Olen 20-vuotias nuori nainen.
Miten voisin tehdä aloitteen kun en tunne ihastukseni kohdetta juuri olleenkaan. Opiskelemme samassa oppilaitoksessa, mutta siinäpä kaikki. Hän on minua pari vuotta vanhempi ja opiskellut vuoden minua kauemmin. Olen saanut häneltä muutaman pitkän katseen ja epäilen, että molemminpuolinen kiinnostus olisi mahdollinen.
Ongelma on se, että poika on aika hiljainen, ujon ja alakuloisen oloinen. Hän on sellainen vetäytyvän oloinen, ja pelkään että hän torjuu minut jos menen suin päin kysymään kahville.
Miten voisin tehdä aloitteen kun en tunne ihastukseni kohdetta juuri olleenkaan. Opiskelemme samassa oppilaitoksessa, mutta siinäpä kaikki. Hän on minua pari vuotta vanhempi ja opiskellut vuoden minua kauemmin. Olen saanut häneltä muutaman pitkän katseen ja epäilen, että molemminpuolinen kiinnostus olisi mahdollinen.
Ongelma on se, että poika on aika hiljainen, ujon ja alakuloisen oloinen. Hän on sellainen vetäytyvän oloinen, ja pelkään että hän torjuu minut jos menen suin päin kysymään kahville.
Vastaukset 18
Vanhimmat
tervehtimällä muutamia kertoja ja katsomalla silmiin.
On tärkeää lähettää toiselle signaalia että "olen hyvällä tuulella kun näen sinut ja meidän välillä on jotakin josta tulee ottaa selvää".
Epäilenpä syvästi ettei hän kieltäytyisi vaikka kahville pyytäisitkin. Toki voi ottaa rauhassa aluksi ja yrittää hakeutua ensin muuten hänen läheisyyteen jos sinulla rohkeutta riittää.
Olen ollut tuossa samassa tilanteessa ja taidan tavallaan olla edelleenkin. Olen saman ikäinenkin kuin sinä... hyvä että on kohtalontovereita. :)
Kysyin suoraan tekstiviestillä ja sain pakit. Taisi pelästyä suorasukaisuuttani.
Nyt sitten kun samassa ryhmässä ollaan, niin on alkanut äkkiä puhua minulle, hymyillä, pyytää tekemään koulujuttuja koulussa kanssaan... Mutta minua häiritsee että hän ei suoraan sano mitään. Tietenkin sitä toivoisi, että tyyppi olisi kiinnostunut mutta kun hän on aika ujo, niin en tiedä. :/
Itse olen paria vuotta vanhempi kuin tarinan henkilöt, mutta omalla kohdalla on käynyt noin.
Sain melko suoran aloitteen, panikoin ja keksin äkkiä kielteisen tekosyyn helpottaakseni tilannetta ja päästäkseni äkkiä pois.
Sitten jälkeenpäin inhosin itseäni tuon vuoksi ja hiffasin että tyttö oli oikein mukava ja olisin halunnut lähteäkin - eli yritin paikkailla tilannetta olemalla mukavat jne. jne. siinä toivossa että olisi kysynyt uudestaan... joskin ehkä vähemmän suoraan (niin tyhmältä kuin se kuulostaakin).
Esimerkiks joku että teette jotain ylimääräistä hommaa ja ajaudutte siinä välissä sinne kahville, siitä ei tule sellaista vaikutuksen tekemisen painetta kun seurassa olemiselle on jokin muu tekosyy.
"Sain melko suoran aloitteen, panikoin ja keksin äkkiä kielteisen tekosyyn helpottaakseni tilannetta ja päästäkseni äkkiä pois.
Sitten jälkeenpäin inhosin itseäni"
Sen vielä ymmärtää jos on liian ujo tehdäkseen itse aloitetta, mutta, että kieltäytyy mukavan tytön tekemästä suorasta aloitteesta on käsittämätöntä. Tuskin tulee monta kertaa samankaltainen tilaisuus vastaan.
Tuliko aloite kasvotusten? Esim jos sen on saanut vaikka kirjeellä, se ei ole niin pelottavaa että pitäisi heti kieltäytyä.
Itse olisin varmaan tuossa tilanteessa ollut vain että hmm, pitänee miettiä. :p
Ei kai nyt sentään jo parikymppinen mies ala torjua samanikäisen naisen kahvillepyyntöä, vaikka olisikin hiljainen, ujo ja syrjään vetäytyvä. Murrosikäiset pojat, jotka ujostelevat sitä, että luokkakaverit näkevät ja alkavat kiusoitella, ovat eri asia.
Häkeltyä hän tietenkin voi, eikä välttämättä tajua, miksi pyydät häntä kahville. Älä siis loukkaannu, mikäli hän kysyy "miksi?" Sano suoraan, että haluat vain jutella hänen kanssaan.
Noh, ehkä vain itse olen ikäluokkaa, joka ei osaa pitää kahville pyyntöä minään erityisenä iskurepliikkinä tai edes kovin suurena kiinnostuksen osoituksena. Tosin ennen ei ollut mitään trendikahviloitakaan ja kahvilla käyminen tarkoitti korkeintaan varttitunnin piipahdusta jossain arkisessa, tunkkaisessa kahvilassa, jollaisia kai oppilaitosten kahvilat vieläkin ovat.
Jossa on vaikka sinun e-mail osoite, kirjoittamalla on helpompi lähestyä asioita kuin suoralla puheella.
Voisithan vaikka tehdä ensimmäisen liikkeen sillä tekosyyllä, että kyselet onko hänellä ylimääräiseksi jääneitä kirjoja tai kurssimonisteita, jos hän kerran on sinua vuoden edellä. Kun jutteluyhteyden ensin vaan saa auki, on helppo ruveta moikkaamaan tavatessa ja kysellä kuulumisia ja syödä samassa pöydässä jne...
se kun ei uskalla tehdä ihastuksen eteen mitään. Ainakin itselläni tulee alakulo siitä jos on ihastunut johonkin naiseen ja ei uskalla tehdä mitään kun pelkää pakkeja. Hymyile ja tervehdi kun kohtaatte niin hän voi saada siitä rohkeutta lähestyä sinua.
jne. oloinen. niin en usko että torjuu
Kiitos vastauksista ja neuvoista! En ole vielä päässyt ihastukseni lähistölle, koska en juuri näe häntä koululla kuin n. kerran viikossa. Ehkä siksikin tahtoisin pitää vähän kiirettä ja pyytää heti kahville... olen vähän malttamaton, koska olen niin ihastunut. Niin ja pelkään, että hän kiinnostuu jostakusta muusta.
Ehkäpä kokeilen sitä taktiikkaa, että yritän keksiä jotakin "muutenvain"-sanottavaa jos hän on lähistöllä. Se on vain tosi vaikeaa kun poika on omien kavereidensa kanssa ja minä omieni. Siitä on vaikea päästä muiden huomaamatta puhumaan sille ihastukselle.
Niin ja siitä hymyilystä ja moikkailusta vielä, että se on vähän vaikeaa jos poika ei ota katsekontaktia.
no ei vaan oon tottapuhuen aika ujo.
mene juttelemaan vaan, katseita on aina hyvä vaihtaa mutta jos haluat edetä/tietää varmaksi onko chansii niin mene juttelemaan niitä näitä. ei tarvitse heti mäjäyttää treffiehdotuksella.
ei haittaa jos pelkäät koheltavasi, kukaan ei ole seppä syntyessään ja jos nainen on kiinnostunut sinusta sellaisena kuin olet niin sanoissa mokailu tms ei haittaa lainkaan, joskus jopa päinvastoin
Mene nimenomaan esittämään asia suoraan. Luonnollisesti ujo mies säpsähtää, mutta eiköhän se siitä nauruksi vielä muutu.
Ite olen tällä hetkellä lähes täysin samanlaisessa tilanteessa kuin sinä, poikkeuksena vain että olen mies. Ajattelin lähestyä tätä tyttöä seuraavissa yliopiston ainejärjestömme bileissä, kun molemmat ovat vähän ottaneet, ja ujouskin ehkä hieman häviää. ;) Tämä vois sullakin toimia, mikäli siis opiskelet yliopistossa. Ja kyllähän niitä bileitä muissakin oppilaitoksissa järjestetään. :)
No jokos olet saanut pyydettyä poikaa kahville vai vieläkö odottelet sopivaa tilaisuutta? :)
En ole vielä.. en ole nähnyt häntä, huoh... :s Mutta ajattelen joka hetki!
Siinä tapauksessa vaan rohkeasti kysymään. Eipähän tarvi sen jälkeen riutua epätietoisuudessa. :)
Eli onkos aloittajaa vieläkään onnistanut nähdä poikaansa? Sulivatko suunnitelmat vai tuliko täyspotti?