valtavat tunteet

Pääsin asiasta yli alkamalla tekemään ajattelutyötä. Ymmärsin, että mies ei ollut se, joksi häntä luulin. Tämä petollinen ja valehteleva mies oli aivan toinen henkilö, kuin jota kuvittelin rakastavani.

Kun miehen petollisuus paljastui, ymmärsin paremmin minkälainen hän pohjimmiltaan oli. Eikä hän sitten loppujen lopuksi ollut se joksi olin häntä luullut. Hän oli aivan toinen mies. Ymmärsin etten tahdo loppujen lopuksi itselleni valehtelevaa ja pettävää kumppania vaikka mies olisikin ollut valmis jatkamaan vielä suhdetta.

Keskustelin myös tämän toisen naisen kanssa joka oli myös joutunut miehen pettämäksi, hän ei tiennyt minusta. Myös hänen sydämensä oli särkynyt. Kuinka voisin rakastaa miestä, joka on niin kylmä ja tunteeton, että on valmis särkemään monien naisten sydämiä. Missä oli hänen empatiakykynsä.

En ollut miehelle se oikea eikä hän minulle. Nyt minulla on ihana kumppani ja muistelen pettävää miestä vain varoittavana esimerkkinä. Nyt ei tarvitse epäillä mitään kaikki on avointa ja rehellistä, mies vastaa puhelimeen ja kertoo avoimesti kaikki menonsa ja tekemisensä. Tunne on aivan toisenlainen. Löydät vielä arvoisesi kumppanin. Tuo kumppani oli sinulle aivan väärä, hyvä että pääsit eroon ja tulee tilaa paremmalle ihmissuhteelle. Suhde vei varmasti energiaa epäilyineen. Tapaat jonkun, joka tuo energiaa eikä vie sitä. Aika parantaa haavat.

Viha auttaa sinua etääntymään kumppanistasi ja suhteesta sekä auttaa saamaan asioihin perspektiiviä. Se mitä kannattaa tehdä, on opetella purkamaan vihaa rakentavasti, esim. liikkumalla tai purkaa sitä sarkasmilla tai huumorilla tai loputtomalla puhumisella :) . Aikaa myöten viha laantuu ja sitten asiat näkee väistämättä toisin.

ja niin laimenee tunteet koko ihmistä kohtaan, myös kaikki positiivinen.

tiedä. Toistaiseksi omasta mielestäni ihan hyvin olen pärjännyt. Vaimo kyrvähti syksyllä huorattuaan kuukausia työympäristössä tapaamansa perhettään pettävän miehen kanssa. Tunnekuohu oli kohtuullisen kova. Syytteli alkuun itseäänkin vaimon virheistä kunnes tajusi, että hän se on huorannut en minä. Parisuhteessa on aina välillä huonoja hetkiä, mutta se ei anna minulle oikeutta pettää puolisoani, missään olosuhteissa. Vaimo oli toista maata. Pettymys on tietty edelleen läsnä joka päivä, mutta lievempänä kuin tänään. Aika tekee työtä petetyn hyväksi.
Tunteille on hyvä antaa tilaa, jos vit.. harmittaa se on lupa näyttää ja pitää näyttää. Vihan tunteet pitää vaan kyetä kanavoimaan huomisen hyödyksi. Ei siten että pirstaloit olohuoneen mööpelit kirveellä palasiksi, ota kirves mukaan metsään. Samalla agressiolla hakkaat pari mottia klapeja joita voit talvisydännä takassa poltella ja mietiskellä uusia kuvioita elämääsi. Pitää vaan ajatella positiivisesti, murehtia kyllä saa jos sen tien valitsee. Näin meillä päin.

Itse tulin petetyksi 14 kk sitten ja olin kuvitellut, että mieheni ei ikinä kykenisi minua niin pirusti satuttamaan. Oma seviytymiskeinoni oli kirjoittaminen ja tekstiä syntyikin melko lailla. Olen säästänyt kirjoitukseni, tulee niitä aina joskus lisääkin, ja huomannut, että sitä kautta pystyy purkamaan tunteitaan aika hyvin. Työkin meni alta tämän toipumisprosessin aikana. Ei ollut ystäväpiiriä jonka kanssa voisi jakaa tunteitaan enkä halunnut levitellä tapahtumaa pitkin kylän raittia. Lasten takia en ruvennut eroa hakemaan, mutta edelleen eletään päivä kerrallaan. Ero voi tulla vieläkin eteen. Sen sanon, että toipuminen voi viedä vuosia, mutta unohtamaan ei pysty koskaan. Jos voisit lukea päiväkirjaani, niin huomaisit varmasti voimakkaat tunteenpurkaukset, valtavan vihan molempia pettäjiä kohtaan, saavillisen kyyneleitä, vuoristoradalla keikkumisen ja epätoivon, joka vie mennessään. Itse olen selviytynyt aluksi unilääkkeillä lopuksi tahdonvoimalla, mutta prosessi jatkuu vielä. Ole itsellesi armollinen. Tiedän tasan tarkkaan kuinka helvetillisen ja pitkän tien joudut kulkemaan. Tarvitset jonkun, jolta voit saada vertaistukea jotta voit purkaa tuskaasi. Voimia ja jaksamista sinulle-et ole yksin.

Hei!

Itsekin jouduin aikamoiseen pettymyksen ja vihan kurimukseen. Ajattelin silloin, että kun vihaa purkaa on se vaan hyväksi. tietysti jos tekee mieli käydä fyysisesti kiinni ja on suuria vaikeuksia hillitä itseä, pitäisi milestäni häläreiden soida ja hakea ulkopuolista tukea itselle. Tai sitten sanoa miehelle että käyn kohta kiinni, miten ratkaistaan asia? Kumpi on millonkin kotona ja kumpi kylillä tms, ettei tarvi olla naamat vastakkain.

Tsemppiä!