Moi! Mä olen päättänyt , että otan etäisyyttä perheeseeni ja ehkä en käy ollenkaan, kun aina kun vierailen perheeni luona niin minua mollataan ja jätetään ulkopuolelle ja äitini aina jaksaa muistuttaa kuinka hän ei ole saanut elämässä mitään ja tämä asia juontaa siitä kun olen alkoholistiperheestä ja lähtenyt aikoja sitten ja olen selvinnyt siitä alkoholisti-ilmapiiristä. Ja olen aivan väsynyt vierailuista .
Jännittää vähän, että ottaako perhe yhteyttä, kun otan etäisyyttä
Jännittää vähän, että ottaako perhe yhteyttä, kun otan etäisyyttä
Vastaukset 3
Vanhimmat
Oletkos ihan varma, että päätöksesi edustaa kypsän naisen päätöstä? Joskus ala-asteella ajatellaan noin ja istutaan nurkan takana vuottelemassa, että joku kohta huomaisi ettei olekaan paikalla.
Mikset voi vaan ajatella, että mutsi on mikä on ja lopettaa kantamasta turhaa syyllisyyttä hänen elämästään. Jo se, miten otat itseesi hänen jutuistaan kertoo, ettet ole ottanut irti äidin essun nauhoista. Aloista mieluummin siitä ja mitä varten haluat roikkua. Onko se jokin syvälle juurtunut tarve saada äidin hyväksyntää kaikelle, mitä teet?
että kirjoittaja haluaa perheensä ottavan yhteyttä. ehkä häntä jännittää koska hän pelkää heidän ottavan yhteyttä!
täällä kyllä pyörii näitä perussuomalaisjuntti superluterilaiskommentoijia joiden tarkoitusperä on löytää joku jota voisi mollata. olet sinäkin aikamoinen itkupilli. kenen hyväksyntää sinä haet?
alkoholisti äitini.
hän soitteli pitkään perääni AINA humalassa!
jopa kun esikoista olin synnyttämässä ja puhelin kiinni hän kaivoi numerotiedustelusta laitoksen numeron ja soitti sinne KESKELLÄYÖTÄ, vasta aamulla minulle kerrottiin äidin puhelusta. Kysyin oliko hän humalassa? Eivät olleet ainakaan huomanneet.. Kysyin alkoiko puhelu sanoilla "Olen niiiin huolissani..." Oli hauska nähdä ne ilmeet "KYLLÄ! Mistä arvasit"
Johtuisiko siitä, että olin kasvanut hänen kanssaan?
Nykyisin emme ole enää tekemisissä äitini kanssa, lopetin sen lopulta siihen, kun en jaksanut enää hänen "murheitaan" mutta minulla ei sopinut olla murheita.