Mitä te teette eri tavalla miehen nähden kuin yksin? Entä seurusteluvaiheessa oleville, mitä piilotatte miehen näkyviltä?
Ekaan vastaus on että ainakin pidän tunteeni kurissa(olen luonnostani tunteellinen), puhun huomattavasti vähemmän enkä lörpöttele tai puhu miesten inhoamista aiheista, valkkaan aina leffoiksi jännitystä tai scifiä, menen sohvalle nukkumaan jos olisin oikein hellyydenkipeä tai pysyn poissa jos mahdollista, en tietenkään tee mitään ällöä kuten nypi kulmakarvoja, jne.
Jälkimmäiseen mulla ainakin kynttilät, mun lempppariDVD:t(romanttista hömppää), mun torkkupeitot, valokuvat mun lemmikeistä, lempparioleskeluvaatteet, pari taulua, pikkutavarapurkit, suurimman osan kosmetiikasta, jne.
Mitä muilla naisilla?
Ekaan vastaus on että ainakin pidän tunteeni kurissa(olen luonnostani tunteellinen), puhun huomattavasti vähemmän enkä lörpöttele tai puhu miesten inhoamista aiheista, valkkaan aina leffoiksi jännitystä tai scifiä, menen sohvalle nukkumaan jos olisin oikein hellyydenkipeä tai pysyn poissa jos mahdollista, en tietenkään tee mitään ällöä kuten nypi kulmakarvoja, jne.
Jälkimmäiseen mulla ainakin kynttilät, mun lempppariDVD:t(romanttista hömppää), mun torkkupeitot, valokuvat mun lemmikeistä, lempparioleskeluvaatteet, pari taulua, pikkutavarapurkit, suurimman osan kosmetiikasta, jne.
Mitä muilla naisilla?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Mä en juuri mitään, ainoostaan päiväkirjan tms. asiat, koska ne on mun. Ja siinä on iso riski että se lukee ne. Ehkä sen ja vältän piereskelyä. Tosin mä vältän sitä kaikkien ihmisten nähden ja vessa on oikea paikka haista.
Mä en juuri lähde tolle mielistelylinjalle, koska mä haluan, että se toinen ihminen joku tykkää minusta ittenäni tai sitten voi ettiä jonkun toisen. Mun mielestä se, että alkaa esittää jotain toista, on myös valehtelua: miksi sä haluat sellasen tyypin jolle sun tarttee valehdella kuka sä oot ja millanen sä ooot??
Mä puhun miesten kanssa aikalailla samoista aiheista kun naisten kanssa, tosin juttelen ylipäätään enemmän miesten kanssa, valkkaisin leffoiksi esim. joka tapauksessa jotain jännitystä tms. koska jotain romanttista hömppää mä inhoan. Mutta esim. kauhua, ääriväkivaltaelokuvia tai pornoa en suostu kattomaan enkä kotiini tuomaan, joten kattokoot niitä missä lystää.
Miksi sä piilotat sun koko todellisen elämän mieheltä? Luuletsä ettei se tiedä, että sulla on kosmetiikkaa? Tai että ei jotenkin ois sallittua olla kynttilöitä (mulla on kyllä tuoksukynttilöitä ja jos ei kestä, niin menkööt omaan kotiinsa), mä en ikinä piilottas mun rakkkaimpien kuvia, vaikka ne ois lemmikkejä, onhan mulla se lemmikki kotona ja se on todella tärkee! Kyllä, se mies joka sen ohittaa saa ollakin todella tärkee.
Mä en huoli sellasta miestä, keneltä mun pitäs piilottaa se kuka mä oikeesti olen, enkä todellakaan alkais mielistelemään ja nöyristelemään, niinkun mulla ei ois omaa elämää ja mielipiteitä. Ihan niinkun sun elämässä ois jotain huonoa ja sun tarttis tehdä kaikkes, etttä saisit ketään: ne ketä sä tolla saat on sulle vääriä. Eikää tollee opi tuntemaan ketään: ethän sä edes ole se, kuka sä oikeesti olet.
Jos mulle ei ois joku mies valehdellu yhtä paljon, mä en uskois, että tää on totta, mutta näin on käynyt. Se esitti olevansa kaikkea muuta kun mitä on pari kuukautta. Tottakai mä sain tietää totuuden ja mä jätin sen. Mä en voi sietää valehtelua ja mielistelyä ja sellasta että esittää jotain muuta kun mitää on. Tosi epäluotettavaa. Joten lopeta vaan se liian salainen elämä: kyllä jokaisella on myös omia juttuja mutta toi menee jo teeskentelyn puolelle.
Koska en jaksa kuunnella sitä ininää miten typeriä ja millaisia milloinkin naiset on. En mä koe tätä valehteluksi, mulla on se persoona joka olen miehen seurassa ja sitten on se mun ihan oma elämäni, jossa saan olla mitä haluan. Kyllä mulla on oma elämä ja omia mielipiteitä, mutta niitä asioita, jotka mut tekee kaikkein haavoittuvammaksi en koskaan paljastaisi miehelle!
Jos poikaystäväsi on sitä mieltä, että naiset ovat typeriä, ehkä hän ei ole kypsä olla naisen kanssa? Ehkä hänen pitäisi antaa kasvaa vielä muutama vuosi?
Mutta miten ajattelit toimia jatkossa? Aiotko antaa poikaystäväsi missään vaiheessa tutustua siihen oikeaan sinuun? Joka meikkaa, polttaa kynttilöitä, käyttää oloasua kotonaan, nukkuu sohvalla torkkupeiton alla jne. Miten sitten kun olette muuttamassa yhteen? Silloinhan sinun "salaisuutesi" viimeistään paljastuvat.
Ei sinun tarvitse mielestäni kertoa miehelle esimerkiksi fantasioitasi, kipeitä asioita menneisyydestä, kaikkia mielipiteitä tai vaikkapa unelmistasi. Mutta tällaiset käytännön asiat, kuten meikit, kulmakarvojen nyppimiset yms. voivat olla vaikeita pitää salassa sitten kun asutte saman katon alla.
Nuo asiat mitä tuossa aloituksessasi luettelit, kynttilät, torkkupeitot, lemmikkien kuvat ja mitä siinä olikaan.. Osoittaako ne sinusta sinut jotenkin heikoksi? Kun minusta asia on ihan päinvastoin. Eli niin, että ihminen, joka yrittää peittää oman inhimillisyytensä on heikko ja joka sen uskaltaa osittaa on vahva. Se vaan on surullista, että nykyäänkin on kovat arvot niin voimissaan, että tuollaista pitää tehdä. Oletan että olet nuori vielä. Muistan minäkin omasta nuoruudestani, joskus 20 vuoden takaa, että silloinkin kovia, sanoisinko miehisiä arvoja arvostettiin enemmän kuin pehmeitä. Asian kuuluisi olla päinvastoin. Mutta onko se mikään ihmekään, kun media suoltaa sellaisia arvoja? Väkivaltaa ihannoidaan ja sitä pidetään ratkaisuna ongelmiin. Turpiin vaan ja onnea.
Nykyään siis tilanne on vain pahemtunut, vaikka hetkellisesti pehmeämpi aalto tuntuisi olleen voimistumassa. Nykyään kilpaillaan veren maku suussa kaikesta. Pitää olla sitä ja tätä ja omistaa vielä enemmän. Ja sitten se minäkeskeisyys. Ei ole hyvä. Olkaa naiset ylpeitä omasta pehmeydestänne, se on loppupeleissä paljon parempi arvo kuin olla kylmä, tunteeton ja itsekeskeinen ihmiskone.
En ole koskaan piiloitellut mitään, nykyinen avomieheni näki kyllä vierailuillaan minun luonani, miltä kämppäni näytti ja mitä esineitä minulla on. Eikä hänkään muuttanut sisustustaan minun takiani.
En minäkään suhteen alussa nyppinyt kulmakarvoja kun olimme yhdessä, yhteenmuuton jälkeen mies on joutunut tottumaan kulmakarvojen nyppimiseen, varpaankynsien leikkaamiseen ja muihin "pakollisiin" toimintoihin.
Enkä ainakaan enää 8 vuoden yhdessäolon jälkeen käyttäydy mitenkään eri tavalla mieheni seurassa. Olin mielestäni alusta asti oma itseni: lörpöttelevä, välissä kiukutteleva, tempperamenttinen nainen, jolla on vahvoja mielipiteitä ja joka on hellyydenkipeä silloin tällöin. En minä pyrkinut muuttamaan itseäni, tottakai pyrin silloin - ja edelleen - olemaan miehelleni huomaavainen ja mukava.
On kuitenkin joitakin asioita, joita teen kun olen yksin, esim. jos mieheni on reissussa tai viettää poikien iltaa tai jos minulla muusta syystä on hetki omaa aikaa: katson lempisarjaani dvd:ltä, teen Carmen Electran stripaerobics -jumppaa, puhun maratonpuheluita Skypessä ystävien ja sukulaisten kanssa, syön mitä satun pakastimesta löytämään ja kuuntelen lempimusaani lujaa.
Eli on minulla sittenkin pieni, salainen elämä. Joskin yksikaan näistä asioista ei tule miehelleni yllätyksenä :)
en tiiä oonko outo, mutta en oikeestaan en piilottele poikaystävältäni mitään.
Kun mies on poissa, teen kaalilaatikkoa. Ja syön valkosipulia.
Kaikkea sellaista ihanan makuista joka haisee kauhealle.
Pukeutumiseen kiinnitin ainakin seurustelun alkuvaiheessa huomiota. Omat rennot olovaatteet olivat miehen läsnäollessa kaapin perällä, alusvaatteiden piti olla match. Intiimihygieniavälineet menivät kyllä piiloon vessan kaappiin.
Olin puheissani myös hyvin pidättäytyväinen ja harkitseva. Varmasti annoin aluksi luonteenkuvakseni ujon, kiltin, rauhallisen ja asiallisen harmaahiirulaisen.
Sheivaus ja epilointi, varpaankynsien leikkaaminen, korvien putsaaminen mm. olivat ehdottomasti melko kauan piilossa. Niin...ja tietysti se, että naisethan eivät piereskele, röyhtäile tai masturboi ainakaan seurustelun alkuvaiheessa :D
Eikä sitä jaksaiskaan, kun saman ukon kanssa ollu jo 20 vuotta..