Olen heittämässä pyyhettä kehään noissa parisuhdeasioissa. Mitään kunnollista suhdetta ei ole elämässäni ollut. Max muutama kuukausi seurustelua silloin joskus.
Kauheita kriteerejä naiselle ei ole ollut koskaan. Toki eihän sitä voi ketä tahansa valita koska onhan ihmisten pystyttävä olemaan yhdessä. Valitettavasti en uskoisi että pystyisin olemaan ylipainoisen naisen kanssa vain yhdessä, itse kun olen varsin hyvässä kunnossa ja vedossa. Valitettavasti luonteen ja myös ulkonäön puolesta muun puolesta olen ns. epäseksikäs joten en saa naisia syttymään. Mitään kaunottaria en ole koskaan etsinyt vaan enemmän vaikka sitä hiljaisempaa naapurintyttöä tai ajattelukykyistä seinäruusua.
Takana on vain niin paljon epäonnistuneita aloitteita, suhteiden alkuja sekä ihan treffejä että on vain mennyt usko siihen että kukaan näkisi minussa potentiaalista kumppania. Seuraa on etsitty monella tavoin niin tuttujen kautta, baareista, yökerhoista, nettideiteistä, tapahtumista, kadulta, kaupasta, kirjastosta yms. yms.
Olen hieman syrjäänvetäytyvä ja sosiaaliset piirit eivät koskaan ole olleet laajat ja esimerkiksi juominen yms. on jäänyt niin vähiin ettei kontakteja kai synny tarpeeksi. Kuitenkin ihmisten kanssa keskustellessa hieman tutummassa porukassa saatan olla jopa porukan yksi kiintopisteistä. Samoin kahden keskisessä keskustelussa minulla on lahjoja ihmisten kuunteluun yms. sen takia esimerkiksi naispuolisia ystäviä ja kavereita löytyy.
Saan kyllä yhteyden naisiin ihmisenä mutten sillä tavoin miehenä joka herättäisi tunteita. Osa naisista tahtoo katsoa kanssasi sen ensimmäisen jaon kuitenkin joissakin tapauksissa mutta sen jälkeen tulee stoppi. En herätä seksuaalisia haluja kai sitten enkä ole varmaan tarpeeksi jännittävä vaan liian empaattinen ymmärtäjä jolla kuitenkin on varsin painokas tapa suhtautua asioihin.
Tämä ei ole todellakaan mikään valitusvirsi eikä katkeroitunut tilitys asioista. Osalla näyttää olevan se tapa että valittavat vaikkapa toisen sukupuolen vaatimuksista. En minä voisi olla henkilön kanssa joka elää sellaisten arvojen mukaan ja ei hyväksy minua sellaisena kuin olen.
Olen siis muuten mitoiltani aika keskiverto joka ei ole mikään komistus todellakaan ja hieman jäykähkö tietyssä suhteessa. En ole mikään luonteva seuramies tai parkettien partaveitsi. Olen kuitenkin hieman joukosta poikkeava. Kuljen hieman ns. "omia polkujani". Pukeutumistani olen muuttanut selvästi tyylikkäämpään suuntaan samoin kuin muuten pidän hyvää huolta itsestäni. Mikään ylihuoliteltu en kuitenkaan ole.
Nösvöksi, nysvääjäksi yms. minua ei voi nimittää ellei melkein täydellistä raittiutta ja aikuismaista rauhallisuutta oteta huomioon.
Aikaisemmin asia ei oikeastaan vaivannut ja etsin naista lähinnä puoliaktiivisesti muihin asioihin keskittyen ja niin varmaan aion tehdä jatkossakin mutta nyt on alkanut tuntua ettei se riitä. Viimeinen aktiivisempi pyrähdys on kestänyt nyt puolitoistavuotta mutta lopputulos on ollut lähes se pyöreä nolla.
Mitkään turhanpäiväiset seksisuhteet ja kevyet suhteet eivät minua kiinnosta joka varmaan on huono asia. Kyseessä ei ole mikään seksin puute vaan enemmänkin läheisyyden, yhdessä olon ja kumppanin kaipuu jota ei voi tuollaisilla asioilla poistaa mielestä. Keskusteluja voi käydä aina ystävien kanssa yms. mutta ei samalla tavalla jakaa asioita.
Tiedän että vastaavassa tilanteessa on muitakin mutta keinot alkavat olla omalta kohdaltani käytettynä. Jonkinlaisia kriteerejä kumppanille olisi pakko olla (esimerkiksi juuri normipaino ja yhteinen mielenkiinto) koska vaikea olla ihmisen kanssa joka on sinulle yhden tekevä tai joka elää täysin eri tavalla kuin itse.
Nähtävästi sitten täytyy etsiä sitä kumppania ulkomailta koska täällä arvoni potentiaalisena kumppanina näyttää olevan vähäinen, ihmiset eivät näe pintaa syvemmälle ennen kuin ovat lähestymässä 40 ikävuotta. Toisaalta en usko että jaksan enää pitkälle 30-vuotiaana etsiä minkäänlaista toisen tai kolmannen kierroksen suhdetta johon vain tyydyn.
Toisaalta täytyy syyttää myös itseä koska olen kieltäytynyt seurustelemasta mm. yh-äidin, ylipainoisen sekä minua monta vuotta vanhemman naisen kanssa.
Epätoivoa ei ole mutta en enää usko rakkauteen kohdallani. Oikeastaan olisi kiva kuulla muiden vastaavia ja asiallisia kommentteja aiheesta.
Olen tulossa jonkinlaiseen päätepysäkkiin tässä asiassa ja ehkä haluan laittaa pisteet kaikille unelmille siitä että joku todella eksyisi elämääni. Olen vain mies joka ajattelee liikaa päällään ja sydämellään enkä alapäällään ja se näyttää rankaisevan samalla kun en nähtävästi naisia saa ajattelemaan alapäällään kun näkevät minut.
Eipä se paljon auta että joskus on huolittu jos on täysin tyhjän päällä vaikka ymmärrän että joitakin riipaisee ehkäpä vielä enemmän jos eivät ole koskaan olleet naisen kanssa lähemmässä kanssakäymisessä.
Näen vain edessäni enää kylmän ja kyynisen vanhuuteni yksin. Ehkä se on kohtaloni joka minulle ja monille muille on pedattu.
Kauheita kriteerejä naiselle ei ole ollut koskaan. Toki eihän sitä voi ketä tahansa valita koska onhan ihmisten pystyttävä olemaan yhdessä. Valitettavasti en uskoisi että pystyisin olemaan ylipainoisen naisen kanssa vain yhdessä, itse kun olen varsin hyvässä kunnossa ja vedossa. Valitettavasti luonteen ja myös ulkonäön puolesta muun puolesta olen ns. epäseksikäs joten en saa naisia syttymään. Mitään kaunottaria en ole koskaan etsinyt vaan enemmän vaikka sitä hiljaisempaa naapurintyttöä tai ajattelukykyistä seinäruusua.
Takana on vain niin paljon epäonnistuneita aloitteita, suhteiden alkuja sekä ihan treffejä että on vain mennyt usko siihen että kukaan näkisi minussa potentiaalista kumppania. Seuraa on etsitty monella tavoin niin tuttujen kautta, baareista, yökerhoista, nettideiteistä, tapahtumista, kadulta, kaupasta, kirjastosta yms. yms.
Olen hieman syrjäänvetäytyvä ja sosiaaliset piirit eivät koskaan ole olleet laajat ja esimerkiksi juominen yms. on jäänyt niin vähiin ettei kontakteja kai synny tarpeeksi. Kuitenkin ihmisten kanssa keskustellessa hieman tutummassa porukassa saatan olla jopa porukan yksi kiintopisteistä. Samoin kahden keskisessä keskustelussa minulla on lahjoja ihmisten kuunteluun yms. sen takia esimerkiksi naispuolisia ystäviä ja kavereita löytyy.
Saan kyllä yhteyden naisiin ihmisenä mutten sillä tavoin miehenä joka herättäisi tunteita. Osa naisista tahtoo katsoa kanssasi sen ensimmäisen jaon kuitenkin joissakin tapauksissa mutta sen jälkeen tulee stoppi. En herätä seksuaalisia haluja kai sitten enkä ole varmaan tarpeeksi jännittävä vaan liian empaattinen ymmärtäjä jolla kuitenkin on varsin painokas tapa suhtautua asioihin.
Tämä ei ole todellakaan mikään valitusvirsi eikä katkeroitunut tilitys asioista. Osalla näyttää olevan se tapa että valittavat vaikkapa toisen sukupuolen vaatimuksista. En minä voisi olla henkilön kanssa joka elää sellaisten arvojen mukaan ja ei hyväksy minua sellaisena kuin olen.
Olen siis muuten mitoiltani aika keskiverto joka ei ole mikään komistus todellakaan ja hieman jäykähkö tietyssä suhteessa. En ole mikään luonteva seuramies tai parkettien partaveitsi. Olen kuitenkin hieman joukosta poikkeava. Kuljen hieman ns. "omia polkujani". Pukeutumistani olen muuttanut selvästi tyylikkäämpään suuntaan samoin kuin muuten pidän hyvää huolta itsestäni. Mikään ylihuoliteltu en kuitenkaan ole.
Nösvöksi, nysvääjäksi yms. minua ei voi nimittää ellei melkein täydellistä raittiutta ja aikuismaista rauhallisuutta oteta huomioon.
Aikaisemmin asia ei oikeastaan vaivannut ja etsin naista lähinnä puoliaktiivisesti muihin asioihin keskittyen ja niin varmaan aion tehdä jatkossakin mutta nyt on alkanut tuntua ettei se riitä. Viimeinen aktiivisempi pyrähdys on kestänyt nyt puolitoistavuotta mutta lopputulos on ollut lähes se pyöreä nolla.
Mitkään turhanpäiväiset seksisuhteet ja kevyet suhteet eivät minua kiinnosta joka varmaan on huono asia. Kyseessä ei ole mikään seksin puute vaan enemmänkin läheisyyden, yhdessä olon ja kumppanin kaipuu jota ei voi tuollaisilla asioilla poistaa mielestä. Keskusteluja voi käydä aina ystävien kanssa yms. mutta ei samalla tavalla jakaa asioita.
Tiedän että vastaavassa tilanteessa on muitakin mutta keinot alkavat olla omalta kohdaltani käytettynä. Jonkinlaisia kriteerejä kumppanille olisi pakko olla (esimerkiksi juuri normipaino ja yhteinen mielenkiinto) koska vaikea olla ihmisen kanssa joka on sinulle yhden tekevä tai joka elää täysin eri tavalla kuin itse.
Nähtävästi sitten täytyy etsiä sitä kumppania ulkomailta koska täällä arvoni potentiaalisena kumppanina näyttää olevan vähäinen, ihmiset eivät näe pintaa syvemmälle ennen kuin ovat lähestymässä 40 ikävuotta. Toisaalta en usko että jaksan enää pitkälle 30-vuotiaana etsiä minkäänlaista toisen tai kolmannen kierroksen suhdetta johon vain tyydyn.
Toisaalta täytyy syyttää myös itseä koska olen kieltäytynyt seurustelemasta mm. yh-äidin, ylipainoisen sekä minua monta vuotta vanhemman naisen kanssa.
Epätoivoa ei ole mutta en enää usko rakkauteen kohdallani. Oikeastaan olisi kiva kuulla muiden vastaavia ja asiallisia kommentteja aiheesta.
Olen tulossa jonkinlaiseen päätepysäkkiin tässä asiassa ja ehkä haluan laittaa pisteet kaikille unelmille siitä että joku todella eksyisi elämääni. Olen vain mies joka ajattelee liikaa päällään ja sydämellään enkä alapäällään ja se näyttää rankaisevan samalla kun en nähtävästi naisia saa ajattelemaan alapäällään kun näkevät minut.
Eipä se paljon auta että joskus on huolittu jos on täysin tyhjän päällä vaikka ymmärrän että joitakin riipaisee ehkäpä vielä enemmän jos eivät ole koskaan olleet naisen kanssa lähemmässä kanssakäymisessä.
Näen vain edessäni enää kylmän ja kyynisen vanhuuteni yksin. Ehkä se on kohtaloni joka minulle ja monille muille on pedattu.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Kun 30 lähestyy, mutta taas helpottaa kun vuosikymmen on taas alussa menossa :)
ja useampi sellainen "suhde" takana. Silti aion löytää sen mun naisen. Etsin kunnes kuolen, sitten pakko heittää pyyhe kehään :) Ennemmin en, vaikka masentaakin.
kirjoitellut, niin vastailen nyt sullekin. Mulla on myös se tilanne, etten edes voisi saada ketään, mutta mulle se on jotenkin aina ollut ihan itsestäänselvää ja sen kautta suurimmaksi osaksi ihan ok. Toki välillä käyn todella syvällä ja on paha olo, mutta kun ajattelee, että tämän kanssa on nyt vain elettävä, enkä aio antaa sen pilata koko elämääni!, niin jotenkin sitä aina jaksaa...
yritä laajentaa vaikka väkisin niitä puuttuvaa sosiaalista verkostoa, sitä kautta voi kokea yllätyksiä. Vaikkapa lisää harrastuksia, etsi kavereita molemmista sukupuolista jne.
Sitten voisi olla paikallaan että etsit pari "harjoituskappaletta" eli joitakin naisia joita et muuten huolisi parisuhteeseen esimerkkinä nuo just sun mainitsemat ylipainoiset. Tämä ohje varsinkin kokemattomille on hyvä vaikka sun tapauksessa kysymys on enimmäkseen siitä että saat vähän sun touchin takasi tuohon liehittely hommaan. Voi olla että lähestyt vain naisia väärin ja liian neutraalisti tai ainakin heti kun tunnet että teillä juttu alkaa sujua. Silloin nainen kääntää selän kun alat tuntua liian kaverilta etkä siltä mystiseltä uroolta jonka hän haluaa viettelevän itsensä ja toisin päin.
Vaikka tietysti ihmisiä ei sais käyttää välikappaleina tuollasessa niin muut ihmiset tekee sitä jatkuvasti ja hakee kokemuksia. Ole vaan rehellinen ja sano ettet etsi välttämättä mitään vakavaa mutta katsellaan. Ole sitten naisen kanssa jonkun aikaa ja dumppaan hänet kun tuntuu että nyt riittää. Sen jälkeen voit sitten siirtyä niihin lupaavimpiin tapauksiin joista sitä elämänkumppania voi etsiä.
Harjoitus tekee mestarin, olet vain vähän ruosteessa! Oot kuitenkin vielä nuori mieskin eikä päälle 30 tarvii tyytyä mihinkään kiertolaisiin vaan monet 20 tykkää just vähän kypsemmistä miehistä. Nythän se matsaus vasta alkaa sulla.
Kylläpä kyllä. Näillä loogisuuden, inhimillisyyden ja järjen lahjoilla varustettujen ihmisten vuoksi aionkin pysyä sinkkuna. Jos ajatus kulkee tuohon malliin, toivon kuolevani nuorena ennemmin kuin ajautuvani jonkun miehen läskiksi säälikokeilukappaleeksi.
Mikä teitä ihmisiä VAIVAA??!
tuo tyyppi yrittäis olla sun kanssa "väkisin" vaikka loppuiän? Että joutu "tyytymään" suhun?...
Monet suhteet ei kestä kovin kauaa, kuvittelet sää että ihmiset on niissä aina tosissaan ja täysillä mukana eivätkä vain toisen kanssa kun eivät muuta löydä sen aikaa kun se ei käy liian hankalaksi?
Yksin olon voi valita tai sitten laihduttaa...
Että pitäis jonkun lihavan tai muutoin vaan mummoni näköisen naisen kanssa yrittää harjoitella seurustelua, *ihan puistuttaa ajatuskin* phyiks!
Miten sitä voi elää jonkun kanssa, jos ajatuskin kuvottaa että pitäis mennä nukkumaan viereen tai saunaan samaan aikaan? Mieluiten olen kyllä sinkku ikäni kuin "harjoittelisin" tuolla tavalla.
"tuo tyyppi yrittäis olla sun kanssa "väkisin" vaikka loppuiän? Että joutu "tyytymään" suhun?..."
Miksi sen pitää sitten ylipäätään olla "mun kaa"? Onko se yksinolo jotenkin kauheaa? Miksi ylipäätään "alkaa oleen" jonkun kanssa, kun pitää vain tyytyä?
"Monet suhteet ei kestä kovin kauaa, kuvittelet sää että ihmiset on niissä aina tosissaan ja täysillä mukana eivätkä vain toisen kanssa kun eivät muuta löydä sen aikaa kun se ei käy liian hankalaksi?"
Ai monet? Ai sinä tiedät kaikki suhteet? Juuri tuollaset kyynikot saa aikaan sen, että maailmassa on niin paljon pahaa mieltä ja satutettuja ihmisiä.
Ihmissuhteet on sulle peliä, ei oikeaa elämää. Säälisin jos se ei olisi sairaus. Kyllä ihmisestä pitää löytyä selkärankaa olla yksin, eikä roikkua säälittävästi jossain sijaissuhteessa käyttäen ihmisiä kuin hyötytavaraa. Hyi hyi!!
yksin ja valittaa sitä.
Sä et tajua nykyajan ihmissuhteista kyllä mitään jos kuvittelet että ihmiset ovat puhtaita jauhoja pussissa aina ihastuneina just sen "oikean" kanssa kunnes huomataan ettei sovita yhteen.
Ihmissuhteet ei ole mulle peliä mutta niihin on vähän täällä pakko suhtautua siten.
Ei se mitään säälittävää ole jos on jonkun kanssa ja saa säännöllistä seksiä ootellessa sitä oikeasti oikeaa. :D
Selkärankaa on varmaan aina olla yksin mutta joskus kaksin kaunihimpi ja silloin tollane tarvesuhde tai "opetussuhde" voi olla hyväksikin, jopa molemmille. ;)
Vai kuvitteletko että jos sä oot joku pallero että se sinun unelmies komia prinssi ratsastaa suht pelastamaan sun muuten hyvästä mutta yksinäisestä elämästä ja ettet joudu "tyytymään" kehenkään?
Hehehe, niin varmaan...
Menehän poju kotiisi kasvamaan.
Molemmilla on pointtinsa. Oma kantani on että tuollainen on tosi julmaa muuten, mutta harjoittelu voi olla tosi hyväksi ATM:lle, joten homman pitäisi mennä niin että ATM hakee harjoitteluun ja itsetunnon boostaukseen nimenomaan yhdenillanjuttua jossa pelin säännöt molemmille selvät.
Ihmisillä leikkiminen ei ole oikein.
sitä ulkomaille menoa sun kannattaa todellakin harkita, mahdollisuudet on hyvät ja vaikkei sieltä ehkä tarttuisikaan haluamaansa mukaan, niin onhan kuitenkin sekin kokeiltu ja nähty, ei tarvitse vanhana miettiä, olisiko sittenkin pitänyt! itse suunnittelen kovasti thaimaaseen lähtöä, vaik kyllä mä täälläkin yritän vielä!
Kuules nyt hyvä herra, olet vasta 29v ja elämä alussa, jos jo tuossa vaiheessa isket pyyhkeen kehiin ja maalaat kauhukuvia yksinäisestä vanhuudesta, niin pitkät vuodet on edessäsi odotella vanhuutta:-) Itse olen 48v ja usko tai älä, mutta elämä on tässä iässä ihanaa aikaa. Sinun iässäsi pidin nelikymppisiä kalkkiksina jotka olivat joka paikassa nuorempien tiellä ja heillä oli jo toinen jalka haudassakin. Mutta kun itse täytin 40v niin huomasin, että silloin vasta aloin elämään. Elämä ei ollut enää sellaista "hakemista", oli oppinut tietämään mitä haluaa. Ja juuri tuo on saanut aikaan sen, että nyt on aivan mahtava fiilis ja elämä hymyilee.
Eli ei muuta kuin malttia hoppuiluun ja positiivista asennetta elämään!:)
Älä helvetissä vielä...elämä alkaa vasta kolmesta kympistä ja vauhti senkun kiihtyy ;-) Tiedän mistä puhun.
Itse haluan sanoo jotain hyvääkin kun täällä monesti aina keskitytään tuohon negatiivisuuteen. Vaikutat melko realistilta ja mukavalta ihmiseltä. joten ei sulla mun mielestäni hätää ole elämässä. Pärjäät ihmisten kanssa sen verran että sullon kamuja ja sekin on jo jotain, sitäkään ei kaikilla ole, usko pois ! :)
Kieltämättä oot vähän liian pessimistinen naisten suhteen. Mäkin aina jaksan innostua naisista, vaikka oon kans kohta 30 enkä oo naisiin ees koskenu vielä :) Ei pidä luovuttaa perhana ! ;) Aina voi koittaa eri tavalla lähestyä naisia ja kokeilla toimiiko. Voi kysyä joltain tutulta naiselta miks ei asiat suju.
Ja onhan elämässä paljon muutakin. itsekin vaikka kaipaan naista parisuhteeseen niin nautin siitä että on kaikkee tekemistä ja ihania kavereita ja ystäviä ympärillä :)
Niin oon mies kans.
Älä luovuta, sinulla on kohtalotovereita myös meissä naisissa. Lohduttavaa itse asiassa, että miehillä on samanlaisia fiiliksiä. Minä jo 33 ja ilmeisesti liian ujo, herkkä tai analyyttinen löytääkseni miestä, ainakaan helposti.