Eikö kukaan muu ikisinkku

Aika ajoin voin allekirjoittaa tekstisi, mutta toisaalta tiedän, että onhan sitä tekosyitä yksineloon keksittävä, kun parisuhde ei ota onnistuakseen.

mistä mä tiedän tulisko mistään mitään. Mut mitä se tähän kuuluu. Jos haluu parisuhteeseen niin yrittää sellaseen ja yrittää saada sen skulaamaan - jos menee käsille niin ei voi mitään. Sun textistä ei ota mitään selvää et millasista asioista et luovu. Mut eihän niistä tartte luopuakaan ellei ne oo ristiriidassa.

Olen usein miettinyt ihan samaa. Jotenkin sitä on tässä vuosien varrella kehittänyt kaikennäköistä harrastusta ja puuhaa, jotta elämä ei tuntuisi niin tyhjältä. Mulla on muodostunut aika vahvat näkemykset siitä, miten haluan elää elämääni ja sitä on jo niin tottunut itsemääräämisoikeuteensa. Taitaa olla aikamoinen tilastollinen mahdottomuus, että löytyisi joku ihminen, joka ajattelisi samalla tavalla ja jakaisi mielenkiinnon edes joihinkin samoihin asioihin. Vaikka yksinäisyys vaivaa toisinaan enemmän, en tiedä, kuinka paljon olisin valmis lopulta tekemään kompromisseja, jotka kuuluvat kuitenkin jokaiseen parisuhteeseen.

Nuorempana olin vielä mahdollisuuksille avoin, mutta nyt olen jo aika varma siitä, että en soveltuisi minkäänlaiseen yhteiselämään yhden tai useamman ihmisen kanssa. Olen kulkenut jo pari vuosikymmentä niin omia polkujani, ettei tähän kukaan muu sopeutuisi.

Koska myös tiedän olevani tosi huono tekemään kompromisseja, en halua edes yrittää. Olen itse itselleni oikein erinomaista seuraa. Se riittää. :)

Olen miettinyt toki sitä mahdollisuutta, etten enää osaisi tai pystyisi oppimaan olemaan suhteessa. Kun on ne omat tavat, on tottunut menemään ja olemaan niin kuin kulloinkin tekee mieli, ei tarvitse ottaa ketään huomioon ja niin pois päin, niin kyllä se tuntuisi vaikealta paikalta luopua siitä kaikesta.

Sitten ajattelen, että ehkä kyse ei kuitenkaan ole siitä, etteikö millään viitsisi tehdä kompromissejä. Ennemminkin luulen, että tehdäkseen kompromissejä täytyy todella olla rakastunut toiseen, jolloin on jo valmis pieniin, tarkemmin ajateltuna mitättömiin uhrauksiin. Ja niiden uhraustenkaan ei saisi tapahtua liian nopeasti - en ikipäivänä suostuisi muuttamaan toisen kanssa yhteen kovin nopealla aikataululla, vaan haluaisin ehkä ensin seurustella pidemmänkin aikaa varmistuakseni siitä, että todella on valmis tekemään joitain pysyviä muutoksia toisen vuoksi, ja ettei vauhti ole niin nopea, ettei se tunnu enää mukavalta. Kaiken kaikkiaan siis en osaisi olla parisuhteessa "vain jonkun" kanssa. Kumppanin täytyisi todella se erityistäkin erityisempi henkilö, jonka läsnäolo aiheuttaisi erinäisiä fysiologisia refleksejä.

On tosin myönnettävä, etten kai tiedä rakastumisesta mitään. Rakastumisella tarkoitan jotain suurempaa kuin ihastuminen, mutten kuitenkaan ihan sitä että rakastaa toista. En osaa täydellä varmuudella sanoa, voisinko enää koskaan olla valmis mihinkään. Ehkä se on sitten vain mentävä poikamiehenä hautaan saakka.

Tuntuu että suurin osa naisista on niin erilaisia mun kanssa, etten jaksaisi heidän kanssaan olla saman katon alla. Ilmeisesti ne ihmiset joille seurustelun aloittaminen ja yhteenmuuttaminen ei ole ongelma, hyväksyvät sen että mies ja nainen ovat eri planeetoilta eikä sen toisen kanssa tarvitsekaan sen yhteiselon olla mitenkään niin läheistä ja täydellistä. Itse taas ei kiinnosta elää naisen kanssa jos se tarkoittaa sitä perinteistä mies-nainen-vastakkainasettelua missä koko ajan ollaan jostain asiasta eri mieltä ja eletään tavallaan kaksi ihmistä erillään saman katon alla. Koska sellaisen kuvan minä olen saanut suurimmasta osasta pariskuntia: ettei heillä loppujen lopuksi ole kovinkaan paljon yhteistä, vaan se yhdessäpitävä juttu on juuri se että ollaan niin erilaisia. En tajua sitä mutta siksi olenkin aika erakkoluonne kun en pahemmin ihmisten kanssa tule toimeen..

se kyllä tullut mieleen.Ensinnäkin lähiaikoina olen huomannut erityisesti aviossa olevien ystävieni luona kyläillessäni naisten olevan kovia pompottelemaan miestään tee sitä tee tätä tuo se tuo ne..minun kohdallani seurustelu kaatuu jo pelkästään tähän..ei ikinä orjaksi kenellekkään hommatkaa naiset koira jos haluatte komennella..sitä paitsi kaikki tähän astiset naiset joihin olen tormännyt ovat olleet enemmän tai vähemmän henkisesti epätasapainoisia.olenkin ihmetellyt missä ovat nämä herttaiset REHELLISET pitkähiuksiset naiselliset naiset jotka on varustettu maalaisjärjellä.työpaikka rahatilanne/trendikkyys ei ole vaatimuslistallani tärkeitä kunhan ihminen on luonteeltaan hyvä.pyyhin perseeni vaatefirmojen kalliisiin rätteihin joita "muodikkaat pintaliitäjät" ostavat suu vaahdossa eivätkä huomaa olevansa firmojen talutushihnassa ostavat samaa tavaraa kuin muut monta kertaa kalliimmalla koska joku vanha kurppa on sanonut että hänen omistamansa firman lumput on nyt in!sinkkuna on mukavaa päätän itse mitä teen missä ja milloin..

Jos joku vaatisi sinua luopumaan sinulle tärkeistä asioista, hän ei ole sinulle sopiva. that's it.

Miesten kanssa voi puhua ihan kaikesta, usko pois. Olemme jo kaiken mahdollisen kuulleet. ;-)