekö vai ei ja on näin vaimona kamala myöntää että minulla on mies joka tykkää käydä vieraissa,ei oo helppoo ei.
mutta eri paketissa. Meillä se oli vaimokulta kun päätti ettei arjessa ole tarpeeksi draivia. Kokeili siipiään työkaverinsa kanssa viime kesän ja syksyn, eivät kantaneet.
Kolme kuukautta on itkeskellyt ja pyydellyt anteeksi. Luvattu on ettei sama toistu, mutta sen verran syvältä on raapaistu, ettei vielä ole tullut tarvetta antaa anteeksi. Tuleeko sitä hetkeä, aika näyttää. Suuri on sydämmen oltava, läppien vuotavat ja aortan väljä jos pettämisen pystyy anteeksi antamaan. Tasaarvon nimissä; ei se muuten kolmijalkaisellekkaan helppoa ole myöntää että minun vaimoni huorasi.
täällä. Yritin antaa avopuolisolleni anteeksi 2 pettämiskertaa, en pystynyt. Asia palasi kokoajan mieleen mm. seksin yhteydessä ja lopulta koko nainen alkoi näyttämään huoralta silmissäni. Nainen lupasi muuttua ja itki kaiket päivät, ei auttanut.Tunteet kuolivat ja luottamaan en olisi koskaan enää pystynyt 100%.
Oman pettymykseni koin yli vuosi sitten. Olen antanut anteeksi ja liitto jatkuu, mutta sanoisin että päivä kerrallaan. Koska vain voi tulla eteen se hetki että erotaan. Asiaan ei kajota, koska äijä hermostuu ja luulee olevansa tuppisuu. Petos pyörii päässäni päivittäin ja muistan sen helvetin lopun ikääni. Mietin usein onkohan anteeksiantaminen todellista, koska asia ei yhtään hälvene mielestäni. Vituttaa kuitenkin joka päivä, mutta katsotaan nyt mitä aika tuo tullessaan. Lopuksi sanoisin että nainen olet liian anteeksiantavainen.
anteeksiantosi kanssa? Tekstistäsi päätellen olet antanut puolisollesi anteeksi mutta henkisesti et siihen ole kyennyt. Selvä on se ettei pettämistä unohda milloinkaan. Kusi tulee niskaan sieltä suunnalta mihin tulisi voida eniten luottaa, puolisoon. Anteeksi ei pidä antaa ennenkuin on sinut itsensä ja tapahtuneen kanssa. Vaimo järjesti ennenaikaisen joulun syksyllä kärähtämällä kuukausien sivusuhteesta. Katumusnäytelmää vedetään päivittäin ja anteeksi anotaan viikoittain. Vielä ei ole ollut tarvetta moiseen eleeseen, tuleekokaan sen aika näyttää. Arjen jotenkin rullatessa katselen päivä kerrallaan, vanhaa ruttunaamaa ja uusia kasvoja. Sen verran on kuitenkin itsetunto kohdillaan että pettämään ei ole tarvetta lähteä. Mietin anteeksiantoa siten, että pitääkö minun antaa anteeksi jos puolisoni huoraa omasta vapaasta tahdostaan. Vastaus oli ei, ainakaan heti. Ratkaisu tuntuu toimivalta. Pettymys helpottaa päivä päivältä, unohdu se ei. Kun asiaa käsittelee rikollisen kanssa usein siihen rupeaa puutumaan ja se alkaa menettää hohtoaan. Rikos muuttuu tällöin "vähemmän" merkittäväksi eikä häiritse joka hetki päivän miettimisiä. Aika tekee työtä petetyn hyväksi, pettäjästä en ole niin huolissani. Tuo tietty vaikeuttaa juttuasi jos puolisosi vetäytyy kuoreensa eikä kykene keskustelemaan aiheesta. Kannattaisiko kokeilla jotain perheterapeuttia? Eivät ole vielä syöneet kaiketi ketään elävältä ja siksi toisekseen, mikä voi enää tuntua vit.. kurjemmalta kuin petetyksi tuleminen.
siinä mielessä onnellisessa asemassa että tiedätte missä mennään.
Itse olen vuodenpäivät elänyt epätietoisuudessa ja jos ja kun asia varmistuu niin ainakaan minä en pysty sitä anteeksiantamaan.
Asia olisi eri jos kumppani olisi pyytänyt anteeksi ja ollut edes niin suoraselkäinen että olisi pystynyt tekonsa kohtaamaan.
Taitaa vaan tuntea minut niin hyvin että haluaa pitkittää kulissia.
En minäkään lähtis kyllä useamman lapsenkanssa siipiäni kokeilemaan varsinkaan kun ei edes kaikista saisi elareitakaan.
Hei!
Kyllä pettämisen voi antaa anteeksi, jos toinen katuu syvästi ja teoillaan (ei vaan puheillaan) osoittaa sitoutumistaan.
Meillä tilanne on sellainen, että mies on pettänyt pahasti eikä siitä ole kauaakaan. Olemme selvittäneet asiaa pohjamutia myöten, kaikki on käyty läpi ja mies on missään vaiheessa suuremmin hermostumatta ollut valmis keskustelemaan asiasta. Eli siis käytännössä olemme jauhaneet asiaa niin paljon kun olen halunnut, mikä tarkoittaa tähän mennessä kymmeniä tunteja. Mies vaikuttaa siltä, että tajuaa tehneensä väärin, hän sanoo vallinneissa olosuhteissa hoitaneensa omaa pahoinvointiaan pettämisellä.
Hapuiluahan tämä vielä on, mutta suunta on oikea. Jos mies kestää epäluottamuksen ja pystyy toistuvasti palaamaan pettämiseen ja käymään sitä joka kannalta kanssani läpi, luulen että hyvä tästä vielä tulee. Luottamus ei palaudu samanlaiseksi kun se oli, sen tiedän, jos mies alkaa luuhata epämääräisesti ympäriinsä tai tulee muuta outoa, jätän hänet. Silloin asia on sillä selvä ja minun on aika uskoa sekaantuneeni "pettäjärotuun".
Jos mies vaatii etten enää puhu pettämisestä, lakkaa rakkautensa vannomisen ja yhteisen tulevaisuuden suunnittelun, ollaan myös heikoilla.
Katotaan, eteenpäin mennään kuitenkin.