Onko sinulla arki sitä että teillä katsotaan telkusta jokainen urheluohjelma. Noin 3 jalkapallo ottelua per päivä ja jääkiekot päälle. Onko teillä vielä joka toinen viikonloppu etävanhemman rooli ja se toinen työ viikonloppu? eli tosisnsanoen televisio ja netti (tulosten seuraaminen ja huuto.netti) vie kaiken ajan. Meillä on näin.
Olen puhunut kumppanilleni, että en jaksa tällaista tylsää elämää. Katson itsekkin mielelläni urheilua mutta rajansa kaikella.
Tylsälle tuntuu myös se että minä yritän etsiä itselleni jotain mukavampaa tekemistä kun kumppani katsoo telkkua. Yhdessä käydään katsomassa joitain matseja paikan päällä ja sillo tällö baarissa. Lapsia meillä ei ole kuin hänen poika joka 2.vkl, omat lapseni ovat kaukana ja jo aikuisia.
Mieheni elämän vie täysin sohvaperuna urheilu ja hän ei voi ajatellakkaan heittäytyä es. seksiin kesken matsin tai muun tekemisen. Seksi kuuluu hänen mukaan vain makuuhuoneeseen klo. 23.20 kun pelit on loppu ja sekin nopeasti sillä aamuherätys on jo klo.05.00. Sunnuntai aamuisin kun joka toinen viikonloppu on kummallakin vapaata alkaa myös tylsästi aamupalalla ja tekstiteeveen urheiluohjelmien plaraamisella. Ei puhettakaan, että voitais olla koko päivä lähekkäin ja rakastella. Mainoslehtiset ja lehdet vatsinkin veikkauslehti vie oman aikansa.
Minulla on iso aukko läheisyyden kaipuussa ja yhteenkuuluvuuden tunteessa enkä saa muutosta aikaiseksi. Mieheni on mielestäni ihan liian itsenäinen.. ihan kuin asuisi yksin tai ainakin koen sen niin vaikka meillä on yhteinen rivitalopätkä. Ruuan hän laittaa mutta muut tehtävät jää minulle. Joskus kun olen itse tehnyt aloitteen niin mieheni on hoo moiasena et mitä nyt? itseä alkaa nolostuttaa ja tyhmältähän se kuulostaakin kun täytyy miettiä ajankohtaa koska aloituksen voisi tehdä.. eli sponttaanius ei sovi hänelle. Hän on kertonut ettei ole oppinut näyttämään tunteitaan ja saanut kasvatuksen joka perustuu kovaan työntekoon eikä romantiikkaan. Yritän saada häntä lähtemään välillä vaikka ajelulle mutta hän ei koe sitä mielekkääksi vaan turhaksi rahanmenoksi kuten muutkin ehdotukseni.
Olen alkanut miettumään ihan tosissani että olen hänelle ihan väärä kumppani ja alan olla valmis pikku hiljaa jopa eroon.
Olen sanonut se myös miehelleni. Hän ei ymmärrä koska hänen mielestään minulla on kaikkia asiat hyvin.
Itse kuitenkin kaipaan miestä joka vie minua ja minä vikisen haluan rajua sponttaania seksiä.
Onko muilla kokemusta siitä miten kahden nelikymppisen ylittänet saadaan saman katon alle sopimaan niin et kumpikin olis tyytyväinen?
Haluan miehen joka osaa muutakin kuin vaihtaa lampun ja katsoa telkkua.
Voiko tällaiseta saaa koskaan toimivaa suhdetta?
Olen puhunut kumppanilleni, että en jaksa tällaista tylsää elämää. Katson itsekkin mielelläni urheilua mutta rajansa kaikella.
Tylsälle tuntuu myös se että minä yritän etsiä itselleni jotain mukavampaa tekemistä kun kumppani katsoo telkkua. Yhdessä käydään katsomassa joitain matseja paikan päällä ja sillo tällö baarissa. Lapsia meillä ei ole kuin hänen poika joka 2.vkl, omat lapseni ovat kaukana ja jo aikuisia.
Mieheni elämän vie täysin sohvaperuna urheilu ja hän ei voi ajatellakkaan heittäytyä es. seksiin kesken matsin tai muun tekemisen. Seksi kuuluu hänen mukaan vain makuuhuoneeseen klo. 23.20 kun pelit on loppu ja sekin nopeasti sillä aamuherätys on jo klo.05.00. Sunnuntai aamuisin kun joka toinen viikonloppu on kummallakin vapaata alkaa myös tylsästi aamupalalla ja tekstiteeveen urheiluohjelmien plaraamisella. Ei puhettakaan, että voitais olla koko päivä lähekkäin ja rakastella. Mainoslehtiset ja lehdet vatsinkin veikkauslehti vie oman aikansa.
Minulla on iso aukko läheisyyden kaipuussa ja yhteenkuuluvuuden tunteessa enkä saa muutosta aikaiseksi. Mieheni on mielestäni ihan liian itsenäinen.. ihan kuin asuisi yksin tai ainakin koen sen niin vaikka meillä on yhteinen rivitalopätkä. Ruuan hän laittaa mutta muut tehtävät jää minulle. Joskus kun olen itse tehnyt aloitteen niin mieheni on hoo moiasena et mitä nyt? itseä alkaa nolostuttaa ja tyhmältähän se kuulostaakin kun täytyy miettiä ajankohtaa koska aloituksen voisi tehdä.. eli sponttaanius ei sovi hänelle. Hän on kertonut ettei ole oppinut näyttämään tunteitaan ja saanut kasvatuksen joka perustuu kovaan työntekoon eikä romantiikkaan. Yritän saada häntä lähtemään välillä vaikka ajelulle mutta hän ei koe sitä mielekkääksi vaan turhaksi rahanmenoksi kuten muutkin ehdotukseni.
Olen alkanut miettumään ihan tosissani että olen hänelle ihan väärä kumppani ja alan olla valmis pikku hiljaa jopa eroon.
Olen sanonut se myös miehelleni. Hän ei ymmärrä koska hänen mielestään minulla on kaikkia asiat hyvin.
Itse kuitenkin kaipaan miestä joka vie minua ja minä vikisen haluan rajua sponttaania seksiä.
Onko muilla kokemusta siitä miten kahden nelikymppisen ylittänet saadaan saman katon alle sopimaan niin et kumpikin olis tyytyväinen?
Haluan miehen joka osaa muutakin kuin vaihtaa lampun ja katsoa telkkua.
Voiko tällaiseta saaa koskaan toimivaa suhdetta?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Eihän tuosta toimivaa saa jos ei jokin muutu ellet sitten itse suostu sietämään tuollaista.
Lähde baariin etsimään uutta kumppania!! Mikä sinua estää lapsesihan on jo aikuisia, miksi pilaat oman elämäsi tuollaiseen!
Eiköhän tuo nyt ole jo selvää etteivät teidän elämäntapanne sovi yhteen?