Arjen harmauteen jotakin tuolta treffien puolelta ehkä sitä ahdistusta poistamaan:
*******************
Naama kuin petolinnun perse
Hei taas nuppuni mun
Mulla on nyt vähän ikävää kerrottavaa sulle. Se viikonlopun matkustajakoti tapaaminen on vähän niin kuin katkolla. Sussa ei ole mitään vikaa, en sillä peruta.
No, me oltiin taas poikien, minä Jarski ja Veikko juopottelemassa urheilukentän laidalla. Vanha kuvio, nuppi turvoksiin. Jarski kannettiin 22.05 vesiesteen monttuun. Ei pantu mehupyttyä kaulaan, kun oli kuiva estehauta. Itse konttasin puolenyön jälkeen korkeushyppypaikalle ja panin levolle pressujen alle. Veikko jäi vielä nuotiolle makaamaan.
Heräsin iltapäivällä normaaliaikaan. Yritin nousta ylös pressun päältä, mutta ei onnistunut, pressu tuli pään mukana. Mä en ymmärtänyt mistä oli kysymys. Huusin Veikkoa apuun, ja tulihan se viimein. Oli karmean näköinen ilmestys, minäkin ensin ihan säikähdin. Oli näemmä pyörähtänyt nuotion yli muutamaan kertaan. Vaatteet osittain palaneet, tukka oikelta puolelta ihan hiilellä ja naama musta kuin lappalaisen kotahalko.
Veikko tutki minun tilanteeni ja sanoi, että se pressu on kasvanut mun poskeen kiinni, alkanut itämään. Sitten Veikko leikkasi puukolla pään kokoisen läntin pressua irti mun naamasta, että pääsin nousemaan ylös.
Oli tosi huono olo ja oksensin sellaista vihreää vaahtoa jonkun hyppääjätulevaisuuden askelmerkkien päälle.
Veikko haistoi pyynnöstäni sitä pressua ja sanoi sen haisevan liimalle. Voi perkele, joku oli yöllä liimannut mun pään kiinni pressuun kämmenen kokoiselta alalta. Eikä siinä vielä kaikki, olivat vielä nyppineet multa kulmakarvat kokonaan pois. Olen aika viehättävän näköinen just nyt. Varmasti kylän kakarat olleet asialla, no kosto suloinen.
Lähdin sitten kävelemään kotia päin, kun Heiskasen karhukoira tuli vastaan, tuttu koira, oikeastaan kaveri mulle. Löi hihnat kiinni 10 päässä, aloitti vaimean kurkkumurinan ja sitten se alkoi perääntyä takaperin. Luuli mua varmasti joksikin muuksi, kun mulla oli se jalkapallon kokoinen pressunpala poskella. Kun se käänty ja lähti juoksemaan, niin en ole ikinä nähnyt koiran menevän sellaista haipakkaa. Se pysähty apteekin kohdalla, katsoi hetken mua, ja sitten se aloitti uudelleen juoksun ja uikutti samalla.
Juttelin sitten yhden kaverin kanssa baarin edessä, kun kylän akkoja tuli siihen viereen ja alkoivat tirskumaan mulle. Oli ruvennut tuulemaan ja ne pressun reunat piti sellaista flap,flap ääntä kun tuuli niitä heitteli. Akat tirskuivat entistä enemmän. Mä sanoin niille, että kannatais teidänkin laitattaa tällaiset tuulensuojat, niin ei kävisi tuuli kylmästi kasvoihin, ei pysy rypyt ojennuksessa ja että tää on uusinta muotia. Akat lähti vetämään nokat pystyssä kylänraittia, eivät peräänsä katsoneet.
Niin Elmaseni, en tällaisessa kunnossa voi sinua tavata. Odotellaan ja katsotaan.
Kaipa se pressu siihen ajan kanssa mätänee. Pitäis osata luoda nahka niin kuin käärme, niin tää olisi helpompaa. Mä loisin uuden pään, heh
Kirjoitellaan kultani huomenna lisää
Terv: Lainapeite-Einari
*******************
Naama kuin petolinnun perse
Hei taas nuppuni mun
Mulla on nyt vähän ikävää kerrottavaa sulle. Se viikonlopun matkustajakoti tapaaminen on vähän niin kuin katkolla. Sussa ei ole mitään vikaa, en sillä peruta.
No, me oltiin taas poikien, minä Jarski ja Veikko juopottelemassa urheilukentän laidalla. Vanha kuvio, nuppi turvoksiin. Jarski kannettiin 22.05 vesiesteen monttuun. Ei pantu mehupyttyä kaulaan, kun oli kuiva estehauta. Itse konttasin puolenyön jälkeen korkeushyppypaikalle ja panin levolle pressujen alle. Veikko jäi vielä nuotiolle makaamaan.
Heräsin iltapäivällä normaaliaikaan. Yritin nousta ylös pressun päältä, mutta ei onnistunut, pressu tuli pään mukana. Mä en ymmärtänyt mistä oli kysymys. Huusin Veikkoa apuun, ja tulihan se viimein. Oli karmean näköinen ilmestys, minäkin ensin ihan säikähdin. Oli näemmä pyörähtänyt nuotion yli muutamaan kertaan. Vaatteet osittain palaneet, tukka oikelta puolelta ihan hiilellä ja naama musta kuin lappalaisen kotahalko.
Veikko tutki minun tilanteeni ja sanoi, että se pressu on kasvanut mun poskeen kiinni, alkanut itämään. Sitten Veikko leikkasi puukolla pään kokoisen läntin pressua irti mun naamasta, että pääsin nousemaan ylös.
Oli tosi huono olo ja oksensin sellaista vihreää vaahtoa jonkun hyppääjätulevaisuuden askelmerkkien päälle.
Veikko haistoi pyynnöstäni sitä pressua ja sanoi sen haisevan liimalle. Voi perkele, joku oli yöllä liimannut mun pään kiinni pressuun kämmenen kokoiselta alalta. Eikä siinä vielä kaikki, olivat vielä nyppineet multa kulmakarvat kokonaan pois. Olen aika viehättävän näköinen just nyt. Varmasti kylän kakarat olleet asialla, no kosto suloinen.
Lähdin sitten kävelemään kotia päin, kun Heiskasen karhukoira tuli vastaan, tuttu koira, oikeastaan kaveri mulle. Löi hihnat kiinni 10 päässä, aloitti vaimean kurkkumurinan ja sitten se alkoi perääntyä takaperin. Luuli mua varmasti joksikin muuksi, kun mulla oli se jalkapallon kokoinen pressunpala poskella. Kun se käänty ja lähti juoksemaan, niin en ole ikinä nähnyt koiran menevän sellaista haipakkaa. Se pysähty apteekin kohdalla, katsoi hetken mua, ja sitten se aloitti uudelleen juoksun ja uikutti samalla.
Juttelin sitten yhden kaverin kanssa baarin edessä, kun kylän akkoja tuli siihen viereen ja alkoivat tirskumaan mulle. Oli ruvennut tuulemaan ja ne pressun reunat piti sellaista flap,flap ääntä kun tuuli niitä heitteli. Akat tirskuivat entistä enemmän. Mä sanoin niille, että kannatais teidänkin laitattaa tällaiset tuulensuojat, niin ei kävisi tuuli kylmästi kasvoihin, ei pysy rypyt ojennuksessa ja että tää on uusinta muotia. Akat lähti vetämään nokat pystyssä kylänraittia, eivät peräänsä katsoneet.
Niin Elmaseni, en tällaisessa kunnossa voi sinua tavata. Odotellaan ja katsotaan.
Kaipa se pressu siihen ajan kanssa mätänee. Pitäis osata luoda nahka niin kuin käärme, niin tää olisi helpompaa. Mä loisin uuden pään, heh
Kirjoitellaan kultani huomenna lisää
Terv: Lainapeite-Einari
Vastaukset 10
Vanhimmat
ei ole helppoa, ei tuollakaan häiskällä
Hih, löytyy lisää. Makeita aah
se petolintu oikein on, ei oikein selvinnyt
ja esittää vakavissas kysymystäs???? :)
Menitpä lankaan heh, sorry
ruvetko pelaamaan Einarin persoonalla
uskon sen petolinnun perseen olevan se Heiskasen karhukoira
Kyllä sen täytyy olla se kylänraitin akka.
ja mainio muutenkin, mukavia juttuja
Hih, kyllä minä olen varma että se om se pressuupalanen